Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kiusaaja avautuu
06.05.2014 |
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
Kommentit (219)
No bu huu.. kyllä meitä on muitakin, joilla oli kotona hommat sekaisin kuin seinäkellossa, mutta ei sitä siltikään itselle tullut mieleen lähteä muita kiusaamaan. Mutta tuo on aina niin hyvä tekosyy: "enhän minä mutta kun ne muut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:26"]
Internet-vittupäisyys ei ketään traumatisoi loppuelämäkseen, kenenkään ei tarvi näitä ketjuja lukea. En ikinä tulisi sun elämään joka päivä haukkumaan ja nöyryyttämään sinua kuten olet itse tehnyt.
[/quote]
Jos viittasit viestin 106 kirjoittajaan, niin en minä ole ikinä ketään kiusannut. Minua itseäni kiusattiin koko yläaste. Ja silti pidän aivan helvetin sairaana sitä aikuista, joka täällä odottaa karman lain osuvan kiusaajien lasten nilkkaan, koska HEILLÄ ON OIKEUS, HE OVAT RIKKI.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:26"]
No bu huu.. kyllä meitä on muitakin, joilla oli kotona hommat sekaisin kuin seinäkellossa, mutta ei sitä siltikään itselle tullut mieleen lähteä muita kiusaamaan. Mutta tuo on aina niin hyvä tekosyy: "enhän minä mutta kun ne muut".
[/quote]
Se on se kiusaajaluonne joka ei voi aikuisenakaan antaa asian olla vaan ryhtyy vaatimaan kiusatulta luonteenkasvatusta ja sääliä itseään kohtaan.
Myös vallitseva oletus täällä siitä, että kaikkien kiusattujen elämä on lopullisesti pilalla on aivan uskomattoman naurettava. Marginaaliryhmälle koulukiusatuista tulee niin suuria ongelmia itsensä kanssa, että he toivovat aikuisena muiden kuolemaa. Ei kaikki koulukiusaus ole toisen elämän tuhoavaa vuosien nälvimistä ja fyysistä hakkaamista, vaan jotkut kokee kiusaamisen tapahtuneen jo hyvin pienistä asioista.
Aivan uskomattoman moni lapsi on kokenut joskus elämässään koulukiusausta, ja ihan hyvin ne porskuttaa eteenpäin edelleen. Moni kiusaaja ei itse tiedä kiusanneensa, ja usein tämä kiusattu järkyttyy kun kiusaajansa ei ole edes tajunnut kiusaavansa - eli helvetin moni koulukiusattu voi olla tiedostamattaan myös pilannut jonkun toisen elämää typerillä jutuillaan. Ei ihminen muista lapsuudestaan jokaista sanaa tai tekoa, ja on hyvin todennäköistä, että meistä aivan kaikki on tahallisesti tai tahattomasti kiusannut jotain toista jossain vaiheessa elämäämme. Eikä tämäkään mitenkään tarkoita, että kiusaaminen on mitenkään ok ja se pitäisi kaikille sallia - mutta joku raja tuolle jeesustelulle nyt oikeesti. Ei ne kiusatutkaan mitään Herran täydellisiä pieniä lampaita ole ollut, koska kukaan meistä ei ole.
Sillä tämä täysi lynkkaus meininki, kaikki koulukiusaajat hirteen vaan ilman mitään selittelyoikeuksia on aivan helvetin sairasta ja kuvottavaa.
106
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:26"]
No bu huu.. kyllä meitä on muitakin, joilla oli kotona hommat sekaisin kuin seinäkellossa, mutta ei sitä siltikään itselle tullut mieleen lähteä muita kiusaamaan. Mutta tuo on aina niin hyvä tekosyy: "enhän minä mutta kun ne muut".
[/quote]
Se on se kiusaajaluonne joka ei voi aikuisenakaan antaa asian olla vaan ryhtyy vaatimaan kiusatulta luonteenkasvatusta ja sääliä itseään kohtaan.
[/quote]
Vielä viimeiset nöyryytykset, sitten on taas saatu vähän hyvää mieltä. Mitäh? Ai et olekaan pystynyt kasvamaan ihmisenä ja antamaan minulle anteeksi. Voi luoja, kiusaajasiskot, katsokaa nyt tätä säälittävää jumittajaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut sekä kiusattu että kiusaaja. Lapsena minulla oli hyvä itsetunto, sitten muutimme Suomeen. Ala-asteella olin aina se vähän omituinen ja ulkopuolinen. Pitkään sellainen asennoituminen ei haitannut minua, mutta jossain vaiheessa rupesi itsetuntoni varisemaan. Minulla ei ole hirvittävän selkeitä muistikuvia kiusaajistani, mutta muistan esim sen, että olin kehittänyt ihan oman taitolajin koulumatkan kulkemisesta katse tiukasti asfaltissa kuurona ja mykkänä. Kiusaaminen ei ollut onneksi mitään dramaattista, mutta pystyn kyllä tämän lievänkin kokemuksen kautta ymmärtämään kuinka kammottavaa jälkeä kiusaaminen pystyy saamaan aikaan.
Ylä-asteella olin aluksi myöskin se outo (ja ulkopuolisena pysyin enemmän tai vähemmän koko ylä-asteen ja lukion ajan), mutta jossain vaiheessa tajusin muiden tykkäävän terävistä sekä ironisen sarkastisista havainnoistani. Se huumaava vallan tunne kun muut nauravat hyväksyvästi jutuillesi! Vihdoinkin sain kaipaamaani huomiota -toisten kustannuksella. Onneksi omatuntoni nakersi minua jo tuolloin, eikä saamani mielihyvän tunne vienyt minua ihan mennessään. Mutta jo tämä kokemus saa minut kyllä ymmärtämään kiusaajaakin. Se vahvuuden illuusio on niin ihanaa, varsinkin kun pelkäät olevasi heikko, se on kuin huumetta...
Mielestäni kouluissa pitäisi olla pakollisena itsetuntemuksen ja itsevarmuuden kohottamiskursseja. Siitä hyötyisivät niin kiusaajat, kiusatut kuin ne sivustakatsojatkin. Olen ihan vakuuttunut siitä, että minä olisin lopettanut tyhmät puheeni jo alkuunsa jos en olisi saanut niitä tukevia huomiota.
Ja toisaalta olen sitä mieltä, että aikuisten pitää puuttua herkemmin, mutta viisaasti. Ja mikä tämä viisaus sitten olisi onkin mielestäni vaikeampi hahmottaa. Mutta joka tapauksessa kaikkea vastuuta ei voi sysätä lasten ja keskenkasvuisten harteille, ympärillä olevilla aikuisilla on myös vastuunsa.
Ai pienistä asioista harvoin kiusatut porskuttaa ongelmitta elämässään, no shit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan selvää, että monet ovat lapsena kiusanneet oman pahan olonsa ja/tai kypsymättömyytensä vuoksi (tosin sekin on muistettava, että eivät kaikki huonon kodin kasvatit kiusaa). Mutta on myös totta, että a) kiusaaminen voi vaikuttaa kiusatun elämään vuosikaudet, jopa loppuelämän. Hän voi olla yksinäinen, onneton, pelokas, ahdistunut, masentunut, sen takia, mitä kiusaajat tekivät. Hän ei koskaan saa yhtä hyvää elämää kuin olisi saanut ilman kiusaamista. Teidän kiusaajien tulisi ymmärtää, että te olette toiminnallanne aiheuttaneet sen. Olitte nuoria ja ymmärtämättömiä, ok, mutta lopputulos on silti tosiasia: olette kurjistaneet jonkun loppuelämää tai jopa pilanneet sen.
Tämä ei tarkoita, että kiusaajia pitäisi aikuisena rangaista, kiusata tai usuttaa itsemurhaan. Mutta olisi valheellista sanoa, että ok, ei se niin paha juttu ollut, et oikeastaan tehnyt niin väärin tms. Sama koskee anteeksiantoa: teidän on pakko ymmärtää, että kiusattu ei ole välttämättä antanut teille anteeksi, eikä ehkä koskaan anna. Se on teidän teoistanne seurannut emotionaalinen fakta, ei teidän kiusaamista tai rankaisemista.
Pointtini on, että katuvien kiusaajien tulisi itsensä hyväksyä se, mitä olette tehneet ja mitä seurauksia sillä on ollut. Ette voi vaatia muilta mitään, vain itseltänne. Olette kiusanneet, kiusatusta tuntuu nyt tältä, piste. Sitten mietitte, miten pääsette asian kanssa eteenpäin oman päänne sisällä.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:42"]
Ai pienistä asioista harvoin kiusatut porskuttaa ongelmitta elämässään, no shit!
[/quote]
Ihmiset kokee kiusaamisen niin erilailla. Toiselle pieni on toiselle suurta. Ainakin mitä kokemuksia olen täältä lukenut, niin aika moni "järkyttävä kiusaustarina" tuntuu omasta mielestäni suht kevyen kiusaamiseni rinnalla aika pieneltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:42"]
Ai pienistä asioista harvoin kiusatut porskuttaa ongelmitta elämässään, no shit!
[/quote]
Ihmiset kokee kiusaamisen niin erilailla. Toiselle pieni on toiselle suurta. Ainakin mitä kokemuksia olen täältä lukenut, niin aika moni "järkyttävä kiusaustarina" tuntuu omasta mielestäni suht kevyen kiusaamiseni rinnalla aika pieneltä
[/quote]
No näinhän se on. Jos Jemmiinaa hakataan kotona joka päivä niin Jimin kohtaama viikottainen riepottelu ja turpiinanto kiusaajien taholta on vielä aika kevyttä kamaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:41"]
Mielestäni kouluissa pitäisi olla pakollisena itsetuntemuksen ja itsevarmuuden kohottamiskursseja.
[/quote]
Eiköhän nuo ole niitä juttuja, jotka saadaan ihan muualta kuin kurssilta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:43"]Minusta on ihan selvää, että monet ovat lapsena kiusanneet oman pahan olonsa ja/tai kypsymättömyytensä vuoksi (tosin sekin on muistettava, että eivät kaikki huonon kodin kasvatit kiusaa). Mutta on myös totta, että a) kiusaaminen voi vaikuttaa kiusatun elämään vuosikaudet, jopa loppuelämän. Hän voi olla yksinäinen, onneton, pelokas, ahdistunut, masentunut, sen takia, mitä kiusaajat tekivät. Hän ei koskaan saa yhtä hyvää elämää kuin olisi saanut ilman kiusaamista. Teidän kiusaajien tulisi ymmärtää, että te olette toiminnallanne aiheuttaneet sen. Olitte nuoria ja ymmärtämättömiä, ok, mutta lopputulos on silti tosiasia: olette kurjistaneet jonkun loppuelämää tai jopa pilanneet sen.
Tämä ei tarkoita, että kiusaajia pitäisi aikuisena rangaista, kiusata tai usuttaa itsemurhaan. Mutta olisi valheellista sanoa, että ok, ei se niin paha juttu ollut, et oikeastaan tehnyt niin väärin tms. Sama koskee anteeksiantoa: teidän on pakko ymmärtää, että kiusattu ei ole välttämättä antanut teille anteeksi, eikä ehkä koskaan anna. Se on teidän teoistanne seurannut emotionaalinen fakta, ei teidän kiusaamista tai rankaisemista.
Pointtini on, että katuvien kiusaajien tulisi itsensä hyväksyä se, mitä olette tehneet ja mitä seurauksia sillä on ollut. Ette voi vaatia muilta mitään, vain itseltänne. Olette kiusanneet, kiusatusta tuntuu nyt tältä, piste. Sitten mietitte, miten pääsette asian kanssa eteenpäin oman päänne sisällä.
[/quote]
Asiaa, tästä syystä ap ja kaverinsa voisivat pitää suukkusensa ummessa. Vai eikö impulssikontrolli vieläkään ole tarpeeksi kehittynyt? Sitäkin varten löytyy varmasti terapiaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:42"]
Ai pienistä asioista harvoin kiusatut porskuttaa ongelmitta elämässään, no shit!
[/quote]
Ihmiset kokee kiusaamisen niin erilailla. Toiselle pieni on toiselle suurta. Ainakin mitä kokemuksia olen täältä lukenut, niin aika moni "järkyttävä kiusaustarina" tuntuu omasta mielestäni suht kevyen kiusaamiseni rinnalla aika pieneltä
[/quote]
No näinhän se on. Jos Jemmiinaa hakataan kotona joka päivä niin Jimin kohtaama viikottainen riepottelu ja turpiinanto kiusaajien taholta on vielä aika kevyttä kamaa.
[/quote]
Ja varsinkin koska hyvin moni koulukiusaaja tulee näistä ns ongelmaperheistä, monella kiusaajalapsella varmasti on hyvin voimakkaasti sellainen mielikuva, että tämä on "pientä". Varsinkaan lapsilla ei ole samanlaista suhteellisuuden tajua, mitä aikuisilta oletetaan. Paskasta ja rikkinäisestä perheestä oleva lapsi ei välttämättä edes tiedä, että minkälaista sen elämän kuuluisi olla ja luulee sen riepottelun ja nälvimisen olevan ihan perussettiä kaikille. Ikävää, mutta ihan "tavallista" kuitenkin.
Oman kouluni pahin koulukiusaaja oli todella ongelmaisesta perheestä, vielä adoptoitu siihen. Huumeita, alkoholia, hyväksikäyttöä ja lopulta oma isä tappoi itsensä lapsen EDESSÄ. Tämä poika kiusasi ja nälvi jatkuvasti kaikkia ja oli monen mielestä tosi ahdistava ja ikävä koulukiusaaja. Ei se kuitenkaan itse sitä tajunnut, että oma elämä on niin flipannutta, että suhteellisuuden tajua on hieman kateissa. Ei se anna mitään free passia siihen, että kiusaa vaan, mutta tälle pojalle se hänen tekemä kiusa oli pientä vaikka kiusatut koki sen suurena. Lapsi ei sitä itse tajunnut, kun ei tiennyt "paremmasta". Pitäisikö hänestäkin miettiä, että hirteen vaan mokoma paska ja lapset pitäisi koulukiusata myös piloille? Tiedän, että hänellä on nykyisin lapsia ja elää suhteellisen normaalia elämää.
106
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkaa sille että täällä voi verestää vanhoja muistoja ja nälviä kiusattuja vielä kerran.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:41"]
Mielestäni kouluissa pitäisi olla pakollisena itsetuntemuksen ja itsevarmuuden kohottamiskursseja.
[/quote]
Eiköhän nuo ole niitä juttuja, jotka saadaan ihan muualta kuin kurssilta :/
[/quote]
Totta, mutta ilmeisen monella on (tai on ollut) vajetta tällä suunnalla. Kun näistä asioista puhutaan, on lapsella mahdollisuus tulla tietoisemmaksi omasta (ja toisten) tilanteesta. Että lapset saisivat lisää kestävyyttä ja osaisivat hahmottaa ja suojella omia rajojaan ja kunnioittaa toisten. Jos tällaisella kursilla vielä voisi saada välineitä ja malleja siihen miten kiusaamistilanteissa voi tehdä, niin auttaishan se jo jotenkin.
Tärkeintä olisi, että saadaan "paha kierre" katkaistua: että entiset kiusaajat olisivat omille lapsilleen esimerkkinä, ja näyttäisivät miten toisia kohdellaan empaattisesti ja kunnioittavasti.
Kiusaaminen ei johdu vain yhdestä syystä, mutta myös suhde vanhempiin vaikuttaa siihen. Kiusaajien perheissä on usein emotionaalisen tuen ja lämmön puutetta, ja suhteet vanhempiin ovat etäiset, ja fyysistä kuritustakin voi olla. Kiusaajat ovat usein suosittuja oppilaita ja nauttivat vallasta, eivätkä he ole saaneet kotoaan mallia, miten kohdella toisia empaattisesti.
Mutta osa on sekä kiusaajia että kiusattuja, eivätkä he ole niitä suosittuja oppilaita. Myös heidän perheessään on vanhemmuudessa ongelmia.
Kiusatuille lapsille on tärkeää opettaa, miten puolustaa itseään, hankkia ystäviä ja olla jämäkämpi.
Jos kiinnostaa, niin nämä oli kirjasta Handbook of bullying in schools,2010 (Jimerson S., Swearer S. & Espelage D.)
Itseänikin kiusattiin vähän yläasteella, mutta ei erityisen paljon. Mutta oli se kurjaa kun ainoat koulukaverit alkoivat syrjiä ja puhua ilkeästi. Olin kiltti lapsi, enkä olisi koskaan halunnut pahaa kellekään. Onneksi sain sitten uusia kavereita seuraavana lukuvuonna. Kaipa tuokin osittain vaikutti siihen, että sain tämän paniikkihäiriön. Mutta onneksi muuten kaikki menee todella hyvin :)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:43"]Minusta on ihan selvää, että monet ovat lapsena kiusanneet oman pahan olonsa ja/tai kypsymättömyytensä vuoksi (tosin sekin on muistettava, että eivät kaikki huonon kodin kasvatit kiusaa). Mutta on myös totta, että a) kiusaaminen voi vaikuttaa kiusatun elämään vuosikaudet, jopa loppuelämän. Hän voi olla yksinäinen, onneton, pelokas, ahdistunut, masentunut, sen takia, mitä kiusaajat tekivät. Hän ei koskaan saa yhtä hyvää elämää kuin olisi saanut ilman kiusaamista. Teidän kiusaajien tulisi ymmärtää, että te olette toiminnallanne aiheuttaneet sen. Olitte nuoria ja ymmärtämättömiä, ok, mutta lopputulos on silti tosiasia: olette kurjistaneet jonkun loppuelämää tai jopa pilanneet sen.
Tämä ei tarkoita, että kiusaajia pitäisi aikuisena rangaista, kiusata tai usuttaa itsemurhaan. Mutta olisi valheellista sanoa, että ok, ei se niin paha juttu ollut, et oikeastaan tehnyt niin väärin tms. Sama koskee anteeksiantoa: teidän on pakko ymmärtää, että kiusattu ei ole välttämättä antanut teille anteeksi, eikä ehkä koskaan anna. Se on teidän teoistanne seurannut emotionaalinen fakta, ei teidän kiusaamista tai rankaisemista.
Pointtini on, että katuvien kiusaajien tulisi itsensä hyväksyä se, mitä olette tehneet ja mitä seurauksia sillä on ollut. Ette voi vaatia muilta mitään, vain itseltänne. Olette kiusanneet, kiusatusta tuntuu nyt tältä, piste. Sitten mietitte, miten pääsette asian kanssa eteenpäin oman päänne sisällä.
[/quote]
Luulen että kaikki kirjoittaneet kiusaajat ymmärtävät tämän, mutta raaka tosiasia on että katkeruus ei yksinkertaisesti lievennä ahdistusta. Toivon kiusatuille parempaa loppuelämää, siksi tahdon että jotkut katkerat rangaistusten vaatijat ymmärtäisivät, etteivät ole tällä hetkellä kypsempiä kuin ne kiusaajat aikoinaan.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:43"]Minusta on ihan selvää, että monet ovat lapsena kiusanneet oman pahan olonsa ja/tai kypsymättömyytensä vuoksi (tosin sekin on muistettava, että eivät kaikki huonon kodin kasvatit kiusaa). Mutta on myös totta, että a) kiusaaminen voi vaikuttaa kiusatun elämään vuosikaudet, jopa loppuelämän. Hän voi olla yksinäinen, onneton, pelokas, ahdistunut, masentunut, sen takia, mitä kiusaajat tekivät. Hän ei koskaan saa yhtä hyvää elämää kuin olisi saanut ilman kiusaamista. Teidän kiusaajien tulisi ymmärtää, että te olette toiminnallanne aiheuttaneet sen. Olitte nuoria ja ymmärtämättömiä, ok, mutta lopputulos on silti tosiasia: olette kurjistaneet jonkun loppuelämää tai jopa pilanneet sen.
Tämä ei tarkoita, että kiusaajia pitäisi aikuisena rangaista, kiusata tai usuttaa itsemurhaan. Mutta olisi valheellista sanoa, että ok, ei se niin paha juttu ollut, et oikeastaan tehnyt niin väärin tms. Sama koskee anteeksiantoa: teidän on pakko ymmärtää, että kiusattu ei ole välttämättä antanut teille anteeksi, eikä ehkä koskaan anna. Se on teidän teoistanne seurannut emotionaalinen fakta, ei teidän kiusaamista tai rankaisemista.
Pointtini on, että katuvien kiusaajien tulisi itsensä hyväksyä se, mitä olette tehneet ja mitä seurauksia sillä on ollut. Ette voi vaatia muilta mitään, vain itseltänne. Olette kiusanneet, kiusatusta tuntuu nyt tältä, piste. Sitten mietitte, miten pääsette asian kanssa eteenpäin oman päänne sisällä.
[/quote]
Luulen että kaikki kirjoittaneet kiusaajat ymmärtävät tämän, mutta raaka tosiasia on että katkeruus ei yksinkertaisesti lievennä ahdistusta. Toivon kiusatuille parempaa loppuelämää, siksi tahdon että jotkut katkerat rangaistusten vaatijat ymmärtäisivät, etteivät ole tällä hetkellä kypsempiä kuin ne kiusaajat aikoinaan.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:17"]
Noh, reiluinta olisi jos teidän lapsia kiusattaisiin, mutta eihän elämä niin toimi. Hyvä sinänsä teidän lasten kannalta. Jollei ne sitten ole ottaneet isukista mallia.
[/quote]
Nyt olisi korkea aika hakea ammattiapua jos et sitä jo saa. Ihan totta.
Alue: Aihe vapaa
Internet-vittupäisyys ei ketään traumatisoi loppuelämäkseen, kenenkään ei tarvi näitä ketjuja lukea. En ikinä tulisi sun elämään joka päivä haukkumaan ja nöyryyttämään sinua kuten olet itse tehnyt.