Kiusaaja avautuu

Mullakin oli kotona väkivaltaa jne. Huolehdin omista pikkusiskoista, laitoin ruuat ja siivosin noin10-vuotiaasta lähtien.

Lisäksi mua kiusattiin, vuosia!

Ne hyvien perheiden lapset... miksi mä ajattelin muita enkä purkanut pahaa oloani muihin?

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:53"]

Haluan kysyä palstan fanaattisilta kukaan-kiusaaja-ei-ansaitse-mitään-hyvää-elämässään saarnaajilta tämän;

Mitä jos teidän OMASTA lapsesta tulisi koulukiusaaja? Pistäisittekö hänet kärsimään koko loppuelämänsä ajaksi, kun 10 vuotiaana tuli töppäiltyä kavereiden kanssa ja kiusattua täysin viatonta osapuolta?

[/quote]

Jos tulee pienintäkään viestiä että mun lapset kiusaa, kouluun mennään seuraavan kerran yhteisymmärryksessä siitä ettei se jatku. Konstit katsotaan loppuun asti vaikka se olisi sitten kotikoulu.

[/quote]

Ja vitut, vitut sanon minä. Helppo se on netissä uhota. Ihan varmaan teistäkin varajeesuksista suurin osa on sellaisia "ei meidän Esä-Pirkko jne." - tapauksia. Ja näitä vastauksia lukiessa en kyllä ihmettele että jotkut teistä ovat joutuneet kiusatuiksi. Ärsyttävä luonne on aika helppo ottaa silmätikuksi.

Mieluummin kiusaaja kuin kiusattu. Sic.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:00"]

Ja vitut, vitut sanon minä. Helppo se on netissä uhota. Ihan varmaan teistäkin varajeesuksista suurin osa on sellaisia "ei meidän Esä-Pirkko jne." - tapauksia.  

[/quote]

Äläpäs nyt yleistä jos sellainen toimintapa tuntuu itsellesi luontevimmalta. Aina jos meidän lapset puhuu vähänkään negatiiviseen sävyyn jostain koulukaverista varmistan ihan oma-aloitteisesti että ethän missään tapauksessa kiusaa Perttiä ja kyselen kiusataanko Perttiä koulussa. Ja että siihen ei saa lähteä missään tapauksessa mukaan.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:02"]

Mieluummin kiusaaja kuin kiusattu. Sic.

[/quote]

Pelkään että valitettavan moni kiusattu kasvattaa omat lapsensa juuri tuolla asenteella :/ 

Miksi alapeukku?

Ap

No ehkä Stubb tulee sinulle vertaistukea antamaan surullisuuteesi ja se pyyhkiyty pois ennen kuin huomaatkaan.

Joku sanoi tuolla aiemmassa ketjussa, että entiset kiusatut on tulevia kiusaajia. Ajatteletteko menneisyyden oikeuttavan itsenne kiusaamaan?

Olisit miettinyt ennen kuin alat kiusata. Myöhäistä nyt itkeä.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]

Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.

Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.

[/quote]

Jos sut on raiskattu, ja raiskaaja teki sen siksi, että sillä oli niiiiiin kovin vaikeaa itsellään, niin toivoisitko hänelle tukea ja terapiaa ja antaisit anteeksi?

Et saanut anteeksi, koska tekosi olivat liian julmia ja liian haavoittavia. Olit kuitenkin jo 14-15-v, tiesit jo mitä olit tekemässä. 

Elämässä täytyy kantaa vastuu teoistaan, ja yksi osa sitä on se, että jos teet jotain halveksuttavaa, saat osallesi halveksuntaa. Vaikka kuinka toivoisit päänsilityksiä.

Jotenkin tuntuu nyt vaikealta ruveta säälimään ja pitämään uhrina ihmistä joka on pahimmassa tapauksessa aiheuttanut toiselle, syyttömälle ihmiselle peruuttamatonta vahinkoa tai täysin turhaa kärsimystä herkässä elämänvaiheesssa. Kyllä sä olisit tietysti tukea tarvinnut, mutta silti. Mullakin oli paska elämä mutta en mä laittanut muita kärsimään siitä.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]

Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.

Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.

[/quote]

Miinuspeukusita päätellen liian monessa asuu pieni kiusaaja :( Näin kiusaajaa kohdellaan kun hän avautuu! Minusta katseet pitäisi kääntää nimenomaan kiusaajiin eikä kiusattuihin! Tutkia miksi kiusataan, haastatella kiusaajia. Pitäisi kerätä tietoa siitä miten kiusaajat saataisiin lopettamaan tai olemaan aloittamatta toimintaansa.

Siinäkin kulttuuri on väärä, että kiusattu joutuu lähtemään koulusta, vaikka sen pitäisi olla kiusaaja! (Jos nyt ylipäätään sellainen ratkaisu joudutaan tekemään)

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:31"]

Miksi alapeukku?

Ap

[/quote]niin sitäpä ihmettelen minäkin syvästi :( varmaankin edellinen

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:30"]

Tutkia miksi kiusataan, haastatella kiusaajia. [/quote]

Ihan kuin tätä ei olisi tehty. Lopputuloksena se että huomattava osaa kiusaa siksi että hyvä itsetunto ja iso kaveripiiri ei riitä, pitää olla vielä isompi, pitää olla oikein tähti.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.

Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.

[/quote]

On tietenkin surullista, että olet kasvanut ongelmaperheessä. Olisit varmasti tarvinnut tukea ja sitä saanutkin esim. ottamalla yhteyttä lastensuojeluun. Ongelmistasi huolimatta sinulla ei kuitenkaan ollut oikeutta kiusata muita lapsia/nuoria.

[/quote]Joo joo varmaan sitä yläasteiässä tajuaa tollasta tehdä. hei ja haloo.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]

Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.

Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.

[/quote]

Miinuspeukusita päätellen liian monessa asuu pieni kiusaaja :( Näin kiusaajaa kohdellaan kun hän avautuu! Minusta katseet pitäisi kääntää nimenomaan kiusaajiin eikä kiusattuihin! Tutkia miksi kiusataan, haastatella kiusaajia. Pitäisi kerätä tietoa siitä miten kiusaajat saataisiin lopettamaan tai olemaan aloittamatta toimintaansa.

Siinäkin kulttuuri on väärä, että kiusattu joutuu lähtemään koulusta, vaikka sen pitäisi olla kiusaaja! (Jos nyt ylipäätään sellainen ratkaisu joudutaan tekemään)

[/quote]

Ei noi miinuspeukut sitä kerro. Mua sivusta seuranneena ärsyttää vaan suunnattomasti muutaman kiusatun tai ennemmin tuntuu, että fanaattisen puolustelijan mustavalkoiset kommentit. Siksi olen miinus-peukuttanut tässä ketjussa, osallistumatta keskusteluun. Varsinkin noi: toivottavasti kiusattujen lapsia kiusataan yms. kommentit. Järkky sekopää täällä puolustaa kiusattuja ja saa vaan enemmän hallaa aikaa, tappamalla keskustelun omilla kommenteillaan.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:53"]

Haluan kysyä palstan fanaattisilta kukaan-kiusaaja-ei-ansaitse-mitään-hyvää-elämässään saarnaajilta tämän;

Mitä jos teidän OMASTA lapsesta tulisi koulukiusaaja? Pistäisittekö hänet kärsimään koko loppuelämänsä ajaksi, kun 10 vuotiaana tuli töppäiltyä kavereiden kanssa ja kiusattua täysin viatonta osapuolta?

[/quote]

En ole fanaattinen minkään asian suhteen, mutta kiusattu olen ollut ja pitänyt huolen siitä että omista lapsistani ei ole tullut kiusaajia. Vanhempien velvollisuus on kantaa vastuu sekä lastensa hyvinvoinnista että heidän tekemisistään. Koulujen vastuulle ei kannata laittaa kun siellä opettajatkin saattavat olla joko kiusaajia tai kiusattuja ja lisäksi voivat jopa pelätä joko oppilaita tai heidän vanhempiaan. 

Lapsista ei tule kiusaajia jos vanhemmat vain jaksavat olla riittävän kiinnostuneita heidän elämästään ja keskustelevat asioista avoimesti.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:00"]

Ja vitut, vitut sanon minä. Helppo se on netissä uhota. Ihan varmaan teistäkin varajeesuksista suurin osa on sellaisia "ei meidän Esä-Pirkko jne." - tapauksia.  

[/quote]

Äläpäs nyt yleistä jos sellainen toimintapa tuntuu itsellesi luontevimmalta. Aina jos meidän lapset puhuu vähänkään negatiiviseen sävyyn jostain koulukaverista varmistan ihan oma-aloitteisesti että ethän missään tapauksessa kiusaa Perttiä ja kyselen kiusataanko Perttiä koulussa. Ja että siihen ei saa lähteä missään tapauksessa mukaan.

[/quote]

Ja sinä sinisilmäisesti uskot kaiken, mitä lapsesi sanoo. Tuskin kiusaajatkaan kotona rehvastelevat olevansa kiusattuja. Tosiasiassa jokaisessa piilee pieni kiusaaja, tilanteen niin osuessa. Samoin kuin lähes jokainen pettää kun tähdet ovat oikeassa asennossa.

Minua koulukiusattiin vuosia ja se jätti pysyvät jäljet ainakin vielä tuntuu. Olin kiltti ja hiljainen, olen vieläkin. En tunne vihaa tai katkeruutta kiusaajiani kohtaan, en oikeastaan koskaan ajattele heitä. Tunnen vieläkin että vika on minussa. En uskalla vieläkään mennä paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Kappaan menokin saa minut itkemään. Olen kyllä koittanut päästä tästä huonommuuden tunteesta eroon.. Kiusaamisen takia en uskalla tutustua ihmisiin ja tuntuukin siltä etten riitä kenellekkään. Enkä tiedä miten voisin päästä tästä eroon, koska en ole katkera tai vihainen jollekkin muulle vaan itselleni :( Olen jämähtänyt siihen kiusatun teinin ajatusmaailmaan että kaikki on minun oma vikani.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:53"]

Minua koulukiusattiin vuosia ja se jätti pysyvät jäljet ainakin vielä tuntuu. Olin kiltti ja hiljainen, olen vieläkin. En tunne vihaa tai katkeruutta kiusaajiani kohtaan, en oikeastaan koskaan ajattele heitä. Tunnen vieläkin että vika on minussa. En uskalla vieläkään mennä paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Kappaan menokin saa minut itkemään. Olen kyllä koittanut päästä tästä huonommuuden tunteesta eroon.. Kiusaamisen takia en uskalla tutustua ihmisiin ja tuntuukin siltä etten riitä kenellekkään. Enkä tiedä miten voisin päästä tästä eroon, koska en ole katkera tai vihainen jollekkin muulle vaan itselleni :( Olen jämähtänyt siihen kiusatun teinin ajatusmaailmaan että kaikki on minun oma vikani.

[/quote]

Mikään ei ole tai ollut sinun vikasi. Olet hyvä, ihana ja arvokas ihminen. Toivon, että jonain päivänä kykenet näkemään sen itsekin.