Nolot mokat työhaastattelussa

Hain juuri yhteen melko hienoon ravintolaan kesätöihin. Haastattelu meni muuten hyvin, mutta lopussa tapahtui pikku lipsahdus. Haastattelija sanoi: "Soittelen sinulle vielä myöhemmin siitä milloin jatkohaastattelu on, sitten en kiusaakaan sinua asialla enempää". Totesin iloisesti: "Se on hyvä!" En todellakaan tarkoittanut vastauksella sitä, miltä se kuulosti. Onneksi haastattelijaa kuitenkin nauratti. Katsotaan nyt, miten homma etenee.

Vierailija kirjoitti:

Pahin moka tänä päivänä on kirjoittaa CV, jossa luettelee kaikki tutkinnot, laaja-alaisen työkokemuksen, hyvän kielitaidon ja osoittaa vahvan harrastuneisuutensa. - Ei takuulla pääse mihinkään työhaastatteluun. Kokemattomuus ja osaamattomuus kiinnostavat jostakin kumman syystä työnantajia paljon.

Tuo selittäisi kyllä sen, miksi minua ei ole toistaiseksi huolittu mihinkään, ei edes kaupan kassalle. Taidankin karsia CV:stäni kaiken pois, jos sitten onnistaisi.

Multa löytyy noloja haastattelukokemuksia lähinnä pöydän toiselta puolelta. Kerran minulla oli päivän aikana kolme työhaastattelua, kaksi omaan alaisuuteeni ja yhden olin lupautunut tekemään kesken päivän sairastuneen kollegani puolesta. Olin jotenkin kuvitellut, että omat haastatteluni ovat ensin ja viimeisenä on vuorossa tämän hieman erilaisiin työtehtäviin oleva haastattelu. No nämä kaksi viimeistä haastattelua olikin olleet hieman päällekäisiin aikoihin ja sihteerini sekä haastateltava olivat siirtäneet tätä keskimmäistä alkamaan myöhemmin. Lappukin siitä oli jätetty pöydälleni, mutta se jäi lukematta :D

Ensimmäinen haastattelu sujui hyvin ja otin vastaan samalla draivilla seuraavan haastateltavan sisään. Ihmettelin hieman tämän haastateltavan erikoisia vastauksia (tyyliin kysymykseen matkusteletko mielelläsi hakija saattoi vastata, ettei oikein tykkää matkustaa lentokoneella, vaikka työ tulisi sisältämään paljon matkustusta) ja olin jo heittämässä hakijaa mielessäni varmaan ei-pinoon. Kesken haastattelun vaihdoin kielen ranskaksi ja viimeistään sillä kohtaa selvisi, että nyt on saattanut käydä pikkuinen moka haastattelijalle. Tyyppi ei tosiaankaan hakenut Ranskan markkinoiden aluepäälliköksi vaan oli tullut haastatteluun asiakaspalvelupestin toivossa. 

Ekoja kesätyöpaikkoja hakiessa johonkin toimistoon: Olin haastattelussa, jossa tyypillinen täti kyseli sitä ja tätä. Jännitti hirveästi. Kesken kaiken naamastani tipahti jotain... Nenäverenvuoto.

Ei paperia. Mielenkiintoinen tilanne, eikö niin? Eikä jäänyt muutamaan tippaan.

Sain tietysti tädiltä jotain talouspaperia, mutta siihen jäi se haastattelu. Verissäpäin ja tahrat puserossa lähdin kotia kohti, enkä tietenkään saanut paikkaa.

Olin menossa toiseen kaupunkiin työhaastatteluun junalla. Ensimmäisenä jäin väärässä kohtaa pois junasta ja tajusin sen samalla sekunnilla, kun juna alkoi jo jatkaa matkaa. Välitön paniikki iski ja mietin et miten ihmeessä mä kerkeen 30kilsan päähän haastikseen.

Soitin taksiin ja sieltä sanoivat, että kestää 20 minuuttia ennenkuin taksi tulee -> välitön reaktio oli, että huusin luuriin "V*TTU" :DD En yleensä kiroile..

Taksimies sanoi "hyi kun sä puhut rumasti" mutta heltyi, kun kerroin myöhästymis episodista. Sanoi, että tulee hakemaan samantien. Kun olimme menossa työpaikalle. Hän kertoi oman kauhu tarinan haastattelu tilanteesta: oli kaatanu hermostuksissaan kahvit rinnuksille ja oli änkyttänyt, mutta sai silti työn. Hieman oloni helpottui.

Työhaastattelussa olinkin jo oma itseni ja se meni hyvin.

Kun lähdin takaisin kotiinpäin huomasin vaalealla paidallani suuren kahvitahran :D Olin junassa läikyttänyt kahvia paidalle. Alkoi niin nolottaan, mutta sitten muistin taksimiehen kertomuksen. Enää en voinut kun hymyillä koko tilanteelle, jonka olin munannut aivan täysin.

Mutta siitä huolimatta sain työpaikan :)

Toinen moka oli, että menin työhaastatteluun väärään yksikköön. Tilanne meni niin sujuvasti, että luulivat minun tulleen oikeasti työhaastatteluun sinne. Sanoivat, että sinun täytyy tulla aika pian meille töihin tänne. Sitten siellä huomattiin, että eivät olletkaan tehneet työnhakua vielä. 10km päässä oleva paikka oli tehnyt tämän työnhaun :D Kaamee kiirehän siinä tuli lähteä siihen oikeaan paikkaan.

Haastattelu tilanteessa ajattelin jo, että ihan sama saanko paikan vai en. Mokattua tuli jo..

Kun lähdin paikasta, niin 15min päästä jo soitettiin, että tykättiin susta ja halutaan sut tänne töihin :)

Reippaus ja asiallisuus palkittiin, mokailusta huolimatta. Eihän nämä pomot tienneet sen kummemmin tilannetta, miten sen itse koin.

Hain vakituista paikkaa vanhustenhoidosta. Haastattelija kysyi millaisissa paikoissa olen aiemmin viihtynyt. Vastasin rehellisesti naistentaudit erikoissairaanhoidossa ja kehuin kuinka siellä viihdyinkään. Tämän jälkeen piiiitkä hiljaisuus. Olisi kai pitänyt sanoa, että ne vanhukset ovat mun juttu. No en saanut paikkaa enkä ole ollenkaan pahoillani. Paikan tosin sai henkilö jonka juttu ne vanhukset eivät myöskään ole.

Olin hakemassa luokanopettajan sijaisuutta kaupungista, jossa ei taloudellisesti mene kauhean hyvin. Minulta kysyttiin miten kaupungin huono taloudellinen tilanne vaikuttaa luokanopettajiin. Vastasin hermostuneisuuksissani, että luokanopettajilla on aika huono asema täällä ja en itse ainakaan hakisi töihin tähän kaupunkiin. Tajusin virheeni ja korjasin  sen sanomalla "siis en hakisi vakituiseen työpaikkaan" Haastattelija katsoi minua oudosti ja sanoi vaan, että itseasiassa opettajilla menee ihan hyvin...

En saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyy noloja haastattelukokemuksia lähinnä pöydän toiselta puolelta.  

Kerran menin haastatteluun asiallisesti valmistautuneena ja hyvissä ajoin, ilmoittauduin firman vastaanotossa ja jäin odottamaan. Sitä odottelua sitten kestikin, lopulta aulaan tuli joku todella ryytyneen oloinen tyly täti pitämään "haastattelun", joka oli käytännössä sitä, että oma-aloitteisesti kerroin itsestäni. Kun kyselin lisää tehtävästä, sain aika epämääräisiä vastauksia. Puolen tunnin päästä minut ohjattiin ulos. En saanut paikkaa. 

Kieltämättä jäi vaikutelma, että firmassa oli unohdettu koko haastattelu. Tai sitten haastattelija oli sairastunut tms. ja joku joutui äkkiä paikkaamaan, ilman mitään intoa asiaa kohtaan. Tai että haastattelija halusi paikkaan siskontyttönsä, ja vain muodon vuoksi haastatteli muita hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Ekoja kesätyöpaikkoja hakiessa johonkin toimistoon: Olin haastattelussa, jossa tyypillinen täti kyseli sitä ja tätä. Jännitti hirveästi. Kesken kaiken naamastani tipahti jotain... Nenäverenvuoto.

Ei paperia. Mielenkiintoinen tilanne, eikö niin? Eikä jäänyt muutamaan tippaan.

Sain tietysti tädiltä jotain talouspaperia, mutta siihen jäi se haastattelu. Verissäpäin ja tahrat puserossa lähdin kotia kohti, enkä tietenkään saanut paikkaa.

Kyllä nenäliina pitää aina olla mukana. Myös työhaastattelussa. Se on sitten toinen juttu jos sitä verta tulee niin paljon, ettei mukana olevat nenäliinatkaan riitä.

"...vastaaminen s.postiin ja puheluihin mitä tuli ehkä 10 kpl 6h aika loppu aika sai lue kirjaa yms).

Soitin myös perään tästä paikasta että onko valinnat jo tehty, siinä samassa vielä kysyttiin kaksi kertaa haluanko todellakin työskennellä siellä.. Vastasin kyllä ja sain paikan, outoin haastattelu tähän mennessä."

Aika loppu aika sai lue kirjaa yms?!?!?!?!?!?!?

Outoin???

Öö ok.

Vierailija kirjoitti:

Nolointa oli se kerta kun ensimmäistä kertaa headhunter soitti, enkä tiennyt yhtään miten se homma toimii. Kuvittelin että se on nyt merkki siitä että nimenomaan minut todella halutaan siihen tehtävään, joten menin haastatteluun täysin valmistautumattomana, odottaen että ne yrittäisivät siellä myydä firmaa minulle, eikä toisin päin. En ollut miettinyt tipan tippaa sitä mitä vastaisin erilaisiin kysymyksiin, ja koska en ollut käynyt työpaikkahaastattelussa moneen vuoteen, pää löi täysin tyhjää suunnilleen jokaisen kysymyksen kohdalla. Yhtään mitään en tietenkään keksinyt siihen, miksi haluaisin olla töissä ko. firmassa, koska en ollut koskaan uhrannut ajatustakaan sille haluaisinko siellä olla vai en, ja olin ajatellut että he perustelisivat minulle miksi haluaisin.

Lopuksi kysyttiin että olenko vakavissani tämän homman kanssa, ja sanoin että en ole, koska en uskonut että olisi mitään mitä olisin siinä vaiheessa enää voinut tehdä pelastaakseni kasvoni.

Nykyään jo tiedän että suurin osa minulle soittaneista headhuntereista soittaa kymmenille (vai sadoille?) muillekin samasta paikasta.

Aivan vastaava minulla, mutta ei ensimmäisellä haastattelukierroksella, vaan toisella. Head hunterin luona käydessä ensimmäisellä kerralla olin todella hyvin valmistautunut. Toisella kerralla menin suoraan töistä. Koska edellisenä päivänä oli ollut todella pitkä työpäivä, jostain syystä kuvittelin, että koska olin jo tuolle head hunterille valmistautunut, olisin työaikana ehtinyt miettiä asiaa edes kahvitunnilla. Silloin tietenkin tuli jotain kiireellä hoidettavaa, eikä kahvitaukoa ehtinyt pitää. Olen siis johtotehtävissä.

Kun tilanne oli ilmeinen, kerroin haastattelussa mistä oli kyse. Toisaalta jo haastattelutilanteessa selvisi, ettei tarjottu työpaikka ihan vastannut sitä, mitä olin odottanut ja valmistautumattomana se saattoi näkyä jossain määrin. Tehtävä olisi ainakin sen kuvauksen mukaan ollut ennemminkin vähemmän vastuullinen "johtotehtävä", jossa olisi kuitenkin hyvin heikot mahdollisuudet itse vaikuttaa tavoitteisiin ja niissä onnistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 07:46"]

Olin työhaastattelussa ja kehuin että herään aina ajoissa ja pidän aamu vuoroista jne. Haastattelia kysyi sitten että missä minun pitäisi parantaa että olisin 'täydellinen' työntekijä niin menin lukkoon ja vastasin että voisin parantaa aamu heräilyä.... En todella tiedä miksi niin vastasin koska aamu vuorot ovat oikeasti lempi vuoroja ja olen hyvä heräämään :D En saanut paikkaa. Taisin vain hämmentää haastatteliaa.... Hermostuneena olen kova höpöttämään ja puhun mitä sattuu.

Juu, kyllä me kaikki tiedämme miksi et saanut työpaikkaa, jos nimittäin hakemuksessakin on ollut näin paljon virheitä. Siis oikeesti, kuinka joku voi kirjoittaa näin perseelleen koko kommentin?

(Tiedän myös, että on vanha ketju, joten tuskin saan vastausta koskaan.)

Puhumattakaan pilkuista.

Pieraisin munapierun. 😨

Vierailija kirjoitti:

Itse olen enemmän ollut haastattelijana kuin haastateltavana, joten tässä pari juttua työnhakijoista.

Yksi kaveri jäi mieleen kun hän haki firmastamme aika korkeaa paikkaa ja kehui itseänsä todella härskisti maasta taivaaseen. Poika oli noin 25v ja osasi mitä tahansa ja kokemusta oli muka vuosia joka asiasta sekä hakupapereiden että kertoman perusteella. Hauskinta oli kun kysyi vähän tarkentavia kysymyksiä jostain asiasta niin hän vastasi joka kerta ihan päin helv.... eli ei tiennyt niistä oikeasti yhtään mitään.

Esimerkkejä: 

Kysymys: "Kuinka tuttua kirjanpito on?"

Vastaus: "Mä oon tehnyt sitä vuosikausia ja itseasiassa se oli täysin mun vastuulla edellisessäkin paikassa, ei mitään ongelmaa."

K: "Okei, no kerropa milloin alv-ilmoitus pitää jättää osakeyhtiössä?"

V: "Ööööö...tuota olikos se kesäkuun loppuun mennessä...."

(Oikea vastaus: aina jokaisen kuun 12 pv mennessä ja tämän tietää taatusti jokaikinen kirjanpitäjä.)

K: "No kuinka paljon tiedät laskutuksesta ja mitkä ohjelmat ovat tuttuja?"

V: "Joo, sen mä hallitsen ihan täysin ja oon käyttänyt kaikkia ohjelmia."

K: "No kerropas tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat alv-prosentit."

V: "Eikös ne oo 1, 2 ja 3...?"

(Oikea vastaus 24%, 14%, 10% ja 0% ja tämänkin tietää jokainen kirjanpitäjä tai laskuttaja.)

Eli on ihan ok kehua itseänsä työhaastattelussa, mutta ei saa puhua puutaheinää sellaisesta mitä ei oikeasti osaa, koska siitä jää kyllä kiinni. En normaalisti kysele tuollaisia työhaastattelussa, mutta oli pakko kiusata vähän tätä kaikkitietäjää...

Toinen esimerkki: Haettiin ns perusduunaria helppoon ja yksinkertaiseen työhön. Ei koulutusvaatimuksia eikä kokemusvaatimuksia. Hakija selitteli: Kun mulla ei oo autoakaan millä kulkea.... ja kun mulla on tuo olkapääkin niin kipeä että olisin varmaan paljon sairaslomalla...ja kun mulla on nykyään sellainen ongelma etten saa öisin nukuttua että aamuvuoroja mä en ainakaan voi tehdä kun herään vasta puolen pv jälkeen. Kysyin: "Käskikö työkkäri hakea?" Vastaus: "Jooo..." Sanoin: "Mee kotiin jatkamaan nukkumista." Poika lähti silminnähden helpottuneena ovesta ulos. Seuraava hakija sisälle ovesta ja hänen ensimmäinen kysymyksensä ennenkuin sanoi edes päivää: "Ilmoitatko työkkäriin jos kieltäydyn?" Niinpäniin...lähde saman tien ulos.... Uskokaa tai älkää mutta näitä on paljon nykyään!

Olen ollut laskuttaa liki 20v elämästäni eikä alveista hajuakaan. En välttämättä näe lopputulosta edes.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki olisivat työhaastatteluissa aivan rehellisiä?

Ajattelin itse olla jatkossa. Siihen "miksi haet tätä paikkaa" siis, että mieluiten olisin tietysti ihan vain kotona omien projektieni parissa, mutta kun fyrkkaakin tarttis, ja pariin kiinnostavamman tuntuiseen paikkaan kun en päässyt niin ajattelin kokeilla teille.

Hyvä kysymys.

Täällä kun on ollut niitäkin, jotka rekrytointeja tekevät, niin toivoisin heiltä vastausta. Mitä tykkäisitte, jos haastateltava vastaisi ihan rehellisesti kaikkeen, mitä kysytte?

Entä paistaako se läpi, jos hakee työtä vain koska pakko jotenkin itsensä elättää, olematta siitä oikeasti suuremmin innostunut? 

oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Olin ryhmähaastattelussa, joka sujui yllättävän hyvin aina alusta loppuun saakka. Lopussa nousin tuoliltani, joka oli kangaspäällysteinen, huomasin kuukautisten alkaneen ja penkissä oli järkyttävä verinen läntti! Menin ihan punaiseksi, nopeasti työnsin penkin paikalleen ja huomasin haastattelijan vielä vilkuilleen outoa käytöstäni. Ei ihme etten saanut paikkaa =D

Vierailija kirjoitti:

oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Tyhmä haastattelija. Eikö se nyt ole selvää, että kesätöitä haetaan kaikista mahdollisista paikoista? Eikä juuri jostakin tietystä. 

Ja tottakai jos haluaa oleskella auringossa niin paremmin sopii ulkohommiin kuin johonkin konttoriin tai varastoon. Ei tuo huono vastaus ollut, olipahan vaan rehellinen. 

Minusta tuntuu, että olen joskus liiankin rehellinen. Esim. vasta kysyttiin haastattelussa, mitä pidän kolmivuorotyöstä. Vastasin rehellisesti, että ei ole siitä oikein kokemusta, mutta uskoisin selviäväni siitä ja että tykkään, kun on vaihtelevat työvuorot, eikä pelkästään esim. aamuvuoroa. Olisi varmaan pitänyt vaan lyhyesti ja ytimekkäästi vastata, että tykkään tehdä kolmivuorotyötä. Mitä sitä tunnustamaan, ettei ole kokemusta.

Joskus jännitys saa mulla mahan pruikulille ennen haastattelua (kuten käy muissakin jännittävissä tilanteissa) ja se onkin kauhean mukavaa kaikille kun mahasta kantautuu kesken haastattelun oikein äänekästä kurahtelua ja kurlutusta, pahin tilanne toistaiseksi on ollut kun olen kerran joutunut juoksemaan haastattelusta ovet paukkuen mahaa pidellen vessaa etsimään. Meinasi paniikki hiukan tulemaan siinä tilanteessa. Varmaan koko kerros kuuli mitä vessassa tapahtui kun sinne pääsin keventämään itseäni :D

Siitä sitten takaisin neukkariin haastista jatkamaan, mahtoi olla rekry-äijillä hauskaa jälkeenpäin.