Kiusaaja avautuu

Ai että kiusatun pitäisi antaa myötätuntoa kiusaajalle, koska tällä on kotona niin vaikeaa?

Sitten kun tätä myötätuntoa ei yllättäen säädä, haukutaan kiusattua epäempaattiseksi.

Ihan oikeasti :D

Hienoa että kadut , mutta ne kommentit missä lytätään kiusaajia ovat täysin oikeutettuja. Ja mitä enemmän yleisesti tuomitaan kiusaajat , niin sitä enemmän kiusaajat saattavat miettiä muutaman kerran kannattaako kiusata. Yleinen ilmapiiri ja sen tuomitseminen saattaa oikeasti vaikuttaa monen ''kiusaajan'' moraaliin kun tietävät miten yleisesti halveksuttua se on.

Missä kiusaajien moraali?

Joiko äiti sen raskausaikana?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.

Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.

On tietenkin surullista, että olet kasvanut ongelmaperheessä. Olisit varmasti tarvinnut tukea ja sitä saanutkin esim. ottamalla yhteyttä lastensuojeluun. Ongelmistasi huolimatta sinulla ei kuitenkaan ollut oikeutta kiusata muita lapsia/nuoria.

Jep. Mäkin uskon että kasvoin paljon pahemmassa ongelmaperheessä kuin ap, ja olin vielä sen lisäksi koko peruskoulun rankasti kiusattu. En kuitenkaan koskaan kiusannut toisia, en edes osannut. Olin kiltti älykkötyyppi ja olisin voinut saavuttaa paljon elämältäni. Nyt kiitos perheeni ja kiusaajien olen menettänyt terveyteni ja mielenterveyteni lopullisesti. Että miettikääpä kiusaajan pirulaiset sitä. Tuhositte minun koko elämäni, eikä tämä ole tippaakaan liioiteltua. Vetäisitte itsenne kiikkuun, jos joutuisitte päivästä toiseen elämään tällä tavalla vailla mitään toivoa. Olette säälittäviä pelkureita. Ette edes ansaitse elää.

Itse en onneksi alentunut koskaan kiusaamaan ketään. Olisi aika kamalaa elää sellaisen asian kanssa.

"Pahuus" ja "hyvyys" eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia asioita, varsinkaan lasten ja nuorten kohdalla, kuin mitä moni tähänkin keskusteluun osallistuja vaikuttaa ajattelevan. Omaa maailmankuvaa musta-valkoinen, jyrkkä maailmankuva toki helpottaa: on turvallisempaa nähdä kiusaaja vain ja ainoastaan ominaisuuksiltaan pahana. (Ja en tietenkään tarkoita, että saisi kiusata tai että siihen ei pitäisi puuttua.)

Vierailija kirjoitti:

Itse en onneksi alentunut koskaan kiusaamaan ketään. Olisi aika kamalaa elää sellaisen asian kanssa.

Normaaliin empatiaan kykenevien ja narsistisia/epäsosiaalisia piirteitä omaavien kiusaajien ero on se, että harva kiusaaja tuntee huonoa omatuntoa aikuisena tekojensa vuoksi. Tuskin tietoisesti muistaakaan kiusanneensa, kun painavat suoraan alitajuntaan kaikki vähänkin epämukavat muistot itsestään. Kun olivathan/ovathan he sentään niiiiiiin hyviä tyyppejä, ja kiusattu oli vain se joku ärsyttävä/läski/ruma/homo/rillipää/hikke. Keskimääräinen kiusaaja ei todellakaan kadu mitään. Kiusaaja on päinvastoin tyytyväinen, että sai todistettua voimansa ja alistettua uhrinsa ja pääsi nousemaan edes hieman korkeammalle teiniapinalauman mielivaltaisessa arvohierarkiassa.

Vierailija kirjoitti:

Silti pidän paljon pahempina vielä aikuiskiusaajia eli työpaikkakiusaajia. Kaikkien tulisi se osalta katsoa peiliin, vaikutanko negatiivisesti vai positiivisesti työpaikan ilmapiiriin ja muiden työmotivaatioon/jaksamiseen. Juoruilenko ja puhun pahaa selän takana tms.

Mä jouduin aikuisena koulukiusaajani alaiseksi työpaikallani. Voin kertoa, että hän ei ollut mitenkään ihmisenä muuttunut. Puolessa vuodessa koko osasto oli saanut kuulla minusta yhtä sun toista "totuutta" eikä juuri kukaan enää puhunut minulle. Seuraavissa yt-neuvotteluissa sainkin kerätä tavarani.

Vierailija kirjoitti:

"Pahuus" ja "hyvyys" eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia asioita, varsinkaan lasten ja nuorten kohdalla, kuin mitä moni tähänkin keskusteluun osallistuja vaikuttaa ajattelevan. Omaa maailmankuvaa musta-valkoinen, jyrkkä maailmankuva toki helpottaa: on turvallisempaa nähdä kiusaaja vain ja ainoastaan ominaisuuksiltaan pahana. (Ja en tietenkään tarkoita, että saisi kiusata tai että siihen ei pitäisi puuttua.)

Pitihän tänne tulla joku vanha kiusaaja tai kiusaajien puolustelija pitämään moraalisaarnaa. Hohhoijakkaa. :)

Olet nähnyt kovin vähän maailmasta, jos et tiedä kuinka paljon pahoja myrkyllisiä ihmishirviöitä tähän maailmaan mahtuu. Tällaiset ihmiset jo syntyvät usein vähän vinksahtaneina, sitten ehkä huono kotikasvatus hoitaa loput. Eikä tarvi olla kyllä huonot kotioltavatkaan, nämä ovat vain valmiiksi omahyväisiä ja ilkeäluonteisia mullekaikkihetinyt-tyyppejä.

Kiusaajahenkiset kvsipäät ovat mitä ovat, se on heidän persoonansa, he eivät muutu, heistä tulee myöhemmin elämässään narsistisia toimitusjohtajia, lääkäreitä, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja poliitikkoja. He osaavat pienestä pitäen ulkoistaa aggressiivisen energiansa ulospäin ympäröivään maailmaan ja muita ikätovereita kohti. He imevät henkisen energian uhreistansa. He ovat vaativia, salailevia, teennäisiä ja ylimielisiä pikkudiktaattoreita, ja vaikka heillä ei olisi mitään sen kummempia lahjojakaan, he menestyvät ja voivat hyvin, sillä he saavat kaikki ympärillään olevat nuhteettomat ihmiset sairastumaan.

Heistä tulee tunnettuja, pidettyjä ja ylistettyjä ammattilaisia ja asiantuntijoita. He elävät hyvää elämää mukavissa asunnoissaan, syövät hyvää ruokaa ja matkustelevat. Samaan aikaan heidän kiusaamansa ihmiset kamppailevat henkitoreissaan elämästään pahimmillaan vuosikymmeniä, yhteiskunnan halveksimina ja hylkääminä, pienimmillä mahdollisilla eläkkeillä pienimmissä mahdollisissa homeluukuissa huonointa mahdollista alennusruokaa syöden jaksamatta edes unelmoida ulkomaanmatkoista.

tl:dr

Pahuus ja hyvyys ei ole mikään yksinkertainen asia mutta sitä todellakin ON olemassa. Kunpa pystyisit näkemään maailman ilman vaaleanpunaisia lasejasi ja oivaltaisit KUINKA moni ihminen on paha ja korruptoitunut. Ja pahuudella tarkoitan tässä yleistä pahansuopuutta, kieroutta ja sadismia. Kateutta ja katkeruutta, halua alistaa, halua turmella, halua tuhota. Tahallista, suunnitelmallista väkivaltaa, josta nautitaan vielä vuosienkin jälkeen hymyssäsuin. Pahansuopien sisältä mätien ihmisten itsetunto kohoaa siitä, että saa painaa alas moraalit omaavaa herkempää ihmistä vaikka itsemurhaan asti. Tiedän useamman tällaisen pahan henkilön ja samaa paskaa ovat yhä edelleen mitä ovat aina olleetkin. Mitään katumusta ei heidän silmistään näy eikä sanoistaan kuulu. Vanhin tuntemani narsisti on jo yli 80-vuotias, he ovat kivenkovia loppuun saakka. Ja heitä on PALJON.

Katumus on turvallinen tunne; on joka tapauksessa liian myöhäistä.

Mistä tiedät mitä kaikkea kiusaamisesi kohde oli joutunut/joutui elämässään sietämään, jo ilman sinun kiusaamistasi?

Vierailija kirjoitti:

"Pahuus" ja "hyvyys" eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia asioita, varsinkaan lasten ja nuorten kohdalla, kuin mitä moni tähänkin keskusteluun osallistuja vaikuttaa ajattelevan. Omaa maailmankuvaa musta-valkoinen, jyrkkä maailmankuva toki helpottaa: on turvallisempaa nähdä kiusaaja vain ja ainoastaan ominaisuuksiltaan pahana. (Ja en tietenkään tarkoita, että saisi kiusata tai että siihen ei pitäisi puuttua.)

Nyt meni vähän ohi, millä tavalla mustavalkoisen maailmankuvan omaaminen on jotenkin "turvallisempaa"? Miltä se muka suojelee? Perustelepa.

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.

Sinä olet itse kiusaaja, kun toivot viattomalle lapselle pahaa :o 

Peiliin katsomisen paikka. Vai luuletko, että jos sinua on kiusannut se oikeutta jonkun toisen kiusaamisen?

Terveisin: ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan keskustelua seurannut

Ok että ymmärtää kiusanneensa, katuu jne.

Omasta kokemuksesta tiedän, että vuosikymmenienkin jälkeen verenpaine nousee kun tulee mieleen alakoulussa tapahtuneet asiat. Kyllä se anteeksi antaminen jää seuraavaan elämään, tässä ei onnistu. Sorry.

Kunpa kiusaaja tajuaisi, että on ainakin kiusatun mielestä hylkiö lopun ikäänsä, kiusaamista ei kannata cv:hen listata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.

Sinä olet itse kiusaaja, kun toivot viattomalle lapselle pahaa :o 

Peiliin katsomisen paikka. Vai luuletko, että jos sinua on kiusannut se oikeutta jonkun toisen kiusaamisen?

Terveisin: ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan keskustelua seurannut

Ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan kiusaamista sivusta seurannut, eikö niin? :-) Tuliko huono omatunto ja piti päästä projisoimaan jonnekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pahuus" ja "hyvyys" eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia asioita, varsinkaan lasten ja nuorten kohdalla, kuin mitä moni tähänkin keskusteluun osallistuja vaikuttaa ajattelevan. Omaa maailmankuvaa musta-valkoinen, jyrkkä maailmankuva toki helpottaa: on turvallisempaa nähdä kiusaaja vain ja ainoastaan ominaisuuksiltaan pahana. (Ja en tietenkään tarkoita, että saisi kiusata tai että siihen ei pitäisi puuttua.)

Nyt meni vähän ohi, millä tavalla mustavalkoisen maailmankuvan omaaminen on jotenkin "turvallisempaa"? Miltä se muka suojelee? Perustelepa.

Ei tullut perusteluita. Ylläri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.

Sinä olet itse kiusaaja, kun toivot viattomalle lapselle pahaa :o 

Peiliin katsomisen paikka. Vai luuletko, että jos sinua on kiusannut se oikeutta jonkun toisen kiusaamisen?

Terveisin: ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan keskustelua seurannut

Ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan kiusaamista sivusta seurannut, eikö niin? :-) Tuliko huono omatunto ja piti päästä projisoimaan jonnekin?

Siis miten mun viestistä tuli kuva, että mulla on huono omatunto? Kun ilmaisin mielipiteeni siitä, että viattomalle ihmiselle pahan haluaminen on kiusaamista, oli sinua itseäsi kiusattu tai ei.

Minä olin peruskoulussa lähinnä parhaan ystäväni kanssa kahdestaan, me myös puolustettiin 2 kiusattua tyttöä toisinaan ja saatiin itse kiusausta osaksemme. Minua koitettiin myös yläasteella kiusata niin, että mulle huudeltiin ja meitä haukuttiin selän takana, mun kengät piilotettiin parkkipaikalle mistä sain ne hakea koulun jälkeen sitten jne. Mutta koska mulla oli tuo paras ystävä, en kokenut kiusaamista niin pahasti, että voisin sanoa kärsineeni kiusaamisesta. Mutta todellakaan en ole mikään sivustakatsoja ollut. 

Minulta täydet sympatiat kiusatuille, ei kiusaajille. Mutta kuka on kiusaaja, jos toivotaan viattomalle lapselle pahaa vanhepiensa tekojen tähden?

Mitä sinä projisoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.

Sinä olet itse kiusaaja, kun toivot viattomalle lapselle pahaa :o 

Peiliin katsomisen paikka. Vai luuletko, että jos sinua on kiusannut se oikeutta jonkun toisen kiusaamisen?

Terveisin: ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan keskustelua seurannut

Ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan kiusaamista sivusta seurannut, eikö niin? :-) Tuliko huono omatunto ja piti päästä projisoimaan jonnekin?

Siis miten mun viestistä tuli kuva, että mulla on huono omatunto? Kun ilmaisin mielipiteeni siitä, että viattomalle ihmiselle pahan haluaminen on kiusaamista, oli sinua itseäsi kiusattu tai ei.

Minä olin peruskoulussa lähinnä parhaan ystäväni kanssa kahdestaan, me myös puolustettiin 2 kiusattua tyttöä toisinaan ja saatiin itse kiusausta osaksemme. Minua koitettiin myös yläasteella kiusata niin, että mulle huudeltiin ja meitä haukuttiin selän takana, mun kengät piilotettiin parkkipaikalle mistä sain ne hakea koulun jälkeen sitten jne. Mutta koska mulla oli tuo paras ystävä, en kokenut kiusaamista niin pahasti, että voisin sanoa kärsineeni kiusaamisesta. Mutta todellakaan en ole mikään sivustakatsoja ollut. 

Minulta täydet sympatiat kiusatuille, ei kiusaajille. Mutta kuka on kiusaaja, jos toivotaan viattomalle lapselle pahaa vanhepiensa tekojen tähden?

Mitä sinä projisoit?

Heh. Päätä jo, ensin allekirjoitat ei kiusaaja eikä kiusattu, seuraavaksi alat avautua kuinka sinua kiusattiin... Jep jep. Totta kai jokainen kiusaaja ja sivustakatsoja heittää kiperän paikan tullen tuon saman kortin pöytään, että hei on muakin niinku kiusattu!!1 Ihan varmasti joo. :-) Miten vaan.

PS. En projisoi. Mitä muka projisoisin? En harrasta sellaista. Harrastan motiivien ja ihmisten lukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, eikö olisi aika vittunaista että se sun herkkä ja kiltti tyttö tulisi kiusatuksi, sinäpä sen sanoit.

Sinä olet itse kiusaaja, kun toivot viattomalle lapselle pahaa :o 

Peiliin katsomisen paikka. Vai luuletko, että jos sinua on kiusannut se oikeutta jonkun toisen kiusaamisen?

Terveisin: ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan keskustelua seurannut

Ei kiusaaja, eikä kiusattu vaan kiusaamista sivusta seurannut, eikö niin? :-) Tuliko huono omatunto ja piti päästä projisoimaan jonnekin?

Siis miten mun viestistä tuli kuva, että mulla on huono omatunto? Kun ilmaisin mielipiteeni siitä, että viattomalle ihmiselle pahan haluaminen on kiusaamista, oli sinua itseäsi kiusattu tai ei.

Minä olin peruskoulussa lähinnä parhaan ystäväni kanssa kahdestaan, me myös puolustettiin 2 kiusattua tyttöä toisinaan ja saatiin itse kiusausta osaksemme. Minua koitettiin myös yläasteella kiusata niin, että mulle huudeltiin ja meitä haukuttiin selän takana, mun kengät piilotettiin parkkipaikalle mistä sain ne hakea koulun jälkeen sitten jne. Mutta koska mulla oli tuo paras ystävä, en kokenut kiusaamista niin pahasti, että voisin sanoa kärsineeni kiusaamisesta. Mutta todellakaan en ole mikään sivustakatsoja ollut. 

Minulta täydet sympatiat kiusatuille, ei kiusaajille. Mutta kuka on kiusaaja, jos toivotaan viattomalle lapselle pahaa vanhepiensa tekojen tähden?

Mitä sinä projisoit?

Heh. Päätä jo, ensin allekirjoitat ei kiusaaja eikä kiusattu, seuraavaksi alat avautua kuinka sinua kiusattiin... Jep jep. Totta kai jokainen kiusaaja ja sivustakatsoja heittää kiperän paikan tullen tuon saman kortin pöytään, että hei on muakin niinku kiusattu!!1 Ihan varmasti joo. :-) Miten vaan.

PS. En projisoi. Mitä muka projisoisin? En harrasta sellaista. Harrastan motiivien ja ihmisten lukua.

:D No, sen takia, ettei se kiusaaminen kauheasti vaikuttanut mun elämään, koska mulla oli tukea. Sä kuulostat musta enemmän kiusaajalta... Mun ei tarvi todistella sinulle mitään, mun ainoo pointti on se, että viattomalle lapselle pahan tahtominen on kiusaamista.. Myöskin aika ilkeesti puhut mulle.. Sanoin etten ole kiusaaja enkä kiusattu ihan sen takia, että alleviivaan etten ole sellaisella tunteella mukana keskustelussa, kuin vaikka rankasti koulukiusattu. Aika ilkeää on esim. pilkata mun kokemuksia ja sanoo et avaudun etkä usko minua...

Näköjään kiusaamisen voi perustella noin.