Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”

Tosiaan tuossa käy todennäköisesti niin että kun tuota on jatkunut lapsesta lähtien niin myös sisaresi on jo sekaisin. Vaikka vanhemmat tulisi järkiinsä, toinen vanhempi alkaisi katua ja testamenttaisi sinulla mummun vanhan Arabian astiaston josta kovasti pidät niin voi olla että sisaruksen mielestä edes se ei kuulu sinulle ja alkaa tuo haukkuminen, uhkailu ja muu että sinä et saisi MITÄÄN. Jos vanhemmat on siinä vaiheessa jo vanhoja eivätkä uskalla enää kaataa luomaansa hirviötä niin sillekään ei voi mitään enää. Muuta kun jälleen kerran pitää astiasto kiinni tai katkoa välit jos ei halua että kuvio jatkuu sukupolvesta toiseen.

Tuollaista se on ja tulee olemaan vanhempien elämän loppuun. Senkin jälkeen asia varmaan kaivelee ja vaivaa. Että miksi koskaan ei ollut sen vertaa rakas ja tärkeä, että vanhemmat olisi kohdelleet oikeudenmukaisesti.

Ei tolle voi tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tuossa käy todennäköisesti niin että kun tuota on jatkunut lapsesta lähtien niin myös sisaresi on jo sekaisin. Vaikka vanhemmat tulisi järkiinsä, toinen vanhempi alkaisi katua ja testamenttaisi sinulla mummun vanhan Arabian astiaston josta kovasti pidät niin voi olla että sisaruksen mielestä edes se ei kuulu sinulle ja alkaa tuo haukkuminen, uhkailu ja muu että sinä et saisi MITÄÄN. Jos vanhemmat on siinä vaiheessa jo vanhoja eivätkä uskalla enää kaataa luomaansa hirviötä niin sillekään ei voi mitään enää. Muuta kun jälleen kerran pitää astiasto kiinni tai katkoa välit jos ei halua että kuvio jatkuu sukupolvesta toiseen.

Olet oikeassa. Mutta sisarukselle tämä on normaalia, ei hän näe asiassa mitään outoa, koska näin on ollut jo lapsena. Hänkin on oppinut sen että kaikki kuuluu hänelle ja minut jätetään ilman. Siinä ei ole hänellä todennäköisesti loukkaamisen tarvetta tai tahallisuutta minua kohtaan, vaan tuo on jotain nii itsestäänselvää, siis kuten päivää seuraa yö, tai on ilmaa jota hengittää, niin tämä asia nyt vain menee noin.

Todennäköisesti vanhempien kuolema ei muuta hänen ajstuksia asiasta. Ap

Tekee pahaa lukea tätä ketjua. Olen niin pahoillani teidän puolestanne. Siis teidän, joita kohdellaan epätasa-arvoisesti. Itse en ole kokenut tuollaista. Ja pidän tasan tarkkaan huolta, että kohtelemme omia kolmea lastamme reilusti ja oikeudenmukaisesti.

Muistakaa, että tekin olette arvokkaita ja rakastettavia ihmisiä. Jos vanhempanne eivät sitä tajua, niin omapa on häpeänsä. Ymmärrän kuitenkin, että tuntuu pahalta, koska kyse on omista vanhemmista. Toivottavasti teillä on ympärillänne ihmisiä, joiden kanssa teillä on hyvä olla!

Kokemusta on itsellä samanlaisesta toiminnasta. Pikkusisarusta on aina suosittu, ja tämä on aina saanut kaiken. Kyllä minuakin on autettu juu joskus, mutta ei ole lähellekään samoissa mittakaavoissa koskaan kuin nuorempaa. On se kohtelu sen verran eriarvoista ollut että sen on aina huomannut. Ja myös omat vanhempani perustelevat asiaa typerillä selityksillä, sekä suuttuvat ja alkavat haukkua jos asiasta yrittää puhua. En tiedä mahtaako asian kieltäminen, ja se että suuttuvat saman tien kovasti kun asian ottaa puheeksi, olla heille joku puolustuskeino. Tai siis jos itsekin tietävät asian olevan näin, ja siksi suuttuvat ja alkavat haukkua aina heti kun asiasta yrittää puhua. Yrittävät näin puolustella ja perustella toimintaa myös itselleen, koska tietävät sisimmissään toimineensa/toimivansa edelleen väärin minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä kanssasi, väitän että soittaessaan sinulle lukuisista hankinnoistaan, he ovat tieten tahtoen ilkeitä. Kyllä he tiedostavat, että sisaruksesi saa enemmän kuin sinä ja varmasti he tiedostavat ne syytkin sille. Valitettavasti sinä et asialle voi tehdä muuta kuin tyytyä osaasi ja katsella tuota sivusta tai sitten katkaista suhteet. Ihmettelen miksi et ole tehnyt sitä jo?

Olen vähän ehkä... no, jarkyttynyt ajatuksesta että tuo on tahallista. Ehkä se sitten on. Ja jos joku kertoisi mulle häntä kohdeltavan noin niin varmaan sanoisin että sua kiusataan.

Mutta tää kuvio on ollut AINA. Jo lapsuudessa. Mitä ne kiusaavat vanhemmat saa itselleen tästä että polkevat toista lastaan? Ap

Nuo kuviot nimenomaan alkavat jo varhaislapsuudesta. Yksi lapsi leimataan alusta alkaen mustaksi lampaaksi, ja se asetelma pysyy helposti koko lapsen loppuelämän, ihan riippumatta siitä minkälaiseksi aikuiseksi hän lopulta kasvaa. Vaikea sanoa mitä vanhempasi saavat tuollaisesta vastakkainasettelusta, mutta jotain psykologista tarvetta se selkeästi palvelee.

Näin se taitaa olla. Vaikka ainahan sanotaan että jos lapsia on enemmän kuin yksi, tuntee joku heistä aina olevansa syrjitty vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Liittyy kuulemma jotenkin siihen kun on muka vaikea antaa huomiota kaikille yhtä paljon. Mutta en tiedä uskonko tuota. Ei voi olla kuviteltua, jos kerran selkeästi omin silmin näkee kuinka toinen saa enemmän.

Ja oman kokemuksen mukaan se joka on leimattu "mustaksi lampaaksi" menestyy lopulta parhaiten. Näin kävi ainakin omalla kohdalla. Toinen lellityistä veljistäni ainakin on nykyään aika säälittävää katsottavaa ja kuunneltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on itsellä samanlaisesta toiminnasta. Pikkusisarusta on aina suosittu, ja tämä on aina saanut kaiken. Kyllä minuakin on autettu juu joskus, mutta ei ole lähellekään samoissa mittakaavoissa koskaan kuin nuorempaa. On se kohtelu sen verran eriarvoista ollut että sen on aina huomannut. Ja myös omat vanhempani perustelevat asiaa typerillä selityksillä, sekä suuttuvat ja alkavat haukkua jos asiasta yrittää puhua. En tiedä mahtaako asian kieltäminen, ja se että suuttuvat saman tien kovasti kun asian ottaa puheeksi, olla heille joku puolustuskeino. Tai siis jos itsekin tietävät asian olevan näin, ja siksi suuttuvat ja alkavat haukkua aina heti kun asiasta yrittää puhua. Yrittävät näin puolustella ja perustella toimintaa myös itselleen, koska tietävät sisimmissään toimineensa/toimivansa edelleen väärin minua kohtaan.

Ap tässä vielä, olen myös kallistumassa sille kannalle että tietävät kyllä mitä tekevät, tekevät sen tahallaan, ja ne muutamat kerrat kun huomautin asiasta johtivat niin valtavaan raivoon, että taisi osua ”arkaan paikkaan”.

Niillä selityksillään ne yrittävät hillitä omaatuntoaan. Esim yhtä asunnon ostoa selittivät että kun se sisarus kärsii melusta niin pitää sille ostaa hiljainen asunto että jaksaa käydä töissä. No, minä olen aina ollut herkempi äänille kuin sisarus, mutta sillähän ei ole mitään väliä vaan minä saan vanhempien puolesta nukkua moottoritien katu-ojassa...

Nyt otat AP itseäsi niskasta kiinni. Lopetat kaiken yhteydenpidon vanhempiisi ja siskoosi. Numerot estoon. Et auta heitä enää mitenkään. Et hoida vanhempiasi ja heidän asioitaan heidän tultuaan vanhaksi, siskosi saa sen tehdä. Ilmoita verottajalle kaikki tiedossa olevasi kalliit asiat, joita siskollesi on hankittu. Vaadi lakiosaa sen tullessa ajankohtaiseksi. Harkitse terapiaa.

Olen tosi pahoillani, että vanhempasi ovat mieleltään sairaita ja ovat saaneet myös sisaruksesi kasvatettua kieroon. Plussana, koko elämän kestäneestä syrjinnästä huolimatta, vaikuttaa että päällisin puolin sinä voit kuitenkin aika hyvin ja elämäsi on ilmeisesti kunnossa? Se on tosi hyvä saavutus, ole ylpeä itsestäsi!

On aivan luontaista, että haluaisi vanhempiensa rakkautta ja oikeudenmukaista kohtelua. Alat ilmeisesti vähitellen tunnustaa totuuden, että näin ei tule ikinä sinun kohdallasi käymään? Minäkin kannustan terapiaa, saisit siinä hieman kaipaamaasi ymmärrystä siitä miksi vanhempasi käyttäytyvät noin sairaasti ja epäreilusti. Olet varmaan ihan oikein alkanutkin itse analysoida heidän käytöstään ja sen sairaita motiiveja.

Kun vielä sekä ymmärrät että hyväksyt, ettei mikään mitä sinä sanot tai teet saa muutettua vanhempiesi tai sisaresi käytöstä, ja ainut joka kärsii ja tulee aina kärsimään on sinä ja sinun perheesi, saat tarvittavaa voimaa päästää irti. Päästää irti toiveesta että sinulla olisi normaalit, rakastavat vanhemmat ja sisar, toiveesta, että he ymmärtäisivät ja tunnustaisivat kohdelleensa sinua väärin, toiveesta, että sinua kohdeltaisiin oikein ja toiveesta, että myös sinä olisit heistä osa perhettä. Sinä tarvitset nyt tahdonvoimaa ja mielen lujuutta katkaista välit heihin kaikkiin lopullisesti. Voit aloittaa laittamalla numerot estoon - myös sisaresi, jos et kestä sitä, että vanhempasi usuttavat hänet haukkumaan sinua, kun et vastaa heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhedynamiikat on niin outoja välillä. Mieheni perheessä mieheni on se, joka soitetaan aina paikalle auttamaan mökkihommissa, pihahommissa, kantohommissa jne. Mieheni siskot ovat sitten saamapuolella, heille maksetaan etelänmatkat ja tuetaan taloudellisesti. Meille ei mitään apua tarjota, toki sentään normi joululahjat saamme.

Onneksi jossain vaiheessa vanhemmista aika jättää ja pääsemme eroon mökin työorjuudesta jne koska siskoillehan se on testamentattu.

Luulet vain! Vaikka se mökki on siskoille testamentattu niin samaan vanhaan tyyliin ne SISKOT soittaa sun miehen tekemään talkoina asiat x ja y. Kun se on opittu malli toimia. Ei ne osaa keksiä mitään muuta mallia.

Tuossa vaiheessa minä pistän hommalle stopin, ei ole ongelma olla ilkeä käly! Mieheni onneksi myös tiedostaa mitä kaikkea ostetaan siskojen lapsille, ei ole meille vastaavia tullut. Nyt olen antanut tilanteen olla, koska anoppi ja appiukko kuitenkin ovat iäkkäitä ja saamme itsekin joskus mökkiä käyttää. Mutta kunhan mökki menee siskoille niin pesemme kätemme lopullisesti.

Suomessa liki 10% ihmisistä on persoonallisuushäiriöisiä, toinen mokoma patologisia kiusaajia. Alkaa olla jo liki 20% todennäköisyys saada narsistisen kiusaajat vanhemmikseen. Tää on oikeasti todella yleistä. Itse koen tätä samaa, myös mieheni kokee omilta vanhemmilta joskaan ei yhtä pahana. Suvussani ainakin kaksi serkuistani kokee. Epäilen suorastaan että tämä voi olla traditio joissain suvuissa. Että oma lapsi yritetään nujertaa ja tuhota ja talloa liiskaksi. Ja samalla kun sitä tekee se vanhempi tuntee outoa riemua, voimaa ja ylemmyydentunnetta, joka suorastaan juovuttaa ja pakottaa kiusaamaan omaa lastaan lisää. Uudestaan ja uudestaan.

Tämä on hyvä vastaus. Haluan kuitenkin korostaa että EN halua tilanteeseen jossa vanhemmat ostaisi ja maksaisi mulle kaiken. En halua olla ”syöttöpirsas”. Mutta haluaisin oikeudenmukaisuutta, se tuntuu todella paskalta että sisarus saa todella kalliita lahjoja. Olisi edes niin että kymmentä sisaruksen saamaa lahjaa koti minä saisin yhden vaatimattoman. Mutta sekin on liikaa toivottu, kaikki menee nyt ja aina sisarukselle. Ap[/quote]

Ap hyvä, et tule koskaan saamaan oikeudenmukaisuutta, se on lapsuudenperheellesi mahdoton yhtälö. Mitä nopeammin tajuat ja sisäistät tämän, sen parempi. Jos et halua viettää koko elämääsi kärsien tuosta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katkaista heihin välit. Myös terapia voi auttaa sinua siirtymään eteenpäin. En usko, että asian vitkuttelu tekee muuta kuin pahentaa kaikkea ja ennenkuin huomaatkaan olet katkeroitunut. Älä suo sitä heille. Et pysty muuttamaan tuota kuviota, niin miksi jatkat?

Tämä on hyvä vastaus. Haluan kuitenkin korostaa että EN halua tilanteeseen jossa vanhemmat ostaisi ja maksaisi mulle kaiken. En halua olla ”syöttöpirsas”. Mutta haluaisin oikeudenmukaisuutta, se tuntuu todella paskalta että sisarus saa todella kalliita lahjoja. Olisi edes niin että kymmentä sisaruksen saamaa lahjaa koti minä saisin yhden vaatimattoman. Mutta sekin on liikaa toivottu, kaikki menee nyt ja aina sisarukselle. Ap[/quote]

Ap hyvä, et tule koskaan saamaan oikeudenmukaisuutta, se on lapsuudenperheellesi mahdoton yhtälö. Mitä nopeammin tajuat ja sisäistät tämän, sen parempi. Jos et halua viettää koko elämääsi kärsien tuosta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katkaista heihin välit. Myös terapia voi auttaa sinua siirtymään eteenpäin. En usko, että asian vitkuttelu tekee muuta kuin pahentaa kaikkea ja ennenkuin huomaatkaan olet katkeroitunut. Älä suo sitä heille. Et pysty muuttamaan tuota kuviota, niin miksi jatkat?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sisaresi huomaa epäreilua kohtelua ja tilannetta?

Eihån tuommoiset tyhmät ajattele mirään.

Meilläkin tuommoista samanlaista. Näin joulun aikaan tulee mieleen se että siskoni mies on monesti puhunut hänelle rumasti niin vanhempamme ovat minun perheeni luona jauhamassa koko jouluaaton packaa vävypojasta eivätkä siis ajattele ollenkaan että sillä pilaavat meidän asiaan täysin syyttömien joulun.

Helvetin ku*ipäisiä vanhempia. Mutta tosiaan noita on yllättävän paljon, lähipiirissäkin. Te jotka sina ällistelette miksi joitain vanhuksia ei kukaan käy katsomassa vanhainkodeissa - tämä ketju oikein hyvin valottaa syyn siihen. Tällaisten lisäksi on lapsenhakkaajia, lapsenhyväksikäyttäjiä sun muita joten yksinäinen vanhuus on IHAN OIKEIN näille.

Itselläni on sama tilanne. Isoveli saa kaiken, minä en mitään. Näin on aina ollut.

Kun kerran mainitsin tästä äidilleni, että miten eriarvoisesti he ovat minua kohdelleet ja mainitsin siitä, miten isoveli on saanut niin paljon ja minä en oikeastaan mitään, niin heti alkoi minun syyllistäminen ja hän muisti vain YHDEN "kalliin" asian, minkä sain.. Ja ei sekään ollut kallis samalla tasolla, kun esimerkiksi moottoripyörien, autojen ja harrastuksien kustannus veljelleni. Minä tyyliin sain vähän kalliimman paidan ja tästä hän aina muistuttaa. Harrastaa sain ainoastaan, jos harrastukset olivat ilmaisia.

Että sellaista. Sitten ihmettelevät, miksi en halua pitää yhteyttä.

Välit poikki heti. Ei ole normaalia. Purkavat sinuun jotakin traumaa mitä heilli on menneisyydessä tehty.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on sama tilanne. Isoveli saa kaiken, minä en mitään. Näin on aina ollut.

Kun kerran mainitsin tästä äidilleni, että miten eriarvoisesti he ovat minua kohdelleet ja mainitsin siitä, miten isoveli on saanut niin paljon ja minä en oikeastaan mitään, niin heti alkoi minun syyllistäminen ja hän muisti vain YHDEN "kalliin" asian, minkä sain.. Ja ei sekään ollut kallis samalla tasolla, kun esimerkiksi moottoripyörien, autojen ja harrastuksien kustannus veljelleni. Minä tyyliin sain vähän kalliimman paidan ja tästä hän aina muistuttaa. Harrastaa sain ainoastaan, jos harrastukset olivat ilmaisia.

Että sellaista. Sitten ihmettelevät, miksi en halua pitää yhteyttä.

Kyllä ne oikeasti tietää sen epäreiluuden, mutta jos siitä erehtyy sanomaan tulee aina raivarit.

Kuulostaa kamalalta mutta näissä on yleensä aina kyse siitä että suosikkilapsi on vaan rakkaampi ja tärkeämpi. Se inhokkilapsi on ei-rakastettu ja sille joskus jopa toivotaan vastoinkäymisiä ja epäonnea. Vika on vanhemmissa ja sairaassa ajattelussa, ei lapsessa.

Oon huomannut että vanhempani jotenkin nauttivat tästä. Kokeilevat aina vaan törkeämpiä sisaruksen suosimisen muotoja ja selvästi sellaisell passiivis-aggressiivisen omahyväisellä tavalla. Huomaan että kun vanhempani kertovat siitä mitä sisarukselle ovat ostaneet, he ovat jotenkin... voitonriemuisia ja sellaisia voimantunteessa uhkuvia. En tajua mikä tuossa on takana. Miksi saa sellaisesta riemua että satuttaa omaa lastaan? Että pahoittaa syvästi lapsen mielen ja loukkaa tätä julmasti? Mikä saa tällaisen käytöksen aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on sama tilanne. Isoveli saa kaiken, minä en mitään. Näin on aina ollut.

Kun kerran mainitsin tästä äidilleni, että miten eriarvoisesti he ovat minua kohdelleet ja mainitsin siitä, miten isoveli on saanut niin paljon ja minä en oikeastaan mitään, niin heti alkoi minun syyllistäminen ja hän muisti vain YHDEN "kalliin" asian, minkä sain.. Ja ei sekään ollut kallis samalla tasolla, kun esimerkiksi moottoripyörien, autojen ja harrastuksien kustannus veljelleni. Minä tyyliin sain vähän kalliimman paidan ja tästä hän aina muistuttaa. Harrastaa sain ainoastaan, jos harrastukset olivat ilmaisia.

Että sellaista. Sitten ihmettelevät, miksi en halua pitää yhteyttä.

Oletko puolisoni? Täsmälleen samanlainen tarina. Olen pahoillani puolestanne ☹️