Suunniteltu sektio!

Sektio tehtiin istukkaongelmien takia viikolla 37. Olin ensisynnyttäjä.

Sektiossa menetin yli 3 litraa verta ja tapahtui pieni hoitovirhe, joka onneksi ei saanut pitkäaikaisia seurauksia.

Toivuin nopeasti ja oikeastaan mitään kipuja ei ollut. Kävin pari kertaa fyssarilla, joka kuntoutti arven seutua.

Hyvät kokemukset sektiosta jäi ja se myös ehkä pelasti henkemme.

Lasta en saanut vierihoitoon tämän huonon kunnon takia (joka johtui sektioon johtaneista syistä), mutta uskon että Naistenklinikalla nykytiloissa olisin saanut. Mitään traumoja tästä ei jäänyt, meillä on koko loppuelämä aikaa.

Äidilläni...

1. Perätila ja ahdas lantio.

2. Tätä en tiedä.

3. Jälkikipuja melko pitkään, muuten hyvä.

4. Etelä-Karjalan keskussairaala

Lievä raskausmyrkytys. 2 viikkoa käynnistettiin mm. lääkkeillä. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt joten sektioon jouduttiin rv 40+2.

Sektion jälkeen olin toki kipeä, mutta kötilöidenkin mielestä toivuin normaalia nopeammin ja parin viikon kuluttua olin jo ihan hyvissä voimissa. Suurin työ oli siinä, kun piti muistaa, että ei saa nostella mitään ja koiran kanssa ei saanut käydä kuukauteen lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Lievä raskausmyrkytys. 2 viikkoa käynnistettiin mm. lääkkeillä. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt joten sektioon jouduttiin rv 40+2.

Sektion jälkeen olin toki kipeä, mutta kötilöidenkin mielestä toivuin normaalia nopeammin ja parin viikon kuluttua olin jo ihan hyvissä voimissa. Suurin työ oli siinä, kun piti muistaa, että ei saa nostella mitään ja koiran kanssa ei saanut käydä kuukauteen lenkillä.

Täytyy vielä lisätä, että olimme sairaalassa perhehuoneessa (suosittelen) ja todellakin sain lapsen heti vierihoitoon. Leikkaustehtiin klo. 12.10 ja jo illalla kävelin vessaan. Mies oli kyllä tarpeen sairaalassa, koska piti vauvaa silloin kun minua ommeltiin ja ensimmäiset 2 päivää vaihtoi vaipat ja kantoi, jos oli tarvetta. Tämä siksi, koska pelkäsin, että pudotan vauvan, jos tulee joku äkillinen liike ja kipu. Näin Pohjanmaalla.

"Too posh to push"

Synnytin reilun kokoisen esikoisen suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi, ulkokäännös ei onnistunut. Kävin myös pelkopolilla.

Sain vauvelin vierihoitoon heti heräämöstä tultuani. Epiduraalia en antanut poistaa 2 päivään joten sain sen kautta tehokkaan kivunpoiston ja pystyin olemaan jalkeilla lähes normaalisti heti leikkauspäivää seuraavana päivänä. Palauduin todella hyvin, arpi on muutaman sentin ja todella alhaalla eikä näy.

Kuopuksen synnytin alateitse muutaman vuoden myöhemmin, se oli paljon pahempaa ja monta kertaa kivuliaampaa. Imukupilla autetusta synnytyksestä haitaksi jäi virtsanpidätyskyvyn haasteita.

1. Miksi suunniteltuun sektioon päädyttiin?

Pelkosektio. Eka synnytys oli imukuppisynnytys ja jälkikomplikaatiot ja kaikki se kauhu yhteensä saivat toivomaan sektiota. Täysin siis oma-aloitteinen sektio. Ei ollut varsinaista käännnyttämistä, lääkäri jauhoi sektion riskeistä ja pysyin vankkumattomana kannassani.

2. Millä viikoilla sektio tehtiin? (Olitko ensisynnyttäjä?) Toinen synnytys, sektioaika 39+5

3. Kuinka toivuit sektiosta? Erittäin hyvin. Alatiesynnytyksestä kesti toipua kauan, että virtsanpidätyskyky ja repeämät parantuivat. Sektio sujui "helposti" eikä mitään haavaongelmia ollut. Kävelylenkillä vauvan kanssa olin jo kuuden päivän päästä sektiosta enkä vuodepotilaana hetkeäkään. Sektioarpi on huomaamaton.

Vierailija kirjoitti:

"Too posh to push"

0/5

Too posh to antaa vauvansa kuolla synnytykseen ja menettää oma henkensä siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

1)Perätila 2) 39+0 3)Olin tosi kipeä melkein kaksi viikkoa. Muutamaan päivään en voinut edes nostaa vauvaa ja senkin jälkeen oli vaikea kivulta liikkua. Tikkien poiston jälkeen helpotti.

Sektiossa ei nykyään laiteta poistettavia tikkejä. Mitä muuta valehtelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei tuo ilmi sektion ulkonäkö seikkoja? Itsellä alatiesynnytys, 4h synnytyksestä pystyssö ja keittelemässä kahvia ja laittamassa aamupalaa.

Sektio 40+5 vauvan erikoisen asentovirheen takia, siis alatiesynnytys ei olisi onnistunut mitenkään. Sektiota seuraavana päivänä ylös sängystä, mutta hutera olo pari päivää ja sairaalassa yhteensä 5pv ( sis. tulo- ja lähtöpäivä).

Suurin ero vatsanahan ja lihasten palatumisessa. Alatiesynnytyksestä nahka palautui nopeasti ja elastisesti. Sektiosta jäi todella ruma pussi vatsanahkaan, joka ei palaudu/  poistu kuin leikkaamalla. Samoin vatsalihaksien käyttö vaikeaa kun monen viikon kantokielto muulle kuin vauvalle yms. Tietysti jos on "palvelijoita" jotka käyvät kaupassa yms hoitavat asiat mikäs siinä on löhötä ja olla palveltavana. Vauvaahan saa siksi nostella, että muuten olisi todella hankalaa vauvanhoito, muuta ei saa nostaa. Sitten 6vk sektion jälkeen alkoivat hermo(?)kivut, jotka jatkuivat vaihtelevasti kunnes kaiketi kaikki sisäiset leikkausvauriot olivat parantuneet. Näistä ei kukaan ole maininnut mitään? Tälläsenä fitnessaikana.

arpi on sivuseikka, pääasia että vauva tuli maailmaan hengissä. Ei oo ollut kipuja sektion jälkeen. Kävin kaupassa ja hoisin huushollin ja tietenkin vauvan. Mies teki duunia. 

Niinpä. Kumman pinnallisia ollaan kun kyse on vain jostain ulkonäöstä eli arvesta joka on kuitenkin mahdolistanut terveen lapsen syntymisen ja säästänyt naisen alapään toiminnallisilta hankalilta vaivoilta.

Alatiesynnytyksen vaivoista ei sitten saisi puhua kun sehän on parasta. Ei saa valittaa arpisesta leikellystå ja revenneestå alapäästå eikä siitä miten pidätyskyky on pysyvästi huonontunut eikä parane vaikka mitå tekisi. Mutta nehän on vaan pikkuvaivoja mitä turhaan valittaa...

En muuten olisi ikinä antanut leikata välilihaa jos olisin tiennyt mikä vaiva niistä tulee seksielämään ja nyt sitten vielä vaihdevuosiiässä ihan esim liikuntaa harrastaessa.

Ja en ole enkä ole koskaan ollut ylipainoinen.

Kyllä laitetaan poistettavat tikit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1)Perätila 2) 39+0 3)Olin tosi kipeä melkein kaksi viikkoa. Muutamaan päivään en voinut edes nostaa vauvaa ja senkin jälkeen oli vaikea kivulta liikkua. Tikkien poiston jälkeen helpotti.

Sektiossa ei nykyään laiteta poistettavia tikkejä. Mitä muuta valehtelit?

Häh, no kyllä mulle laitettiin ainakin joitakin mitä piti käydä poistamassa. Mulle tehtiin suunniteltu sektio 2017.

En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja.

1. Pelkosektio.

Ei ollut minkäänlainen taistelu. Aloin puhua jo ensimmäiselle neuvolakäynnillä 8 raskausviikolla että en uskalla synnyttää ja haluan sektion. Neuvola koitti joka kerta lievittää pelkojani mutta lupasi jo alkuun että saan lähetteen pelkopolille sitten raskauden puolivälissä. Yksi pelkopoli käynti n. 24 rv. jossa juttelin kätilön kanssa ja hän sanoi että ketään ei pakoteta synnyttämään. Seuraava aika synnytystapa-arvio rv 36 jossa lekuri ultrasi ja ehdotti että jos suostuisin edes käynnistykseen. Sanoin että en uskalla ja kirjoitti sektioajan.

3. Rv 39+1. Olin (ja olen kai edelleen) ensisynnyttäjä.

4. KOKS

+ lisään että sektio oli itselleni hyvä kokemus ja jos joskus vielä yhden lapsen teen niin haluan silloinkin suunnitellun sektion. Se on minulle paras tapa saattaa lapsi maailmaan. Nykyinenkin oli jo 4,2 kg vaikka syntyi viikko ennen laskettua aikaa.

Eteisistukan vuoksi suunniteltu sektio rv 37+6. Kyseessä oli toinen lapseni. Toivuin melko nopeasti.

Kaksi ensimmäistä oli kiireellisiä sektioita, jotain kolmas oli suunniteltu.

Sektio tehtiin laskettua aikaa edeltävänä päivänä.

Noin kuukausi meni toipuessa kolmannesta sektiosta niin että pystyin suht normaalia elämää elämää. Lääkkeitä söin reilu kolmisen viikkoa. Pari kuukautta sektion jälkeen uskalsin varosvasti nostella esim kauppakasseja ja vaunuja.

TAYS Ilmoitin jo oman kunnan äippä neuvolassa että haluan sektion.

Näin lääkärin joka yritti käännyttää, pysyin kannassani. Kävin pelkopolilla ja ilmoitin taas haluavani sektion.

Minä sain pelkosektioni ja suomi yhden veronmaksajan lisää. Ensimmäisen päivän olin kipulääke koomassa mutta toisena päivänä hoidin jo vauvaa ja kolmantena pääsimme kotiin. En muista että olisin ottanut kotona enää kipulääkettä, vaan rautaa koska olin menettänyt pöydällä paljon verta. Ainoa negatiivinen asia oli että maitoa ei tullut tarpeeksi ja lopulta sain rintatulehduksen. 

Lapsi on terve  ja suosittelen sektiota kaikille sitä pohtivalle. 

Kolme tehty vauvan asentovirheen takia. Toipuminen oli toki kivuliasta ja hidasta, mutta vauvan nuuskiminen helpotti tuskaa. :D Yhdelle lapselle tuli sektion tyypillinen ongelma, eli vettä oli keuhkoissa ja hengittäminen vaikeaa, tehon kautta saatiin siis hänet. Olisinpa saanut synnyttää normaalisti, kateeksi kävi niitä hyvinvoivia alatiemammoja ja huomasi kyllä hyvin kuka oli joutunut sektioon ja kuka ei :DD kyllä siitä selviää, kunhan antaa itsensä parantua rauhassa, tsemppiä! :)

Viikolla 39+0 muistaakseni tehty jokainen.

Kyllä mulle vaan laitettiin kaksi vuotta sitten poistettavat tikit? Eikö täällä saa kertoa jos sektio ei ollut helppo? :D Mitä pahaa on jokaisen kertoa rehellisesti miten sektio meni, onko tämä joku uskonto missä kaikkien pitää samaa mantraa hokea?

Kova verenvuoto leikkauksessa aiheutti aika heikon olon ja tietty nyt paraneminen oli huomattavasti kivuliaampaa ja hitaampaa kuin normaalissa synnytyksessä, mutta parin päivän kipuhuipun jälkeen päivä päivältä oli prosentti kivusta taas kadonnut ja selvisi eteenpäin. Maito ei kunnolla noussut ja paskominen oli aivan helvettiä ja lopulta jouduin kaivamaan paskat ulos, kun vatsa kouristeli niitä suoliakin kipeästi havaiselle kohdulle, auts!! :D ja ne kätilön mahan painelut, en ikinä unohda, mutta maailman parhaan palkinnon sain tuosta suorituksesta ja uskalsin vielä tulla uudestaan raskaaksi, silläkin pelolla että joutuisin taas sektioon. Joillakin on vähemmän noita kipuja, mutta varmasti suurimmalla osalla niitä kuitenkin on ja ne menevät sitten ohi aikanaan. Muista pyytää kunnolla kipulääkettä ja vaatia sitä muutaman tunnin välein niin pääset helpommalla. Mitään kohtutulehduksia en onneksi saanut, kuten huonekaveri ja sitä oli kyllä omienkin kipujen ohi kauhea katsella. Ne on kuitenkin aika harvinaisia tietääkseni ja todennäköisesti selviät pelkillä paranemiskivuilla.

Vinkiksi kaikille sanoisin, että ottakaahan reippaasti kipulääkettä ja pistäkää kello soimaan että tajuatte pissata vaikkei tunnu hätä! Minä en tajunnut kun ei ollut tunnetta ja virtsarakko pääsi venähtämään niin, että pitkään oli pissaongelmia. Enää ei siis ole noita.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on jalkeilla reippaasti ja kivuttomasti lähes heti sektion jälkeen on yhtä todennäköistä kun se, että alatiessä menee joku vikaan. "Toivuin hyvin" ei myöskään kerro todellisuutta. Kyse on suuresta leikkauksesta ja kyllä se sattuu.

Pahinta on kuitenkin se, mitä täällä on kauttarantain sanottukin. Olet sängyssä kiinni pitkän aikaa, samalla kun sinulla on vastasyntynyt vauva jota koko keho vaatii hoivaamaan. Olet täysin riippuvainen muista alkuun. Sääntö taitaa edelleen olla myös se, ettet saa lasta edes vierihoitoon. Minulle tämä oli ainakin henkisesti todella raskasta.

Lisäksi kuulun siihen porukkaan, joka sai niitä oletettuja pysyviä ongelmia sektiosta. Kiinnikkeet muodostuivat niin pahaksi, että olen lopun elämääni riippuvainen säännöllisistä leikkauksista jotta pystyn elämään normaalia elämää.

Jos pystyisin vielä saamaan lapsia en suostuisi sektioon ellei lapsen henki olisi uhattuna. Sama jos voisin mennä ajassa 10v taaksepäin ja valita toisin.

Meillä esikoinen oli ensimmäiset tunnit isänsä rinnalla ihokontaktissa ja sen jälkeen vierihoidossa, toisen sektion jälkeen sain vauvan rinnalle heti heräämöön. Ensimmäiset päivät sängystä nousu oli vaikeaa, mutta meillä lapsella oli toinenkin vanhempi joka auttoi nostamaan vauvan rinnalle ja pärjättiin kummankin kanssa alusta asti ihan minimiavulla. Tämä toki riippuu myös puolisosta sekä synnytyssairaalan omasta kulttuurista. Jotkut sairaalat tukevat perheen pärjäämistä ja erityisesti isän osallistumista enemmän kuin toiset.