Nolot mokat työhaastattelussa

Haimme varastotöihin porukkaa. Vaikka kyse ei olekaan mistään asiantuntijatehtävästä, niin yksi nuori kolli sanoi haastattelussa, kun kysyin mitä olet tehnyt intin jälkeen (oli päässyt n. 1,5 kk sitten intistä), että ryypänny kaikki viikonloput.

Ei saanut paikkaa, tosin vastauksesta päätellen ei halunnutkaan...

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 07:32"]Olin tällä viikolla ja taisin vastata yhteen kysymykseen liiankin rehellisesti. Haastattelija kysyi mielikuvaa/mielipidettä firmasta. Vastasin mielikuvan oerusteella, että on byrokraattinen ja vanhanaikainen. Haastattelijakin oli todella sellainen vanhanaikaisen oloinen vaikkakin mua ehkä vain muutaman vuoden vanhempi (kuivis). Hävetti. Puhuin myös paljon ehkä liikaakin.

Unohdin myös nimen ketä olin menossa tapaamaan ja siinä sit kaivoin laukusta ilmoituksen ja sopersi olisiko ollut Matti Virtanen tai jotain. Nooooloooo.

Katsotaan pääsenkö jatkoon. Epäilen, koska haastattelija/pomo oli ihan eri planeetalta mun kanssa. Huurmori puuttui kokonaan.

Ihanko vielä mietit, että pääsetkö jatkoon!?

Kerroin CV:ssäni harrastavani lukemista, mikä onkin totta, luin siihen aikaan paljon ja haastatteluhetkelläkin oli pari kirjaa kesken. Mutta enpä ollut osannut odottaa että  haastattelija kysyy minkä kirjan luit viimeksi. Samalla sekunnilla kun kysymyksen kuulin menin totaalisen lukkoon. Siis niin lukkoon etten edes tiennyt että niin voi tapahtua. Kuulin vaan huminan korvissani ja mieleeni ei tullut yhtään kirjaa, ei edes sellaista mitä en ole lukenut mutta minkä kaikki tietää, ei edes Kalevalaa tai raamattua. Sopersin sitten häkeltyneenä että nyt juuri en muista.... Ja haastattelija katsoi minua sen näköisenä, että niin, kirjoitit vaan CV:iin harrastukseksi lukemisen kun se on sopivan turvallinen yleisharrastus, kiinni jäit.

Haastattelun jälkeen teki mieli lähettää sähköpostilla lista viimeisistä 10 kirjasta jotka olin lukenut, mutta mietin että se lienee epätoivoista ja selittelyä. En lähettänyt listaa. Enkä saanut paikkaa.

Edelleen punastun kun ajattelen sitä hetkeä, yksi noloimmista tilanteista elämässäni. Olin laittanut kaiken peliin saadakseni tuon paikan ja noin pienestä mokasta se taisi jäädä kiinni.

Mä en ole ollut työhaastattelussa kuin muutaman kerran eläessäni. Yhden kerran en saanut paikkaa. Olin silloin juuri väittelemässä oleva nuori tutkija ja yliopistoelämään kyllästyneenä hain paikkaa erään kansanopiston toimistovirkailijana, sellaisena yleisneitijantusena. Kyseessä oli  10 kuukauden äitiyslomansijaisuus, enkä älynnyt, että kun ne kysyivät, miten luulen jaksavani näin tylsää hommaa vaikka olen "kaikenlaista aikaan saanut", minun olisi pitänyt haastattelussa valehdella haluavani toimistoduunariksi loppuelämäkseni, eikä vain sanoa, että "onhan tämä vaihteleva homma ja kyllähän tuon 10 kuukautta nyt jaksaa vaikka tikun nokassa".

Tämä oli kuitenkin siitä poikkeuksellisen hyvä työpaikka, että ne soittivat myöhemmin ja antoivat palautetta hakijoille. Mun kohdallani se kuului, että "kannattaisi olla vähän vähemmän akateeminen".

Vierailija kirjoitti:

Menin junalla minulle vähän vieraaseen kaupunkiin haastatteluun ja juna oli perillä kaksi tuntia ennen haastattelua. Asemalta oli puolen tunnin kävelymatka sairaalalle, jossa haastattelu siis oli, joten päätin etten ota taksia, vaan aikaa tappaakseni kävelen sinne. Voisin istua vaikka sairaalan kanttiinissa odottamassa haastattelua.

Ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Kävelin lähes puolitoista tuntia kehää, kun en millään löytänyt isoa yliopistollista sairaalaa. Olin hätää kärsimässä ja kuvittelin sen haastattelun nyt olleen tässä ja palaavani maitojunalla takaisin. Lopulta tajusin sattumalta lähteä oikeaan suuntaan ja pääsin paikanpäälle juuri ja juuri paria minuuttia ennen haastattelun alkua. Olin punakka ja puuskuttava, jalat olivat rakoilla, takki ja hiukset olivat märät lumisateen takia ja en ehtinyt vilkaista itseäni peilistä ennen haastattelua. Koko haastattelun ajan mietin, onko ripsari levinnyt. En saanut paikkaa.

Ps: suuntavaistoni on jostakin syystä yleinen vitsi kaveripiirissäni. ;)

Yksi hauska pointti oli vielä se, etten kehdannut kysyä keneltäkään vastaantulijalta neuvoa. Tunsin itseni niin noloksi, kun en tiennyt, missä on yliopistollinen sairaala, vaikka eihän siinä mitään noloa olisi ollut...

Saako kertoa työnantajan mokasta työhaastattelussa? 

Olin hakenut vaativamman tasoista toimistoassistentin paikkaa, jonka hakuilmoituksessa vaadittiin mm. äidinkielentasoista englanninkielentaitoa (fluent) ja täydellistä MS Office -tuoteperheen ohjelmien osaamista. Minulla oli tuollloin lähes 10 vuoden kokemus vastaavista hommista, mm. eräästä IT-alan yrityksestä, jossa yrityksen kielenä oli englanti. Olin tottunut kääntämään mm. sopimuksia sekä laatimaan erilaisia presentaatioita ja tiedotteita, sekä päivittelemään nettisivuja.

Noh. Työhaastattelija naureskellen päätti haastattelun aluksi "testata, että tulikos sitä vähän liioiteltua taitoja hakemuksessa" ja laittoi minut tekemään pienen "haastavan tehtävän". Tehtävä oli kaksiosainen. Ensimmäinen tehtävä oli tallentaa Word-muodossa oleva asiakirja .pdf-muotoon ja nimetä se uudelleen. Toinen tehtävä oli kääntää lause englanniksi ja lause oli tasoa "Tervetuloa Maijan syntymäpäiville helmikuun 23. päivä klo 10.00 Hoploppiin!".

Tein tehtävät kiltisti puolessa minuutissa ja totesin haastattelijalle, että tämä työtehtävä ei todennäköisesti tarjoa minulle haastetta, joten säästäkäämme molempien aikaa ja vaivannäköä ja lopetetaan tämä tähän.

Vierailija kirjoitti:

hei rekrytoijat, miksi te kysytte tuota "missä näet itsesi 5v kuluttua"? ja mikä siihen sitten olisi hyvä vastaus??

itselläni ei suurempia mokia, mutta näitä kiva lukea:).

Riippuu varmasti hirveästi haettavasta paikasta. Omassa työpaikassani etuna on tietyissä määrin paikallistuntemus, minkä lisäksi käytännöt muutenkin tietyiltä osin erilaiset kuin esim. vastaavassa paikassa toisella alueella jne. Käytäntöjen oppiminen vie siis aikaa. Lisäksi työ tarjoaa muutamia etenemismahdollisuuksia uralla ja pääasiassa nämä vaativammat tehtävät on pyritty täyttämään talon sisäisesti henkilöistä, joilla on kokemusta ko. työpaikasta ja jotka on työyhteisön kesken todettu päteviksi. Meillä siis kysymys tulevaisuuden suunnitelmista ajaa lähinnä takaa sitä, onko hakijan suunnitelmissa viihtyä työssään seuraava puoli vuotta vai esimerkiksi useampi vuosi. Tietenkään tämä ei suoralta kädeltä karsi hakijoita vaan pätevinhän sen paikan vie, mutta esimerkiksi valittaessa kahden henkilön väliltä, saattaa hyvinkin olla painoarvoa tulevaisuudensuunnitelmilla, koska pitkäaikainen työntekijä on yleensä meille eduksi.

Tuttavani haki ruotsalaisesta firmasta Ruotsissa töitä. Hän ei osannut oikein hyvin kieltä, mutta itseluottamusta oli rutkasti. Haastattelussa oli kysytty paljon kysymyksiä, joita hän ei ollut ymmärtänyt, joten oli vastannut niihin vain myöntävästi ja nauranut päälle.

Oli saanut paikan.

Hain ihan perus (puhelin-) asiakaspalveluduuniin. Homma käytiin ihan normaalisti suomenkielellä mutta haastattelun loppupuolella haastattelija kysyi "Could you tell me something about your hobbies in English?". No helvetti menin aivan lukkoon ja hirveen väännön jälkeen sain tuolissa kiemurrellen naama punasena mongerrettua suunnilleen "I walk with my dog", no eipä piina siihen loppunu vaan haastattelija kysyi vielä mimmonen koira mulla on. Hiki vaan valu selkää pitkin kun koitin jotain siihen lyhyesti mutista :D Hävetti niin että

Jännä juttu, että olin kuitenkin 4,5 vuotta tehnyt asiakaspalvelutyötä ja englantia käyttänyt vähintään viikoittain ilman mitään ongelmia ja koulussa aina enkusta saanut kymppejä :D

Loppu hyvin, kaikki hyvin - seuraavana päivänä tuli puhelua että paikka on minun :)

verena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hei rekrytoijat, miksi te kysytte tuota "missä näet itsesi 5v kuluttua"? ja mikä siihen sitten olisi hyvä vastaus??

itselläni ei suurempia mokia, mutta näitä kiva lukea:).

Riippuu varmasti hirveästi haettavasta paikasta. Omassa työpaikassani etuna on tietyissä määrin paikallistuntemus, minkä lisäksi käytännöt muutenkin tietyiltä osin erilaiset kuin esim. vastaavassa paikassa toisella alueella jne. Käytäntöjen oppiminen vie siis aikaa. Lisäksi työ tarjoaa muutamia etenemismahdollisuuksia uralla ja pääasiassa nämä vaativammat tehtävät on pyritty täyttämään talon sisäisesti henkilöistä, joilla on kokemusta ko. työpaikasta ja jotka on työyhteisön kesken todettu päteviksi. Meillä siis kysymys tulevaisuuden suunnitelmista ajaa lähinnä takaa sitä, onko hakijan suunnitelmissa viihtyä työssään seuraava puoli vuotta vai esimerkiksi useampi vuosi. Tietenkään tämä ei suoralta kädeltä karsi hakijoita vaan pätevinhän sen paikan vie, mutta esimerkiksi valittaessa kahden henkilön väliltä, saattaa hyvinkin olla painoarvoa tulevaisuudensuunnitelmilla, koska pitkäaikainen työntekijä on yleensä meille eduksi.

Minultakin on kysytty tuo kysymys ja pidin sitä outona. Minulla oli ikää silloin 48v ja työsuhteeni oli kestänyt lähes 10v ja edellinen työsuhde lähes 13v. Mahdoinko olla etsimässä pitkäaikaista työsuhdetta? Vastasin kysymykseen, että jos pääsen tänne, niin näen itseni täällä mutta minulla ei ole tulevaisuuden suhteen mitään hienoja urasuunnitelmia. Yksi haastattelijoista vastasi "minä olen saman ikäinen kuin sinä enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona" -Sekin oli outo repliikki.

Olin vähän päälle parikymppisenä työhaastattelussa pirkanmaalla. Olin pukeutunut tosi siististi, mutta ilmeisesti jännitin niin, että aloin haastattelussa suoltaa suustani SAVON murretta, vaikka olen kotoisin etelä-Pohjanmaalta. Haastattelijoita oli kaksi. Toinen pidätteli nauruaan ja olin itsekkin ihan jälkikäteen ihmeissäni et WHAAAT??? En saanut paikkaa 😆

Itsehän tein sillätavalla että johtuen haastatteluhuoneen kuiva ilma alkoi yskittää ja kun yskäisin nyrkkiini niin yskäisin vahingossa myös peräreijästä. Naama pokkana vaan haastattelun loppuun. Pääsin kuitenkin toiselle kierrokselle.

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki olisivat työhaastatteluissa aivan rehellisiä?

Ajattelin itse olla jatkossa. Siihen "miksi haet tätä paikkaa" siis, että mieluiten olisin tietysti ihan vain kotona omien projektieni parissa, mutta kun fyrkkaakin tarttis, ja pariin kiinnostavamman tuntuiseen paikkaan kun en päässyt niin ajattelin kokeilla teille.

Olin opiskelijana ja mikä tahansa ilta-/ vklp työ kävi. Noh, varasin runsaasti aikaa ja katsoin ennakkoon osoitteen ettei tule hoppua, tietenkin sinä päivänä kaupungilla taisi olla joku paraati eikä mistään suunnasta oikein päässyt sitä kiertämään vaan piti tunkea joukon läpi.. Tulin loppu peleissä hikisenä paikalle ja jälkihiki tuli päälle 100 asteisessa huoneessa.. 

Haastattelija oli myös outo: Kysyi 3-5 kertaa haluanhan minä TODELLA tälläisen tylsän työpaikan (kyseessä iltapäivystys 2-3 krt vko, vastaaminen s.postiin ja puheluihin mitä tuli ehkä 10 kpl 6h aika loppu aika sai lue kirjaa yms).

Soitin myös perään tästä paikasta että onko valinnat jo tehty, siinä samassa vielä kysyttiin kaksi kertaa haluanko todellakin työskennellä siellä.. Vastasin kyllä ja sain paikan, outoin haastattelu tähän mennessä.

Itse olen enemmän ollut haastattelijana kuin haastateltavana, joten tässä pari juttua työnhakijoista.

Yksi kaveri jäi mieleen kun hän haki firmastamme aika korkeaa paikkaa ja kehui itseänsä todella härskisti maasta taivaaseen. Poika oli noin 25v ja osasi mitä tahansa ja kokemusta oli muka vuosia joka asiasta sekä hakupapereiden että kertoman perusteella. Hauskinta oli kun kysyi vähän tarkentavia kysymyksiä jostain asiasta niin hän vastasi joka kerta ihan päin helv.... eli ei tiennyt niistä oikeasti yhtään mitään.

Esimerkkejä: 

Kysymys: "Kuinka tuttua kirjanpito on?"

Vastaus: "Mä oon tehnyt sitä vuosikausia ja itseasiassa se oli täysin mun vastuulla edellisessäkin paikassa, ei mitään ongelmaa."

K: "Okei, no kerropa milloin alv-ilmoitus pitää jättää osakeyhtiössä?"

V: "Ööööö...tuota olikos se kesäkuun loppuun mennessä...."

(Oikea vastaus: aina jokaisen kuun 12 pv mennessä ja tämän tietää taatusti jokaikinen kirjanpitäjä.)

K: "No kuinka paljon tiedät laskutuksesta ja mitkä ohjelmat ovat tuttuja?"

V: "Joo, sen mä hallitsen ihan täysin ja oon käyttänyt kaikkia ohjelmia."

K: "No kerropas tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat alv-prosentit."

V: "Eikös ne oo 1, 2 ja 3...?"

(Oikea vastaus 24%, 14%, 10% ja 0% ja tämänkin tietää jokainen kirjanpitäjä tai laskuttaja.)

Eli on ihan ok kehua itseänsä työhaastattelussa, mutta ei saa puhua puutaheinää sellaisesta mitä ei oikeasti osaa, koska siitä jää kyllä kiinni. En normaalisti kysele tuollaisia työhaastattelussa, mutta oli pakko kiusata vähän tätä kaikkitietäjää...

Toinen esimerkki: Haettiin ns perusduunaria helppoon ja yksinkertaiseen työhön. Ei koulutusvaatimuksia eikä kokemusvaatimuksia. Hakija selitteli: Kun mulla ei oo autoakaan millä kulkea.... ja kun mulla on tuo olkapääkin niin kipeä että olisin varmaan paljon sairaslomalla...ja kun mulla on nykyään sellainen ongelma etten saa öisin nukuttua että aamuvuoroja mä en ainakaan voi tehdä kun herään vasta puolen pv jälkeen. Kysyin: "Käskikö työkkäri hakea?" Vastaus: "Jooo..." Sanoin: "Mee kotiin jatkamaan nukkumista." Poika lähti silminnähden helpottuneena ovesta ulos. Seuraava hakija sisälle ovesta ja hänen ensimmäinen kysymyksensä ennenkuin sanoi edes päivää: "Ilmoitatko työkkäriin jos kieltäydyn?" Niinpäniin...lähde saman tien ulos.... Uskokaa tai älkää mutta näitä on paljon nykyään!

116,  multakin tulee murretta, jos jännittää. Olen helsinkiläinen, mutta vanhemmat on Itä-Suomesta. Minä väännän paniikissa ollessani jotain, joka ehkä muistuttaa vähän keskisuomalaisten puhetta. En tiedä, ehkä yritän sillä vaikuttaa rennommalta kuin olen, mutta noloa on. Viimeistään siinä kohtaa, kun joku kysyy, että mistä ihmeestä olen kotoisin kun väännän moista murretta.

Haastattelija pyysi minua sanomaan jotain vieraalla kielellä, jonka olin laittanut CV:seeni. Menin täysin lukkoon, sanoin jotain että "jaa niinkun mitä mä sanon" ja hän sanoi että jotakin. Sanoin yhden lauseen joka oli jotain "ostan tämän" tapaista. En saanut paikkaa. :D

Kun näitä kommentteja lukee niin en enää yhtään ihmettele minkä takia joillakin on vaikeuksia saada töitä. Järjen käyttö olisi sallittua.

Terveisin aina haluamaansa työpaikkaan päässyt

Tein ja lahetin samaan aikaan tyopaikkahakemuksen sahkopostilla ja jarjestelin seksitreffeja eraan miehen kanssa tekstiviesteilla. Heti viestien jalkeen sain puhelun jonka oletin tietysti olevan silta seksitreffimiehelta...han kysyi missa voitaisiin tavata, mahdollisimman pian,  ja ehdotin syrjaista hamyista paikkaa jonka han hyvaksyikin. En ajatellutkaan etta mahdollinen tyonantaja olisi vastannut noin nopeasti sahkopostiini!

 Itse tapaamisessa meni noin viisi minuuttia ennen kuin tajusin etta olen nyt tyohaastattelussa...meinasi menna pasmat sekaisin  ja pokka pettaa kun siina puskan aaressa, huoltoaseman takana, kun kerroin tyokokemuksesta ja palkkatoiveista. Eika se tuleva potentiaalinen pomokaan ollut aivan luonteva tuossa ymparistossa.

En saanut paikkaa.

M46

Eräässä työharjoitteluinfossa sanottiin, että hyvään CV:hen tulee kirjata kaikki harrastukset, myös vanhat, että antaa itsestään hyvän vaikutelman.

No, sitten haastattelussa haastattelija sanoi: "Sinullahan on sitten paljon harrastuksia, ei taida jäädä vapaa-aikaa oikein muuhun... " - Eli antoi negatiivisen kuvan.

Pahin moka tänä päivänä on kirjoittaa CV, jossa luettelee kaikki tutkinnot, laaja-alaisen työkokemuksen, hyvän kielitaidon ja osoittaa vahvan harrastuneisuutensa. - Ei takuulla pääse mihinkään työhaastatteluun. Kokemattomuus ja osaamattomuus kiinnostavat jostakin kumman syystä työnantajia paljon.