Nolointa mitä olet "alentunut" tekemään köyhyyden vuoksi?

Varastin vessapaperia yliopiston vessasta.

Keräsin omenoita puiston omenapuista ja söin niitä koko syksyn, keitin lopuista vielä hilloakin ja söin sitä ruoaksi kun ei ollut muuta.

Dyykkasin taloyhtiön yhteisestä roskiksesta säännöllisesti.

Söin yliopiston ruokalassa lounaalla aina ihan tajuttoman määrän salaattia ja riisiä ruoan kanssa, että elin sillä iltaan saakka (joskus oli rahaa vain tähän yhteen ateriaan päivässä)

Kun tulin raskaaksi, raaskin ostaa yhdet kunnolliset äitiysalushousut. Niitä sitten pyykkäsin nyrkkipyykillä joka ilta... Muutaman vanhat kalsarit tuunasin itse äitiysalushousuiksi - neuvolantädin ilme oli näkemisen arvoinen.

Ainoa näistä, jota häpeän, on vessapaperin varastaminen. Sitä tein vain pari kertaa, ihan pakosta. Nykyään palkkani on pienehkö, mutta aina on varaa ostaa ruokaa. Se on ihanaa!

Otin selvää milloin lähistön supermarketeissa oli tuote-esittelijöitä, ja kiersin sitten kaikkien kauppojen esittelyt ja söin niin paljon kuin kehtasin. Iltapala kuitattu.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:04"]

Opintoraha riittää kyllä hyvään ruokaan ihan hyvin, kun on sinkku.  --- kyllä välillä voi leffaan mennä tai pitää pienen herkkupäivän.

[/quote]

:::::::::::::::::DDDDDDDDDDDDDD:D.d.:D:Ddd-d-d-d:D::DD:D:D:D:DDDDdddd

t. Ilman opintolainaa tilini menisi miinukselle vuokran maksun jälkeen.

[/quote]

Oma valinta asua kalliisti. Itse olen Helsingissä asunut ensin 400 euron yksiössä, jolloin tein opintotuen lisäksi töitä. Kun lopetin työt, muutin 198 euron opiskelijasoluun.

[/quote]

Tietysti se on minun vikani, että halpoihin kämppiin on jumalaton tunku. Sama koskee niitä työpaikkoja, joihin on mahdollista päästä ilman alan tutkintoa. Minä en näet suinkaan ole ainut työn ja asunnon perässä oleva tässä kaupungissa.

Ihmisille tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, että se omalla kohdalla hyväksi todettu toimintatapa ei todellakaan sovi kaikille. Osalle se tapa on jopa täysi mahdottomuus. Luulisi kaikille jo olevan itsestäänselvyys, että ihmiset ja ihmisten elämät/senhetkiset tilanteet ovat erilaisia. Mutta ei.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:36"]Ottanut opintolainaa ja käyttänyt luottokorttia.

[/quote] Huh huh, miten repäisevää. Olen itsekin syyllistynyt samoihin tekoihin!

Mä olen myös varastanut vessapaperia, mutta en häpeä sitä koska olin silloin alaikäinen ja asuin isän kanssa, jonka rahat menivät kurkusta alas. Edes opiskelijana en ole ollut niin köyhä kuin kotona asuessa. Sellasia asioita joita oikeasti häpesi oli Se, että menin kaverille usein viikonloppuisin yökylään jotta saisin pestä hiukset shampoolla. Kaveri tiesi tilanteeni kotona ja häneltä sain myös hänen vanhoja vaatteitaan ja söin heillä todella usein. Kaverin vanhemmat eivät tienneet kotioloistani, tai tiesivät kyllä että isä on työtön ja siksi meillä eletään melko niukasti, mutta eivät tienneet että on alkoholisti. Silloin en halunnut joutua huostaanotetuksi mistään hinnasta, mutta jälkikäteen ajateltuna olis ehkä kannattanut mennä.

En oikeastaan häpeä; hoitotarvikkeen varastaminen sairaalasta. Enää en ole köyhä.

Teininä kun opiskelin (hävettää kyllä mutta pakkohan se on hengissä pysyä):

- kaikki vaatteet dyykattuja, hyväntekeväisyyskirppareilta ja äitin vanhoja. Siihen aikaan ei kirppiksiltä saanut mitään kaunista toisin kuin nykyään.

- baariin saatoin mennä pari euroa (silloin markkoja) taskussa, miehet tarjosi koko illan juomat ja tupakit, joskus jos kävi tuuri jopa ruokaa tai taksikyydin.

- kaverin kanssa varastettiin meikkejä, tupakkaa, koruja, suklaata, hiusvärejä yms. Olen tästä tosi häpeissäni ja pahoillani nyt :( Anteeksi!

- koulussa söin kuin hevonen, se oli päivän ainoa ateria jotakin näkkileipää iltapalaksi lukuunottamatta. Ostin aina kahvia ja join sitä + polttelin tupakkia, näillä pysyi nälkä poissa.

- pari kertaa myin itseäni. pitkään olin tuloton ja asunnoton, kiersin päivät kaupunkia esim. kirjastossa hengasin. Yöksi pyysin pääsin kaverin luo tai yhden vanhan sukulaistädin. 

- lopulta iskin jonkun random ruman ja tyhmän luuserin perusteena se että hällä oli oma kämppä, loisin sitten siellä pari vuotta tulottomana. Sorry.

Nyt aikuisena (köyhyyskierre jatkuu, jee):

- olen joutunut hakemaan sossusta rahaa :(

- joskus jos ruoka ja rahat on olleet ihan loppu, olen vienyt meidät lasten kanssa mun vanhemmille päiväksi syömään heidän ruokia, anteeksi tästäkin.

- kaikki meillä on kirppikseltä. Dyykkasin viimeksi eilen.

- jos lapset sairastuu, pyydän exää viemään heidät lääkäriin, mulla ei ole varaa lääkkeisiin yms. Ja niin edelleen.

Jouduin ostamaan halpis nahkalaukun :(

Töissä Mäkissä. Rehellistä työtä joo, mutta kyllä nolotti kun työpaikkaa kysyttiin.

Tein töitä siivoojana. En käynyt yli vuoteen kertaakaan ulkomailla, en edes Ruotsissa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:04"]

Ihmisille tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, että se omalla kohdalla hyväksi todettu toimintatapa ei todellakaan sovi kaikille. Osalle se tapa on jopa täysi mahdottomuus. Luulisi kaikille jo olevan itsestäänselvyys, että ihmiset ja ihmisten elämät/senhetkiset tilanteet ovat erilaisia. Mutta ei.

[/quote]

Tismalleen samaa olen ihmetellyt jo iät ajat. Aina jatkuu tämä sama vääntäminen siitä, kuinka sen opintorahan pitäisi riittää ihan jokaiselle kun se kerran riittää peräkylän pirkollekin! No jumalauta, ei riitä! Ihminen EI VOI VALITA KAIKKEA ITSE. Jotkut asuvat kalliissa isommissa kaupungeissa siksi, ettei kyseistä alaa voi opiskella muualla tai sitten muusta painavasta, henkilökohtaisesta syystä ei ole mahdollisuutta asua muualla. Asuntojen hinnat voivat olla pilvissä, halpoihin asuntoihin on tajuton jono, kaikkea ei voi saada ja niin edelleen.

Itsekin opiskelin aikoinaan Tampereella ja asuntoni oli onneksi kohtuullisen hintainen. Otin opintolainaa opintorahan lisäksi, elin suht nuukasti ja silti oli välillä rahat niin loppu, että söin esim viikon pelkkää spagettia.

Minäkin olen varastanut vessapaperia ja pyrkinyt kaikin keinoin hyötymään varakkaampien ihmisten kutsuista koteihinsa. Anteeksi, ilmainen ruoka maistui kun nälätti... samoin ilmaiset kyydit olivat kivoja.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:42"]

- koulussa söin kuin hevonen, se oli päivän ainoa ateria jotakin näkkileipää iltapalaksi lukuunottamatta. Ostin aina kahvia ja join sitä + polttelin tupakkia, näillä pysyi nälkä poissa.

[/quote]

Eikö niillä tupakkarahoilla olisi voinut ostaa ruokaa?

Varastin parin vuoden ajan kaiken käyttämäni vessapaperin yliopiston vessasta. Opiskelijalounaalla söin kaksinkertaisia annoksia, jotta olisin pärjännyt yhdellä syömisellä koko päivän. Keräsin pulloja (salaa, huppari päällä, jotta kukaan tuttu ei vaan näkis).

Ottamaan poskeen porttikongissa vanhemmalta mieheltä et sain ruokarahaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:31"]En tiedä, mitä sukupuolta kirjoittajat ovat, mutta tuli mieleen mm., että joutuvatko miespuoliset köyhät myymään itseään?  Nimittäin tässä taitaa vähän näkyä miten paska kasautuu naisten harteille. 

[/quote]

Aikamoinen mutumarttyyrikompleksinen loppu sun kommentissa.

Yllättikö nyt et pääasiassa naisten foorumilla naisten ongelmat nousee etusijalle.

Kyllä köyhiä opiskelijamiehiä on ihan yhtä lailla jotka selviytyy asioista omalla tavallaan

Dyykannut ruokaa, syönyt useamman päivän pelkkää riisiä soijakastikkeella, lainannut rahaa kavereilta/perheenjäseniltä, joutunut käymään useampaan otteeseen kaupassa vinguttamassa sitä samaa tilillä ollutta 5 euroa, perunut kymmeniä menoja rahapulan takia (alkaen ihan siitä, että ei ole rahaa bussilippuun), hakenut sossusta apua, kerännyt hiluja taskujen pohjalta että saisi edes jotain ruokaa, valehdellut kymmeniä kertoja, ottanut pikavippejä, joutunut ulosottoon ja menettänyt luottotietoni.

Melkein kaikkea muuta on tullut tehtyä, paitsi varastettua tai mitään itsensä myymistä tms. Pitkä ja kivinen tie, ja siltikin tosi harva tietää tämän minusta. Onneksi nyt on asiat parempaan päin.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 14:16"]

Dyykannut ruokaa, syönyt useamman päivän pelkkää riisiä soijakastikkeella, lainannut rahaa kavereilta/perheenjäseniltä, joutunut käymään useampaan otteeseen kaupassa vinguttamassa sitä samaa tilillä ollutta 5 euroa, perunut kymmeniä menoja rahapulan takia (alkaen ihan siitä, että ei ole rahaa bussilippuun), hakenut sossusta apua, kerännyt hiluja taskujen pohjalta että saisi edes jotain ruokaa, valehdellut kymmeniä kertoja, ottanut pikavippejä, joutunut ulosottoon ja menettänyt luottotietoni.

Melkein kaikkea muuta on tullut tehtyä, paitsi varastettua tai mitään itsensä myymistä tms. Pitkä ja kivinen tie, ja siltikin tosi harva tietää tämän minusta. Onneksi nyt on asiat parempaan päin.

[/quote]

Leipäjonossa olen myös käynyt muutaman kerran. Ja todellakin käyttänyt vaatteet siihen asti, että ne hajoavat lopullisesti.

Ja siis pääsyy tähän on ollut vaan silkka tyhmyys. On ollut muitakin vastoinkäymisiä ja huonoa tuuria, opiskelua jne, mutta ihan itseäni ja omaa järjenjuoksuani saan tästä pääosin syyttää. Aika kauan meni, että tajusin sen ja aloin ottamaan itseäni niskasta kiinni asian suhteen.

Opiskelijana tuli oltua köyhä. Opiskelijana pärjäsin kuitenkin paremmin kuin työttömänä, koska asumiskulut oli pienemmät (asuin mitättömällä vuokralla vedettömässä talossa).  Mulla oli kuitenkin koira, joka piti ruokkia. Tuli otettua se sisälle, kun se  nurkilla pyöri. Kukaan ei vastannut lehti-ilmoitukseen.

Opiskelijana maaliskuu-91: söin perunavelliä, makaronia, kananmunia ja ketsuppia kuusi viikkoa putkeen, kun opintolainaraha oli loppu ja työtili vielä odotuksessa, ja opintoraha oli n. 300 mk/kuukausi. Olin aloittanut ilta- ja viikonlopputöissä. Koira söi mahansa täyteen. Hain sossusta matkarahat kesätyöpaikalleni. Hain sossusta myös matkarahat kummitytön ristiäisiin (olin kummiksi pyydetty enkä kehdannut kieltäytyä). Lahjan, satukirjan, ostin kirpputorilta. Iltatyöpaikasta olisi ollut duunia noin toukokuun alusta syyskuun alkuun joka päivä.

10 viikon karenssi: (erosin kausityöpaikasta työkkärin mielestä perusteettomasti, vaikka todistajia oli eron aiheesta) (Käpälöinti ja sanallinen ahdistelu pomon taholta). (Myöhemmin kys. työpaikka joutui oikeuteen useammastakin työlakien laiminlyönti- ja kiusaamissyistä eikä sinne osoitettu enää työntekijöitä) Loparien ottaminen osui onneksi heinäkuuhun, ja söin marjoja, sieniä, perunoita, kaalia ja porkkanaa ja ongin. Kerran rämmin päivän lakkasuolla ja minun piti myydä ne, mutta söin ne nälkääni. Mutta mieltä kirvelee vieläkin se työkkärin akan nöyryyttävä haukkuminen, että olen muka laiska lusmu, joka on ottanut loparit ihan ilkeyttään. Karenssi oli epäreilua. Mielenterveys siinä työpaikassa olisi mennyt.

Muutin etelä-Suomeen. Työttömyys talvella -91 ja keväällä -92: söin koiranruokaa. Ostin siis koiranruoka-altaasta jauhelihaa ja paistoin sitä ruuaksi. Askartelin kaikenlaista, pannulappuja, sukkia, tumppuja, hattuja ja möin. Rahaa ei satasta enempää (siis markkoja) jäänyt, kun maksoin vuokran 1100 markkaa ja sähkölaskun 200 markkaa ja  koiranruuat. Söin puuroa. Mutta olisin tarvinnut päästä silmälääkäriin ja saada uudet lasit. Nöyrryin ja menin sossuun, kuitenkin vasta toukokuussa, jolloin se naisihminen siellä miltei pyörtyi kuultuaan, miten olin taiteillut hengissä. Sain rahaa asumistukea 600 markkaa ja toimeentulotukea jonkun sata markkaa, mikä tuntui ihan kamalalta rahakasalta. En ollut tiennyt koko asumistuen olemassaolosta....

Sitten pääsin heinäkuussa töihin. Sen jälkeen olen ollut yhden päivän työtön. Enkä ole sossua tarvinnut. Koira kuoli 15-vuotiaana, arviolta.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:42"]

- koulussa söin kuin hevonen, se oli päivän ainoa ateria jotakin näkkileipää iltapalaksi lukuunottamatta. Ostin aina kahvia ja join sitä + polttelin tupakkia, näillä pysyi nälkä poissa.

[/quote]

Eikö niillä tupakkarahoilla olisi voinut ostaa ruokaa?

[/quote]

Ehkä makaroonia ja perunaa. Mitä luulet?

Tupakkaa polttelemalla säästää enemmän. Yksi aski riittää viikon ja vie nälän. Ei liho makaroonista ja perunasta.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:42"]

Teininä kun opiskelin (hävettää kyllä mutta pakkohan se on hengissä pysyä):

- kaikki vaatteet dyykattuja, hyväntekeväisyyskirppareilta ja äitin vanhoja. Siihen aikaan ei kirppiksiltä saanut mitään kaunista toisin kuin nykyään.

- baariin saatoin mennä pari euroa (silloin markkoja) taskussa, miehet tarjosi koko illan juomat ja tupakit, joskus jos kävi tuuri jopa ruokaa tai taksikyydin.

- kaverin kanssa varastettiin meikkejä, tupakkaa, koruja, suklaata, hiusvärejä yms. Olen tästä tosi häpeissäni ja pahoillani nyt :( Anteeksi!

- koulussa söin kuin hevonen, se oli päivän ainoa ateria jotakin näkkileipää iltapalaksi lukuunottamatta. Ostin aina kahvia ja join sitä + polttelin tupakkia, näillä pysyi nälkä poissa.

- pari kertaa myin itseäni. pitkään olin tuloton ja asunnoton, kiersin päivät kaupunkia esim. kirjastossa hengasin. Yöksi pyysin pääsin kaverin luo tai yhden vanhan sukulaistädin. 

- lopulta iskin jonkun random ruman ja tyhmän luuserin perusteena se että hällä oli oma kämppä, loisin sitten siellä pari vuotta tulottomana. Sorry.

Nyt aikuisena (köyhyyskierre jatkuu, jee):

- olen joutunut hakemaan sossusta rahaa :(

- joskus jos ruoka ja rahat on olleet ihan loppu, olen vienyt meidät lasten kanssa mun vanhemmille päiväksi syömään heidän ruokia, anteeksi tästäkin.

- kaikki meillä on kirppikseltä. Dyykkasin viimeksi eilen.

- jos lapset sairastuu, pyydän exää viemään heidät lääkäriin, mulla ei ole varaa lääkkeisiin yms. Ja niin edelleen.

[/quote]

Liian alhainen sosiaaliapu opiskelijoille ajaa heidät hyväksikäytetyksi tai pahimmillaan rikoksen polulle. Etenkin uhreina ovat usein tytöt...