Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaja avautuu
06.05.2014 |
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
Kommentit (219)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:53"]
Haluan kysyä palstan fanaattisilta kukaan-kiusaaja-ei-ansaitse-mitään-hyvää-elämässään saarnaajilta tämän;
Mitä jos teidän OMASTA lapsesta tulisi koulukiusaaja? Pistäisittekö hänet kärsimään koko loppuelämänsä ajaksi, kun 10 vuotiaana tuli töppäiltyä kavereiden kanssa ja kiusattua täysin viatonta osapuolta?
[/quote]
Jos tulee pienintäkään viestiä että mun lapset kiusaa, kouluun mennään seuraavan kerran yhteisymmärryksessä siitä ettei se jatku. Konstit katsotaan loppuun asti vaikka se olisi sitten kotikoulu.
[/quote]
Ei ne viestit tule aina lähellekkään tarpeeksi ajoissa, ja moni on jo kerennyt mokata ennen kuin vanhemmat kerkeää tähän reagoimaan, ja tällöinhän ne lapset on niitä kiusaajia. Ei kaikkien kiusaajien vanhemmat suinkaan ole mitään sokeita idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun lapsi kiusaa jonkun elämän pilalle ja saan tietää sen liian myöhään, soimaan itseäni koko loppuelämäni ja toivon että myös lapseni tekee niin. Ja ihmettelen että miten helvetissä onnistuin vanhempana noin surkeasti.
Tää on. Ihan paskan puhetta mitä lähit kiusaamaan ja nyt itket sitä yleisölle ,ei hyvä :(
juu mäkin olin alkoholistin lapsi, isä käytti henkistä väkivaltaa haukkui alisti ja väheksyi. mut ei mun sen varjolla tarvinnut todellakaan ryhtyä kiusaajaksi! päinvastoin, koska olen sairauteni vuoksi aina ollut lyhytkasvuinen ja lapsena viellä pyöreä voitte arvata että olin itse koulukiusattuna koko peruskouluajan. ja kun aikaa kului ja oma poikani aloitti peruskoulun, joutui hän kiusatuksi äitinsä lyhytkasvuisuuden vuoksi (poika itse normaalipituinen). ette varmaan osaa edes kuvitella miten äidin sydämestä sattui. että kiitos vaan kaikille koulukiusaajille! en todellakaan voi sanoa sääliväni teitä vaikka perhetaustanne olisi mikä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:09"]Jos mun lapsi kiusaa jonkun elämän pilalle ja saan tietää sen liian myöhään, soimaan itseäni koko loppuelämäni ja toivon että myös lapseni tekee niin. Ja ihmettelen että miten helvetissä onnistuin vanhempana noin surkeasti.
[/
Samalla odottaisti karman kostoa lapsenlapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:09"]Jos mun lapsi kiusaa jonkun elämän pilalle ja saan tietää sen liian myöhään, soimaan itseäni koko loppuelämäni ja toivon että myös lapseni tekee niin. Ja ihmettelen että miten helvetissä onnistuin vanhempana noin surkeasti.
[/
Samalla odottaisti karman kostoa lapsenlapsille?
[/quote]
Kyllä. Mä otan vastuun aiheuttamastani paskasta.
Teit aloittaja hienosti, kun pyysit anteeksi ja olet siitä kaikesta vapaa. Vaikka olisikin joutunut kiusatuksi, niin anteeksiantamattomuus tekee elämän raskaaksi. Sitä vaan kovettaa itsensä sillä tavalla.
Puhuit ihan totta siinä, että kiusaajatkin tarvii apua, eikä rangaistusta. Rangaistus vaan lisää pahaa oloa.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:09"]Jos mun lapsi kiusaa jonkun elämän pilalle ja saan tietää sen liian myöhään, soimaan itseäni koko loppuelämäni ja toivon että myös lapseni tekee niin. Ja ihmettelen että miten helvetissä onnistuin vanhempana noin surkeasti.
[/
Samalla odottaisti karman kostoa lapsenlapsille?
[/quote]
Kyllä. Mä otan vastuun aiheuttamastani paskasta.
[/quote]
Eikös sun lapsi ja lapsenlapset sen vastuun ottaisi etkä sinä? Heidän elämäänhän se eniten vaikuttaa, jos itselle ei saa koskaan ikinä antaa anteeksi lapsuuden virheitä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:22"]
Kyllä. Mä otan vastuun aiheuttamastani paskasta.
[/quote]
Ja lisään vielä että ryhtyisin kampanjoimaan kiusaamisen estämiseksi jollain lailla, enkä ryhtyisi kampanjoimaan sen puolesta että kaikki säälis mun kieroon kasvatettua lastani. Toki häntä tukisin henkilökohtaisessa elämässään mutta en todellakaan puolustaisi hänen toimintaansa ja oikeuttaan elää elämänsä täysin ilman tunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:23"]
Puhuit ihan totta siinä, että kiusaajatkin tarvii apua, eikä rangaistusta. Rangaistus vaan lisää pahaa oloa.
J-P
[/quote]
No juu, nykyelämä on tosiaan sillä lailla rakentunut että tärkeintä on ettei pahoista teoista vahingossakaan tarvi tuntea pahaa oloa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:23"]
Puhuit ihan totta siinä, että kiusaajatkin tarvii apua, eikä rangaistusta. Rangaistus vaan lisää pahaa oloa.
J-P
[/quote]
No juu, nykyelämä on tosiaan sillä lailla rakentunut että tärkeintä on ettei pahoista teoista vahingossakaan tarvi tuntea pahaa oloa.
[/quote]
En kyllä sanonut noin, vaan "lisää pahaa oloa".
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kiusattiin aluksi ruumiin"vamman" vuoksi (paha skolioosi ja se tosiaan näkyi ulospäin). Myöhemmin keksittiin muitakin syitä ja lopuksi niitä ei edes tarvittu. Minun olemassaoloni riitti. Oli haukkumista, pientä väkivaltaa, tavaroiden piilottelua/varastimista ja ulkopuolelle jättämistä (toinen kiusaajista oli luokallani, toinen rinnakkaisluokalla).
Kerran oli myös todella järkyttävää nöyryyttämistä. Toinen kiusaajista murtautui vessaan jossa istuin juuri tarpeillani (oli meteliä enkä kuullut kuinka lukko saatiin auki. Vessat olivat käytävän varrella rivissä eli koulun käytävästä kopin erotti vain se yksi ovi). Siinäpä sitten istuin housut kintuissa melkein 40 ihmisen nauraessa ja pilkatessa. Ne, jotka eivät nauraneet, eivät myöskään tehneet mitään. Yksi tukioppilaista (ysiluokkalainen) tuli kuitenkin väliin ja raportoi opettajalle asiasta. En koskaan myöntänyt asiaa koska koko tilanne oli ollut niin nöyryyttävä, että itkin joka päivä asiaa ja kouluunmeno oli kuin rangaistus.
Tuon tapauksen jälkeen minulla meni vuosia ennen kuin kykenin menemään julkiseen vessaan. Kerran koulussa jopa pissasin housuun kun olin kuvitellut että pystyisin pidättelemään kotiin asti. Onneksi pääsin hyvän tekosyyn avulla kotiin eikä kukaan koskaan saanut tietää tuosta.
Kyllä, traumoja on edelleen (vaikka olen jo 30v.). Terapiassa toki olen käynyt mutta en usko, että koskaan pääsen kaikista niistä ongelmista eroon, joita kiusaaminen aiheutti. Kaikesta tuosta huolimatta en toivo vaikkapa kiusaajieni lapsille mitään pahaa enkä nykyään enää kiusaajillekin. Myönnän, että heikkoina hetkinä kiroan heidät alempaan helvettiin ja joskus toivon pahaa mutta siinä se. Pyrin siihen, etten mieti heitä tai yläasteaikaa. Voisin sanoa, että yleensä he eivät ole edes olemassa minulle.
Pystyn silti hyvin ymmärtämään katkeruuden jota monella kiusatulla on. Itselläni siitä pääseminen on ollut vuosien kovaa työtä. Toki voisin olla aivan erilainen ihminen ilman kiusaamista mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Minulla on rakastava perhe, ihana aviomies ja lapset (joista toinen on joutunut kokemaan suht pahaa kiusaamista, tosin ei koulussa vaan vapaa-ajalla).
Pitkä sepustus ja varmaan turha sellainen. Kunhan nyt yksi kiusattu avautui omista kokemuksista ja tuntemuksistaan sekavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:23"]
Puhuit ihan totta siinä, että kiusaajatkin tarvii apua, eikä rangaistusta. Rangaistus vaan lisää pahaa oloa.
J-P
[/quote]
No juu, nykyelämä on tosiaan sillä lailla rakentunut että tärkeintä on ettei pahoista teoista vahingossakaan tarvi tuntea pahaa oloa.
[/quote]
En kyllä sanonut noin, vaan "lisää pahaa oloa".
J-P
[/quote]
Juu, kun nyt kiusaaja muistaa kiusatun kohtalon ehkä kerran vuodessa niin riski on että jopa kaksi kertaa voi olla pari minuuttia paha olo. Jos kiusatun kohtalo muistuu mieleen jopa kolme kertaa vuodessa, sitten terapia on viimeistään välttämätöntä kiusaajan pahan olon kierteen katkaisemiseksi.
Olin lapsena naiivi ja kaikille ystävällinen kiltti tyttö. Nyt kiusaamisen kokeneena ja taakseni jättäneenä olen kyllä menestyvä enkä välitä muiden mielipiteistä liikaa, mutta toisaalta olen myös hankala ihmisvihaaja, jolla on silmät selässä. Olen päättänyt keskittyä kiusaamisen aiheuttamaan hyvään. Osaanpa valita seurani.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 23:23"]
Puhuit ihan totta siinä, että kiusaajatkin tarvii apua, eikä rangaistusta. Rangaistus vaan lisää pahaa oloa.
J-P
[/quote]
No juu, nykyelämä on tosiaan sillä lailla rakentunut että tärkeintä on ettei pahoista teoista vahingossakaan tarvi tuntea pahaa oloa.
[/quote]
En kyllä sanonut noin, vaan "lisää pahaa oloa".
J-P
[/quote]
Juu, kun nyt kiusaaja muistaa kiusatun kohtalon ehkä kerran vuodessa niin riski on että jopa kaksi kertaa voi olla pari minuuttia paha olo. Jos kiusatun kohtalo muistuu mieleen jopa kolme kertaa vuodessa, sitten terapia on viimeistään välttämätöntä kiusaajan pahan olon kierteen katkaisemiseksi.
[/quote]
Kyllä se on anteeksianto ja anteeksipyyntö, joka katkaisee pahanolom kierteen. Se joka ei pyydä anteeksi tai anna anteeksi, kärvistelee ihan turhaan siinä pahassa olossaan. Ja kun on pyytänyt anteeksi ja vaikka se toinen ei antaisikaan anteeksi, niin omalta puolelta asia on hoidettu, eikä sitä tarvi enää vatvoa.
Ja toisinpäinkin voi olla. Voi antaa anteeksi, vaikka ei se toinen pyytäisikään. Silläkin tavalla vapautuu itse pahasta olosta.
J-P
Se on ihan oikein jos kiusaaja tuntee syyllisyyttä jälkikäteen. Moni ei varmasti tunne. Tosin kiusatuilta on ihan turha hakea mitään sympatiaa, itselläni jäi ylä-asteelta ainoastaan viha näitä ihmissaastoja kohtaan. Tosin olen päässyt asian yli ja en mieti sitä enää. Ainoat "keskustelut" mitä voisin kiusaajieni kanssa käydä olisivat nyrkkien välityksellä (olen mies). Muuten en ole missään tapauksessa väkivaltainen ja itse en ole koskaan kiusannut ketään. Mutta kiusaajia kohtaan on ainoastaan viha tunteena.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 00:08"]
Ja toisinpäinkin voi olla. Voi antaa anteeksi, vaikka ei se toinen pyytäisikään. Silläkin tavalla vapautuu itse pahasta olosta.
J-P
[/quote]
Kerro osoitteesi niin mä tulen kiusaamaan sua 3-9 vuotta jokaisena arkipäivänä, Lässytetään sitten vaikka 5 vuoden päästä anteeksiannosta lässyti lässyti lässyti.
Vaikka olisi ollut kuinka rankkaa, se ei lievennä tekoa. Eikä oikeastaan edes selvennä syitä, miksi alkoi kiusaamaan. Kun itsellä on paska olo ja tietää miltä se tuntuu, miksi sitä haluaa siirtää myös muille?
Rankaa se on yleensä kiusatullakin, ihan jo pelkästään sen vuoksi, mitä pelkkä kiusatuksi joutuminen aiheuttaa.
Minunkin isäni oli alkoholisti, tosin ei mikään tyypillinen rapajuoppo, vaan on oikeasti todella välittävä ja rakastava isä. Mutta perheeni kuviot ei olleet mitenkään helppoja. Oli taloudellisesti tosi raskaita ja epävarmoja aikoja, isä oli ulosotossa koko lapsuuteni ajan ja ei meillä ollut ikinä esim. omistuskämppää, autoa tai ulkomaanmatkoja. Rahaa oli vähän, ja tästä kaikestahan kiusattiin myös. Oikeastaan minua kiusattiin kaikesta, mukaan lukien vanhempieni ammatit, vaatteeni, ulkonäköni, koulumenestykseni ja harrastukseni.
Kun vaihdoin koulua, se ei tuntunut oikeastaan ollenkaan pahalta. Vaikka muutin toiseen kaupunkiin äitini luota isäni luo ja "jouduin" vaihtamaan n. 40 oppilaan kyläkoulusta yli tuhannen oppilaan kouluun. Samalla piti sopeutua uuteen perheeseen, kotiin ja ympäristöön. Eipä sekään haitannut, oikeastaan olin vain pirun onnellinen siitä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:53"]
Haluan kysyä palstan fanaattisilta kukaan-kiusaaja-ei-ansaitse-mitään-hyvää-elämässään saarnaajilta tämän;
Mitä jos teidän OMASTA lapsesta tulisi koulukiusaaja? Pistäisittekö hänet kärsimään koko loppuelämänsä ajaksi, kun 10 vuotiaana tuli töppäiltyä kavereiden kanssa ja kiusattua täysin viatonta osapuolta?
[/quote]
Jos tulee pienintäkään viestiä että mun lapset kiusaa, kouluun mennään seuraavan kerran yhteisymmärryksessä siitä ettei se jatku. Konstit katsotaan loppuun asti vaikka se olisi sitten kotikoulu.