Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kiusaaja avautuu
06.05.2014 |
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
Kommentit (219)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 00:50"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:53"]Haluan kysyä palstan fanaattisilta kukaan-kiusaaja-ei-ansaitse-mitään-hyvää-elämässään saarnaajilta tämän;
Mitä jos teidän OMASTA lapsesta tulisi koulukiusaaja? Pistäisittekö hänet kärsimään koko loppuelämänsä ajaksi, kun 10 vuotiaana tuli töppäiltyä kavereiden kanssa ja kiusattua täysin viatonta osapuolta?
[/quote]
Yksikään lapsi ei kiusaa pitkäkestoisesti, jos hänen vanhempansa puuttuvat jämäkästi kiusaamiseen (olettaen, että perheen sisäiset suhteet ovat kunnossa). Siksi on hyvin epätodennäköistä, että minun lapseni kiusaisivat muita. Teen tässä myös eron yksittäisten riitojen ja jatkuvan yhteen oppilaaseen kohdistuvan vahingoittamisen välillä.
Yhtä lapsistani kiusattiin pahasti. Yllätyin kuinka moni vanhempi suhtautui välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti yhteydenottooni ja pyyntööni tehdä tehdä yhteistyötä kiusaamisen lopettamiseksi. Minulle on huutanut ja minut haukkunut puhelimessa niin maahanmuuttajaäiti kuin VTT:n professorikin, kun yritin keskustella kiusaamisesta heidän kanssaan. Heidän lapsensa jatkoivat kiusaamista entistä rankemmin puhelinsoiton jälkeen. Oli myös vanhempia, jotka suhtautuivat soittooni todella fiksusti. Fiksummin kuin olin osannut olettaa. Jokainen näiden vanhempien lapsi lopetti kiusaamisen ja osa jopa puolusti lastani sen jälkeen.
Ei lapsi/nuori jatka kiusaamista, jos vanhemmat aidosti sen tuomitsevat.
[/quote]
TODELLA moni vanhempi ei tiedä siitä, jos hänen lapsensa on koulukiusaaja. Niin voi tapahtua myös sinulle. Lapsesi voi kiusata esimerkiksi koulumatkalla, jolloin tätä voi jatkua vaikka useamman vuoden ilman, että kukaan sitä huomaa. Ei läheskään kaikki kiusatut kerro asiasta kellekkään.
Mielestäni on naiivia miettiä, että "ei minun lapseni, kyllä minä huomaisin". Silti kaikki kiusaajat on joidenkin tyttöjä, poikia, veljiä, siskoja tai vanhempia. Ei kaikki koulukiusaajat loista sitä 10m päähän, että hei minä olen koulukiusaaja - harva sen huomaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on kamalaa luettavaa. Ihmiset on sairaita. Mua on kiusattu koulussa ja olin yksinäinen koko yläasteen. Mun kiusaaja (poika) pyysi multa anteeksi kiusaamistaan aikuisiällä, tuli siis itse mun luokse ja sanoi että häntä on vaivannut koko aikuisiän se että kiusasi. Mun sydämen päältä putosi kivi, mulle tuli niin helpottunut olo ja pystyin antamaan anteeksi avoimin sydämin. Olin mä aina tiennyt että vika ei ollut minussa, mutta se tunne kun vapauduin siitä katkeruudesta !! Älkää kiusatut kovettako sydäntänne, tuhoatte itsenne jos kannatte kaunaa. Mä ymmärrän että jos kiusaaja ei pyydä anteeksi, että se saattaa painaa mutta lopultakin onko siinä pelissä voittajia?? Olette itsellenne velkaa sen että teidän elämän ensimmäiset 15 vuotta ei määrittele teidän koko elämäänne! Mitenkä monta hukkaan heitettyä elämää onkaan sen vuoksi että annatte itsenne musertua toisten ihmisten vuoksi. Ei katkeruus ja viha kanna mihinkään, on pelkästään surullista nähdä miten uppiniskaisia ihmiset ovat. Katkeruus kulkee mukana niin kauan, kun pidätte siitä kiinni.
Ap sä teit hienosti kun pyysit anteeksi,et voi muuttaa mennyttä ja sä olet hyvä ihminen koska aikuisiällä ymmärsit tehneesi väärin. Jos kiusattu ei kykene antamaan anteeksi, hänellä on muitakin ongelmia eivätkä ne ole sinun syytäsi. Toiset ihmiset syyttävät muita läpi elämänsä, eivätkä ikinä kykene ymmärtämään että ihminen muuttuu. Jos minä olen päässyt yli kiusaamiskokemuksistani, niin aivan varmasti kiusaaja voi päästä yli pahasta olostaan joka johti kiusaamiseen.
Hyvä ap, sympatiahali kiusatulta <3
Tämä on varmasti totta, asiahan on tosiaan niin, että kukaan ihminen joka voi hyvin, ei tieten tahtoen halua pahaa toiselle. Koskee myös aikuisia. Mikäli ihmisellä on hyvä itsetunto ja on sinut itsensä ja puutteidensa kanssa, niin ei ole mitään syytä arvostella, vähätellä, haukkua muita ihmisiä. Ei ole ollenkaan tavatonta, että nuorella heikko itsetunto ja rakkaudettomuuden kokemukset purkautuvat noin, joillakin se vahingoittaminen voi kohdistua myös itseen.
Itsessään voi ain akuulostella niitä kohtia, jotka toisissa ärsyttävät tai tuntuvat sietämättömiltä; yleensä ne ovat niitä kohtia, joissa itsellä tuntuu jonkinlaista kipua.
Tietenkin ajatus on aika raadollinen, mutta niin se toisaalta vain on, ja muutos kasvuun ja parempaan itsetuntoon on hyvinkin mahdollinen, mutta vaatii aikamoista rohkeutta kohdata itsessään ne puutteet. Tuntuu, että useimmat ihmiset vain porskuttaaläpi elämänsä näitä asioita käsittelemättä ja niiden äärelle pysähtymättä, elän ikään kuin "ei koske minua", mutta silloin kyllä menetetään myös ihmisenä kasvaminen. Ja vaikka kaikki ei ole kiusaajia, niin niitä puutteita on meissä kaikissa, ja rohkeutta onkin katsoa niitä omia puutteita eikä niitä naapurin tai mammakaverin puutteita. Ja vielä hyväksyä itsensä kaikkine puutteineen.
Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.
Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[/quote]
Niin voi.
En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?
Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?
[/quote]
Noh, reiluinta olisi jos teidän lapsia kiusattaisiin, mutta eihän elämä niin toimi. Hyvä sinänsä teidän lasten kannalta. Jollei ne sitten ole ottaneet isukista mallia.
[/quote]
Siis oletko vittu tosissasi? Että jos isä on kiusannut koulussa, reiluinta olisi, että hänen lapsiaan kiusataan myös? Se olisi sopiva kosto kiusatun mielestä isälle?
[/quote]
Niinpä..Ei vittu mitä idiootteja täällä liikkuu..Niin että viattomat lapset kärsisi isänsä tekemästä virheestä vai..? Vittu mua vituttaa tollaset saatanan aivottomat paskiaiset..
[/quote]
Mun lapsen isä on joskus kiusannut muita ala-asteella..Sain tietää sen vasta sen jälkeen kun olin hankkinut lapsen hänen kanssaan, emmekä ole enää yhdessäkään. Tän valopään mielestä mun herkkä, kiltti, kaikki leikkeihin mukaan ottava tyttö ansaitsisi nyt tulla kiusatuksi...ei helvetti..oletko aina noin saatanan tyhmä vai tuliko nyt vaan pahemman luokan aivopieru?
[/quote]
Voihan olla että sitä vielä kiusataankin, pääset sit harjoittelemaan anteeksiantoa ja kaikenlaista ihmisenä kasvamista.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[/quote]
Niin voi.
En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?
Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?
[/quote]
Noh, reiluinta olisi jos teidän lapsia kiusattaisiin, mutta eihän elämä niin toimi. Hyvä sinänsä teidän lasten kannalta. Jollei ne sitten ole ottaneet isukista mallia.
[/quote]
Siis oletko vittu tosissasi? Että jos isä on kiusannut koulussa, reiluinta olisi, että hänen lapsiaan kiusataan myös? Se olisi sopiva kosto kiusatun mielestä isälle?
[/quote]
Niinpä..Ei vittu mitä idiootteja täällä liikkuu..Niin että viattomat lapset kärsisi isänsä tekemästä virheestä vai..? Vittu mua vituttaa tollaset saatanan aivottomat paskiaiset..
[/quote]
Mun lapsen isä on joskus kiusannut muita ala-asteella..Sain tietää sen vasta sen jälkeen kun olin hankkinut lapsen hänen kanssaan, emmekä ole enää yhdessäkään. Tän valopään mielestä mun herkkä, kiltti, kaikki leikkeihin mukaan ottava tyttö ansaitsisi nyt tulla kiusatuksi...ei helvetti..oletko aina noin saatanan tyhmä vai tuliko nyt vaan pahemman luokan aivopieru?
[/quote]
Voihan olla että sitä vielä kiusataankin, pääset sit harjoittelemaan anteeksiantoa ja kaikenlaista ihmisenä kasvamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ei ole koskaan kiusattu, enkä ole itsekään kiusannut, jollei nyt lasketa yläasteaikojen porukasta ulos jättämisiä ym. teinityttöjen draamoja, joissa myös itse olin joskus se dissattu osapuoli. Osaan kuitenkin samaistua sekä kiusattujen että kiusaajien maailmaan.
Ymmärrän miten kiusaaminen voi satuttaa, mutta toki myös ihmettelen miksi ihminen ei saa aikuisenakaan sen verran rauhaa asiasta, että voisi antaa kiusaajille anteeksi. Luulisi, että aikuisena on tapahtumien yläpuolella. Eikai sitä enää kukaan aikuinen loukkaantuisi jos joku random-teini haukkuisi rumaksi.
Tällä en halua vähätellä kiusattujen kokemuksia, vaan lähinnä suren sitä, miksi kiusatut antavat katkeruuden ja vihan pilata omaa elämäänsä. Kiusatut siis pitävät yllä omaa kiusaamistaan vielä vuosia sen jälkeen, kun oikea kiusaus on päättynyt. Miksi? Onko itsetunto niin alhaalla, että haluaa rankaista itseään, kun muut eivät sitä enää tee? Vai onko kyseessä niin kova uhriutuminen ja uhrin identiteetti, ettei siitä uskalleta luopua. Vähän niin kuin joillekin pitkän linjan syömishäiriöisille anoreksia on niin suuri osa identiteettiä, että siitä luopuminen koetaan mahdottomaksi.
Oletteko te kiusatut hakeneet apua terapiasta? Oletteko saaneet apua? Älkää enää itse tuhotko elämäänne. Ottakaa itse vastuuta. Jos nyt kaikki menee päin vittua, ja koette että se on yksistään kiusaajienne vika, olette väärässä. Tää on teidän elämä. ...Itselläni oli ahdistava lapsuus mielenterveysongelmaisen yh-äidin kanssa, joka kuoli ollessani teini-ikäinen. Pitkään vieritin kaikki elämäni vastoinkäymiset lapsuuteni harteille, kunnes tunnustin olevani aikuinen, joka määrittelee itse elämänsä ja sen miten paljon antaa vanhojen haavojen haitata elämää. Antakaa haavojen parantua, älkää ainakaan repikö niitä auki aina vain uudestaan. Kyllä teille arvet jää jokatapauksessa ja kun aikaa kuluu, niistä arvista tulee rakkaita.
Kaava menee niin että ensin yrität jättää sen kaiken taaksesi ja huomaat että se ei onnistu koska ne vanhat haavat aukeilee ihan itsestään ja pyytämättä. Sitten menet terapiaan ja pian selviää että siitä voi olla jotain vähän apua mutta että ne vauriot on niin suuria, että koko loppuelämä tulee menemään typistettynä ihmisenä. Sori kiusaajat ettei kaikki kiusatut pysty tekemään teille mieliksi ja kasvamaan nöyriksi ja ihaniksi ihmisiksi jotka hymyhuulin antaa teille anteeksi. Että tämäkin harmi teidän vielä piti elämässä kokea, sen lisäksi että on jotain pahaa oloa joututunut vähän kokemaan silloin tällöin. Voi harmi, voimahali ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on kummallinen ajatus siitä, että ihminen on tietynlainen: joko kiusattu tai kiusaaja, ja jos kerran on kiusaaja, niin on aina kiusaaja. Lasten (ja edes teini-ikäisten! aivan oikeasti 12-18-vuotiaat eivät ole aikuisia!) aivot eivät toimi samalla tavalla kuin aikuisen. Nimenomaan teini-iässä empatian puute on rajallinen - teinit eivät usein kykene näkemään itsensä ulkopuolelle ja empatian kyky on heillä erilainen kuin muissa kehityksen vaiheissa. Tähän on hormoneihin ja aivojen rakenteisiin liittyviä syitä!
Koska tämä kuitenkin tulkitaan niin, että puolustelen kiusaajia koska olen Paha Ihminen ja Kiusaaja Itsekin, niin todettakoon, että mua kiusattiin niin että yritin itsemurhaa. Olisinko halunnut välttyä kiusaamiselta? Totta vitussa. Olisiko kiusaamiseen pitänyt puuttua ennen itsemurhayritystä? Totta vitussa. Olenko pystynyt antamaan anteeksi kiusaajille? En täysin, en ole niin hyvä ihminen. Jos voisin mennä siihen tilanteeseen uudestaan, niin riehuisin ja raivoaisin ja olisi vaikea olla vetämättä turpaan niitä, jotka tuhosivat mun itsetuntoa pala kerrallaan.
Mutta. Jos tapaisin heidät nyt kadulla, en vetäisi turpaan. He eivät enää ole samoja ihmisiä, aivan niin kuin minäkään en ole. Jos he vittuilisivat mulle nykyään, niin sanoisin takaisin tavoilla, joita en olisi osannut 14-vuotiaana (koska minäkin olen muuttunut!) Mutta jos eivät vittuilisi, niin miksi rupeaisin repimään auki vanhoja haavoja?
Jos pyytäisivät anteeksi, sanoisin että yritän antaa anteeksi. En pysty unohtamaan, mutta ymmärrän, että se, että he kiusasivat, ei määritä heitä enää ihmisinä, niin kuin mua ei määritä se että olin kiusattu ja yritin itsemurhaa. Ei mulla ole mitään tarvetta vatvoa asiaa heidän kanssaan, ja en missään nimessä halua (eikä mun tarvitse!) antaa suuria synninpäästöjä - he olivat yläasteella kusipäitä, end of story. Meidän ei tartte olla nykyään tekemisissä. Mutta jos ja kun he eivät ole samoja ihmisiä enää, en yhtään näe miksi heitä (saati heidän lapsiaan! nyt vittu oikeesti!) pitäisi rangaista enää. Kelle siitä tulisi hyvä mieli? Ketä se auttaisi?
Ja jos he ovat edelleen samanlaisia, niin kohdellaan heitä nyt heidän tämänhetkisten tekojensa mukaan. Niin kuin muakin.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 09:54"]Kaava menee niin että ensin yrität jättää sen kaiken taaksesi ja huomaat että se ei onnistu koska ne vanhat haavat aukeilee ihan itsestään ja pyytämättä. Sitten menet terapiaan ja pian selviää että siitä voi olla jotain vähän apua mutta että ne vauriot on niin suuria, että koko loppuelämä tulee menemään typistettynä ihmisenä. Sori kiusaajat ettei kaikki kiusatut pysty tekemään teille mieliksi ja kasvamaan nöyriksi ja ihaniksi ihmisiksi jotka hymyhuulin antaa teille anteeksi. Että tämäkin harmi teidän vielä piti elämässä kokea, sen lisäksi että on jotain pahaa oloa joututunut vähän kokemaan silloin tällöin. Voi harmi, voimahali ja tsemppiä!
[/quote]
Tässä oiva esimerkki vahvasta itsesäälistä. Voimahalit takaisin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 14-vuotiaalla on vaikeat kotiolot ja hän kiusaa toisia nuoria, hänen tulisi osata olla kostamatta pahaa oloaan toisille? Jos aikuista on joskus kiusattu, hän saa kiusata toisia aikuisena, toivoa pahaa ja nauraa toisten vaikeuksille? Kaikki on sallittua aikuiselle, jota on joskus kiusattu, mutta keskenkasvuisen pitäisi osata olla fiksu? Kuka tässä yhtälössä on paha ja kuka hyvä? Ihan pelottaa tuollainen lynkkausmieliala. LAPSILLE toivotaan pahaa, herätkää aikuiset ihmiset!
En kuvittele olevani sen parempi kuin muut mutta minä ainakin olen kasvanut kouluvuosista sen verran, että pystyn olemaan armelias. Kykenen kaiken jälkeenkin jopa sääliin. Elämäni on kunnossa vaikka itsetunto ei koskaan tule olemaan häävi, ja mielestäni se on paras kosto. Olen kuullut jälkeenpäin minua kiusanneista asioita, jotka nyt aikuisena ovat auttaneet tajuamaan, että joidenkin elämä ei ollut sen helpompaa kuin minunkaan. Toki joillakin oli päällisin puolin kaikki kunnossa, mutta kaikestahan emme tiedä koskaan.
Mites muuten, te joiden mielestä on oikeus ja kohtuus että vanhojen kiusaajienne lapsia kiusattaisiin, jos onkin niin että teidän kiusatuksi tulemisenne johtui siitä, että vanhempanne ovat joskus ala-asteella kiusanneet jotain luokkatoveria ja kyse on vain karmasta? Entä jos vanhempanne eivät edes tiedä olleensa kiusaajia, eivät muistele omaa nuoruuttaan eivätkä ole teille siitä kertoneet, ja kiusaajanne äiti onkin ollut oman äitinne uhri ja kannustanut kiusaajaanne kiusaamaan teitä sen johdosta. Jos kuvitellaan asian olevan näin, niin onko nyt sitten ympyrä sulkeutunut, kaikki tyytyväisiä ja te saitte kiusatuksi tulemisellanne vain sen mitä ansaitsitte oman äitinne/isänne syntien johdosta?
....vai näettekö vieläkään miten sairas ja kieroutunut tuo teidän ajatusmaailmanne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin näkyy, kiusatut voi kasvaa ihmisinä mutta kiusaajat ei. Lisääntynyt aivokapasiteetti käytetään oman toiminnan oikeuttamiseen ja vittuillaan vähän lisää. Lapset todennäköisesti seuraa jalanjäljissä ja on helppo kuvitella suhtautuminen jos kiusatun perhe ottaa yhteyttä. Eihän meidän Minttu-Kaalepilta voi odottaa käytöstapoja ja oikean ja väärän ymmärtämistä. Että kyllä se syy on ihan siellä kiusatussa.
Katkerimmat ja hirveimmät viestit tässä ketjussa viestivät siitä, että ko. ihminen on hajalla, kenties peruuttamattomasti. Ei kannata yrittää argumentoida vastaan logiikalla tai empatialla, he eivät pysty niitä ottamaan vastaan. Voi vain sääliä ja surra. :(
Onneksi on ollut myös ihania selviytymiskertomuksia.
Tässä ketjussa on upeita selviytymis- ja kasvutarinoita kiusatuilta. Kiusaajat sen sijaan junnaa edelleen samassa silmukassa. Minäminäminäminäminäminäminämiä minuntunteet minun synninpäästö minäminäminä. Mikä siinä on niin vaikeaa että sanoisi vaan että kiusasin, olen surullinen siitä ja kadun sitä loppuelämäni. Kun se teidän myönnytys tässä suhteessa ei oikeesti vaadi teiltä yhtään mitään. Paljonko te niitä kiusaamianne oikeasti ajattelette? Tuskin koskaan. Teidän kiusaatut sen sijaan elää pahimmassa tapauksessa teidän tekojen vaikutusten kanssa joka päivä vaikka eivät haluaisikaan. Mutta kun minäminäminäminäminä, sitä samaa itsekästä kiusaajapaskaa mitä se oli silloin aikanaankin. Ette ole muuttuneet miksikään vaikka niin väitette, samat kusipäät aikuisen argumentointkyvyllä.
kiusaaminen on aina tuomittavaa, mutta kyllä mun mielestä pitää vähän miettiä myös sitä minkä ikäisistä on ollut kyse. Mielestäni jokseenkin kohtuutonta syyllistää ikuisesti esimerkiksi 9-11-vuoden iässä muita kiusanneita, sen ikäinen on vielä täysi lapsi eikä kykene ymmärtämään tekojensa seuraksia.
Yläluokilla ja siitä eteenpäin tapahtunut kiusaaminen on minusta jo pahempi juttu, sen ikäisiltä voi jo odottaa jollain tasolla vastuun ottamista teoistaan.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 10:42"]
Jos 14-vuotiaalla on vaikeat kotiolot ja hän kiusaa toisia nuoria, hänen tulisi osata olla kostamatta pahaa oloaan toisille? Jos aikuista on joskus kiusattu, hän saa kiusata toisia aikuisena, toivoa pahaa ja nauraa toisten vaikeuksille? Kaikki on sallittua aikuiselle, jota on joskus kiusattu, mutta keskenkasvuisen pitäisi osata olla fiksu? Kuka tässä yhtälössä on paha ja kuka hyvä? Ihan pelottaa tuollainen lynkkausmieliala. LAPSILLE toivotaan pahaa, herätkää aikuiset ihmiset!
En kuvittele olevani sen parempi kuin muut mutta minä ainakin olen kasvanut kouluvuosista sen verran, että pystyn olemaan armelias. Kykenen kaiken jälkeenkin jopa sääliin. Elämäni on kunnossa vaikka itsetunto ei koskaan tule olemaan häävi, ja mielestäni se on paras kosto. Olen kuullut jälkeenpäin minua kiusanneista asioita, jotka nyt aikuisena ovat auttaneet tajuamaan, että joidenkin elämä ei ollut sen helpompaa kuin minunkaan. Toki joillakin oli päällisin puolin kaikki kunnossa, mutta kaikestahan emme tiedä koskaan.
[/quote]
Erinomaisesti sanottu. Moni av-mamma tuntuu täällä odottavan, että kyllä sen lapsen pitää kantaa vastuu teoistaan ja ymmärtää mitä tekee, mutta se lapsuudessaan kiusattu aikuinen saa toivoa kiusaajiensa lapsille samaa kohtaloa, kiusaajiensa kuolemaa, halvaantumista jne kaikkea todella sairasta. Koska häntä kiusattiin, hänellä on täysi oikeus olla aikuisena vittupää ja kostonhimoinen. Mutta kiusaajat ovat niitä todellisia pahoja, koska he olivat lapsena, keskenkasvuisina ihmisinä ilkeitä.
Kuka tässä on se sairas, lapsena toista lasta kiusannut vai aikuisena toisen kuolemaa/lasten elämän pilalle menemistä toivova?
tutkimusten mukaan kiusaajat ovat usein itse entisiä kiusattuja. Tätä keskustelua seuranneena ymmärrän ilmiötä paljon aiempaa paremmin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[/quote]
Niin voi.
En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?
Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?
[/quote]
Noh, reiluinta olisi jos teidän lapsia kiusattaisiin, mutta eihän elämä niin toimi. Hyvä sinänsä teidän lasten kannalta. Jollei ne sitten ole ottaneet isukista mallia.
[/quote]
Siis oletko vittu tosissasi? Että jos isä on kiusannut koulussa, reiluinta olisi, että hänen lapsiaan kiusataan myös? Se olisi sopiva kosto kiusatun mielestä isälle?
[/quote]
Niinpä..Ei vittu mitä idiootteja täällä liikkuu..Niin että viattomat lapset kärsisi isänsä tekemästä virheestä vai..? Vittu mua vituttaa tollaset saatanan aivottomat paskiaiset..
[/quote]
Mun lapsen isä on joskus kiusannut muita ala-asteella..Sain tietää sen vasta sen jälkeen kun olin hankkinut lapsen hänen kanssaan, emmekä ole enää yhdessäkään. Tän valopään mielestä mun herkkä, kiltti, kaikki leikkeihin mukaan ottava tyttö ansaitsisi nyt tulla kiusatuksi...ei helvetti..oletko aina noin saatanan tyhmä vai tuliko nyt vaan pahemman luokan aivopieru?