Suunniteltu sektio!

Olisiko lisää kokemuksia? :)

Miksi kukaan ei tuo ilmi sektion ulkonäkö seikkoja? Itsellä alatiesynnytys, 4h synnytyksestä pystyssö ja keittelemässä kahvia ja laittamassa aamupalaa.

Sektio 40+5 vauvan erikoisen asentovirheen takia, siis alatiesynnytys ei olisi onnistunut mitenkään. Sektiota seuraavana päivänä ylös sängystä, mutta hutera olo pari päivää ja sairaalassa yhteensä 5pv ( sis. tulo- ja lähtöpäivä).

Suurin ero vatsanahan ja lihasten palatumisessa. Alatiesynnytyksestä nahka palautui nopeasti ja elastisesti. Sektiosta jäi todella ruma pussi vatsanahkaan, joka ei palaudu/  poistu kuin leikkaamalla. Samoin vatsalihaksien käyttö vaikeaa kun monen viikon kantokielto muulle kuin vauvalle yms. Tietysti jos on "palvelijoita" jotka käyvät kaupassa yms hoitavat asiat mikäs siinä on löhötä ja olla palveltavana. Vauvaahan saa siksi nostella, että muuten olisi todella hankalaa vauvanhoito, muuta ei saa nostaa. Sitten 6vk sektion jälkeen alkoivat hermo(?)kivut, jotka jatkuivat vaihtelevasti kunnes kaiketi kaikki sisäiset leikkausvauriot olivat parantuneet. Näistä ei kukaan ole maininnut mitään? Tälläsenä fitnessaikana.

^En ainakaan itse maininnut, koska ei hermokipua eikä roikkuvaa vatsanahkaa. Ei mulle ainakaan annettu mitään kantokieltoa muille kuin vauvalle. Toimin kotona aivan normaalisti sektion jälkeen. En siis nyt mitään muuttolaatikoita raahannut, mutta elin normaalia arkea. Kaksi sektiota takana.

Syy pelko. Jouduin keskustelemaan monesti samat asiat mutta pääsin vähemmällä kuin mihin olin varautunut. Tehtiin viikolla 39. Olin ensikertalainen.  Toivuin n. viikossa kivuttomaksi. Kaksi päivää tosi kipeä liikkuessa. Ja joo on pussi arven päällä, mutta enpä tätä ulkonäkösyistä halunnutkaan. Se pieni nahkapussi on mitätön hinta maailman rakkaimmasta aarteesta.

Lapsi perätilassa, small for date ja siihen raskausmyrkytyksen oireet päälle ja otettiin suunnitellulla sektiolla ulos viikolla 36. Ekks oli sairaala. Leikkaus sujui hyvin, lapsi oli pieni pirpana mutta terve ja toivuin melko nopeasti.

1. Perätilassa eikä käännöstä alettu yrittämään, vatsa aivan piukea. Käynnistyi kotona joten synnytys kiireellisenä sektiona. Toka tulossa myös sektiolla, pelkopolilla 3 käyntiä ja aika sovittu 38+6. Huolena ollut lähteekö tämäkin tulemaan ennakkoon, siten tehtäisi päivystys sektiona jos synnytys alkaa.

2. Samoissa, rv 38+. Eka ja nyt toinen.

3. Toivuin hyvin vaikka eka päivä olin tokkuraisen kipeä. Heti kun katetrin sä pois helpottaa! Kotiuduin 3 päivänä leikkauksesta ja viikon piti totutella varovaisesti liikkumaan mutta siitä se toipuminen alkaa kun ylös pääsee. Nyt jännittää tuleva koska edellisestä aikaa reilu 4v. Silti sektiopäätöksen saatuani nukuin ensimmäistä kertaa kunnon unet sitten rv 20.

sain sektioajan vauvan perätilan vuoksi. en jotunut tappelemaan asiasta, vaan lääkäri kysyi haluanko yrittää alateitse vai sovitaanko sektioaika? ensisynnyttäjänä en uskaltanut yrittää työntää ulos väärinpäin olevaa vauvaa :/

pelottavahan se tilanne oli, varsinkin kun mies oli nuhassa eikä päässyt saliiin! onneksi mukava hoitaja oli siinä pääpuolessa juttelemassa..

ja kipeä olin jälkeenpäin! enkä tarkoita pelkästään haavaa, vaan tuskaisia ilmavaivoja joista kukaan ei varoittanut. eipä ole koskaan ennen pieru tuntunut siltä, millaiseksi voisin kuvitella umpisuolen räjähtämisen! :O

seuraavan päätinkin synnyttää sitten alakautta, ellei nyt mitään todella painavaa estettä tulisi.. ja synnytinkin.

Takana kaksi sektiota, ensimmäinen kiireellinen, koska synnytys ei edennyt, toinen perätilan vuoksi. Ensimmäisessä jouduin kaksi päivää ottamaan kipupiikkejä, jotain todella tujua kipulääkettä, en muista mitä oli, mutta sitten helpotti. Toisessa riitti pari päivää lääkecoctail, sen jälkeen satunnaisesti jouduin ottamaan buranan. Haava parani nopeasti molemmalla kerralla. Liikkuminen auttoi kipuihin, ei siis mikään rehkiminen, vaan esim. ihan normaali kävely alkuun. Jo sairaalassa huomasi tuon, sängyssä jos makasi, oli kipuja, mutta kun kampesi itsensä hetkeksi jaloittelemaan, helpotti kipu. Kolmas sektio tulossa lähiaikoina, ei pelota yhtään.

Kolme sektiota: ensimmäinen perätilan vuoksi, kaksi muuta omasta pyynnöstä. Kaikki suunniteltuina, noin rv 36/37 kieppeillä.

Leikkaus aamulla, saman päivän iltana jalkeille ja seuraavana päivänä jo kävelemään valvontaosastolle vauvaa katsomaan ja hoitamaan. Pärjäsin pelkällä buranalla, eikä mitään hermosärkyjä ole ollut yhdenkään sektion jälkeen.

#68: ne ilmavaivat tulevat antibioottitiputuksesta. Se kuuri suoraan suoneen kun vatsa on tyhjä -> taatusti vatsa kipeä. En tajunnut ekan sektion yhteydessä, mutta toisen ja kolmannen sektion kohdalla otin kunnon maitohappobakteerikuurin jo ennen sektiota ja jatkoin leikkauksen jälkeen -> ei vatsavaivoja.

Sektion jälkeen saa nostaa mitä tahansa max 3kg painoista kantamusta, ei siis pelkästään vauvaa. :-) Näin ainakin ohjeistaa NKL.

Mulla pelkosektio 7 päivän päästä, ei ole tarvinnut tapella. Kys synnytyspaikkana ja silloin rv 39+2

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 16:07"]

Ehkä teilä sitten valmiiksi niin roikkuva vatsanahka, ettei eroa huomaa? Jälkikivuista olen kuulut muiltakin. Eikä sektioäiti saa kantaa kuin vauvaa. Kauppakassit yms muille nosteltavaksi. Sektio on iso leikkaus, vatsalihaksua leikataan ja kaikki vatsan peitteet. Miksi leikkausta vähätellään ja monesti sektion saa kuitenkin helposti? Olisi kiva kuulla näistä pieleen menneistä alatiesynnytyksistä, miten ne nostavat seuraavan synnytyksen ongelmia? Osa tottakai, ja jos on muodot on ryhävalas on itsestään selvää,että synnytyksessä on ongelmia kaikilla, hoitajillakin.

[/quote]

Surkea provo. Huomaa kyllä ettet tiedä sektiosta mitään, vatsalihaksia ei todellakaan leikata eikä kaikkia vatsanpeitteitä vaan mennään välistä. Tutustu biologiaan. Monella äidillä vatsa palautuu ja sektio ei ole mikään syy roikkuvaan vatsaan. Kun voi liikuntaa alkaa harrastamaan niin tottakai töitä pitää tehdä kehon eteen kuten muutoinkin raskauden jälkeen. Lihashuoltoa ja reipasta kävelyä kun haava on parantunut. Valmiiksi huonokuntoisilla tai liikuntaa harrastamattomilla näkyy pidempään mikä tahansa painonnousun aiheuttama veltostuminen. Alatiesynnyttäjillä näkee useammin rumaa ja velttoa pussukkaa, ei se palaudu jos ei töitä tee kunnon eteen :) Mene lukemaan epäonnistuneista synnytyksistä pervo johonkin muualle ja alatiestä löydät takuulla surullisen meheviä tarinoita repeämis-laskeumineen.

Takana oli kaksi kiireellistä sektiota joten kolmas meni suunniteltuna Naistenklinikalla, viikkoja taisi olla 39. Toivuin kerta kerralta paremmin, kolmas ei tuntunut juuri miltään, tietysti ei voinut nostella jne., mutta ihan kipulääkkeillä pärjäsin.

Kaksi suunniteltua sektiota. Eka perätilan vuoksi ja toinen pelkosektio. Perätilan kohdalla osui lääkäri, joka yritti voimakkaasti painostaa alakautta synnyttämään, mutta sain sitten lopulta sektion. Pelkosektion kohdalla yritin "parantaa" itseni ja kävin keskustelemassa kätilön, lääkärin ja psykiatrin kanssa . Ja monta kertaa kävin pelkosynnyttäjien synnytysvalmennuksessa, jota piti synnytyspelko-kätilöt. Lopulta päädyin sektioon ja siinä kohtaa ei tarvinnut enää taistella, koska olin varma asiastani. Eka sektio oli sovittu la:na, mutta synnytys käynnistyi aikaisemmin. Toka sektio tehtiin la:na. Toivuin molemmista sektioista todella nopeasti (3-4 päivän sairaalassa olon jälkeen kotiin). Niin ja nämä molemmat siis tyksissä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:41"]

Minulle tehtiin kiireellinen sektio joka on käytännössä ihan samanlainen toimenpide kuin suunniteltu sektio.

Toivuin älyttömän nopeasti, samana iltana kävelin jo ja kävin itse vessassa. Vauvaa pystyin nostamaan jo parin päivän päästä ja viikon kuluttua kävin jo reippailla kävelylenkeillä. Nyt 3kk jälkeen täysin toipunut, treenaan jo ensi kesän maratonille. Leikkauksen jälkeen riitti kipulääkkeeksi pelkkä Panadol. Ehdottomasti seuraavalla kerralla VAADIN suunnitellun sektion! 

[/quote] kuinka pitkä aika sektiosta niin kävelit omin tolpin? Sektio myöhään illalla ja seuraavan kerran olin jalkeilla seuraavan päivän iltapvllä ja ei olisi saanut yksin lähteä. Olin ihan sumussa, hyvä etten pyörtynyt. Maailma näytti hämärältä mutta selvisin. Puudutusta jäljellä jos kuinka paljon. Tosi hutera olo oli vaikka kaikki meni muuten hyvin.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:37"]

Kiitos vastauksista! Tuntuu, että sektiosta kuulee aina vain ne ikävät tapahtumat, mutta mukava lukea, että on myös hyvin menneitä sektioita! :) -ap

[/quote]kiireellinen sektio naistenklinikalla ja meni hyvin mutta en todellakaan samana päivänä lähtenyt käveleen. Niinku tuo yksi oli tehnyt.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 23:40"]Ottamatta kantaa aiheeseen, te jotka suunnittelette vapaaehtoista sektiota, olettehan tietoisia sen aiheuttamista riskeistä lapselle?

Sektio esimerkiksi lisää lapsen riskiä ykköstyypin diabetekseen sairastamiselle. Tutkimus: http://link.springer.com/article/10.1007/s00125-008-0941-z, jossa todetaan:

"This analysis demonstrates a 20% increase in the risk of childhood-onset type 1 diabetes after Caesarean section delivery that cannot be explained by known confounders."

[/quote]

Olen tietoinen. Diabetes, hengitystieongelmat ja allergiat ovat kuitenkin hyvin pieniä vaivoja verrattuna siihen, mitä alatiesynnytyksessä hapenpuutteen aiheuttamasta aivovauriosta voi seurata. Kokonaisuudessaan sektio on lapselle alatietä turvallisempi tapa syntyä, suurimmat riskit siinä kohdistuvat äitiin.

Itselläni on suunniteltu sektio edessä, ellei istukka siirry kohdunsuulta. Nyt se on liian pahasti tiellä alatiesynnytykseen.

[/quote]en ollut tietoinen riskeistä ja en ottanut edes selville. Luonnollista kautta alettiin suunnitella mutta tuli vauvalla vaikeuksia joten päädyttiin kiireelliseen sektioon. Allergioita ei ole lapsella ollut, kohta täysi-ikäinen ja minä en kuollut.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:37"]

Kiitos vastauksista! Tuntuu, että sektiosta kuulee aina vain ne ikävät tapahtumat, mutta mukava lukea, että on myös hyvin menneitä sektioita! :) -ap

[/quote] Kylla se toisinkin pain menee....valitettavasti. Komplikaatioiden vuoksi ensimmaisen vauvan jalkeen kaikki kolme seuraavaa tulivat myos sektioilla. Spinaali puudutus, ja se raastava tunne joka ampui varpaisiin saakka ensimmaisella kerralla, sai minulle paniikin aina kun paatettiin etta yksi lapsi viela....pelko leikkauksesta, ja kaikki sivuvaikutukset mita siita tuli eivat koskaan unohtuneet.

[/quote]

Mun sektio meni siis hyvin, mutta hyvä että kirjoitit tämän kokemuksesi. Näitäkin ois ihan hyvä kuulla, koska kaikkien kroppahan reagoi aina eri tavalla ja sektio on suuri rasitus ja puudutteisiin liittyy omat riskinsä. Todennäköisyydet on todennäköisyyksiä, mutta ei se siinä vaiheessa lohduta, jos ongelmat osuu omalle kohdalle. Tsemppiä myös sulle! Kysyisin vielä, että onko sulle jäänyt jotain pidempiaikaista vaivaa noista sektioista?

[/quote]Hyvin selvisin minäkin 44 vuotiaana sektiosta. Ruma arpi ei häiritse yhtään. Ei tehty mukavuussyistä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:51"]

Oon ymmärtäny, että sektiot tehdään yleensä viikkoa enne LA:ta?

[/quote] Juu, silta varalta, ettei synnytys ehdi kaynnistymaan....tosin nama on niissa tapauksissa, kun sektiosta on jo paatetty....

[/quote]

39+4 tehtiin mulla pelkosektio.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 22:41"]

Mulla on juuri Tyksistä toisenlainen kokemus. Sektion eteen sai todella tapella. Tuntui, että minun ohitseni puhuttiin - miehelleni eikä minulle, tyyliin "yritä nyt saada pikkuvaimo tajuamaan". Ensimmäisen täysin pieleen menneen alatiesynnytyksen kokemuksiani vähäteltiin ja lääkäri aivan raivoisasti hoki, miten hoitovirhettä ei ole tapahtunut. En sitä väitänytkään, en vain todellakaan halua seuraavalle lapselle sellaista alkua.

Huh! 

Ps. Salokin on vaihtoehto...

[/quote]ihan oikein lääkäri sanoi. Sektio on kallista lystiä yhteiskunnalle koskavitaan paljon enemmän henkilökuntaa. Sitten on niitä jotka oikeesti tarvitsee sektion, vauvan henki vaarassa. Kivulla sinun tulee synnyttämän sanoo vanha kirjakin. Itse sain sektion, vauvan henki oli vaarassa.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 22:41"]

Mulla on juuri Tyksistä toisenlainen kokemus. Sektion eteen sai todella tapella. Tuntui, että minun ohitseni puhuttiin - miehelleni eikä minulle, tyyliin "yritä nyt saada pikkuvaimo tajuamaan". Ensimmäisen täysin pieleen menneen alatiesynnytyksen kokemuksiani vähäteltiin ja lääkäri aivan raivoisasti hoki, miten hoitovirhettä ei ole tapahtunut. En sitä väitänytkään, en vain todellakaan halua seuraavalle lapselle sellaista alkua.

Huh! 

Ps. Salokin on vaihtoehto...

[/quote]Varmasti stressaavaa. Olenkin pohtinut, että onko näissä jotain sairaalakohtaisia eroja ja kenen mielipide/ammattitaito siinä painaa eniten. Tietenkin sen sairaalan näkökulman, mutta kenen siellä. Itse sain nimittäin todella helposti suunnitellun sektion naistenklinikalla. Olen toki sieltäkin kuullut näitä juttuja, jolloin on jouduttu tappelemaan enemmän...

[/quote]ei saa helposti, ei ollenkaan ellei ole jotain häikkää,