En tiedä olenko itse hullu vai mieheni

Teillä on täysin erilainen tapa käsitellä asioita, jos kumpikaan ei ole valmis tulemaan toista vastaan, vaan jatkaa itsepintaisesti omaa tapaansa, tuo ei tule koskaan onnistumaan ja ero on edessä.

Mies väittää mielestäni täysin päinvastoin asioita, olettaa jatkuvasti mitä mieltä minä olen. Ja nyt tosiaan uutena tuli tuo, että kokee minun manipuloivan ja tahallani satuttavan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Teillä on täysin erilainen tapa käsitellä asioita, jos kumpikaan ei ole valmis tulemaan toista vastaan, vaan jatkaa itsepintaisesti omaa tapaansa, tuo ei tule koskaan onnistumaan ja ero on edessä.

Olen huomannut, että mikään oma toimintatapani muuttaminen ei ole auttanut tilannetta ainakaan Ei voi tietenkään kaikki olla mieheni syytä, mutta ainakin tiedän itse kaikkeni antaneeni.

Hän myös sanoi, että on mulle ihan oikein että hän on monta kertaa hylännyt mut, kun olen ollut niin ärsyttävä ja vaativa ja että ei kukaan muukaan jaksaisi minua.

mies kokee jollain tavalla asiat joita et ole sillä tavalla tarkoittanut. Kysy miten toivoisi sinun asiat esittävän ettei hänelle tule niistä ikävä olo. 

Vierailija kirjoitti:

Hän myös sanoi, että on mulle ihan oikein että hän on monta kertaa hylännyt mut, kun olen ollut niin ärsyttävä ja vaativa ja että ei kukaan muukaan jaksaisi minua.

Kuulostaa mulculta. Älä odota henkistä tukea tuollaiselta, mene ammattiauttajalle keskustelemaan. 

Tuota varten olemassa terapeutit jotka osaa auttaa paremmin kuin oma puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Hän myös sanoi, että on mulle ihan oikein että hän on monta kertaa hylännyt mut, kun olen ollut niin ärsyttävä ja vaativa ja että ei kukaan muukaan jaksaisi minua.

Vaikutat kyllä vaativalta ja ärsyttävävälltä analysoijalta. Ota rennommin.

Välttelevä exmies oli tuollainen.

Aivan kaikki oli manipulaatiota ja ihan oikeasti mikään tapa käsitellä asioita EI käynyt. Lopulta kun eron hetkellä istuin alas ja kysyin voidaanko nyt edes puhua asiat läpi niin hän alkoi täristä, ravata ympäri kämppää ja hinkua. Hän näytti kuin olisi saanut sairaskohtauksen. 

Vasta kuukausia eron jälkeen haki apua ja myönsi että hänellä oli ongelma ja ei ole normaalia välttää kaikkea ongelmista puhumista jopa pakenemalla asunnosta.

Vuosia oikeasti yritin ja yritin noudattaa hänen hyvin vaikeita "sääntöjään" sille että milloin niistä asioista "saisi" puhua ja miten, jottei se olisi manipulaatiota, riidan haastamista, painostusta, väärä äänensävy, väärä hetki, väärä sanavalinta. 

Nykyisessä suhteessa ei voi edes kuvitella tuollaista sekoilua. Kaikesta saa ja pitää puhua ja mies kertoo jos tarvitsee tukea, omaa aikaa, kuuntelevan korvan, halauksen, tilaa, seuraa.. Sen sijaan itse ikävä kyllä kannan edelleen tuon suhteen jälkiä :( 

Jos jatkuvasti vain puhut erosta lasketaan se henkiseksi pahoinpitelyksi ja manibulaatioksi. Myös miehesi harrastaa samaa, mutta eri tavalla. Eli sanoisin, että molemmissa teissä näkyy traumat ja olette sekaisin. Tuonkin kertoo siitä, että ajattelit joko tai. Eli vain jommankumman kumman olevan. Se on mustavalkoista ajattelua. 

Miehen vika jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän myös sanoi, että on mulle ihan oikein että hän on monta kertaa hylännyt mut, kun olen ollut niin ärsyttävä ja vaativa ja että ei kukaan muukaan jaksaisi minua.

Kuulostaa mulculta. Älä odota henkistä tukea tuollaiselta, mene ammattiauttajalle keskustelemaan. 

Mikä helvetin terapeutti se mies on että kaiken paskan voi sen niskaan kaataa? Minulla ollut rankka lapsuus ja en jaksa vaivata ajatusta ikävillä ajatuksilla enää sekuntiakaan, miksi niistä pitää jauhaa? Terapeutit on sitä varten. Annas kun mies ois avautunut kokemuksistaan niin täällä sanoisitte että mies on vinkuva neiti, että käske hänen miehistyä.

En tajua mistä haluat puhua, lapsuudentraumoista vai parisuhteen ongelmista? Miten lapsuudentraumat liittyvät parisuhteeseen? Jos lapsuudentraumat vaivaa, hakeudu terapeutille.