Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää

En ikinä anna kiusaajille anteeksi! 

Ei ollut mitenkään vaikea päätellä jo otsikosta, että aloittaja on kuulunut kiusaajiin.

Niin, luin kyllä, että "Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana." Ilmeisesti kiusattuna  on ollut kuitenkin sellaisesta lievimmästä päästä, että ei ole jättänyt elinikäisiä traumoja.

Ei kaikki kiusaajat tajua miltä kiusaaminen tuntuu, lapset ei aina ajattele.

Minust. Ihan ok muistella kiusaamista ja terapeuttista huomata ettei ollut ainoa kiusattu omassa koulussaan. Joissain kouluissa kiusataan myös paljon enemmän kuin toisissa, joten ihan hyvä nostaa niitä kouluja esiin.

No ap on ollut pelkkä kiusaaja, kiusaaja valehtelee työkseen. 

Ei sellaisista asioista pääse yli jos jätetään selvittämättä eikä pyydetä edes anteeksi tai muuten osoiteta että ollaan pahoillaan kun väärin tehtiin. Koulussa kiusattu voi kärsiä asiasta loppuelämänsä ja kuva omasta itsestä on voinut vaurioitua pysyvästi. Ei se että asioista ei ole päässyt yli välttämättä tarkoita että vihaisi tai olisi katkera, koska niistä tunteista - jos niitä ylipäänsä on ollut - on helppo päästä yli. Haavoittunut minä ja syyllisyydentunne siitä kun antoi sen tapahtua itselle ovat vaikeammin hoidettavissa. Minun kiusattiin n. 50 vuotta sitten ja nykyisin pystyn siitä jo ilman itkua puhumaan. 

Kiusaamisesta on hyvä kertoa kokemuksia, jotta niistä olisi jotain hyötyä ennaltaehkäisevässä työssä. Se on myös hyvä kertoa, mitä kiusaaminen aiheuttaa. Jos edes yksi  kiusaajan vanhempi tajuaa näiden juttujen perusteella puuttua asiaan ja saa pilttinsä kiusaamisen lopetettua, asiasta on ollut hyötyä. Ap, miksi me opiskelemma historiaa? Sekin on mennyttä, turhahan sitä on jauhaa. Vai onko? 

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

Kiusaajat ovat natsisikoja ja ellei heitä siitä tuomita eikä esilletuoda, heidän aatteensa saa vapaasti levitä. Pian jopa kuvittelevat etteivät ole tehneet mitään väärää ja jopa kuvitella tehneensä aivan oikein sekä olleet oikealla asialla.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote] ei se ihan noinkaan mene jos on oikeasti vuosien ajan hakattu, uhkailu ja liotettupäätään koulun vessanpöntössä. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]

Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.

Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.

Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?

Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.

Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.

[/quote]

No minulla pahimmat kiusaajat olivat nimenomaan ne opettajat. En ole antanut heille koskaan anteeksi enkä tule koskaan antamaankaan. En minä sentään niin hyväsydäminen ole että antaisin anteeksi elämäni pilaamisen.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]Kiusaaminen nyt ei ole vain sitä että "joku on joskus sanonut pahasti". Kiusaaminen on mm. sitä että jää ulkopuoliseksi, ei huolita mukaan. Sitten joku tekeytyy ystäväksi, vain jotta pääsee kertomaan kaikille toisen salaisuuksia. Kiusaaminen on myös sitä että hakataan, piilotetaan toisen esineitä, laitetaan enkiin mätäneviä omenoita, laitetaan takintaskuun pieniä lappusia joissa lukee esim "Vihataan sua", "olet ruma ja tyhmä", "tapa itsesi jo" jne. 
Kun ihminen on sanotaan vaikkapa kymmenen vuoden ajan saanut tätä ihanaa kohtelua osakseen, niin kyllä se jättää arvet. Todellkin saa kiusatun toivomaan että kiusaajilla menisi elämässä mahdollisimman huonosti, kun itse tekivät kaikkensa pilataseen toisen elämän aikoinaan. 

Luin jostain, että aivot ovat erityisen herkkiä teiniaikana, ja sen ajan muistot painuvat lähtemättömästi mieleen. Niinpä siis traumaattiset kokemukset 13-18 vuoden iässä ovat erityisen tuhoisia psyykelle. 

Tietysti voi sanoa, ettei ymmärrä mitään toisten ihmisten tuskallisia kokemuksia, mutta silloin on kyllä empatiakyvyssä kehittämisen varaa. Vaikka itse ei olisi erityisen herkkä, voi silti sisäistää sen, että muut ovat.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]

Merkillinen käsitys kiusaamisesta. Minä ainakin jouduin juoksemaan henkeni edestä pakoon isoja poikia harva se päivä ja joskus paria tyttöäkin - aina en kerennyt. Itse olin pieni tyttö. Tytöt kiusasivat pääasiassa jättämällä ulkopuolelle, mutta se ei minua niinkään haitannut koska olen aina viihtynyt yksin.

Osa koulukiusaajista jatkaa kiusaamista vielä aikuisenakin työpaikalla ja netissä.

Minä olin koulussa kiusattu, mutta en haudo kiusaajilleni kostoa. En kumminkaan lähtenyt tapaamaan heitä luokkakokoukseen.

Kolkuttaako omatunto vai miksi susta on niin vaikeaa että ihmiset muistelee ei-niin-mukavia kouluaikojaan?

Minäkin olin kiusattu tyttö, ja kiusaaminen oli ihan kunnollista nyrkillä lyömistä ja hakkaamista. Sitä harrasti pari luokan kovispoikaa, joita pelkäsivät kaikki, opettajat mukaanluettuna. Voi, olisin ollut ikionnellinen, jos kiusaaminen olisikin ollut vain jotain leikeistä poissulkemista.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote] ei se ihan noinkaan mene jos on oikeasti vuosien ajan hakattu, uhkailu ja liotettupäätään koulun vessanpöntössä. 

[/quote]pitää kertoa vanhemmille ja nykyään ainakin vanhemmat on monessa asiassa kovia reagoimaan jne. ottaa yhteys lastensuojeluun ja jos tulee fyysisiä vammoja niin yhteys poliisiin.

Olen itse tosi pahasti koulussa kiusattu, ja vaikuttaa edelleen kolmekymppisenä itsetuntoon. Olen kaunis ja kiinnostuksen kohteissani todella lahjakas, mutta mitään en elämässäni ole saanut aikaiseksi. Kärsin vuosia aikuisiällä syömishäiriöistä kiusaamisen jättämien traumojen takia. Nuorempana kokemani seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskaukset myönnytin myös sillä, kun olin mielestäni jotenkin viallinen ja muita huonompi mm. koulukiusaamisen takia. Mieheni ei käsitä itsetunto-ongelmiani tai miksi minusta ei ole mihinkään (toitottaa vaan kuinka lahjakas ja upea olen, kun minä käännän hänen sanojaan samalla itseäni vastaan), ja olemme eron partaalla niiden vuoksi. Koko elämäni tuntuu menneen koulukiusaamisen traumoja käsitellessä, ja olen silti siinä edelleen lähtökuopissa.

En todellakaan koskaan anna anteeksi. Mä olisin voinut olla ihan mitä vain, siis tosiaan ihan mitä vain, mutta aika alkaa käydä vähiin, eikä itsetunnossa näy parannusta.

Toivon kuolemaa ja katkeruutta joka ainoalle koulukiusaajalle

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:43"]

Kiusaaamista ei tule koskaan unohtaa ja se kostaa viimeiseen asti. Juuri sillä kiusattu voi lohduttautua, että joskus tulee vielä aika, että nämä maksavat tästä raskaimman mukaan.

 Ellei näin ajattele, se olisi sama kuin kannustaisi kiusaamaan.

[/quote]mitä jos etsisit kiusaajat ja keskustelisitte miksi aikoinaan kiusasi, ei kostolla , katkeroittaa vaan mielen.

Aivan. Muistakaa nyt sitten kaikki, että kyllä aikuisena ihmisenä pitää lakata muistamasta ja opetella suhtautumaan positiivisesti kaikkeen (niin kuin yhdessä masennusketjussa ohjeistettiin) vaikka olisi kuinka kiusattu, lyöty, kähmitty, ahdistelty, varastettu ja rikottu tavaroita jne. Ettei vaan tule kenellekään paha mieli.