Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää
04.05.2014 |
Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
Kommentit (376)
AP tässä. Ei kolkuta omatunto, ärsyttää vaan että sen sijaan että kukaan kiusattu olisi oikeasti kertonut miksi ei voi antaa lapsuuden hölmöilyjä anteeksi on ketju täyttynyt hysteerikkojen purkauksista.
Itseäni kiusattiin fyysisesti, loppui vasta kun opettaja puuttui. Kiusaaja oireili kotiolojen alkoholiongelmista, eli ihan klisee juttu.
Oma kiusaamiseni oli enemmän passiivista, eli tiettyjen tyyppien välttelyä ja porukan ulkopuolelle sulkemista. Myöskin ihan klisee juttu, mutta lapsena lähtee helposti tähän mukaan. Mielummin sitä on vaan omien kavereiden kesken eikä kaveeraa outoina pidettyjen tyyppien kanssa. En pode tästä mitään huonoa omaa tuntoa, ei lapsena voi osata niin eläytyä toisen tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajilla on huono itsetunto.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:21"]
AP tässä. Ei kolkuta omatunto, ärsyttää vaan että sen sijaan että kukaan kiusattu olisi oikeasti kertonut miksi ei voi antaa lapsuuden hölmöilyjä anteeksi on ketju täyttynyt hysteerikkojen purkauksista.
Itseäni kiusattiin fyysisesti, loppui vasta kun opettaja puuttui. Kiusaaja oireili kotiolojen alkoholiongelmista, eli ihan klisee juttu.
Oma kiusaamiseni oli enemmän passiivista, eli tiettyjen tyyppien välttelyä ja porukan ulkopuolelle sulkemista. Myöskin ihan klisee juttu, mutta lapsena lähtee helposti tähän mukaan. Mielummin sitä on vaan omien kavereiden kesken eikä kaveeraa outoina pidettyjen tyyppien kanssa. En pode tästä mitään huonoa omaa tuntoa, ei lapsena voi osata niin eläytyä toisen tunteisiin.
[/quote]
Se ettet sinä osannut lapsena etkä ilmeisesti vieläkään eläytyä muiden tunteisiin ei tarkoita ettei kukaan muukaan osaisi.
Tiedoksi vain, että kiusatuilla se vaikuttaa mitä todennäköisemmin paljon enemmän ja pidemmälle, kuin kiusaajien "No hei, mä olin vaan lapsi, emmää sille mitää voinut"-menneisyys.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:21"]
AP tässä. Ei kolkuta omatunto, ärsyttää vaan että sen sijaan että kukaan kiusattu olisi oikeasti kertonut miksi ei voi antaa lapsuuden hölmöilyjä anteeksi on ketju täyttynyt hysteerikkojen purkauksista.
Itseäni kiusattiin fyysisesti, loppui vasta kun opettaja puuttui. Kiusaaja oireili kotiolojen alkoholiongelmista, eli ihan klisee juttu.
Oma kiusaamiseni oli enemmän passiivista, eli tiettyjen tyyppien välttelyä ja porukan ulkopuolelle sulkemista. Myöskin ihan klisee juttu, mutta lapsena lähtee helposti tähän mukaan. Mielummin sitä on vaan omien kavereiden kesken eikä kaveeraa outoina pidettyjen tyyppien kanssa. En pode tästä mitään huonoa omaa tuntoa, ei lapsena voi osata niin eläytyä toisen tunteisiin.
[/quote]
Kun ei ole kukaan pyytänyt anteeksi tai sanonut edes olevansa pahoillaan. Ja koko kylä kyllä tiesi, mutta kukaan ei puuttunut ennen kuin kävi pahasti, minkä jälkeen väkivalta loppui, mutta muunlainen kiusaaminen lisääntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan sattuu jättämään ikuiset arvet. Mutta oon kyllä kuullu ennenkin entisten kiusaajien vähättelevän kiusaamisen jättämiä jälkiä.
Itse asiassa mietin ihan tosissani naimisiin mennessäni, että ottaako mies mut vain säälistä, ku olin aina ulkopuolinen ja vain muut syrjityt suostu olee mun kans. Ja ku mun mies oli kuitenkin monessakin suhteessa suht. suosittu.. No, aika sitkeää "sääliä" ku kestäny 8v ja 6 lasta, mies myös viihtyy enemmän kotona perheen kans ku omissa menoissaan.
Mutta kiusaaminen jättää kyllä mieleen sellaisen epävarmuuden, josta on todella vaikea päästä yli..
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]
Vaikea uskoa, että sinua todella on kiusattu, jos noin ajattelet. Sekä henkinen että fyysinen kiusaaminen vaikuttaa koko loppuelämään. Mielestäni on vain hyvä, että näistä asioista puhutaan tavalla tai toisella. Sinunlaisesi vähättelijät ovat juuri niitä, jotka eivät laittaneet tikkua ristiin, kun näkivät kiusaamista. Sen kyllä uskon, kun kerrot olleesi kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:21"]
AP tässä. Ei kolkuta omatunto, ärsyttää vaan että sen sijaan että kukaan kiusattu olisi oikeasti kertonut miksi ei voi antaa lapsuuden hölmöilyjä anteeksi on ketju täyttynyt hysteerikkojen purkauksista.
Itseäni kiusattiin fyysisesti, loppui vasta kun opettaja puuttui. Kiusaaja oireili kotiolojen alkoholiongelmista, eli ihan klisee juttu.
Oma kiusaamiseni oli enemmän passiivista, eli tiettyjen tyyppien välttelyä ja porukan ulkopuolelle sulkemista. Myöskin ihan klisee juttu, mutta lapsena lähtee helposti tähän mukaan. Mielummin sitä on vaan omien kavereiden kesken eikä kaveeraa outoina pidettyjen tyyppien kanssa. En pode tästä mitään huonoa omaa tuntoa, ei lapsena voi osata niin eläytyä toisen tunteisiin.
[/quote]Häh?
EIkö siis siinä ole syytä ihan tarpeeksi että täällä krrotaan miten on loppuelämä pilattu? EIkö se riitä syyksi siihen miksi ei voi antaa anteeksi?
Olen itse ollut koulu kiusattu.
lintsasin koulusta kun pelkäsin mennä sinne, uhattiin hakata.
en uskaltanut mennä samaan bussiin, kun uhattiin hakata.
kiusaaminen oli jokapäiväistä ja oli sanallista ja fyysistä.
myös ulkonäköäni haukuttiin.
poliisille teimme myös rikos ilmoituksen häirinnästä ja uhkailusta yms.
mutta siltikään en ole katkera tai vihainen kenellekään, voisin hyvin istua samaan kahvipöytään.
olen kasvanut henkisesti ja oletan että niin ovat myös kiusaajat.
myös siskoni on ollut rankasti kiusattu, hänestä kirjoitettiin jopa talomme seinään haukkuvia tekstejä maalilla.
joutui sitten kulkemaan sen tekstin ohi päivittäin kouluun.
kiusaaminen johtui hänen poikkeavasta ominaisuudesta kasvoissa, joka johtuu geeni virheestä.
mutta jatkoi elämäänsä ilman traumoja ja on onnellinen oma itsensä.
on tietääkseni parin kiusaajan kanssa ainakin facebook kaveri ja vaihtavat kuulumisia.
mielestäni kiusaajalla itsellään ei ole kaikki hyvin.
ihminen jolla on kaikki henkisellä tasolla hyvin, ei tunne tarvetta vahingoittaa ketään.
ei Se tietenkään mihinkään oikeuta, mutta auttaa ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:21"]
AP tässä. Ei kolkuta omatunto, ärsyttää vaan että sen sijaan että kukaan kiusattu olisi oikeasti kertonut miksi ei voi antaa lapsuuden hölmöilyjä anteeksi on ketju täyttynyt hysteerikkojen purkauksista.
Itseäni kiusattiin fyysisesti, loppui vasta kun opettaja puuttui. Kiusaaja oireili kotiolojen alkoholiongelmista, eli ihan klisee juttu.
Oma kiusaamiseni oli enemmän passiivista, eli tiettyjen tyyppien välttelyä ja porukan ulkopuolelle sulkemista. Myöskin ihan klisee juttu, mutta lapsena lähtee helposti tähän mukaan. Mielummin sitä on vaan omien kavereiden kesken eikä kaveeraa outoina pidettyjen tyyppien kanssa. En pode tästä mitään huonoa omaa tuntoa, ei lapsena voi osata niin eläytyä toisen tunteisiin.
[/quote]Vai "ihan klisee juttu." Taitaa olla keksitty juttu. En usko, että sinua on oikeasti kiusattu. Sen kyllä uskon, että olet ollut kiusaajana.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]
Vaikea uskoa, että sinua todella on kiusattu, jos noin ajattelet. Sekä henkinen että fyysinen kiusaaminen vaikuttaa koko loppuelämään. Mielestäni on vain hyvä, että näistä asioista puhutaan tavalla tai toisella. Sinunlaisesi vähättelijät ovat juuri niitä, jotka eivät laittaneet tikkua ristiin, kun näkivät kiusaamista. Sen kyllä uskon, kun kerrot olleesi kiusaaja.
[/quote]
Olen entinen kiusattu. Koulukiusaamiseen puuttuminen ei ole lapselle niin helppoa, koska vaarana on itse joutua kohteeksi, ja etenkin alaluokkalaiset ovat tässä suhteessa vielä täysin osaamattomia jollei sitä ole erikseen heille opettettu. Lisäksi, ainakin minun kouluaikaani opettaja ei puuttunut mitenkään luokkahuoneessa tapahtuvaan verbaaliseeen kiusaamiseen, joten miten luulet lasten osaavan sellaisessa tilanteessa toimia toisin? Ja vielä, ainakaan meidän silloisessa luokassamme opettajalle kertomista ei hyväksytty vaan yhdestäkin opettajalle kertomisesta seurasi vähintään loppuvuoden mittainen kielikellottelu.
Ihan turha vastuuttaa ihmistä siitä ettei hän lapsena osannut puuttua kiusaamiseen. Eri asia on sitten se, mitä aikuisena puhutaan kiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]
Vaikea uskoa, että sinua todella on kiusattu, jos noin ajattelet. Sekä henkinen että fyysinen kiusaaminen vaikuttaa koko loppuelämään. Mielestäni on vain hyvä, että näistä asioista puhutaan tavalla tai toisella. Sinunlaisesi vähättelijät ovat juuri niitä, jotka eivät laittaneet tikkua ristiin, kun näkivät kiusaamista. Sen kyllä uskon, kun kerrot olleesi kiusaaja.
[/quote]
Olen entinen kiusattu. Koulukiusaamiseen puuttuminen ei ole lapselle niin helppoa, koska vaarana on itse joutua kohteeksi, ja etenkin alaluokkalaiset ovat tässä suhteessa vielä täysin osaamattomia jollei sitä ole erikseen heille opettettu. Lisäksi, ainakin minun kouluaikaani opettaja ei puuttunut mitenkään luokkahuoneessa tapahtuvaan verbaaliseeen kiusaamiseen, joten miten luulet lasten osaavan sellaisessa tilanteessa toimia toisin? Ja vielä, ainakaan meidän silloisessa luokassamme opettajalle kertomista ei hyväksytty vaan yhdestäkin opettajalle kertomisesta seurasi vähintään loppuvuoden mittainen kielikellottelu.
Ihan turha vastuuttaa ihmistä siitä ettei hän lapsena osannut puuttua kiusaamiseen. Eri asia on sitten se, mitä aikuisena puhutaan kiusaamisesta.
Mä kyllä ymmärrän, että kiusatuilla on tarve käsitellä asiaa, onhan näissä ketjuissa tullut ilmi mm. se, että osalle kouluaika on ollut syvästi traumatisoivaa aikaa. Ei se ole minulta pois, jos asiaa käsitellään.
Olen myös yrittänyt miettiä, tapahtuikohan minun luokallani vastaavaa, ja olenko murrosiän typeryydessä syyllistynyt johonkin, esim. ulossulkemiseen. Kaveripiirien rajat oli tuolloin hyvin tiukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se ärsyttää sua. Sä haluat vähätellä omien tekojesi seurauksia, etkä siksi halua uskoa kiusattujen traumoja. Sä et siis halua ottaa omalletunnollesi sitä, että sä olet myös saattanut aiheuttaa jollekin sellaisia tunteita. Ihan ymmärrettävää tuollainen kieltämisreaktio kiusaajalta, mutta et sä nyt hei ihan oikeasti voi oman omatuntosi suojelemiseksi tulla tolla tavalla vähättelemään muiden kokemuksia.
Katsoisit peiliin ja myöntäisit, että sä olet myös aiheuttanut uhrillesi pahaa oloa. Sitten voit vaikka pyytää siltä henkilökohtaisesti anteeksi, niin pääset yli tosta defenssistäsi ja pystyt uskomaan, että kiusaaminen voi todella jättää elinikäisiä traumoja. Monet ei edes selviä kiusattuina aikuisikään asti vaan riistävät henkensä jo nuorella iällä.
Vai ärsyttää ap:tä kiusaamisjuttujen muistelu. Voivoi, kannattaisko miettiä mikä siinä niin herättää tunteita? Kenties syyllisyys joka koittaa herätä, mutta sammutat sen ärsyyntymällä?
Ei ne muistot niin vain lähde pois. Läheiseni oli lapsena rankasti kiusattu ja nykyisin hän ei voi mennä paikkaan missä on ihmisiä, julkisilla matkustaminen on ehdoton nounou, ei voi enää opiskella, saa paniikkkohtauksia, toistuvia masennuksia, on huonoissa suhteissa (kun sehän on tutumpaa, että kiusataan) jne. miten rakennat elämäsi tuosta uudelleen? Aika empatiakyvytön ihminen saa olla, että mitätöi menneiden vaikutuksen nykyisyyteen. Lapsuudessa rakennetaan koko se omakuva minkä mukaan koko loppuelämä eletään. Jotkut onnistuvat muuttamaan sitä, mutta työtä se vaatii. Enemmän työtä kuin se pieni kiusaamisen hetki silloin joskus.
Kiusaamisesta pitää puhua ja sitä pitää muistella, jotta niistä opitaan ja virheitä ei toisteta. Huomennakin menee kouluun joku pieni ressu, jota joku pieni ääliö kiusaa ja ihan huvikseen. Huomenna jopa menee töihin joku iso ressu, jota joku iso ääliö kiusaa ja ihan huvikseen. Kiusaaminen ei ole loppunut. Niin kauan kuin sitä esiintyy, siitä pitää puhua ja muistella.
AP taas tässä.
Ihmetyttää kun minusta yritetään maalata jotain psykopaattia, vaikka nimenomaan olen hyvin empaattinen ihminen.
En ole puolustellut kiusaamista, tottakai se on väärin. Mutta itse lasken kiusaamisen opettajan vastuulle, aikuisen pitää osata puuttua asiaan. Vastuu kuuluisi vastuullisessa asemassa olevalle aikuiselle, eikä lapselle.
Mielestäni vaan lapsuuden hölmöilyt pitää saada anteeksi. Onko reilua että lapsena tehdyistä jutuista joidut olemaan koko elämän jonkun vihan ja katkeruuden kohde? Ja julkisuuden henkilöstä joku kaivaa vanhoja juttuja esille turhaan?
Vähättelystä puheen ollen, useamman kommentoijan mielestä minä en ole joutunut kiusatuksi kun olen antanut anteeksi kiusaajalle enkä hauku häntä hysteerisenä natsiksi yms. Kukakohan tässä yrittää vähätellä?
Kiusaamista halutaan vähätellä eikä haluta millään myöntää, että siitä jää elinikäiset vammat. Kiusaamisen perimmäisenä tarkoituksena on tuhota kiusaamisen kohde. Kiusaaja vihaa kiusaamisen kohdetta. Kyse ei ole mistään harmittomasta leikistä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]
Vaikea uskoa, että sinua todella on kiusattu, jos noin ajattelet. Sekä henkinen että fyysinen kiusaaminen vaikuttaa koko loppuelämään. Mielestäni on vain hyvä, että näistä asioista puhutaan tavalla tai toisella. Sinunlaisesi vähättelijät ovat juuri niitä, jotka eivät laittaneet tikkua ristiin, kun näkivät kiusaamista. Sen kyllä uskon, kun kerrot olleesi kiusaaja.
[/quote]
Jos kiusaaminen ei vaikuta loppuelämään --> ei ole oikeaa kiusausta!
Eli kierimällä asiassa aikuisena voi todistaa, että on oikeasti kiusattu.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:06"]
Mielestäni vaan lapsuuden hölmöilyt pitää saada anteeksi. Onko reilua että lapsena tehdyistä jutuista joidut olemaan koko elämän jonkun vihan ja katkeruuden kohde? Ja julkisuuden henkilöstä joku kaivaa vanhoja juttuja esille turhaan?
[/quote]
Joutuvathan ne kiusaamisen uhritkin kantamaan koko loppuelämän taakkaa siitä kiusaamisesta, musta ainakin on reilua, että kiusaajatkin joutuu kantamaan siitä taakkaa. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Jos kiusaaja ei halua leimautua loppuelämäänsä, niin hän voi selvittää lapsuuden asiat ja pyytää anteeksi. Vasta silloin kiusaaja olisi oikeutettu jatkamaan elämäänsä ilman sitä vihaa ja katkeruutta.
Ja harvoin nyt kenen tahansa kiusaamistaustoja kaivellaan esiin. Nyt on kuitenkin kyse meidän pääministeristä, joka monella tavalla edustaa suomea ja suomalaisia. Joillekin tämä pääministeri tosin edustaa tällä hetkellä ainoastaan sitä lapsuudenaikojen kiusaajaa. Hyvä vaan, että myös koulukiusaaminen nousee poliittisen keskustelun aiheeksi
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]
Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet!
[/quote] ei se ihan noinkaan mene jos on oikeasti vuosien ajan hakattu, uhkailu ja liotettupäätään koulun vessanpöntössä.
[/quote]pitää kertoa vanhemmille ja nykyään ainakin vanhemmat on monessa asiassa kovia reagoimaan jne. ottaa yhteys lastensuojeluun ja jos tulee fyysisiä vammoja niin yhteys poliisiin.
[/quote]
No olet sinäkin yksi einstein.