Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suunniteltu sektio!
Te, joille on tehty suunniteltu sektio:
1. Miksi suunniteltuun sektioon päädyttiin?
--> Jos syynä oli pelko, oliko suuri "taistelu" saada sektio?
2. Millä viikoilla sektio tehtiin? (Olitko ensisynnyttäjä?)
3. Kuinka toivuit sektiosta?
Kommentit (190)
Neljä suunniteltua sektiota liian ahtaan lantion takia noin kahden vuoden välein.
Sektioista kolme tehtiin laskettuna päivänä ja viimeisin hieman aiemmin rv 39+0 omasta pyynnöstäni.
Toivuin yllättävän nopeasti. Viimeisimmällä kerralla sain kipupumpun. Olihan ihanaa kun ei ollut kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Sektio tehtiin omasta vaatimuksesta, edellisessä synnytyksessä repesin peräaukkoon saakka.
2. Viikot 39+2
3.Toivuin todella nopeasti alatiesynnytykseen verrattuna.
1. Laskettu synnytyspäivä oli maanantaina. Menin rutiinitarkastukseen edellisenä perjantaina. Minulla todettiin verenpaineen nousua, joten minut otettiin heti sairaalaan ja sektioaika oli juuri maanantaina.
Itse en olisi halunnut sektiota, mutta onneksi se tehtiin, koska myöhemmin kävi ilmi, että napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille. Ensisynnyttäjä olin.
2. Aika: Täsmälleen laskettu synnytyspäivä.
3. Toipuminen sujui aivan hyvin. Lapsi sai ihan alussa vähän sairaalan lypsymaitoa, mutta harjoittelin imettämistä kovasti sairaalassa ja sekin sujui mallikkaasti vähän liiankin kauan.
4. Jorvin sairaalassa.
1. Oli kiireellinen sektio, toivuin hyvin n. 3 viikossa.
2. Oli alatie ja toipumiseen meni 6 kk.
3. Oli suunniteltu sektio pelon vuoksi. Toivuin hyvin 3 viikossa.
1. Yliaikakontrollissa vauva todettiin liian suureksi minuun nähden.
2. 41+jotaki
3. Toki sen ekat päivät olin todella kipeä, mutta kun liikkui ja alkoi toimimaan, toipuminenkin edistyi vauhdilla. Toki olin vasta 22, väkisinkin varmaan vaikuttaa sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen hätä sektion ja muiden vatsaleikkausten vuoksi en saanut raskauden loppuvaiheessa kohdun repeämisvaaran vuoksi jos synnytys käynnistyisi, mennä kauas sairaalasta (esim. mökille). Toivuin sektiosta(kuten lukemattomista leikkauksista I) hyvin. Olen myös synnyttänyt esikoiseni alateitse ja suosittelen kuitenkin luomusynnytystä mieluummin kuin pelkosektiota. Synnytys ei ole paha juttu, älä usko pelottelupuheita!
1. Lapsi perätilassa ja napanuora kaulan ympärillä
2. Sektio oli suunniteltu viikolle 39, mutta vedet menikin jo 38 ja suunniteltu muuttui kiireelliseksi. Vielä leikkaukseen odottaessa yritettiin kovasti käännyttää normaaliin synnytykseen mutta en suostunut (TAYS)
3. Toipuminen oli tosi nopeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.
2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)
3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.
1. Diabetes
2. rv36-38
3.Nopeasti x 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Perätilan takia sektio, en olisi halunnut, mutta mun mitat ei riittäneet edes kokeilemaan alakautta
- 38+5
- 5,5 päivää sairaalassa, mokasivat puudutuksen kanssa pahasti ja oli ihan painajaismainen kokemus, menetin tosi paljon verta ja HB ja verenpaineet laskivat tosi pahasti. Kävelemään tuettuna pääsin 1,5päivää leikkauksesta. Haava parani hitaasti ja vasta 9kk päästä oli kivuton. Nyt 10+v sektiosta haava edelleen tunnoton ja inhottavan arka
Seuraavat alasynnytykset oli sit rajuja kun vaadin että ei saa leikata (paitsi tietenkin jos pakko)
1. Miksi suunniteltuun sektioon päädyttiin?
- Esikoisen kohdalla minun lantio (kuvattiin) verrattuna vauvan suureen kokoon (yli 4kg).
Toisen lapsen kohdalla päädyttiin sektioon, koska vauva oli otsatarjonnassa ja olisin ollut käytännössä ensialatiesynnyttäjä, olisi riskit olleet suuret ja päädyimme sektioon.
2. Millä viikoilla sektio tehtiin? (Olitko ensisynnyttäjä?)
- Viikolla 40
3. Kuinka toivuit sektiosta?
- Hitaasti.. sektiossa mennään seitsemän kerroksen läpi ja se kyllä sitten tuntuu jälkeenpäin. Kun alatiesynnyttäjät pomppivat ketterästi jääkaapille, niin minulla vasta alkoi kumarassa hiirenaskelin hipsuttelu :P Mutta kaikesta on selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Pieleen menneen alatiesynnytyksen jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi seuraavien lasten kanssa suunniteltu sektio.
2.39+3
3. 6h sektion jälkeen tunto palas niin et nousin ylös ja ei ollu mistä toipua, kun ei ollut kipuja yms. Heti sai jatkaa normaalia elämää, ja kotiutuessa aloin imuroimaan ja lenkkeilemään. Nostelua ainoastaan vauvan painon verran.
Te, jotka väitätte alatiesynnyttäjien toipuvan sektiosynnyttäjiä nopeammin, se on ihan yksilöllistä, miten kukin toipuu synnytyksestä. Itse olisin toipunut sektiosta varmasti nopeammin, jos se olisi synnytystapani ollut. Nimimerkki murtunut häntäluu, 3 asteen repeämät, istumaan kykenin 3 kk synnytyksestä, kävelemään 2 viikkoa synnytyksestä, ja kaupan päälle vammautunut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut suunniteltu vaan kiireellinen yliajalla, mutta vastaan koska itse pyysin ja perustelin pelolla (koska ainoa peruste jolla saa jos ei ehdoton pakko).
1. Tajusin, että lähtötilanne olisi johtanut hyvin suurella todennäköisyydellä vaikeaan ja kompleksiseen synnytykseen tai hätäsektioon, joten päädyin oman ja erityisesti vauvan turvallisuuden vuoksi pyytämään sektiota. Ei ollut taistelu, vaan ihana lääkäri sanoi että ”sinun synnytys, sinä päätät” ja jopa myönsi että tässä tilanteessa voi olla turvallisempi vauvalle (vaikka hänen täytyy kuulemma suositella alatietä virkansa puolesta). Myöhemmin tosin toinen lääkäri yritti käännyttää vielä leikkausjonosta synnytyssaliin, kuuntelin kiltisti mutta pidin pääni. (Takana oli yksi täysin turha pelkopolikäynti.)
2. Pari viikkoa yli lasketun. Olin ensisynnyttäjä.
3. Ekat päivät liikkuminen tosi vaikeaa, kipuja ei juuri ollut kun oli hyvät lääkkeet, mutta viikon päästä olin jo vaunulenkillä, toivuin tosi nopeasti ja piti siksi aina muistuttaa itseään ettei saa rehkiä.
4. En halua paljastaa, mutta iso yliopistollinen keskussairaala.
Kokemus oli muutenkin ihan mahtava, lapsen apgarit 9/9 jne., ensi kerralla (jos sellaista tulee) pyydän/vaadin suunniteltua pelkoperusteella jo etukäteen, niin ei mene odotusaika hukkaan panikoidessa kaikesta, mikä voi mennä pieleen alatiessä.
Vierailija kirjoitti:
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.
2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)
3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.
miten joku voikin olla noin nössö...
ymmärrän jos on edes jotain kokemusta, tai lapsen takia ( en itsekään tod. synnyttäisi perätilalasta.)
Mutta voi nyyyyyyyh kun mua vaan niiiiiiiiiin pelottaa... Nyyhkyti nyyh... Ei kukaan ansaitse tuollaista nössöä äidikseen.
Takana oli kaksi alatiesynnytystä, aina synnytyspelko ollut. Toinen synnytys traumaattinen, vaikka kaiken härdellin jälkeen ei jäänyt muuta kuin henkistä traumaa minulle.
Kolmannen kanssa otin puheeksi tämän edellisen traumaattisen synnytyksen. Sain lähetteen pelkopolille. Raskautta seurattiin myös äitiyspkl:lla muista syistä, jossa sitten asia tuli puheeksi lääkärinkin kanssa. Pelkopolilla kävin kerran kätilön kanssa keskustella. Valinta suunnitellusta sektiosta tai alatiesynnytyksestä jäi minulle. Mietin asiaa ja päädyin alatiesynnytykseen. Huom. sektiolla ei "peloteltu". Toivoin ns korjaavaa alatiesynnytyksen kokemusta, jonka sainkin onneksi ja kaikki meni täydellisesti. Tays oli sairaala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.
2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)
3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.
miten joku voikin olla noin nössö...
ymmärrän jos on edes jotain kokemusta, tai lapsen takia ( en itsekään tod. synnyttäisi perätilalasta.)
Mutta voi nyyyyyyyh kun mua vaan niiiiiiiiiin pelottaa... Nyyhkyti nyyh... Ei kukaan ansaitse tuollaista nössöä äidikseen.
Tässä maailmassa jotkut pelkäävät mm. papuja, siihen nähden synnytyspelko on minusta erittäin oikeutettua ja normaalia, vaikka takana ei olisikaan traumaattista synnytystä.
Syynä sektioon oli mun kapea lantio + synnynäinen lonkkavika ja molemmat lapset tulossa jalat edellä maailmaan. Sektio sattui ihan kohtuu paljon. Ei kannata kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.
2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)
3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.
miten joku voikin olla noin nössö...
ymmärrän jos on edes jotain kokemusta, tai lapsen takia ( en itsekään tod. synnyttäisi perätilalasta.)
Mutta voi nyyyyyyyh kun mua vaan niiiiiiiiiin pelottaa... Nyyhkyti nyyh... Ei kukaan ansaitse tuollaista nössöä äidikseen.
Sanoo kateellinen alatiesynnyttäjä joka käyttää lopun ikäänsä inkohousuja.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minun käsittääkseni useimmissa sairaaloissa laitetaan nimenomaan poistettavat tikit, joita yleisesti ottaen käytetään mieluummin silloin kun haavan infektioriski on suuri kuten sektiohaavoissa on.