Nolot mokat työhaastattelussa

Olin suurinpiirtein elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa, hain kesätöihin myyjäksi isoon tavarataloon. Multa kysyttiin, että miten toimin jos tulee hankala asiakas. Vastasin tyyliin, että ei pidä lähteä siihen raivoamiseen mukaan. En nyt ihan suoraan sanatarkasti noin sanonut, mutta jotain tohon suuntaan eikä kuulostanut omaankaan korvaan kovin hyvältä :D

Vierailija kirjoitti:

Hain myyntityöhön ja normaalisti olen hyvin sosiaallinen, fiksu ja hyvä myyjä. :) Minut oli kutsuttu ryhmähaastatteluun ja istuimme tuoleissa ympyrässä. Koin tilanteen jostain syystä painostavaksi. Minulta kysyttiin että myy minulle 200 e takki, kaikki tuijottivat, menin ihan lukkoon, muutuin punaiseksi enkä pystynyt puhumaan yhtään mitään järkevää tokaisin vain että anteeksi mua jännittää kauheasti. Samassa haastattelussa piti kertoa myös englanniksi itsestään ja perheestään ja lukossa olin taas. Aivan kamala tilanne kun ei normaalisti jännitä ja sitten onnistuukin mokaamaan kaiken perinpohjaisesti :D En tosiaan saanut sitä paikkaa.. :)

Vähän offtopic, mutta itsekin olen myyntityöhön hakenut ja kokenut hyvin ärsyttäväksi tuon haastattelijan sanoman tehtävän "myy minulle tämä tuote x". Omassa haastattelussani jouduin myymään muistaakseni kuulakärkikynää. Siinä menee hyväkin myyjä helposti lukkoon eikä se mielestäni anna aitoa kuvaa kyvyistä. Myytävästä tuotteestahan ja sen ominaisuuksista on myyjä aina juurta jaksaen perillä, joten vaikea nyhjäistä tyhjästä myyntiargumentteja tuollaiselle hatusta vedetylle tuotteelle. Onneksi oma haastatteluni ei aikoinaan kaatunut siihen kuulakärkikynän myyntiin. :D

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että olen joskus liiankin rehellinen. Esim. vasta kysyttiin haastattelussa, mitä pidän kolmivuorotyöstä. Vastasin rehellisesti, että ei ole siitä oikein kokemusta, mutta uskoisin selviäväni siitä ja että tykkään, kun on vaihtelevat työvuorot, eikä pelkästään esim. aamuvuoroa. Olisi varmaan pitänyt vaan lyhyesti ja ytimekkäästi vastata, että tykkään tehdä kolmivuorotyötä. Mitä sitä tunnustamaan, ettei ole kokemusta.

Sama! Mun kompastuskivi on se, etten todellakaan pidä myyntityöstä. Tarkoitan siis tilannetta, jossa mun pitää aktiviisesti kaupata ihmisille jotain, etenkin jos potentiaalisille asiakkaille (eri asia jos asiakas itse kävelee kauppaan ja on toisin sanoen jo valmiiksi kiinnostunut ostamaan) Monesti multa on haastatteluissa kysytty, että miten suhtaudun myyntihommiin ja siihen, jos on myyntitavoitteita. Yleensä siinä kohtaa mulle tulee fiilis, ettei hakemani työ ole mua varten enkä haluakaan saada sitä paikkaa. Epätoivoisena yritän kuitenkin esittää muuta ja vasta myyntityössä eivätkä myyntitavoitteet ole mulle ongelma, mutta tiedän totuuden paistavan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että olen joskus liiankin rehellinen. Esim. vasta kysyttiin haastattelussa, mitä pidän kolmivuorotyöstä. Vastasin rehellisesti, että ei ole siitä oikein kokemusta, mutta uskoisin selviäväni siitä ja että tykkään, kun on vaihtelevat työvuorot, eikä pelkästään esim. aamuvuoroa. Olisi varmaan pitänyt vaan lyhyesti ja ytimekkäästi vastata, että tykkään tehdä kolmivuorotyötä. Mitä sitä tunnustamaan, ettei ole kokemusta.

Sama! Mun kompastuskivi on se, etten todellakaan pidä myyntityöstä. Tarkoitan siis tilannetta, jossa mun pitää aktiviisesti kaupata ihmisille jotain, etenkin jos potentiaalisille asiakkaille (eri asia jos asiakas itse kävelee kauppaan ja on toisin sanoen jo valmiiksi kiinnostunut ostamaan) Monesti multa on haastatteluissa kysytty, että miten suhtaudun myyntihommiin ja siihen, jos on myyntitavoitteita. Yleensä siinä kohtaa mulle tulee fiilis, ettei hakemani työ ole mua varten enkä haluakaan saada sitä paikkaa. Epätoivoisena yritän kuitenkin esittää muuta ja vasta myyntityössä eivätkä myyntitavoitteet ole mulle ongelma, mutta tiedän totuuden paistavan läpi.

*ja vastata, että viihdyn myyntityössä eivätkä myyntitavoitteet ole mulle ongelma, mutta tiedän totuuden paistavan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki olisivat työhaastatteluissa aivan rehellisiä?

Ajattelin itse olla jatkossa. Siihen "miksi haet tätä paikkaa" siis, että mieluiten olisin tietysti ihan vain kotona omien projektieni parissa, mutta kun fyrkkaakin tarttis, ja pariin kiinnostavamman tuntuiseen paikkaan kun en päässyt niin ajattelin kokeilla teille.

Hyvä kysymys.

Täällä kun on ollut niitäkin, jotka rekrytointeja tekevät, niin toivoisin heiltä vastausta. Mitä tykkäisitte, jos haastateltava vastaisi ihan rehellisesti kaikkeen, mitä kysytte?

Entä paistaako se läpi, jos hakee työtä vain koska pakko jotenkin itsensä elättää, olematta siitä oikeasti suuremmin innostunut? 

Todellakin tykkäisin! Mieluummin niin, että saan selville jo haastattelussa sen, tuleeko tämä tyyppi todennäköisesti pitämään työstään ja sopiiko hän työyhteisöön, kuin kalliin koeajan aikana. 

Ja kyllä se myös läpi paistaa, jos joku hakee ihan vaan jotain paikkaa. Tosin itse rekrytoin sellaiselle tasolle porukkaa, että jotain tavoitteellisuutta/tehtävässä vaadittuja erikoisominaisuuksia on taatusti jokaisella, joka on haastatteluun edes päässyt. 

Vierailija kirjoitti:

Olin suurinpiirtein elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa, hain kesätöihin myyjäksi isoon tavarataloon. Multa kysyttiin, että miten toimin jos tulee hankala asiakas. Vastasin tyyliin, että ei pidä lähteä siihen raivoamiseen mukaan. En nyt ihan suoraan sanatarkasti noin sanonut, mutta jotain tohon suuntaan eikä kuulostanut omaankaan korvaan kovin hyvältä :D

Tuohan oli oikein hyvä vastaus :)

Mulla oli järkky nälkä. Joten söin keksit lautaselta. Kaikki. siis KAIKKI. Tajusin vasta lopussa, että hups parikymmentä fazupalaa ahmin. Kun poistuin oli ällö olo. Pääsin vielä toisellekin kierrokselle. Mutta ei valittu.

Meidän konttori on toimistotalossa jossa on paljon firmoja. Tuli sisään heppu joka sanoi tulleensa haastatteluun. Kyselin kaikilta ja kerroin, että ei meillä kukaan haastattele häntä - että Ootko oikeassa paikassa? Herra kaiveli kännyn muistia ja vetäisi takin niskaan ja änkyttäen häipyi. Oli väärässä firmassa. Oikea talo, väärä rappukäytävä. Taisi myöhästyä haastattelustaan kun niin viime tipassa pinkoi ulos meiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki olisivat työhaastatteluissa aivan rehellisiä?

Ajattelin itse olla jatkossa. Siihen "miksi haet tätä paikkaa" siis, että mieluiten olisin tietysti ihan vain kotona omien projektieni parissa, mutta kun fyrkkaakin tarttis, ja pariin kiinnostavamman tuntuiseen paikkaan kun en päässyt niin ajattelin kokeilla teille.

Hyvä kysymys.

Täällä kun on ollut niitäkin, jotka rekrytointeja tekevät, niin toivoisin heiltä vastausta. Mitä tykkäisitte, jos haastateltava vastaisi ihan rehellisesti kaikkeen, mitä kysytte?

Entä paistaako se läpi, jos hakee työtä vain koska pakko jotenkin itsensä elättää, olematta siitä oikeasti suuremmin innostunut? 

Todellakin tykkäisin! Mieluummin niin, että saan selville jo haastattelussa sen, tuleeko tämä tyyppi todennäköisesti pitämään työstään ja sopiiko hän työyhteisöön, kuin kalliin koeajan aikana. 

Ja kyllä se myös läpi paistaa, jos joku hakee ihan vaan jotain paikkaa. Tosin itse rekrytoin sellaiselle tasolle porukkaa, että jotain tavoitteellisuutta/tehtävässä vaadittuja erikoisominaisuuksia on taatusti jokaisella, joka on haastatteluun edes päässyt. 

Miksi sitten työpaikkailmoituksista on usein vaikea saada selvää, millaista työ oikeasti olisi? Keskitytään vain ylisanoin maalailemaan, kuinka upeaa ja ihmeellistä se duuni on, saa näköalapaikan alan kehityksen kärkeen dynaamisessa huipputiimissä ym. ihan geneeristä lätinää.

Esim. tähän https://avointyopaikka.fi/tyo-cargotec-finland-oy-software-developer-ta… en vaivautunut edes hakemaan. Ilmoitus kertoo firmasta lähinnä sen, että duunarien aikaa haaskataan joutavanpäiväiseen lätinään. Varmaan asiakkaidenkin, ja sellaista en halua itse olla tekemässä. 

No tää ei nyt oo moka, mutta aika erikoinen kokemus kuitenkin:

Ollessani 16-17-vuotias toisen asteen opiskelija, ajattelin ansaita hieman taskurahaa. Menin haastatteluun erääseen firmaan, joka välitti keikkatyöntekijöitä. Eli jos ravintola X:llä on tiskaaja sairastunut, mulle soitetaan ja kysytään, pääsenkö tuuraamaan.

Firman toimistona oli kerrostaloasunto. Haastattelijani oli n. kolmekymppinen nainen.

Keskustelun loppuvaihe meni suunnilleen näin:

Haastattelija: "Noniin, hyvältä näyttää tähän mennessä. Mulla olis vielä yks kysymys: mikä on sun horoskooppimerkki?"

Minä: "Öö...kalat?"

Haastattelija: "Vai niin. Mä oon ite jousimies, mikä tarkoittaa siis sitä että me ei tulla toimeen. Voi olla, että meillä on hankalat ajat edessä. Oisitpa ollu vaikka oinas, niin oltais tultu hyvin juttuun."

Joo. En ottanut paikkaa vastaan.

Olin haastattelussa osa-aikaiseen työhön, ja tuli sitten puheeksi että mites kesällä jos menen kokoaikaisiin kesätöihin (olen opiskelija). Vastasin sitten, että en aio edes hakea mitään kesätöitä, että en halua mennä kesäksi töihin, koska haluan nauttia kesälomasta, sillä olen muutaman viime kesän ollut kokonaan töissä ilman lomaa. Ja sitä paitsi ei ole edes järkeä mennä töihin, kun koulutusta ei ole niin saa vain jotain kaupan kassa -hommia, mikä ei ole mielenkiintoista ja enemmän rahaa jää käteen sossusta. Vähän nolotti jälkeenpäin, kuulostin varmaan ihan siltä, että työnteko ei kiinnosta ja olen laiska työnvieroksuja-sossupummi, vaikka halusin tietysti vain korostaa, että olen kyllä sitoutunut osa-aikaiseen työhöni myös kesällä ja ei ole huolta että menisin kokoaikaiseen työhön ja lopettaisin osa-aikaisen työn. No, ei hätää, aloitan työt pian, eli sain paikan kuitenkin.

Nuorempana hain ensimmäistä työpaikkaa huoltoasemalta. Haastattelija (tuleva pomoni) sitten kysyi, että mites kassatyöskentely. Sanoin reippaasti, että no päässälaskut eivät ole vahvin puoleni, mutta onneksi nykyään kassakoneet hoitavat laskutoimitukset. Pomo hymyili ja katsoi suoraan minuun: "Ei meillä. Täällä lasketaan päässä". Kylläpä nolotti ja olinkin varma, että metsäänhän se meni, mutta mies vain naurahti, että nopeasti sen oppii, opetan vaikka heti.

Sain paikan ja nykyään otankin työhaastattelut ihan rennosti. Olen oma itseni, muuta en voi tarjota ;)

Olin parikymppinen kun sain haastattelun miehille suunnattuun kauppaan (puvut yms), myyjän paikalle. Haastattelija kysyi että miten voin auttaa henkilö ostamaan vielä lisää vaatteita jos hän on vain ostamassa kravattia (esim. minun pitäisi myös myydä paita hänelle). Vastasin suoraan: Voin toki ehdottaa hänelle lisätuotteita, mutten aio tyrkyttää niitä hänelle.

Itse vihaan myyjiä jotka tulee vartavasten tyrkyttää tuotteita joita ei halua niin en myöskään ala asiakkaille tyrkyttää ylimääräisiä tuotteita. En saanut paikkaa. (eikä harmittanut)

Pääsis edes haastatteluihin....

Vierailija kirjoitti:

Itse olen enemmän ollut haastattelijana kuin haastateltavana, joten tässä pari juttua työnhakijoista.

Yksi kaveri jäi mieleen kun hän haki firmastamme aika korkeaa paikkaa ja kehui itseänsä todella härskisti maasta taivaaseen. Poika oli noin 25v ja osasi mitä tahansa ja kokemusta oli muka vuosia joka asiasta sekä hakupapereiden että kertoman perusteella. Hauskinta oli kun kysyi vähän tarkentavia kysymyksiä jostain asiasta niin hän vastasi joka kerta ihan päin helv.... eli ei tiennyt niistä oikeasti yhtään mitään.

Esimerkkejä: 

Kysymys: "Kuinka tuttua kirjanpito on?"

Vastaus: "Mä oon tehnyt sitä vuosikausia ja itseasiassa se oli täysin mun vastuulla edellisessäkin paikassa, ei mitään ongelmaa."

K: "Okei, no kerropa milloin alv-ilmoitus pitää jättää osakeyhtiössä?"

V: "Ööööö...tuota olikos se kesäkuun loppuun mennessä...."

(Oikea vastaus: aina jokaisen kuun 12 pv mennessä ja tämän tietää taatusti jokaikinen kirjanpitäjä.)

K: "No kuinka paljon tiedät laskutuksesta ja mitkä ohjelmat ovat tuttuja?"

V: "Joo, sen mä hallitsen ihan täysin ja oon käyttänyt kaikkia ohjelmia."

K: "No kerropas tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat alv-prosentit."

V: "Eikös ne oo 1, 2 ja 3...?"

(Oikea vastaus 24%, 14%, 10% ja 0% ja tämänkin tietää jokainen kirjanpitäjä tai laskuttaja.)

Eli on ihan ok kehua itseänsä työhaastattelussa, mutta ei saa puhua puutaheinää sellaisesta mitä ei oikeasti osaa, koska siitä jää kyllä kiinni. En normaalisti kysele tuollaisia työhaastattelussa, mutta oli pakko kiusata vähän tätä kaikkitietäjää...

Toinen esimerkki: Haettiin ns perusduunaria helppoon ja yksinkertaiseen työhön. Ei koulutusvaatimuksia eikä kokemusvaatimuksia. Hakija selitteli: Kun mulla ei oo autoakaan millä kulkea.... ja kun mulla on tuo olkapääkin niin kipeä että olisin varmaan paljon sairaslomalla...ja kun mulla on nykyään sellainen ongelma etten saa öisin nukuttua että aamuvuoroja mä en ainakaan voi tehdä kun herään vasta puolen pv jälkeen. Kysyin: "Käskikö työkkäri hakea?" Vastaus: "Jooo..." Sanoin: "Mee kotiin jatkamaan nukkumista." Poika lähti silminnähden helpottuneena ovesta ulos. Seuraava hakija sisälle ovesta ja hänen ensimmäinen kysymyksensä ennenkuin sanoi edes päivää: "Ilmoitatko työkkäriin jos kieltäydyn?" Niinpäniin...lähde saman tien ulos.... Uskokaa tai älkää mutta näitä on paljon nykyään!

Ai että mä vihaan noita ensimmäisen hakijan kaltaisia, joiden pitää päteä, vaikkei ole hajuakaan. Ymmärrän, ettei nyt ihan työhaastattelussa voi sanoa suoraan, että en tiedä, mutta tuollainen esittäminen on kyllä vielä tyyperämpää.

Ja samoin ällöttää nuo jälkimmäisien kaltaiset luuserit, jotka ei edes yritä päästä töihin. Ja ettei voi muka aamulla herätä töihin... Olen itsekin ollut koko elämäni aamu-uninen ja mieluiten nukkuisin 12-14 välille, mutta töissä/koulussakäynti ei silti ole koskaan tuottanut ongelmia!!

Vierailija kirjoitti:

Hain työpaikkaa, joka olisi ollut lähinnä kirjoitushommia ja muuta konttorirottana työskentelyä, mutta työhön kuului myös lehtisten ja esitteiden suunnittelu kyseiselle järjestölle. Ajattelin, että olen (omasta mielestäni) ihan ok tietotekniikan kanssa, joten rohkaistuin hakemaan paikkaa, koska muuten minulla oli kokemusta alalta. Sain kutsun työhaastatteluun ja siinä jutellessa vierähtikin melkein tunti ja minulle tuli olo, että täähän meni hyvin! Kunnes.. minua pyydettiin viereiseen huoneeseen ja annettiin tehtäväksi luoda esitelehtinen tietokoneella ohjeiden mukaan, aikaa 30 minuuttia. Muuten tehtävänanto olisi ollut ihan jees, mutta kun se piti suorittaa (jumalattoman kokoisella) applen pöytätietokoneella. En ole eläissäni käyttänyt kyseisiä vempeleitä (muutaman kerran yrittänyt käyttää kaverin apple-läppäriä kunnes hermot on mennyt). Meinasin pillahtaa itkuun, kun en 20 minuutinkaan tuhertamisen jälkeen saanut selville että miten saan hemmetti edes liitettyä ja leikattua kuvia :’D Nettiä ei ollut käytettävissäm joten en voinut edes fuskata ja etsiä epätoivoisesti apua. Ja kaiken kukkuraksi koko roska piti tehdä taitto-ohjelmaan, jota en myöskään ollut ikinä käyttänyt… Lopulta päätin luovuttaa ja heivasin teokseni roskakoriin ja ajattelin sanoa haastattelijoille, että en osannut tehdä mitään. Mutta sitten! Huomasin, että roskakorissa oli jonkun aiemman haastateltavan tekemä tiedosto (koska ohjeeksi oli annettu tallettaa tiedosto tyyliin etunimi_sukunimi), joten avasin sen tiedoston, muutin sitä vähän ja tallensin sen omalla nimelläni :D

En silti saanut paikkaa. Kumma juttu.

Eli kopioit törkeästi luvatta toisen tekemän esitteen!!! Onneksi et saanut paikkaa.

Ihmisellä, jonka pitää osata tehdä esitteitä, pitää todellakin olla sellaiset tietotekniset taidot, että osaa vaihtaa käyttöjärjestelmää heti. Ei nyt tarvitse osata tehdä niin nopeasti kuin muutoin ja rutiineissa, pikanäppäimissä ym menee tietysti aikaa, mutta kyllä nyt kokenut windows-koneella mainoksia taittanut osaa maciin vaihtaa. Adobe Indesign on ihan perus taitto-ohjelma, selkeä ja helppokäyttöinen ja toimii samoin windowsissa ja macissa.

Todennäköisesti olet jäänyt kiinni kopioinnistasi. Ohjelma kun tallentaa esim nimetyt layerit, tekstityylit ym mitä et varmaan ole tajunnut muuttaa.

Ai että suututtaa tuo kopiointi, todella röyhkeää. Parhaillaan ovat hylänneet sen toisenkin hakijan, jonka työn kopioit, koska eivät ole jaksaneet selvittää kumpi kopioi vai onko tiedosto jopa annettu sulle.

Vierailija kirjoitti:

Pääsis edes haastatteluihin....

Oi voi,toivon todella,  että pääset haastatteluihin.Itse olen päässyt helposti haastetteluihin ja tullut myös valituksi,vaikka muitakin hakijoita on ollut, mutten menesty missään, koska aiheutan kitkaa joka paikassa. Siitäkin huolimatta että olen ammattitaitoinen, avulias, joustava ja ahkera.Suurin osa haastattelijoista ei ole tajunnut, että palkkaamiseni on ollut työyhteisön kannalta virhe, koska pelkkä läsnäoloni, aiheuttaa joissakin ihmisissä suunnatonta ärtymystä.Olen varmaan persoonallisuushäiriöinen, joka on haastatteluissa  "liian hyvä ollakseen totta" ja sen työnantaja tajuaa vasta kun se on liian myöhäistä.

 

Meillä on haastatattelussa joku iloisena sanonut, että hakee meille, kun työ on niin leppoista eikä stressaa liikaa.

Ei ollut ihan oikea kuva töistä. Eikä oikea asenne

Voin kertoa että vitsi "palkka juoksee, minä en" ei ole hauska juttu työhaastattelussa. Varsinkin kun oikeasti olen ahkera työntekijä. Vieläkin hävettää vaikka tästä on vuosia aikaa...

Oikein harmittaa itse työttömänä ja noita työhönosoituksia saaneena, että jotkut suhtautuu niihin noin. Itse olen tsempannut 100-lasissa niissä tilanteissa, koska haluan ne duunit. Olisin niitä kaikkia hakenut itsekin ilman kehoitusta, yhtä olin ehtinytkin jo hakea, kun lappu tuli työkkäristä. Nyt onneksi töissä, ei tullut työkkärin ohjauksesta vaan itse bongasin tän työn.

Mies on nyt taas työttömänä ja olispa edes työhaastatteluita. Miehellä on ammatti, mutta tällä hetkellä ottaisi suunnilleen mitä vaan vastaan paitsi puhelinmyyntiä, kun vaan pääsis takaisin töihin. En voi kuvitella, että mun mies menis marisemaan työhaastatteluun. Eihän nuo tuollaiset tyypit oikeasti kuitenkaan ole kovin yleisiä?

Eräs kaveri on rekrytoijana ja sanoi, että yksi tyyppi vaikutti työhaastattelussa ihan hyvältä ja ekana päivänä ei sitten ilmestynyt töihin. Tämä rekrytoijakaveri sitten soitti sille tyypille perään ja tää tyyppi sanoi, että häneltä on bensa loppu, rahat loppu ja ei pääse siksi töihin. Kaveri vähän kuittasi, että pitäis ilmoittaa myöhästymisistä ja eikö sitä bensaa saa mistään, jos vaikka kaveri lainaisi muutaman Euron. Ei kuulemma ollut ketään, jolta lainata. Kaveri kertoi, että oli hetken hiljaa ja kysyi kuivasti, että mitäs me nyt tehdään. Tämä uusi työntekijä sitten huokaisi, että kai mun tarvii lopettaa, johon kaveri oli todennut, että eipä tässä vaihtoehtoja ole. Tältä kaverilta olen kyllä kuullut hassuja juttuja, tosin haastatteluissa kai suurin osa ainakin yrittää. Palkkaa siis ihan tehdasduunareita töihin.