Nolot mokat työhaastattelussa

Vierailija kirjoitti:

Vedim sitä kokkaretta turpaan. Ei tullut töitä. Ei muitakaan seuraamuksia kun oli sana sanaa vastaan. Ja joskushan sitä kenkiinsä kompastuu, istuallaankin.

Tyypillinen väkivaltavassari.  Toivottavasti kaadut omaan puukkoosi joku päivä, ja vuodat kuiviin kenenkään huomaamatta.

Menin erääseen yritykseen haastatteluun. Ilmoittautuessani siinä aulassa unohdin kokonaan haastattelijan nimen. Henkilö alkoi huutamaan kovaan ääneen minulle naama punaisena, että KYLLÄ NIMI PITÄÄ MUISTAA!!!! Itse haastattelu sujui suht normaalisti ja olisinkin päässyt töihin, mutta päätin, että en mene kyseiseen paikkaan töihin kun meno on kuin armeijassa

Vierailija kirjoitti:

Hain myyntityöhön ja normaalisti olen hyvin sosiaallinen, fiksu ja hyvä myyjä. :) Minut oli kutsuttu ryhmähaastatteluun ja istuimme tuoleissa ympyrässä. Koin tilanteen jostain syystä painostavaksi. Minulta kysyttiin että myy minulle 200 e takki, kaikki tuijottivat, menin ihan lukkoon, muutuin punaiseksi enkä pystynyt puhumaan yhtään mitään järkevää tokaisin vain että anteeksi mua jännittää kauheasti. Samassa haastattelussa piti kertoa myös englanniksi itsestään ja perheestään ja lukossa olin taas. Aivan kamala tilanne kun ei normaalisti jännitä ja sitten onnistuukin mokaamaan kaiken perinpohjaisesti :D En tosiaan saanut sitä paikkaa.. :)

Mulla myös kokemus työhaastattelutilanteesta, jossa piti myydä haastattelijalle. Olin työskennellyt aiemmin kelloalalla ja haastattelija kehotti minua myymään hänelle uuden kellon. Hällä oli Seiko ranteessaan ja arrogantisti koko mun myyntipuhe käytännössä oli pelkkää ko kellomerkin haukkumista. En saanut paikkaa ja tiesin heti, että se johtui tuosta mokasta.

Tuli jännä pissa housuun. Siinä haastateltavana jännitti niin pirusti että housuun lirahti pikkupissa, tunsin lämpimän tunteen ja kun

sitten nousin siitä pöydän äärestä niin äkkiä kassi eteen kun sanoimme näkemiin, mutta näkyihän se aivan selvästi että housuun oli päässyt niin edestä kuin takaakin.

Vetäisin laukustani pikkuhousut pöydälle samalla kun otin esittelykansioni.

Enpä tiedä. Jotkut vastaukset jäänyt mietityttämään, mutta kaipa ne on ihan jees mennyt, muuten ollut vaan oma itseni pahemmin valmistautumatta. Olen ollut 4:ssä työhaastattelussa ja joka kerta valittu hommaan.

Kun otin  CV kansiotani niin samassa putosi lattialle kassistani TENA suoja odotushuoneen lattialle.

Meitä oli siinä haastattelua odottamassa viisi, haastattelu meni hyvin, sain paikan muiden mukana Huvipuisto duuniin mutta olin koko kesän TENA Teija.

Olin menossa työhaastatteluun kovalla kiireellä, hississä ollessani päästin kunnon pierun joka todellakin

haisi, samassa ovi aukeni ja hissiin tuli henkilö joka paljastui haastattelijakseni. Kun sitten kiersimme

työpaikkaa niin tunsin kuinka hän vielä nuuhki minua, varmaankin luuli että mulla olisi kakka housussa.

Vauhtiraidat tosin olikin mutta sain silti paikan.

Haastattelija teki ison mokan. Kysyi enkä puhu englantia edes ulkomaanmatkoilla?

Kuinka tyhmiä ihmisiä on johtajina?

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija teki ison mokan. Kysyi enkä puhu englantia edes ulkomaanmatkoilla?

Kuinka tyhmiä ihmisiä on johtajina?

Työttömillähän on rahaa matkustella 😂😂😂

😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

En saanut videohaastattelun linkkiä auki, vaikka aiemmin ohjelma toimi. Eipä paikka auennut.

Olen työskennellyt viimeiset vuodet yrityksessä, jossa Teams oli päivittäinen työkaluni. Palaverit oli viikottaisia ja sovellus oli todella tuttu. No lopetin tuolla työt, palautin työläppärin jne. Hankin sitten oman läppärin. Olin sillä yhdessä palaverissa Teamsissa, se oli sellainen opiskeluiden esittely, eli olin vaan paikalla kamera kiinni ja mikki mykkänä. Kaikki sujui hyvin. Sitten sain työhaastattelukutsun Teamsiin. Menin sinne muutama minuutti ennen alkua. Kirjauduin sisään, kaikki ok. Mikki toimi. MUTTA KAMERA EI. En saanut sitä ollenkaan toimimaan, arvatkaa harmittiko valtavasti ja hävettikö! Olin jotenkin ihan varma, että sinne vaan ja kamera ja mikki päälle kuten tuhat kertaa aiemmin työläppärillä. Olin sitten siellä haastattelussa niin, että haastattelijat eivät nähneet naamaani. :D sentäs ääneni kuulivat. Jos itse olisin ollut haastattelija, olisin ajatellut, että "uskomattoman huonosti valmistautunut työnhakija" ja tottahan se olikin.

Vierailija kirjoitti:

Olin haastattelussa osa-aikaiseen työhön, ja tuli sitten puheeksi että mites kesällä jos menen kokoaikaisiin kesätöihin (olen opiskelija). Vastasin sitten, että en aio edes hakea mitään kesätöitä, että en halua mennä kesäksi töihin, koska haluan nauttia kesälomasta, sillä olen muutaman viime kesän ollut kokonaan töissä ilman lomaa. Ja sitä paitsi ei ole edes järkeä mennä töihin, kun koulutusta ei ole niin saa vain jotain kaupan kassa -hommia, mikä ei ole mielenkiintoista ja enemmän rahaa jää käteen sossusta. Vähän nolotti jälkeenpäin, kuulostin varmaan ihan siltä, että työnteko ei kiinnosta ja olen laiska työnvieroksuja-sossupummi, vaikka halusin tietysti vain korostaa, että olen kyllä sitoutunut osa-aikaiseen työhöni myös kesällä ja ei ole huolta että menisin kokoaikaiseen työhön ja lopettaisin osa-aikaisen työn. No, ei hätää, aloitan työt pian, eli sain paikan kuitenkin.

Tätä en kyllä silleen käsitä työnantajien puolesta että jokin saa ajattelemaan haastateltavasta että olisi työnvieroksuja tai muu sellainen?? eihän ne semmoiset varmaan edes lähetä mitään hakemuksia, saati että saapuisivat haastatteluun. Äly hoi

Soittelin avoimista työpaikoista. Yrityksessä A ei ollut mitään tiedossa. Ok, uutta numeroa B ja soittamaan. En ehtinyt edes esitellä itseäni, kun vastaaja tervehti minua etunimellä. Kuulin myös naurua.  Vaivautuneen puhelun päätyttyä totesin, että numeroiden A ja B henkilöt istuivat samassa huoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsis edes haastatteluihin....

 

Oi voi,toivon todella,  että pääset haastatteluihin.Itse olen päässyt helposti haastetteluihin ja tullut myös valituksi,vaikka muitakin hakijoita on ollut, mutten menesty missään, koska aiheutan kitkaa joka paikassa. Siitäkin huolimatta että olen ammattitaitoinen, avulias, joustava ja ahkera.Suurin osa haastattelijoista ei ole tajunnut, että palkkaamiseni on ollut työyhteisön kannalta virhe, koska pelkkä läsnäoloni, aiheuttaa joissakin ihmisissä suunnatonta ärtymystä.Olen varmaan persoonallisuushäiriöinen, joka on haastatteluissa  "liian hyvä ollakseen totta" ja sen työnantaja tajuaa vasta kun se on liian myöhäistä.

 

 

Voi ei, mulle tuli vähän paha mieli sun puolesta :( Millä tavalla koet aiheuttavasi kitkaa joka paikassa? Onko joku oikeasti sa

Jälkeen päin ajateltuna, noin itsellenikin on käynyt useampaan otteeseen.

Osaan yleensä antaa itsestäni hyvän kuvan työhaastatteluissa - kun niihin pääsen - mutts työelämässä jokin ihminen tai asia alkaa ennen pitkää ns. "tökkimään". 

Syinä mokomaan voi pitää ensinnäkin koko peruskoulun jatkunutta systemaattista koulukiusaamista, minkä kohteeksi jouduin. Se jätti jälkeensä huonon itsetunnon, virheiden tekemisen pelon, ja halun olla mahdollisimman huomaamaton.

Kiusaajatyypit varmaankin vaistoavat tämän, koska olen joutunut kiusaamisen kohteeksi aika monessa työpaikassa. 

Toiseksi olen todella introvertti ja asiakeskeinen tyyppi, joka inhoaa yhteisiä ruoka-ja kahvitaukoja, eniten "smalltalkia" sekä juoruilua. 

En osaa kumpaakaan, enkä tajua mitä hyötyä /iloa niis ylipäätään on! 

Joko olen liikaa, tai liian vähän melkein joka asiassa näiden työpaikkojen kiusaaja - besserwisserien mielestä. Ei ikinä sopivasti. 

Kolmanneksi: minua pidetään kilpailuhenkisenä pyrkyrinä, vaikka motiivini on tehdä työni mahdolisimman hyvin. 

Ehkä olen sitten ollut joissakin asioissa liian hyvä, niin että joku alkanut pelätä työpaikkansa puolesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saavuin haastattelijoiden toimistoon, ja multa kysyttiin, että haluunko teetä tai kahvia. Menin ihan lukkoon, enkä muistanut suomeksi niinkään helppoa sanontaa kuin "ei kiitos". Mitä tein minä? Sönkötin englanniksi "nouu ai äm guud".

Teki mieli kääntyä kannoilla ja juosta pois.

Olisin saanut paikan, mutta päädyin saman ketjun toimipisteelle toiselle paikkakunnalle.

 

On epäkohtelijasta kieltää kun tarjotaan. Kannattaa ihan tämän takia jompaa kumpaa alkaa juomaan.

Itsekin otan aina kadulla piriä, kun on epäkohteliasta olla ottamatta, jos tarjotaan.

.....Kukaan normaali ja tervejärkinen ihminen ei ole sitä mieltä, että toisten pitää ottaa jotakin, kun kerran tarjotaan. Aivan sama mitä unelmatöitä olisi tarjolla, noin pikkumaisten ihmisten kanssa en haluaisikaan olla

Sinä et ainakaan ole tervejärkinen kun vertaat kahvia/teetä huumeisiin. Lainaamasi kommentoija on täysin oikeassa että ei kannata kieltäytyä jos tarjotaan, se on epäkohteliasta. Se kertoo huonoista käytöstavoista ja puutteellisesta etiketin tuntemuksesta. Kahviin voi lorauttaa niin paljon maitoa ettei se maistu enää kahvilta lainkaan, jos se siitä on kiinni. Omalla vastuulla käyttäydytte kuin juntit niissä haastatteluissa, turha ulista jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Olin haastattelussa isoon firmaan duunariksi. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että saan paikan ja tietenkin iloistuin tästä. Lopuksi haastattelija pyysi puhelinnumeroni ym. Annoin vahingossa numeron, jonka alku oli omani ja loppu mieheni. Tajusin mokan onneksi jälkeenpäin, mutta kyllä hävetti soittaa ja korjata asia.

Siis sanoitko suullisesti numerot sekaisin vai kirjoititko lappuun? Ja jos lappuun kirjoitit, niin katoitko puh.luettelosta kahdesta eri numerosta numeron😂 vähän tarkkuutta hommaan jatkossa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain paikkaa ja pääsin haastatteluun. Olin kesälomalla silloin ja haastattelu oli klo 9. Tiesin jo silloin että en ole kovinkaan vahvoilla, siis koska haastattelu oli päivän ensimmäinen ja paremmin rankatut tulisivat jälkeeni.

Eikä muutenkaan hirveästi haluttanut se työ. Haastattelu meni ihan ok mielestäni, mutta kun aina ottanut päähän se typerä kysymys mitä teet viiden vuosen päästä?

Joku asian tuntija voisi vastata mitä tuohon pitäisi vastata. No, minä vastasin että olen tämän yksikön pomo.

Miksihän rekrytoijat edes kysyvät tätä viiden vuoden kysymystä. Eivät saa siihen juuri rehellisiä vastauksia.

Tapoihin juurtuneita tyyppejä jotka eivät ole koskaan ajatuksella miettineet jokaisen ennaltapäätetyn kysymyksen perimmäistä tarkoitusta sekä mahdollista logiikkaa pöydän molemmilta puolilta. On ajanhukkaa kysyä kysymyksiä joihin haastateltavalla ei ole mitään etua vastata totuudenmukaisesti. Kysymykset pitää asetella siten ettei niihin ole varsinaisia oikeita tai vääriä vastauksia haastateltavan näkökannalta. Tällöin on todennäköisintä että haastateltava puhuu totta.

Monessa tapauksessahan haastatteluhuoneessa istuu firman kalleimmin palkatut henkilöt vetämässä jotain täysin älyvapaata performanssia jossa rahaa palaa mutta mitään ei saada vastineeksi. Neljä rekrykierrosta, rahaa palaa konsulteille ja muille, työt seisoo jne. Pahimmassa tapauksessa lipevä valehteleva psykopaatti palkataan koska on "hyvä tyyppi" mutta tulee aiheuttamaan suurta haittaa firmalle.

Sitten vielä nämä rekrytointipalveluita käyttävät firmat eivät edes sitä tajua että rekryfirmojen etu ei ole saada työnantajalle nopeasti ja tehokkaasti sopiva työntekijä, vaan venyttää rekryä mahdollisimman pitkälle monilla eri kierroksilla, palikkatesteillä, psykologisilla testeillä, testien läpikäymisellä ja palautteenantotilaisuuksilla ja kaikella muullakin.

Älyvapaata touhua kaikin puolin. Haluan uskoa että tuolla on keskikokoisia tai suurempia yrityksiä joissa on joku tolkku rekryprosessissa ja näitä asioita olisi siellä mietitty.

Oksensin kesken haastattelun. Onneksi oli etänä.

Vierailija kirjoitti:

Nolointa oli se kerta kun ensimmäistä kertaa headhunter soitti, enkä tiennyt yhtään miten se homma toimii. Kuvittelin että se on nyt merkki siitä että nimenomaan minut todella halutaan siihen tehtävään, joten menin haastatteluun täysin valmistautumattomana, odottaen että ne yrittäisivät siellä myydä firmaa minulle, eikä toisin päin. En ollut miettinyt tipan tippaa sitä mitä vastaisin erilaisiin kysymyksiin, ja koska en ollut käynyt työpaikkahaastattelussa moneen vuoteen, pää löi täysin tyhjää suunnilleen jokaisen kysymyksen kohdalla. Yhtään mitään en tietenkään keksinyt siihen, miksi haluaisin olla töissä ko. firmassa, koska en ollut koskaan uhrannut ajatustakaan sille haluaisinko siellä olla vai en, ja olin ajatellut että he perustelisivat minulle miksi haluaisin.

 

Lopuksi kysyttiin että olenko vakavissani tämän homman kanssa, ja sanoin että en ole, koska en uskonut että olisi mitään mitä olisin siinä vaiheessa enää

Headhunter soittaa... pääjohtajan paikkaako hait?