Suunniteltu sektio!

Kiireellinen sektio ja muusta ei kokemusta. Viikko naistenklinikalla ja kotona vauvan hoitoa ja muut työt. Ei kuitenkaan siivous.

1. Ensin puhuttiin pelkosektiosta ja olisin sen varmasti myös saanut, ei tarvinnut tapella kun oli itse hyvin perehtynyt riskeihin. Sitten todettiin lapsen olevan perätilassa, ja tämä vaihtui syyksi.

2. Sektio tehtiin viikolla 39 Keski-Suomen keskussairaalassa.

3. Operaatio itsessään ei mennyt ihan putkeen. Puudutus ei toiminut kunnolla ja leikkaus teki todella kipeää. 10 pisteen vauva saatiin kuitenkin nopeasti ja ongelmitta ulos. Sain myös vauvan rinnalle jo leikkaussalissa, mikä sai hetkeksi unohtamaan kivut. Toipuminen leikkauksesta oli suht hidasta, olin kovin kivulias ja heikko, enkä esim. pystynyt pesemään vauvan pyllyä kuin vasta viikon-parin jälkeen. Mies hoiti vauvaa paljon alkuun. Imetys sujui kuitenkin ihan ok.

Mitä tapahtuu, jos sektiosta on jo päätetty, mutta synnytys alkaa ennen kuin ehditään aloittaa leikkaus? Onko sitten kiireellinen sektio vai pakotetaanko alatiesynnytykseen?

Pelkosektio. Neuvottelin asiasta sitkeasti. Ensimmäinen tehtiin 11 vuotta sitten 9 päivää ennen laskettua aikaa ja toinen 8 vuotta sitten sen hetkisen suosituksen mukaan mahdollisimman lähellä laskettua aikaa. Käytännössä 2 päivää aiemmin.

Jälkimmäisen sektion kohdalla jänntin joudunko kuitenkin synnyttämään. Sairaalasta ja lääkäriltä tuli selkeä mielipide, että jos synnytys ehtii käynnistymään suunniteltua sektiota ei tehdä. Tämän näen melkoisena ahdistavana riskinä suunnitellussa sektiossa.

Toipuminen ekassa ja tokassa sektiossa särkylääkkeillä oli nopeaa. Vessassa käynti täysin ongelmatonta heti seuraavana päivänä kun pääsin vessaan. Noudatin kyllä kirjaimellisesti ohjetta, että kuukauteen ei saa nostaa vauvaa painavampaa.

Verenpaine oli korkea jälkimmäisen sektion jälkeen ja jo sairaalassa puhuivat, että pitää aloittaa lääkitys. Laski normaaliksi jälkitarkastukseen mennessä. Myöhemmin luin, että sektiossa käytettävä kipulääke nostaa tilapäisesti verenpainetta tutkimusten mukaan.

K kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos sektiosta on jo päätetty, mutta synnytys alkaa ennen kuin ehditään aloittaa leikkaus? Onko sitten kiireellinen sektio vai pakotetaanko alatiesynnytykseen?

Kaksi sektiota takana. Minun lääkärini kertoi, että jos synnytys ehtii alkaa niin normaali synnytys. En tiedä riippuuko lääkäristä tai sairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on jalkeilla reippaasti ja kivuttomasti lähes heti sektion jälkeen on yhtä todennäköistä kun se, että alatiessä menee joku vikaan. "Toivuin hyvin" ei myöskään kerro todellisuutta. Kyse on suuresta leikkauksesta ja kyllä se sattuu.

Pahinta on kuitenkin se, mitä täällä on kauttarantain sanottukin. Olet sängyssä kiinni pitkän aikaa, samalla kun sinulla on vastasyntynyt vauva jota koko keho vaatii hoivaamaan. Olet täysin riippuvainen muista alkuun. Sääntö taitaa edelleen olla myös se, ettet saa lasta edes vierihoitoon. Minulle tämä oli ainakin henkisesti todella raskasta.

Lisäksi kuulun siihen porukkaan, joka sai niitä oletettuja pysyviä ongelmia sektiosta. Kiinnikkeet muodostuivat niin pahaksi, että olen lopun elämääni riippuvainen säännöllisistä leikkauksista jotta pystyn elämään normaalia elämää.

Jos pystyisin vielä saamaan lapsia en suostuisi sektioon ellei lapsen henki olisi uhattuna. Sama jos voisin mennä ajassa 10v taaksepäin ja valita toisin.

Kaksi sektiota takana. Vauva vierihoidossa niin halutessani molemmissa päivisin. Öisin tulivat herättämään ja antoivat vauvan imetettäväksi. Kapeassa sairaalaan sängyssä en olisi öisin vierihoitoa kaivannutkaan. Maito nousi viivellä. Vasta kotona imetys sujui kuin rasvattu.

Johtuuko kiinnikkeesi vain ja ainoastaan sektiosta? Esim. Endometrioosi muodostaa kiinnikkeitä. Tsemppiä!

Perätila, suunniteltu sektio viikolla 39 Jorvissa. En olisi todellaakaan halunnut sektiota ja lantionikin vielä kuvattiin magneettikuvauksessa, mutta luuni olivat 0,5cm liian ahtaat,

Vauva käväisi rinnalla ennen heräämööni joutumista, jossa piti olla niin kauan, että jalat liikkuivat edes jotenkin, eli noin neljä tuntia.

Aamulla leikkaus ja illalla olin jo jalkeilla. Vauva vierihoidossa heti syntymästään lähtien, ei tosin heräämössä, sen ajan vietti isän kanssa. Isä oli mukana koko ajan, mikä kyllä auttoi paljon.

Kipuja kesti ehkä vajaan viikon. Olimme perhehuoneessa viisi päivää, sairaalassa ei ollut ruuhkaa ja maito nousi vasta viidentenä päivänä, mikä hieman stressasi minua. Kivut pysyivä kipulääkkeillä poissa.

Synnytin alakautta ison vauvan, moneen päivään en kävellyt enkä pystynyt hoitamaan vauvaani kuin makuuasennossa. Alakerta tikattiin uuteen uskoon, taju meinasi lähteä jokaisella vessakäynnillä. Istumaan pystyin kunnolla vasta 4 viikkoa synnytyksestä. Viikon pitivät sairaalassa. Kipulääkkeitä maksimiannostuksella kuukauden ajan. Kuntoutus kesti puoli vuotta. Ensimmäinen ja viimeinen synnytys. Kadun etten vaatinut sektiota.

Sektio kuulostaa unelmalta.

Ensisynnyttäjä, sektio viikoilla 39+4 Jyväskylässä. Vauva perätilassa ja lantion kuvaamisen jälkeen lääkäri tarjosi sektiota ainoana vaihtoehtona.

Toivuin kait ihan ok vauhtia, tietty ei ole sitä alatiesynnytystä verrokkina. Sängystä nousut ja kyljen käännöt teki kipeää, samoin imetysasentoja sai vähän hakea. Siitä huolimatta vauva vierihoidossa yötä päivää.

1. Myöhään huomattu perätila.

2. 40+0. Ensisynnyttäjä.

3. Hyvin. Jätin jo sairaalassa suurimman osan tuoduista särkylääkkeistä syömättä ja pysyin sen sijaan mahdollisimman paljon liikkeellä.

4. Koks.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on jalkeilla reippaasti ja kivuttomasti lähes heti sektion jälkeen on yhtä todennäköistä kun se, että alatiessä menee joku vikaan. "Toivuin hyvin" ei myöskään kerro todellisuutta. Kyse on suuresta leikkauksesta ja kyllä se sattuu.

Pahinta on kuitenkin se, mitä täällä on kauttarantain sanottukin. Olet sängyssä kiinni pitkän aikaa, samalla kun sinulla on vastasyntynyt vauva jota koko keho vaatii hoivaamaan. Olet täysin riippuvainen muista alkuun. Sääntö taitaa edelleen olla myös se, ettet saa lasta edes vierihoitoon. Minulle tämä oli ainakin henkisesti todella raskasta.

Lisäksi kuulun siihen porukkaan, joka sai niitä oletettuja pysyviä ongelmia sektiosta. Kiinnikkeet muodostuivat niin pahaksi, että olen lopun elämääni riippuvainen säännöllisistä leikkauksista jotta pystyn elämään normaalia elämää.

Jos pystyisin vielä saamaan lapsia en suostuisi sektioon ellei lapsen henki olisi uhattuna. Sama jos voisin mennä ajassa 10v taaksepäin ja valita toisin.

10v sitten sai lapsen vierihoitoon sektioon jälkeen. Ei minulta edes kysytty mitään. Heti heräämöstä päästyäni vauva oli kanssani kotiin lähtöön asti. Olin sängyssä ”kiinni” jopa leikkauspäivän ja seuraavana suihkun kautta reippaasti liikkeelle.

1. Miksi suunniteltuun sektioon päädyttiin?

Ensimmäinen synnytys päättyi hätäsektioon ja koska sekä oma että lapsen elämä oli hiuskarvan varassa ja ilman sektiota oltaisiin tuskin selvitty, niin tokaan synnytykseen vaadin suunnitellun sektion. Sitä sai todellakin vaatimalla vaatia...

2. Millä viikoilla sektio tehtiin? (Olitko ensisynnyttäjä?) Hätäsektio viikolla 34. suunniteltu viikolla 38.

3. Kuinka toivuit sektiosta? Tosi nopeasti ja ilman komplikaatioita sekä suunnitellusta että suunittelemattomasta arpikin on huomaamaton.

Ekassa raskaudessa perätilan takia, enkä suostunut vauvan kääntämisen yritykseen. En muutenkaan lähtenyt arasti neuvottelemaan asiasta vaan selkeän ystävällisesti ilmoitin kantani, eikä kukaan sitä kyseenalaistanut. Sektio oli suunniteltu mutta synnytys käynnistyi ennen varattua aikaa. Kysyivät vielä kerran siinä Kätilöopistolle saapuessani, että vieläkö haluan sektion, ja se oli sillä selvä. Sektio oli nopea ja helppo.

Toisen raskauden kohdalla päädyin uudelleen sektioon siksi, että synnytysten välillä oli vain 1,5 vuotta. Joissain maissa tässä tilanteessa mennään automaattisesti sektioon riskien takia. Kerroin tässäkin tapauksessa kantani ja sanoin, etten ole edes valmistautunut muunlaiseen synnytykseen. Ei tarvinnut käydä missään pelkopolilla tms. mutta sektion syyksi kirjattiin silti synnytyspelko. Tälläkin kertaa synnytys käynnistyi ennen sovittua aikaa ja kertaalleen kysyivät, olenko varma sektiosta, kun saavuin Kättärille. Tällä kertaa sektiossa meni aikaa todella kauan kiinnikkeiden ym. takia, ja jälkikäteen tuli vielä kohtutulehdus. 

Näistä on aikaa 8-10 vuotta. 

Minulle on tehty kolme sektiota, joista ensimmäinen oli kiireellinen ja kaksi suunniteltua. Ensimmäisessä synnytyksen edistyminen pysähtyi, ja päädyttiin tähän. Tarina on pitkä, enkä sen kummemmin nyt erittele, mitkä seikat tarkkaan ottaen johtivat tähän. Kaksi seuraavaa olivatkin sitten suunniteltuja, minuun liittyvistä terveydellisistä syistä. Kaikki sektiot olivat viikoilla 38-39 Helsingin Naistenklinikalla, toivuin niistä todella nopeasti, heti kun morfiinin vaikutus lakkasi, pääsin jalkeille ja arvet paranivat erittäin hyvin. Ainoa erittäin negatiivinen juttu oli morfiinin aiheuttama hirveä kutina, mutta siihen sain onneksi pian lääkettä.

Jorvi 2015. Ns. pelkosektio, jonka lääkäri myönsi ihan muutaman minuutin juttelulla nähdessään että olen hyvin pienikokoinen ja sitä pyysin.

Leikattiin noin viikko ennen laskettua aikaa, kaksi päivää ennen alkuperäistä suunniteltua päivää, kun synnytys käynnistyi odotettua aiemmin.

Toivuin muutamassa päivässä ihan normaalitilaan, ei mennyt Buranaa vahvempia. Kuukausi pitä muistaa varoa haavaa vaikka ei ollut kipuja, olin kirjoittanut kämmenselkään että varo haavaa :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei tuo ilmi sektion ulkonäkö seikkoja? Itsellä alatiesynnytys, 4h synnytyksestä pystyssö ja keittelemässä kahvia ja laittamassa aamupalaa.

Sektio 40+5 vauvan erikoisen asentovirheen takia, siis alatiesynnytys ei olisi onnistunut mitenkään. Sektiota seuraavana päivänä ylös sängystä, mutta hutera olo pari päivää ja sairaalassa yhteensä 5pv ( sis. tulo- ja lähtöpäivä).

Suurin ero vatsanahan ja lihasten palatumisessa. Alatiesynnytyksestä nahka palautui nopeasti ja elastisesti. Sektiosta jäi todella ruma pussi vatsanahkaan, joka ei palaudu/  poistu kuin leikkaamalla. Samoin vatsalihaksien käyttö vaikeaa kun monen viikon kantokielto muulle kuin vauvalle yms. Tietysti jos on "palvelijoita" jotka käyvät kaupassa yms hoitavat asiat mikäs siinä on löhötä ja olla palveltavana. Vauvaahan saa siksi nostella, että muuten olisi todella hankalaa vauvanhoito, muuta ei saa nostaa. Sitten 6vk sektion jälkeen alkoivat hermo(?)kivut, jotka jatkuivat vaihtelevasti kunnes kaiketi kaikki sisäiset leikkausvauriot olivat parantuneet. Näistä ei kukaan ole maininnut mitään? Tälläsenä fitnessaikana.

Mulla jäi tuo pussi toisesta sektiosta, ekan sektion jäljiltä pussia ei tullut. Ja olen aina ollut hoikka ja litteävatsainen. Arpi on ikään kuin "väärällä puolella" tuota nahkalerppaa... Myös häpykumpu jäi pulleaksi tuon toisen sektion jäljiltä, ennen ihan lättänä. Hoikalla tuo näyttää hassulta uikkarissa. En ymmärrä, mitä leikkaava lääkäri on oikein ajatellut, kohteli minua muutenkin alentuvasti, kun sektion syyksi oli kirjattu pelko. 

1. Miksi suunniteltuun sektioon päädyttiin?

Vauva perätilassa vaikeassa asennossa molemmilla kerroilla. Lääkäri päätti sektiosta. Minulla ei ollut tuohon sanottavaa. 

Itselle perätila tuli yllätyksenä ensimmäisellä kerralla ja se oli suorastaan järkytys, koska en ollut kuullut puhuttavan siitä mitään. Toivoin viimeiseen asti, että vauva kääntyisi, jotta voisin synnyttää normaalisti. (nyt jo toki tajuan mikä kaikki voi mennä pieleen, jos on mennäkseen oli synnytystapa mikä tahansa)

2. Millä viikoilla sektio tehtiin? (Olitko ensisynnyttäjä?)

Molemmat Rv 39

3. Kuinka toivuit sektiosta?

Molemmilla kerroilla toivuin tosi nopeasti eikä ilmennyt mitään haasteita. Ei tosin mitään mihin verrata....

Lähdin mahdollisimman pian liikkeelle (ulkona rauhallista kävelyä) sairaalasta kotiuduttua, enkä nostellut muuta kuin vauvaa. 

Tutut varoitteli, että sektiovauvoille tulee jotain oppimisvaikeuksia tms. Oikein fiksuja lapsia kumpikin, ei ongelmia  ;) 

Vierailija kirjoitti:

Se, että on jalkeilla reippaasti ja kivuttomasti lähes heti sektion jälkeen on yhtä todennäköistä kun se, että alatiessä menee joku vikaan. "Toivuin hyvin" ei myöskään kerro todellisuutta. Kyse on suuresta leikkauksesta ja kyllä se sattuu.

Pahinta on kuitenkin se, mitä täällä on kauttarantain sanottukin. Olet sängyssä kiinni pitkän aikaa, samalla kun sinulla on vastasyntynyt vauva jota koko keho vaatii hoivaamaan. Olet täysin riippuvainen muista alkuun. Sääntö taitaa edelleen olla myös se, ettet saa lasta edes vierihoitoon. Minulle tämä oli ainakin henkisesti todella raskasta.

Lisäksi kuulun siihen porukkaan, joka sai niitä oletettuja pysyviä ongelmia sektiosta. Kiinnikkeet muodostuivat niin pahaksi, että olen lopun elämääni riippuvainen säännöllisistä leikkauksista jotta pystyn elämään normaalia elämää.

Jos pystyisin vielä saamaan lapsia en suostuisi sektioon ellei lapsen henki olisi uhattuna. Sama jos voisin mennä ajassa 10v taaksepäin ja valita toisin.

Ikävä kuulla, ettet ole saanut vauvaa vierihoitoon. En voi kuvitellakaan miltä sellainen tuntuu henkisesti. Kätilö sanoi minulle, että vauvan vierihoitoon saamiseen vaikuttaa äidin kunto ja kyky / osaaminen vauvan hoidossa. 

Minua kohdeltiin todella hyvin sairaalassa ja sain vauvan jo heräämöön, jossa aloitin heti imetyksen. Vauva oli myös sen kaksi yötä koko ajan kanssani leikkauksen jälkeen emmekä kaivanneet apua vaan saimme olla rauhassa (huoneessa tosin myös 2 muuta äitiä). Vaihdoin vaipat, syötin, pesin, otin hänet mukaan, kun lähdin syömään. Kaksi yötä olin sairaalassa enkä koe olleeni "sängyssä kiinni". Päin vastoin, lähdin liikkeelle ja kävelin reippaammin kuin moni muu. Kiitos hyvien lääkkeiden. Mitään kipupumppua ai vatsavaivoja ei ollut. Olin ja olen yhä erittäin hyvässä kunnossa. Arpi ei näy, kun käyttää bikineitä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei tuo ilmi sektion ulkonäkö seikkoja? Itsellä alatiesynnytys, 4h synnytyksestä pystyssö ja keittelemässä kahvia ja laittamassa aamupalaa.

Sektio 40+5 vauvan erikoisen asentovirheen takia, siis alatiesynnytys ei olisi onnistunut mitenkään. Sektiota seuraavana päivänä ylös sängystä, mutta hutera olo pari päivää ja sairaalassa yhteensä 5pv ( sis. tulo- ja lähtöpäivä).

Suurin ero vatsanahan ja lihasten palatumisessa. Alatiesynnytyksestä nahka palautui nopeasti ja elastisesti. Sektiosta jäi todella ruma pussi vatsanahkaan, joka ei palaudu/  poistu kuin leikkaamalla. Samoin vatsalihaksien käyttö vaikeaa kun monen viikon kantokielto muulle kuin vauvalle yms. Tietysti jos on "palvelijoita" jotka käyvät kaupassa yms hoitavat asiat mikäs siinä on löhötä ja olla palveltavana. Vauvaahan saa siksi nostella, että muuten olisi todella hankalaa vauvanhoito, muuta ei saa nostaa. Sitten 6vk sektion jälkeen alkoivat hermo(?)kivut, jotka jatkuivat vaihtelevasti kunnes kaiketi kaikki sisäiset leikkausvauriot olivat parantuneet. Näistä ei kukaan ole maininnut mitään? Tälläsenä fitnessaikana.

arpi on sivuseikka, pääasia että vauva tuli maailmaan hengissä. Ei oo ollut kipuja sektion jälkeen. Kävin kaupassa ja hoisin huushollin ja tietenkin vauvan. Mies teki duunia. 

Sain sektion synnytyspelon takia. Sen saaminen oli aika vaikeaa, vaikka otin asian puheeksi jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Kävin sitten pelkopolit ym läpi ja vihdoin synnytystapa-arviossa minulle myönnettiin pelkosektio.

Sektio tehtiin muistaakseni muutamaa päivää ennen laskettua aikaa.

En kokenut missään vaiheessa kipuja. Ekat päivät sairaalassa meni maatessa ja lääkkeissä, muistaakseni vuorokauden kuluttua leikkauksesta nousin ylös ja kolmantena päivänä pääsin kotiin. Eka viikko meni haavaa arkaillessa, mutta kahden viikon sisällä olin jo ihan normikunnossa. Kuukauden kuluttua koko leikkaus oli muisto vain.

Tiedän että sektioon liittyy riskejä, mutta aion synnyttää toisen lapsenikin sektiolla. Koen sen turvallisempana lapselle ja vähemmän traumatisoivampana itselleni. Järkeilin asian niin että alatiesynnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat pieniä ja harmittomia, mutta yleisiä. Sektioon liittyvät komplikaatiot taas ovat suuria, mutta harvinaisia.