Jahas, alan sitten jäädä ulkopuolelle työporukassa

On aika aloittaa kahviveden maustaminen virtsalla.

Toi on tosi ikävää. Kuvittele vielä siihen päälle ettei olis yhtään ystävää työpaikan ulkopuolella. Sitten on pulassa.

T. Kokemusta on

Sekin on outoa että kun nämä uudet työntekijät on esim lomalla, meininki töissä on taas kuin ennenkin ja minut otetaan huomioon. Mutta kun nämä uudet palaavat lomalta, minä tipahdan taas tapetiksi muiden silmissä. Minä, minun työpanokseni ja olemukseni.

Olen itsekin kokenut tuon aiemmassa elämässäni työpaikallani. Tietynlaisesta valtataisteliustahan siinä(kin) taisi olla kyse... Ilmiöön pääsee helposti kiiinni katsomalla Selviytyjiä...

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut tuon aiemmassa elämässäni työpaikallani. Tietynlaisesta valtataisteliustahan siinä(kin) taisi olla kyse... Ilmiöön pääsee helposti kiiinni katsomalla Selviytyjiä...

Ei minua nämä uudet haittaa ihmisinä sinänsä. En ole heidän kanssaan samalla aaltopituudella ja sillehän ei voi mitään. En kuitenkaan ole missään ristiriidoissa, tilaa on kaikille. Mutta sitä ihmettelen miksi muut menee siihen vähättelyyn mukaan. Miksi minusta kaikkien näiden vuosien jälkeen tulikin se tyyppi jota ei huomata, kuunnella jne. Mikä näihin vanhoihin työkavereihin meni? 

Vierailija kirjoitti:

On aika aloittaa kahviveden maustaminen virtsalla.

Itse tuon työpaikalle omia käytettyjä puruja kotoa jotka olen huolellisesti kuivannut.

Ne menevät työpaikan kahvipurkkiin samalla kun se kunnon kahvi menee omaan kassiin.

Yllätys. 

Huomasin saman ilmiön kun tuli uusi toimitusjohtaja joka alkoi palkkaamaan taloon uutta sisäpiirin...

Muutamat työntekijät alkoi mielistelemään ja minut jätettiin ulos minun omia työtehtävä koskevista kehityshankkeita ja firman asiat pyöritettiin siellä omassa johtoryhmän kokouksissa

...no potkut tuli reilussa vuodessa ja olihan kuvio näkyvissä tässä toiminnassa kun laitettiin ajopuun asemaan jossa itse ei juurikaan voinut vaikuttaa enää mihinkään ja kaikkiin lillukannvarsiin tartuttiin tiehällä kummalla virheen merkiksi..

20 vuotta olin työpaikassani ja kiitoksena tylyt potkut

Työpaikat ovat nykyään lähinnä aikuisten leikkikerhoja. Tuottavuus laskee, kun osa porukasta keskittyy juoruilemaan ja sosialisoimaan. Lähes aina on joku/joitain, jotka ovat sylkykuppina, nämä on yleensä niitä tunnollisia työntekijöitä. Heitä ei sitten kiinnosta enää panostaa työhön, koska ilmapiiri on huono. Loputon kela, ja lopputulos pska. Ainoat jotka viihtyy, on niitä jotka keskittyy juoruilemaan ja draamailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat ovat nykyään lähinnä aikuisten leikkikerhoja. Tuottavuus laskee, kun osa porukasta keskittyy juoruilemaan ja sosialisoimaan. Lähes aina on joku/joitain, jotka ovat sylkykuppina, nämä on yleensä niitä tunnollisia työntekijöitä. Heitä ei sitten kiinnosta enää panostaa työhön, koska ilmapiiri on huono. Loputon kela, ja lopputulos pska. Ainoat jotka viihtyy, on niitä jotka keskittyy juoruilemaan ja draamailemaan.

Juuri tätä..ennen potkuja pisti silmään talouspäällikkö naisen ja uuden toimitusjohtajan intiimit pitkät kahvipöytäkeskustelut jossa juorittiinnja manipuloitiin.

Kuppikuntia on joka paikassa. Minulla oli miellyttävä harrastus ja vain tutut moikkailivat siellä toisiaan. Tietenkin nämä kaikkein suulaimmat hölöttäjät olivat vauhdissa. Näinhän se menee että hiljaisen kaveri ei ole kukaan. Tapetiksi joutuu ihan joka paikassa. Siksipä olen tietoisesti päättänyt olla osallistumatta juoruiluihin. Eikä tällaiset ns.kaverit enää kiinnosta. 

Naisvaltaisilla työpaikoilla on näitä kavereiden kesken juttuja ja sulkemista porukan ulkopuolelle ne kyllä syövät hyvää työilmapiiriä. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaverijutut kuuluvat työpaikan ulkopuolelle.

Et huomaa omassa käytöksessä mitään syytä tähän! Etpä tietenkään. 

Työpaikkakiusaaminen on vain ajan kysymys. Näin on ollut aina. Jossain vaiheessa kateus iskee aina joihinkin ja takki kääntyy. Hetken päästä huomaa, että yhä useampi on liittynyt kateellisen riveihin. Se ulos jättäminen on erittäin julma ja toimiva keino. Se voi olla niinkin "mitätön" asia kuin vaikka valokuvan otto, johon ei pyydetä. Pahalta Se tuntuu silti. 

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaisilla työpaikoilla on näitä kavereiden kesken juttuja ja sulkemista porukan ulkopuolelle ne kyllä syövät hyvää työilmapiiriä. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaverijutut kuuluvat työpaikan ulkopuolelle.

Tiedoksesi: on myös miesvaltaisilla aloilla. Ne "bromancet" on siellä ihan yleisiä ja jotkut joutuu sivuun. 

Terveisin miesvaltaisella alalla työskentelevä nykyinen tapetti, entinen työyhteisön tasavertainen jäsen.

Yksi tyyppi muutti kaiken.

Meillä taas kävi niin, että meille tuli harjoittelija ja yksi työntekijä päätti ettei pidä hänestä ja teki itsenäisen päätöksen jäädä etätöihin sellaisena päivänä kun tämä henkilö on työpaikalla. Omasta mielestäni uusi henkilö ei ole tehnyt mitään väärää, on mukava ja yritteliäs. Tuntuu aivan turhalta mielenosoittamiselta.

Kommentoi seuraavan mitätöinnin jälkeen yksin että jaahas, minun sanomiset ei täällä enää kiinnosta ja kattele muualle. Kuulevat kuitenkin. Sitten ehkä tapahtuu jotain tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Et huomaa omassa käytöksessä mitään syytä tähän! Etpä tietenkään. 

Olen aloittaja. Mielestäni mitään syytä tälle ei pitäisi olla, paitsi se että en ole jotenkin kiinnostava. Olen aina avulias, kuuntelen ja muutenkin olen sopuisa. Mutta minussa ei ole karismaa. Tiedän sen. Silti ihmettelen miksi olen kuitenkin joskus saanut olla porukassa, mutta nyt vanhatkin tyypit katsoo minua alaspäin. Olen ollut täällä monta vuotta ja tämä muuttui kun tänne tuli kaksi uutta työntekijää. Ennen sitä ei ollut mitään ongelmia. En ole ollut konfliktissa näiden uusien kanssa millään muotoa.

Mitä jos keskittyisit enemmän työtehtäviisi ja niiden hoitamiseen hyvin, ja vähemmän noihin vatkaamisiin.

Ihan perusmeininkiä ainakin naisvaltaisilla työpaikoilla. Mitä ennemmin opit olemaan täysin riippumaton (henkisesti) muista ihmisistä, niin sitä onnellisempaa on elämäsi. Näyttele roolia työpaikalla ja haistata paskat teatterille, kun työvuoro loppuu. Näin helppoa se on.