Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää

Ap, ei se tee sinusta empaattista ihmistä, vaikka kuinka jankkaisit olevasi sellainen. Teot (ja tässä tapauksessa kirjoitukset) ratkaisevat. Kyllä 13-15 -vuotias on jo mielestäni tarpeeksi vanha ymmärtämään mitä teoillaan aiheuttaa, sinun tapasi silitellä päähän, "koska se ei vielä ymmärrä", vain pahentaa tätä ongelmaa. Kaltaisiasi on vanhemmissakin aivan liikaa. En itse ole kiusaaja tai kiusattukaan, mutta tämä nykynuorten päänsilittely vihastuttaa!

Minkätakia kiusaajat ei hirveesti huutele tekemisistään? Hävettääkö?

Ne on aina nuo kiusatut jotka kertoovat kiusatuksi tulemisestaan.

Olin koulukiusattu 12-vuotiaana sen jälkeen kun muutimme uudelle paikkakunnalle. Kiusaamista jatkui n. puoli vuotta ja sen lopetti yksi naapuriluokan poika ihan yksinkertaisesti sanomalla kiusaajilleni kaikkien kuullen juhlasalissa (kun minua tökittiin ja tönittiin takaapäin), että lopettakaa, toi ei oo kivaa! Ja kiusaaminen loppui siihen. Koskaan ei asiasta myöskään puhuttu eikä luokallani kiusattu muita.

Oli lähellä, että lopetan koulunkäynnin kokonaan, olin ihan sekoamisen partaalla, arka ja pelokas. Itsetunnon kanssa oli aikanaan pahoja ongelmia ja vihasin esiintymistä ja julkista puhumista, vaikka pakko siihenkin oli aikanaan työn vuoksi tottua.

Kiusaajani tippuivat koulusta ja ainakin nuorempina olivat hanttihommissa, enää en tiedä, missä menevät - yhtä lukuun ottamatta, joka on han kohtalaisesti menestynyt elämässään. Lienee jotan oppinutkin, kun facessa hänen suosikeissaan on Älä kiusaa -sivusto.... Hän on ainoa noista tyypeistä joka joskus tulee vastaan. En ole tuntevinani vaikka näen ilmeestä, että hän kyllä muistaa.

Pidän hänelle parhaana rangaistuksena tuota, etten koskaan päästä häntä puhumaan asiasta. Kärsiköön nahoissaan ja katukoon!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:06"]

Ei ne muistot niin vain lähde pois. Läheiseni oli lapsena rankasti kiusattu ja nykyisin hän ei voi mennä paikkaan missä on ihmisiä, julkisilla matkustaminen on ehdoton nounou, ei voi enää opiskella, saa paniikkkohtauksia, toistuvia masennuksia, on huonoissa suhteissa (kun sehän on tutumpaa, että kiusataan) jne. miten rakennat elämäsi tuosta uudelleen? Aika empatiakyvytön ihminen saa olla, että mitätöi menneiden vaikutuksen nykyisyyteen. Lapsuudessa rakennetaan koko se omakuva minkä mukaan koko loppuelämä eletään. Jotkut onnistuvat muuttamaan sitä, mutta työtä se vaatii. Enemmän työtä kuin se pieni kiusaamisen hetki silloin joskus.

[/quote]

Höpö höpö. Läheiselläsi vaan ei ole ollut perusturvallisuus kunnossa. Hänelle ei ole kotona annettu aineksia hyvään itsetuntoon ja ihmissuhteisiin. Häntä on todennäköisesti kiusattu ja alistettu myös kotona, mikä on paljon traumatisoivempaan. Hän ei ole koulun lisäksi harrastanut mitään tai ollut missään, siksi hänen ainoa kokemuskenttänsä on koti ja koulu, jotka molemmat olivat huonoja. 

Kiusaaminen yhdistettynä huonoon kotiin voi aiheuttaa ongelmia, kyllä. Siksi myös jokaisen vanhemman tehtävä on pitää huolta lapsestaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:10"]

Kiusaamista halutaan vähätellä eikä haluta millään myöntää, että siitä jää elinikäiset vammat. Kiusaamisen perimmäisenä tarkoituksena on tuhota kiusaamisen kohde. Kiusaaja vihaa kiusaamisen kohdetta. Kyse ei ole mistään harmittomasta leikistä.

[/quote]

Valitettavasti kiusaajalle se usein taitaa olla vain ajankulua, mukava kiusata tota yhtä nyynää kun se on niin helppo kohde eikä oo oikein muutakaan tekemistä. Sitten on näitä lakeijoita joita kiusaamisen kohde ei kiinnosta senkään vertaa vaan he kiusaavat ainoastaan etteivät joutuisi kohteeksi itse tai yrittävät mielistellä päätekijää.

Mä olen joutunut koulukiusatuksi ihan aikuisiällä. Näen vieläkin painajaisia siitä. Miten AP ajattelit selittää näiden kiusaajien puolesta? Onko nekin vaan keskenkasvuisia eikä ymmärrä miltä kiusaaminen tuntuu...

Siis MITÄ ihmettä?! Kiusattu kantaa kiusaamista muodossa tai toisessa mukanaan koko loppuelämänsä ajan, ja kiusaajan pitäisi päästä kuin koira veräjästä, koska "sehän oli vain lapsi"! Missä logiikka??

Stubbeloisen vaalikone käy kovana kun aaveellakin jo pyritään muistuttamaan "lapsiahan ne kiusaajat vaan oli, ei sillä oo mitään väliä enää". Noloa ap, noloa.

Miten niin ollaan lapsia, jos puhutaan teinien kiusaamisesta (ylä-aste)

Itseasiassa teinien empatiakyky heikkenee merkittävästi murrosiän aikana. Empatiakyky nousee seuraavalle tasolle noin 15-17 -vuotiaana, minkä huomaa esimerkiksi siitä, että nuori kiinnostuu maailmanparantamisesta, ihmisoikeuksista jne.

T: kiusattu

Se miksi asioita muistellaan ja ollaan katkeria johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että koulukiusatun itsetunto saa yleensä jonkin pysyvän vaurion kiusaamisen takia. Myös sosiaaliset tilanteet saattavat jäädä pysyvästi ahdistaviksi. On ajatuksia ja pelkoja siitä että taaskaan minua ei hyväksytä, taas minua arvostellaan. On raskasta elää sellaisten arpien kanssa ja jotkut uhriutuvat pysyvästi. Kun kiusaamiskokemukset vaikuttavat koko elämän ajan, niin joidenkin ratkaisu on oireilla ulospäin ja vaatia "hyvitystä" tavalla tai toisella aikuisena. Esimerkiksi sillä, että entiset kiusaajat nimetään julkisesti. Tiedä sitten miten paljon se sitä oloa helpottaa. 

[/quote]

Kiusaajan julkinen nimeäminen on hyvää terapiaa. Pelkästään jo se että uskaltaa puhua ihmisten kanssa kiusaamisesta jelppaa kiusattua kummasti. Sekin on minusta kiusaamista että uhreilta vaaditaan vaikenemista tapauksista tai anteeksiantamista ja unohtamista. Parhaiten kiusaamisesta pääsee yli kun puhuu asiasta niin paljon ettei enää jaksa. Tai jos saa tietää kiusaajan alkoholisoituneen, eronneen monesti tai jääneen asunnottomaksi tai työttömäksi. Minua kiusanneelle tapahtui kaikki tämä, ja nyt voin melkein sääliä häntä. Mutta tietenkään en olisi saanut tietää näitä asioita jos en olisi uskaltanut puhua kiusatuksi tulemisesta.  :)  Mutta kiusaajiahan se kauhistuttaa! Kiusaajan kannattaisi kirjoittaa julkinen anteeksipyyntö omalla nimellä ja erota itse työpaikasta, jos ammattiin ei sovi kiusaajatausta.  Jos pelkää ikävää yllätystä vuosien takaa.  :)

Ja aina kun olen puhunut ääneen kiusaajistani, on käynyt ilmi -yllätys, yllätys - että en olekaan ainoa jota he ovat kiusanneet! Kiusaajia ei tarvitse sietää. Ihmettelenkin miksi kiusaajat erehtyvät valitsemaan minut uhriksi, koska annan aina takaisin, ja itsetuntoni on terve ja vahva (ja vain vahvistuu kiusaamalla). Ja mielellään annan takaisin julkisesti, koska sillä tavalla autan muita kiusattuja. En vaan ymmärrä miksi kiusaajat itkeä vollottavat. Eivät he voi olla niin psykoja etteivät tajua että joku saattaa lyödä takaisin tai kostaa kunnolla... Onhan näitä tapauksia ihan Suomessakin jossa kiusattu on ampunut kiusaajaansa. Eivätkö kiusaajat tajua millaisen riskin he ottavat kiusatessaan? Joku saattaa näyttää ihan miellyttävältä ja kohteliaalta tyypiltä, mutta muuttuu kiusattuna ties miksi.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:33"]

Stubbeloisen vaalikone käy kovana kun aaveellakin jo pyritään muistuttamaan "lapsiahan ne kiusaajat vaan oli, ei sillä oo mitään väliä enää". Noloa ap, noloa.

[/quote]

Stubb vain vahvisti olleensa kiusaaja vähättelemällä kiusaamista. Arvasin että sen tahrattoman julkisivun takana piili jotain. Se oli liian täydellinen. Mutta älä huoli Stubb, kiusaajia on paljon. Jos he kaikki äänestävät sinua, saatat pian päästä pois Suomesta. Ja ehkä politiikassa tarvitaankin kovaa ja törkeää käytöstä että pärjää. Käytä kyynärpäitäsi Suomen hyväksi, niin saat anteeksi!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:33"]

Stubbeloisen vaalikone käy kovana kun aaveellakin jo pyritään muistuttamaan "lapsiahan ne kiusaajat vaan oli, ei sillä oo mitään väliä enää". Noloa ap, noloa.

[/quote]

Stubb vain vahvisti olleensa kiusaaja vähättelemällä kiusaamista. Arvasin että sen tahrattoman julkisivun takana piili jotain. Se oli liian täydellinen. Mutta älä huoli Stubb, kiusaajia on paljon. Jos he kaikki äänestävät sinua, saatat pian päästä pois Suomesta. Ja ehkä politiikassa tarvitaankin kovaa ja törkeää käytöstä että pärjää. Käytä kyynärpäitäsi Suomen hyväksi, niin saat anteeksi!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]

Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.

Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.

Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?

Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.

Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.

[/quote]

En jaksa lukea muita vastauksia. Mutta kiusaajakakaroiden vanhempien kannattaisi opettaa lapsilleen, että sitä niittää, mitä kylvää. Että joskus saattaa tulla kiusattua väärää ihmistä ja saa aikuisena sen nokilleen tai se voi jopa estää uralla etenemisen.

Että sitä niittää, mitä kylvää. Kiusaaja saattaa saada kostonsa joskus. 

Eivät kaikki kiusaajat todellakaan aikuistu. Näin kiusaajaani ohimennen aikuisena ja hän sanoi: "Ai, et olekaan vielä tappanut itseäsi?" ja nauroi päälle.

Stubb oli koulukiusaaja LUKIOiässä, eli ei todellakaan enää ollut mikään pikkulapsi. Aika harva kiusaa enää lukiossa tai joutuu kiusatuksi.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote] ei se ihan noinkaan mene jos on oikeasti vuosien ajan hakattu, uhkailu ja liotettupäätään koulun vessanpöntössä. 

[/quote]pitää kertoa vanhemmille ja nykyään ainakin vanhemmat on monessa asiassa kovia reagoimaan jne. ottaa yhteys lastensuojeluun ja jos tulee fyysisiä vammoja niin yhteys poliisiin.

[/quote]

Olen myös sitä mieltä, että kiusatun on hyvä kertoa kiusaamisesta vanhemmilleen. Se kannattaa, vaikka koko maailma kääntyisi perhettä vastaan. Nimittäin valitettavasti niin voi käydä. Esimerkkinä alla kuinka meidän yhdelle lapselle ja perheelle kävi, kun yritimme puuttua kiusaamiseen. 2000-luvulla pääkaupunkiseudulla.

Yhtä lastamme alettiin kiusata 7. lk:lla. Kiusaaminen oli jatkuvaa alusta saakka. Siis ihan koko koulu ajan ja vielä koulumatkoillakin. Yritin jossain vaiheessa kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti koulupäivän tapahtumia ylös (jotta koulu ymmärtäisi mistä on kysymys), mutta siihen meni aina koko ilta töistä pääsystä nukkumaan menoon saakka. Mahdotonta siis. Kiusaaminen paheni, se raaistui ja muuttui intensiivisemmäksi. Koulun asenne oli, että 'kiusaaminen kuuluu normaaliin nuorten kehittymiseen'. Tämän lauseen luokanopettaja kirjoitti Wilma-viestiinkin. Lastani haukuttiin, potkittiin jopa päähän, tönittiin, jätettiin ulkopuolelle, hänestä levitettiin huhuja jne. Kiusaaminen oli suuren oppilasjoukon tapa kohdata lapseni. Ei siis vain yksittäisiä tapahtumia. Esim. Hyvin usein kun lapseni meni luokkaan oppitunnille, tuoli vedettiin hänen altaan ja hän putosi lattialle. Muut alkoivat huutaa opettajalle, että lapseni yritti viedä jonkun toisen paikan jne. Myös ruokailu oli tuskallista, siellä tehtiin jatkuvasti kuten luokkatilanteissa. Tai muut sanoivat 'mene pois', 'sinulla ei ole oikeutta istua tässä', 'muistathan että opettajat väkivaltaisuutesi takia kieltäneet sinua istumasta tähän'. Mitään väkivaltaisuutta ei ollut, eikä opettajat olleet kieltäneet lastani istumasta ruokalassa mihinkään. Huutelemalla tällaisia kiusaajat saivat aikaan jatkuvan huhumyllyn. Tämä on vain yksi esimerkki kiusaajien toimimtatavasta. Lopputuloksena tuossa koulussa oli, että

- lapseni pahoinpideltiin lähes joka kerta kun hän tuli kouluun (välillä joku yksin, välillä iso joukko)

- lapseni ei uskaltanut enää puolustautua, koska kiusaajat kertoivat heti nämä reaktiot opettajille, jolloin ne tulkittiin niin, että lapseni käyttäytyy jotenkin väärin (hän ei kuitenkaan tehnyt sen pahempaa kuin huusi kutsuvansa poliisin paikalle, mutta tämä oli opettajien mielestä uhkaavaa)

- koulu keskusteli kiusaajan joukon kanssa, jonka mielestä mitään kiusaamista ei ole. Koulun mielestä kiusaava joukko oli oikeassa samaan tapaan kuin vaaleissa demokraattinen äänestystulos ratkaisee

- lopussa lapseni oli enemmän poissa kuin paikalla

- koulun ns. opiskelun tuki oli vaatimus tulla kouluun joka päivä. Jotkut yksittäiset opettajat auttoivat kertomalla selkeästi mitä poissaolon aikana oli tehty ja sain hakea heiltä puuttuvat monisteet kansliasta. Moni opettaja ei merkinnyt läksyjä Wilmaan, eivätkä suostuneet kertomaan läksyjä minulle muutakaan kautta, puuttuvien materiaalien toimittamisesta puhumattakaan. On sanomattakin selvää, että luokkakavereilta tehtäviä ei ollut mahdollista saada.

Tottakai yritin ensin selvittää kiusaamista koulun kanssa. Yllä on kuvattu koulun asenne: kiusaaminen on normaalia ja kohteen on selvittävä sen seurauksista yksin.

Sitten soitin suuren osan kiusaajien vanhemmista läpi. Tämän tein yhden erittäin väkivaltaisen tilanteen jälkeen, jolloin lapseni oli kaadettu maahan ja joukko oppilaita oli potkinut häntä mm päähän. Yhteystiedot oman luokan vanhempiin minulla oli, muiden yhteystietojen löytäminen oli oma lukunsa. Osa vanhemmista suhtautui tilanteeseen vakavasti ja nämä lapset eivät puhelinsoiton jälkeen enää ainakaan aktiivisesti kiusanneet. Osa 'pysyi neutraalina' tyyliin 'tässä on varmasti kaksi tarinaa'. Osa suhtautui yhteenottooni hyvin negatiivisesti ja 2 pahimman kiusaajan perheet valittivat puhelinsoitostani rehtorille. Suurin osa kiusaajista jatkoi kiusaamista entistä raaemmin. Mielestäni vanhemmat antoivat tavallaan kiusaamiselle luvan. Rehtorin mielestä toimin väärin ottaessani yhteyttä kiusaajien vanhempiin. Kiusaaminen oli tuolloin kuitenkin jatkunut jo yli vuoden ja lapseni oli sairastunut sen seurauksena.

Tässä vaiheessa soitin lastensuojeluun ja poliisiin kysyen neuvoja. Lastensuojelussa neuvottiin tekemään pahimmasta kiusaajasta lastensuojeluilmoitus, minkä teinkin omalla nimelläni. Poliisin suhtautuminen oli mielestäni välttelevää ja hieman alentavaakin tyyliin 'rouvaseni, ei kaikista poikien nahisteluista kannata poliisille soittaa'. Lastensuojeluilmoituksen seurauksena kiusaaja kiusasi entistäkin enemmän ja kierommin. Hän valehteli, että olen tehnyt useita rikosilmoituksia hänestä ja muista ihmisistä. Hän myös kertoi kaikille lastensuojeluilmoituksesta. Jotenkin juttu kääntyi niin, että kouluyhteisön mielestä minä olin tehnyt väärin. Tässä vaiheessa koulu teki ls-ilmoituksen minun lapsestani. Ja pääkiusaajan äiti teki rikosilmoituksrn minusta. Hänen mielestään tekemäni ls-ilmoitus loukkasi hänen kunniaansa.

Hommahan johti siihen, että siirsin lapseni toisen kaupungin alueella sijaitsevaan kouluun, koska pelkäsin kotikaupunkimme viranomaisia. Viranomaiset tekivät koulun vaihtamisesta vaikeaa, mutta löysin keinon, kun tajusin valehdella. Tietenkin koulumatkat olivat pitkiä ja jouduimme viemään omalla kustannuksella lasta kouluun. Lisäksi maksoimme lääkärit ja terapiat yksityisellä, koska julkisella sektorilla emme apua saaneet.

Kiusaamisesta on nyt vuosia, joten lapsemme on jo mennyt elämässään eteenpäin. Hänen terveytensä ei ole vieläkään normalisoitunut. Hän kärsii masennuksesta, sairastelee tavallista enemmän ja lisäksi hänelle puhkesi kiusaamisen aikana migreeni, joka on kroonistunut.

Uskon, että lapseni olisi selvinnyt kiusaamisesta paremmin, jos

- koulu olisi tuominnut kiusaamisen ja opettajat olisivat olleet empaattisia häntä kohtaan

- viranomaiset olisivat oikeasti puuttuneet kiusaamiseen (esim. Lastensuojelu olisi jalkautunut koululle. Poliisi olisi auttanut meitä tekemään rikosilmoituksen ja jututtanut kiusaajia sekä vanhempia vakavasti. Koulu olisi vaikkapa erottanut kiusaajat määräajaksi tai siirtänyt heidät erityisoppilaiksi tarvittavin tukitoimin.)

Ymmärrän hyvin, että vakavasti kiusattu ei vielä aikuisenkaan ole välttämättä päässyt yli kiusaamisesta. Toivon kuitenkin, että lapseni vielä joskus parantuu ja jopa voi elää ilman, että liikaa ajattelisi noita vuosia.

Minuunkin koulukiusaaminen on vaikuttanut perustavanlaatuisesti. Kaipaan liikaa hyväksyntää enkä voi uskoa ihmisten oikeasti pitävän minusta jne. Teen kovasti töitä päästäkseni asian yli, ja olenkin muuttunut paljon "vakaammaksi". En ajattele kiusaajista mitään erityistä enkä toivo heidän kuolemaansa tms. Ymmärrän, että he olivat myös vain lapsia/nuoria. Mutta olisi typerää uskotella itselleen, että kiusaaminen ei olisi tehnyt elämääni vaikeammaksi ja kurjemmaksi (itse asiassa yritin uskoa noin pitkään, mistä oli vain haittaa). Kyllä se teki, ja vaikuttaa vieläkin (olen jo 35). On myös mielestäni tärkeää tuoda tämä esiin, jotta kiusaamisen ehkäiseminen otetaan todesta ja siihen panostetaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:33"]

Stubbeloisen vaalikone käy kovana kun aaveellakin jo pyritään muistuttamaan "lapsiahan ne kiusaajat vaan oli, ei sillä oo mitään väliä enää". Noloa ap, noloa.

[/quote]

Stubb vain vahvisti olleensa kiusaaja vähättelemällä kiusaamista. Arvasin että sen tahrattoman julkisivun takana piili jotain. Se oli liian täydellinen. Mutta älä huoli Stubb, kiusaajia on paljon. Jos he kaikki äänestävät sinua, saatat pian päästä pois Suomesta. Ja ehkä politiikassa tarvitaankin kovaa ja törkeää käytöstä että pärjää. Käytä kyynärpäitäsi Suomen hyväksi, niin saat anteeksi!

[/quote]

Olen samaa mieltä, vaalitoimisto pelkää seurauksia kultapojan menneisyydestä, ylimielisyyttä kun ei ole Suomessa koskaan hyvällä silmällä katsottu. Kokoomuslaisissa lienee kuitenkin enemmistö koulukiusaajia, kiusatut sinne puoluekokoukseen tuskin kelpaavat, joten pj-taistossa voi tämä kiusaajan tausta olla isokin etu. Lika barn leka bäst vai miten se oli?

Osuuko kiusaamismuistelot arkaan paikkaan? Jos jokin asia tässä maailmassa iljettää, niin aikuisiällä kiusaamista vähättelevät ihmiset jotka tuhahtelevat, että lapsena nyt tuli tehtyä kaikenlaista tyhmää, mitä sitä enää muistelemaan. Tälla asenteella koulukiusaamiselle ei ikinä saada tehtyä mitään. Käykö ylpeydelle, kun käytöksesi koulussa tuomitaan?

Pahimmat kiusaamistapaukset sijoittuvat usein yläasteelle 13-16 vuoden ikään. Tämänikäiset eivät ole jumankauta enää mitään pikkulapsia vaan muutaman vuoden päästä täysi-ikäisiä. Kuten joku tuolla yllä sanoikin, siinä 15 vuoden kieppeillä teinin psyyke on erityisen herkkä ja vaikutteille altis. Jos sen ikäisenä saa kuulla olevansa ruma, läski, typerä yms. ja vielä nyrkkien säestämänä, ne ajatukset seuraavat läpi loppuelämän eivätkä kaikki pääse niistä ikinä yli. Moni koulukiusattu joutuu käymään vielä pari-kolmekymppisenä terapiassa ja lääkityksessä koulukiusaamisen jättämien traumojen vuoksi. Jos vuosien ajan joka aamu on joutunut menemään suljettuun paikkaan jossa saa kokea kollektiivista niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa päivästä toiseen eikä kukaan tee mitään, ei niitä kokemuksia helpolla unohda.

Useat eivät pääsekkään koskaan yli, mutta oppivat elämään "vammansa" kanssa. Sen, että pelkäävät uusia ihmisiä, ovat epävarmoja itsestään, välttelevät sosiaalisia kontakteja, pitävät itseään vastenmielisenä, jne. jne. Usein vaikka ex-kiusattu vaikuttaisi päällepäin ihan normaalilta, tällä voi olla jatkuvat piilotettu masennus. Siksi itsemurhat tulevat usein yllätyksenä lähipiirille.