Nolointa mitä olet "alentunut" tekemään köyhyyden vuoksi?

Olen myynyt itseäni. Eihän se kivaa ollut mutta eipä ollut vaihtoehtojakaan.

Oli pakko ottaa yksityinen asuntokoppero opiskelijana pääkaupunkiseudulta, en saanut opiskelija-asuntoa. Rahat ei riittäneet elämiseen ja oli 12kk. ma. vuokrasopimus ennen kuin saatoin vihdoin muuttaa soluun. Huorasin, näpistelin ruokaa nälissäni, kerjäsin kadunkulmassa muutaman kerran kasvot peitettynä, tein töitä siivoojana, kuljin pummilla raitiovaunussa. Olin kuolla ionitasapainon häiriöön aliravitsemuksesta johtuen. Sen jälkeen aloitin huoraamisen.

Enpäs vielä olekaan tinkinyt integriteetistäni, enkä BTW aio tinkiäkään. Käyköön vaan vaikka ylpeys lankeemuksen edellä mutta ennemmin tapan itseni kuin lähden huoraamaan yksityiselle tai julkiselle. En ole tälle maalle tai kellekään vittuakaan velkaa. Jos tästä köyhyydestä, jossa en koko ikääni ole elänyt, on ollut jotain hyötyä, on se havainto siitä kuinka naurettava koko talousjärjestelmä itse asiassa onkaan. Monet ihmiset alentuvat ravaamaan oravanpyörässä jotta olisi mahdollisuus matkustella pari kertaa vuodessa ja ostella uutta taulutelkkaa muutaman kuukauden välein. Minä kasvatan oman ruokani ja elän ilman materian kahleita. Että enpä ole alentunut koskaan.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 22:51"]

Hei hyvät vessapaperivarkaat: kai te ymmärrätte, että se on maailman mittakaavassa ihan turha ylellisyystarvike? Etenkin jos on käsisuihku vessassa, ei paperilla tee oikeastaan mitään. Kysykää n. kiljoonalta intialaiselta...

[/quote]

Sen takia mä pöllinkin aikoinaan vaan rullan silloin ja toisen tällöin --> vieraat käytti paperia ja mä suihkua. En vaan kehdannut kertoa ettei mulla ole varaa ostaa sitä vessapaperia, joten sen takia sitä aina vessassa se yksi rulla oli.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 01:17"]

Enpäs vielä olekaan tinkinyt integriteetistäni, enkä BTW aio tinkiäkään. Käyköön vaan vaikka ylpeys lankeemuksen edellä mutta ennemmin tapan itseni kuin lähden huoraamaan yksityiselle tai julkiselle. En ole tälle maalle tai kellekään vittuakaan velkaa. Jos tästä köyhyydestä, jossa en koko ikääni ole elänyt, on ollut jotain hyötyä, on se havainto siitä kuinka naurettava koko talousjärjestelmä itse asiassa onkaan. Monet ihmiset alentuvat ravaamaan oravanpyörässä jotta olisi mahdollisuus matkustella pari kertaa vuodessa ja ostella uutta taulutelkkaa muutaman kuukauden välein. Minä kasvatan oman ruokani ja elän ilman materian kahleita. Että enpä ole alentunut koskaan.

[/quote]

arvostan enemmän" yksityisyrittäjiä" ,kuin kaltaisiasi sossun pummeja tai nuoria eläkeläisiä.

Myynyt vihkisormukseni,kyllä itketti.

Juonu bileissä/baarissa kavereiden ja tuttujen, joskus myös uusien tuttavuuksien juomia. Joskus tekosyyllä: hei mikäs drinkki sul on? Saako maistaa? Ja joskus muka erehdyksissä ja joskus muute vaan.  suomalaiset on usein nii kännissä jo klo 00 että ei tuota juurikaan ongelmia maistella luvatta ja huomaamatta toisten ostamia juomia.

Mä olen tehnyt vaikka mitä. perusjuttuja ja muuta hirveää:

-varastanut vessapaperia ja käsipyyhkeitä.

-hakenut yliopistolta eu-ruokakasseja

-pöllinnyt leipää yliopiston ruokalasta

-mennyt baariin rahatta ja juonut hylättyjä bissejä (yök)

-ottanut baarissa vaan vesilasin ja täyttänyt illanmittaan lasia kassissa olevilla siidereillä (heh...vähä noloa...)

-ostanut sätkätupakkaa (joskus vielä poltin. yök.)

-hakenut sossusta useaan kertaan rahaa suoralla kusetuksella.

-pummanut vanhemmilta rahaa keksityin sääliperustein.

-varastanut poikakaverin lompakosta jonkun kympin.

-myynyt varastamani polkupyörän.

-väärentänyt konserttilipun kopiokoneella (aikoinaan onnistui)

-tehnyt kotiviiniä

-syönyt pelkkää kaurapuuroa viikkoja

-ottanut juoksupizzan, juoksutaksin.

-mennyt takakautta pääsymaksulliseen yökerhoon salaa

-vaihtanut vaatteesta toiseen merkkilogoa.

Minulla 90-luvulla opiskellessa leipä ei ollut aina niin leveää. Rahaa sain kerran 100 mk humalaiselta kun osasin laulaa hänen toivomansa kappaleen kadulla, odotin pikemminkin saavani turpiini ja olin setelistä kummissani mutta pinkaisin grillille tilaamaan ruokaa koska olin vesipaastonnut olosuhteiden pakosta melkein viikon.

Sukseesta rohkaistuneena ja nälän kurniessa mahassa ei auttanut muu kuin lähteä kadulle laulamaan selvinpäin. Eniten pelkäsin, että tuttuja tulee katsomaan kurjaa kohtaloani. Selvisinpä siitäkin ja nykyään esiinnyn vaikka kenelle tahansa eikä puntti tutise.

Sain myös kadulla laulaessani erikoisen treffitarjouksen. Minun piti lähteä sunnuntaipäivälliselle kolmekymppisen, sivistyneen ja hyvännäköisen miehen kanssa. Miehen äiti oli kuulemma kovistellut poikaansa tuomaan jonkun kivan tytön näytille (hih) ja poika teki äitinsä iloksi työtä käskettyä vaikkei ollutkaan naisista kiinnostunut seksuaalisesti. Vilkuilimme miehen kanssa toisiamme mamman luona kuin pahaiset kakarat ja ruoka oli todella hyvää. 

Teen opiskelun ohessa työtä kaupassa ja sieltä saa ottaa vanhaksi mennyttä tavaraa mukaan. Hamstraan päiväysvanhaa ruokaa mukaan niin paljon kuin voin. Pitkät päivät kyllä väsyttävät. Aamulla kouluun, illaksi töihin ja puolen yön aikoihin kotiin. Onneksi tälle keväälle sain paljon verkkokursseja eli ei tarvitse matkustaa koululle niin usein. Matkaa on reilu tunti per suunta. Kamalinta mitä olen köyhänä opiskelijana joutunut tekemään oli kaiken mahdollisen irtaimiston, astioiden, vaatteiden yms. myyminen. Lopulta nukuin patjalla, omistin vain muutaman vaatteen, pari tuolia, yhden ikivanhan räsymaton, kattovalaisimen ja vanhan läppärin. Kun rahat taas loppuivat, myin itseäni muutaman kerran. Sitten onneksi sain töitä kaupasta.

Tää on todella noloa... olin jo muuttanut omilleni ja opiskelin. En saanut vanhemmiltani rahallista tukea ja loppukuusta oli rahat niin lopussa, että yks yö sitten menin vanhempieni kotiin ja lapoin kassiin jotain kuivakaapissa olleita ruokia heidän nukkuessaan, oli kyllä niin pimeää että mukaan tarttui lähinnä kaurahiutaleita ja jotain vastaavaa. :D Tuo kyllä hävettää todella paljon, miten mä oon voinut tehdä tuollaista.. ja kun miettii et jos oisin jäänyt "kiinni"? Oisin hävennyt silmät päästäni

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:42"]

- koulussa söin kuin hevonen, se oli päivän ainoa ateria jotakin näkkileipää iltapalaksi lukuunottamatta. Ostin aina kahvia ja join sitä + polttelin tupakkia, näillä pysyi nälkä poissa.

[/quote]

Eikö niillä tupakkarahoilla olisi voinut ostaa ruokaa?

[/quote]

Et tainnut lukea koko sepustustani ? Varastimme siis ystävän kanssa kaupasta röökiä, siihen aikaan niitä oli pitkä hylly jossain karkkiosaston lähellä, ei ollut mitään automaatteja. Senkus laitoit koriin ja hyllyn välissä hups tipahti reppuun.

Sama vanha täti joka majoitti minua ajoittain, joskus jopa ruokaa antoi saattoi lahjoittaa minulle jonkun jämäaskin myös joskus.

Lisäksi itse sätkiä käärimällä pääsee aika halvalla. Tupakka-aski kesti vähintään 3 päivää käsissäni (nykyisin en polta kun olen äiti).

Nämä siis tapahtuivat ikävuosina 16-18v, en saanut opintotukea ollenkaan vanhempien tulojen takia, he taas heitti mut kylmästi ulos joten olin tuloton ja asunnoton. Että aika lailla vituttaa noi teidän "periaatteesta' köyhäilyt, oisin tehnyt mitä vaan saadakseni opintolainaa mut en saanut.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:28"]

Ostanut luotolla kodintavaroita uuteen asuntoon

Ottanut ilmaiseksi kalusteita kadulta jossa ne odottivat kierrätysautoa (asun ulkomailla ja täällä on tollanen systeemi että vanhat tavarat voi laittaa kerran kuussa kadulle, josta ne sitten haetaan kierrätyskeskukseen ilmaiseksi)

[/quote]hei rent one on ihan ok, ja kadunvarresta kannattaa dyykata etenkin tosi rikkailta asuinalueilta. :))

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 01:05"]

Olen myynyt itseäni. Eihän se kivaa ollut mutta eipä ollut vaihtoehtojakaan.

[/quote]

Mäkin....mutta aloin nauttia itseni myymisestä ja teen sitä edelleen vaikka on hyvä homma ja perhekin :)

Köyhä en varsinaisesti ole ollut, mutta tuloton. Puolisolla oli kuitenkin töitä. Keräsin pulloja. Siihen jäi koukkuun, joten jatkoin vielä kun pääsin kurssille ja aloin saada päivärahaa. Nykyään olen töissä ja jätän ne enemmän tarvitseville, sillä meillä päin ei kyllä ehjät panttipullot keräämättä jää. 

Tulottomuuden aikoihin, jolloin ruokarahaksi puolison palkasta jäi asumisen jälkeen aika vähän, miinulla oli kaupassa mukana lista, mihin oli jo etukäteen laskettu hinnat ja mitä mikin saa maksaa. Jos budjetti meni väkisin yli esim. hinnannousun tai edullisimman tuotteen puuttumisen vuoksi, jotain vähiten tarpeelllista jätettiin ostamatta.

Tää ketju pitäis näyttää päättäjille. Kamalaa opiskiskelijoiden elämä. Saadakseen ruokaa on pakko valehdella, pölliä ja myydä itseänsä. Ihan kauheeta!

Opiskelijana varastin wc-paperia, dyykkasin UFFin laatikot, tein töitä baarissa pöytien siivoojana ja varastin sieltä tyhjiä pulloja, opiskelijariennoissa salakuljetin oman pullon yökerhoon ja täytin vedellä kun juoma loppui, kävelin kaksi kertaa opiskelijaruokalan kassan ohi maksamatta, ostin vain punasilla hintalapuilla merkittyä ruokaa ja laitoin pakkaseen (pakastemaito on muuten pahaa), yms.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:42"]Teininä kun opiskelin (hävettää kyllä mutta pakkohan se on hengissä pysyä):

- kaikki vaatteet dyykattuja, hyväntekeväisyyskirppareilta ja äitin vanhoja. Siihen aikaan ei kirppiksiltä saanut mitään kaunista toisin kuin nykyään.

- baariin saatoin mennä pari euroa (silloin markkoja) taskussa, miehet tarjosi koko illan juomat ja tupakit, joskus jos kävi tuuri jopa ruokaa tai taksikyydin.

- kaverin kanssa varastettiin meikkejä, tupakkaa, koruja, suklaata, hiusvärejä yms. Olen tästä tosi häpeissäni ja pahoillani nyt :( Anteeksi!

- koulussa söin kuin hevonen, se oli päivän ainoa ateria jotakin näkkileipää iltapalaksi lukuunottamatta. Ostin aina kahvia ja join sitä + polttelin tupakkia, näillä pysyi nälkä poissa.

- pari kertaa myin itseäni. pitkään olin tuloton ja asunnoton, kiersin päivät kaupunkia esim. kirjastossa hengasin. Yöksi pyysin pääsin kaverin luo tai yhden vanhan sukulaistädin. 

- lopulta iskin jonkun random ruman ja tyhmän luuserin perusteena se että hällä oli oma kämppä, loisin sitten siellä pari vuotta tulottomana. Sorry.

Nyt aikuisena (köyhyyskierre jatkuu, jee):

- olen joutunut hakemaan sossusta rahaa :(

- joskus jos ruoka ja rahat on olleet ihan loppu, olen vienyt meidät lasten kanssa mun vanhemmille päiväksi syömään heidän ruokia, anteeksi tästäkin.

- kaikki meillä on kirppikseltä. Dyykkasin viimeksi eilen.

- jos lapset sairastuu, pyydän exää viemään heidät lääkäriin, mulla ei ole varaa lääkkeisiin yms. Ja niin edelleen.

[/quote]Sinä kuulostat tyhmältä. Siksi ehkä et ole osannut hoitaa raha-asioitakaan. Jos valitset tupakoinnin, jottei olisi niin nälkä niin huhhuh! Se kuitenkin on aika kallista ja saisit siihen hintaan ihan terveellistä ruokaa. Alussa puolustit tyhmiä tekoja, että on pysyttävä hengissä. Miten kaupasta hiusvärien ja meikkien ym.varastaminen hengissä pysymiseen auttoi? Etkä kuulosta saaneen vieläkään järkeä päähän, vaikka sinulla on jo lapsia. Surullista. Itsestä voin kertoa sen verran, että olen minäkin köyhä opiskelija, mutta onneksi en sentään ole idiootti, joka sössii itse elämänsä pahempaan suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Varastin vessapaperia yliopiston vessasta.

Keräsin omenoita puiston omenapuista ja söin niitä koko syksyn, keitin lopuista vielä hilloakin ja söin sitä ruoaksi kun ei ollut muuta.

Dyykkasin taloyhtiön yhteisestä roskiksesta säännöllisesti.

Söin yliopiston ruokalassa lounaalla aina ihan tajuttoman määrän salaattia ja riisiä ruoan kanssa, että elin sillä iltaan saakka (joskus oli rahaa vain tähän yhteen ateriaan päivässä)

Kun tulin raskaaksi, raaskin ostaa yhdet kunnolliset äitiysalushousut. Niitä sitten pyykkäsin nyrkkipyykillä joka ilta... Muutaman vanhat kalsarit tuunasin itse äitiysalushousuiksi - neuvolantädin ilme oli näkemisen arvoinen.

Ainoa näistä, jota häpeän, on vessapaperin varastaminen. Sitä tein vain pari kertaa, ihan pakosta. Nykyään palkkani on pienehkö, mutta aina on varaa ostaa ruokaa. Se on ihanaa!

[/quote]

Minulla on kolme lasta, eikä ole koskaan tullut mieleenkään ostaa mitään erillisiä äitiysalushousuja.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:33"]

Otin kerran rahaa vastaan vanhemmiltani, kun tuli sellainen kuukausi, että oli pakko mennä sekä lääkärille että hammaslääkärille eikä ruokaraha millään riittänyt, vaikka olin hamstrannut kaappiin makaronia ja näkkileipää. Jotain viidenkympin luokkaa siis.

[/quote]

Miksi alapeukkuja? Minun vanhempani ovat todella huonopalkkaisia duunareita, mutta he kustansivat samaan aikaan myös siskoni opintoja. He antoivat meille kuukausittain sadan euron avustuksen, ettei tarvitsisi ottaa lainaa, mutta silti se raha ei aina riittänyt. Oli todella suuri kynnys mennä sanomaan, että tarvitsen lisää, koska se aiheutti myös vanhemmilleni ja siskolleni taloudellisen ahdingon siinä kuussa.

[/quote]

Alapeukut varmasti siksi, että ekasta viestistäsi tuli sellainen kuva, että yrität kettuilla niille jotka pyytävät vanhemmilta.