Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
En minä äitinä mistään ole tinkinyt. Osaan ohjeistaa, käskeä ja delegoida.
Jatkan vielä: Annan myös vastuuta ja edellytän itseohjautuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä äitinä mistään ole tinkinyt. Osaan ohjeistaa, käskeä ja delegoida.
Kuulostaa ihanalta vanhemmuudelta. Nautitko lastesi seurasta?
Vierailija kirjoitti:
Tuliko tämä oikeasti kellekään yllätyksenä? Kyllä on pitkälti tasa-arvo edelleen monessa asiassa Suomessakin pelkkien kauniiden puheiden asteella.
Todellisuudessa naiset tinkii urastaan, palkasta, eläkkeestä, omasta ajasta ja jaksamisesta, omasta terveydestä jnejnejne.
Joo, ei tullut yllätyksenä. Nämähän eivät ole mitään shokkiuutisia vaan raportteja.
Tasaisin väliajoin mediassa raportoidaan että tässä asiassa tasa-arvo ei toteudu. Eikä vieläkään. Eikä vieläkään. Eikä tänäkään vuonna. Eikä nytkään. Eikä nyt.
Asia vain todetaan ja sitten jatketaan aivan samoin kuin ennen. Näin on menty ainakin 25 vuotta ja varmaan kauemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä äitinä mistään ole tinkinyt. Osaan ohjeistaa, käskeä ja delegoida.
Kuulostaa ihanalta vanhemmuudelta. Nautitko lastesi seurasta?
Rakastan lapsiani yli kaiken. En kuitenkaan näe syytä urahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä äitinä mistään ole tinkinyt. Osaan ohjeistaa, käskeä ja delegoida.
Kuulostaa ihanalta vanhemmuudelta. Nautitko lastesi seurasta?
Rakastan lapsiani yli kaiken. En kuitenkaan näe syytä urahtua.
Uhrautua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Miksi mies ei voi käydä töissä ja kauempaa?
Mahdollisesti joskus tilanne on tuo. Nyt paikkakunnalla pitää kiinni omistusasunto, jota on vaikea saada kaupaksi. Kun emme pysty muuttamaan hyvän työpaikan perässä oikeasti kauemmas, niin minun tehtävä kaikenlaista pätkätyötä, mitä sattuu täältäpäin saamaan. Sellaisen varaan taas ei voi oikein elämää suunnitella.
Olette siis muuttaneet miehen työn perässä johonkin muuttotappiopitäjään ja katsoneet järkeväksi ostaa sieltä asunnon, ettekä mennä vuokralle?
Anteeksi, en yleensä halua moittia toisten valintoja, mutta nyt olette todellakin tehneet tyhmästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä äitinä mistään ole tinkinyt. Osaan ohjeistaa, käskeä ja delegoida.
Jatkan vielä: Annan myös vastuuta ja edellytän itseohjautuvuutta.
Itseohjautuvuuden vaatimus tietenkin liittyy puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lätkävaimot miljonäärimiehineen ei käy esimerkkinä, noita kuvioita on meillä niin vähän. Mutta onhan se taludellisesti katastroofi jos se 5 kertaa enemmän tienaavan puolison pitäisi olla vaikka vuosi kotona. Se on sitä aikaa juuri kun on asuntovelat nuorilla pareilla suurimmillaan. Kaksi uraohjusta pikkilapsiperheessä on käytännösssä vaikea kuvio. Tiedän monia jossa 2 lääkäriä alkaa kilpailla uranoususta keskenään. Jos vaimo voittaa mies hankkii kahden vuoden sisällä eron. Kannattiko kilpailla. Teini-ikäiset voivat joutua heitteille kun äitikin on " uraohjus ". Itse olen hoitanut lapset 3---4 vuotiaiksi kotona ja apuna on myöhemmin ollut lasten mummi ja joskus palkattu lastenhoitaja. Olen halunnut pitää vaki virastani kiinni , se o naisen turva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin tunnustettaisi aluksi että naiset tinkivät urahaaveistaan koska nimenomaan haluavat olla kotona lasten kanssa uranluonnin sijaan. Jostain syystä hormonien laskiessa (luontaisesti) lasten kasvaessa nuo jälkeenpäin koittaa syyllistää miehiä siitä että heidän uramahdollisuutensa on torpattu sillä varjolla ettei firmat katso naisten valitsemaa kotonaoloaikaa samanarvoiseksi kuin töissä saman ajan olleiden miesten työkokemusta.
Minusta ongelma on se kuvitelma, että koulutettu ihminen muka putoaa täysin kärryiltä ja muuttuu ameebaksi, jos on pois töistä pari vuotta. Oikeasti näin ei ole, mutta sitä käytetään tekosyynä. Jos työelämä kestää kokonaisuudessaan 30-40 vuotta, niin miksi nillitetään muutamasta vuodesta?
No varmaan siksi että on halunnut olla muutaman vuoden pois. Kyllä se kertoo työnantajalle kiinnostuksen puutteesta. Vaikka syynä olisi se että mies on haluton ottamaan hoitovastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset valitsette tuollaisia miehiä kumppaneiksi? Kannattaiasiko ehkä valita mie joka varmasti olisi valmis tinkimään myös omasta urasta eikä laita lastenhoitoa täysin äidin harteille?
Naisen omasta miesvalinnastahan tässä kyse.
Eipä se sovi miehenkään urasta tinkiminen. Sellainen mieshän on surkea luuseri. Tässä vaaditaan monesti yhtälöä, joka ei ole mahdollista.
Kun olisi edes ura.
Sitten voisi edes miettiä lasten saamista, nyt ei ole varaa ja ikääkin alkaa olla liikaa.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lätkävaimot miljonäärimiehineen ei käy esimerkkinä, noita kuvioita on meillä niin vähän. Mutta onhan se taludellisesti katastroofi jos se 5 kertaa enemmän tienaavan puolison pitäisi olla vaikka vuosi kotona. Se on sitä aikaa juuri kun on asuntovelat nuorilla pareilla suurimmillaan. Kaksi uraohjusta pikkilapsiperheessä on käytännösssä vaikea kuvio. Tiedän monia jossa 2 lääkäriä alkaa kilpailla uranoususta keskenään. Jos vaimo voittaa mies hankkii kahden vuoden sisällä eron. Kannattiko kilpailla. Teini-ikäiset voivat joutua heitteille kun äitikin on " uraohjus ". Itse olen hoitanut lapset 3---4 vuotiaiksi kotona ja apuna on myöhemmin ollut lasten mummi ja joskus palkattu lastenhoitaja. Olen halunnut pitää vaki virastani kiinni , se o naisen turva.
Se on katastrofi jos mies tienaa enemmän. Jos nainen tienaa enemmän, silloin vuosi on tervetullut tauko naiselle joka musertuu työpaineiden alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Miksi mies ei voi käydä töissä ja kauempaa?
Mahdollisesti joskus tilanne on tuo. Nyt paikkakunnalla pitää kiinni omistusasunto, jota on vaikea saada kaupaksi. Kun emme pysty muuttamaan hyvän työpaikan perässä oikeasti kauemmas, niin minun tehtävä kaikenlaista pätkätyötä, mitä sattuu täältäpäin saamaan. Sellaisen varaan taas ei voi oikein elämää suunnitella.
Olette siis muuttaneet miehen työn perässä johonkin muuttotappiopitäjään ja katsoneet järkeväksi ostaa sieltä asunnon, ettekä mennä vuokralle?
Anteeksi, en yleensä halua moittia toisten valintoja, mutta nyt olette todellakin tehneet tyhmästi.
Muutin aikanaan opintojen perässä paikkakunnalle. Miehelle oli heikosti koulutettuna iso juttu saada vakituinen työ ja hän halusi hankkia asunnon. Täällä ollaan edelleen. Joskus on kokeiltu töiden vuoksi eri paikkakunnalla asumista, muttei toiminut hyvin.
Voit moittia ihan vapaasti toimintaani tyhmäksi. Tämä on kuitenkin sellainen parisuhde, joka merkitsee minulle paljon enemmän kuin mikään työpaikka ikinä. Jos jokin asia elämässä on todella merkityksellinen, voi sen eteen jotain uhratakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on monesti naiselle heikko kohta, joka laitetaan työn ja itsensä edelle. Äidinvaistokin on tekijä, joka sotkee kuviota. Ne hemmetin tunteet.
No eikä ole vaan ihan opetetut tavat. Tuo helvetin äidinvaistokin on keksitty vain että saadaan nainen ahdettua muottiin. Mistään isänvaistosta ei puhuta koskaan.
Äidinvaisto on keksitty, jotta ammoisina aikoina naiset pystyivät saamaan lapset edes joskus avioeron yhteydessä. En muista milloin tuota retoriikkaa alettiin käyttämään täsmälleen, mutta silloin vuonna nakki ja muusi lapset meni melkein 100% miehelle, koska miehellä oli enemmän rahaa ja tämä nähtiin tärkeimpänä lasten kasvatuksessa.
Äänestä perussuomalaisia niin naisen oikeutesi kapenevat entisestään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Miksi mies ei voi käydä töissä ja kauempaa?
Mahdollisesti joskus tilanne on tuo. Nyt paikkakunnalla pitää kiinni omistusasunto, jota on vaikea saada kaupaksi. Kun emme pysty muuttamaan hyvän työpaikan perässä oikeasti kauemmas, niin minun tehtävä kaikenlaista pätkätyötä, mitä sattuu täältäpäin saamaan. Sellaisen varaan taas ei voi oikein elämää suunnitella.
Olette siis muuttaneet miehen työn perässä johonkin muuttotappiopitäjään ja katsoneet järkeväksi ostaa sieltä asunnon, ettekä mennä vuokralle?
Anteeksi, en yleensä halua moittia toisten valintoja, mutta nyt olette todellakin tehneet tyhmästi.
Muutin aikanaan opintojen perässä paikkakunnalle. Miehelle oli heikosti koulutettuna iso juttu saada vakituinen työ ja hän halusi hankkia asunnon. Täällä ollaan edelleen. Joskus on kokeiltu töiden vuoksi eri paikkakunnalla asumista, muttei toiminut hyvin.
Voit moittia ihan vapaasti toimintaani tyhmäksi. Tämä on kuitenkin sellainen parisuhde, joka merkitsee minulle paljon enemmän kuin mikään työpaikka ikinä. Jos jokin asia elämässä on todella merkityksellinen, voi sen eteen jotain uhratakin.
Ja miehesi onkin epäröimättä uhrannut sinun tulevaisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ei ikinä huomioda sitä, ettei kaikkea mitata rahassa ja kaikissa kyselyissa juuri perhe on ihmisille työtä tärkeämpi ja tämä on totta eritryisesti naisten kohdalla.
Saavat siis jotain parempaa tilalle ja mikä ihme insentiivi naisille on edes luoda uraa jos siitä ei ole kuin lähinnä haittaa parisuhdemarkkinoillakin?
Olet väärässä.
Tutkitusti naiset katuvat kuolinvuoteellaan eniten sitä, että ovat tuhlanneet elämänsä lasten ja miehen palvelemiseen, ja uhranneet omat unelmansa, opiskelunsa ja työnsä.
Mieshän ei saa tuollaista edes ajatella. Miehen pitää katua sitä, että ei ole,ollut tarpeeksi lastentanssin, vaikka,olisi,sollutmsidottuna lapsiin koko vapaa- aikansa. Miksi tällaiset naiset sitten hankkivat lapsia? Luulevatko he, että muut huolehtivat kilvan niistä? Valtaosalla ihmisistä ei se ura ole tavallista duunia kummempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Miksi mies ei voi käydä töissä ja kauempaa?
Mahdollisesti joskus tilanne on tuo. Nyt paikkakunnalla pitää kiinni omistusasunto, jota on vaikea saada kaupaksi. Kun emme pysty muuttamaan hyvän työpaikan perässä oikeasti kauemmas, niin minun tehtävä kaikenlaista pätkätyötä, mitä sattuu täältäpäin saamaan. Sellaisen varaan taas ei voi oikein elämää suunnitella.
Olette siis muuttaneet miehen työn perässä johonkin muuttotappiopitäjään ja katsoneet järkeväksi ostaa sieltä asunnon, ettekä mennä vuokralle?
Anteeksi, en yleensä halua moittia toisten valintoja, mutta nyt olette todellakin tehneet tyhmästi.
Muutin aikanaan opintojen perässä paikkakunnalle. Miehelle oli heikosti koulutettuna iso juttu saada vakituinen työ ja hän halusi hankkia asunnon. Täällä ollaan edelleen. Joskus on kokeiltu töiden vuoksi eri paikkakunnalla asumista, muttei toiminut hyvin.
Voit moittia ihan vapaasti toimintaani tyhmäksi. Tämä on kuitenkin sellainen parisuhde, joka merkitsee minulle paljon enemmän kuin mikään työpaikka ikinä. Jos jokin asia elämässä on todella merkityksellinen, voi sen eteen jotain uhratakin.
Ja miehesi onkin epäröimättä uhrannut sinun tulevaisuutesi.
Millähän tavalla uhrannut? Minulle on töitä joka tapauksessa riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin tunnustettaisi aluksi että naiset tinkivät urahaaveistaan koska nimenomaan haluavat olla kotona lasten kanssa uranluonnin sijaan. Jostain syystä hormonien laskiessa (luontaisesti) lasten kasvaessa nuo jälkeenpäin koittaa syyllistää miehiä siitä että heidän uramahdollisuutensa on torpattu sillä varjolla ettei firmat katso naisten valitsemaa kotonaoloaikaa samanarvoiseksi kuin töissä saman ajan olleiden miesten työkokemusta.
Minusta ongelma on se kuvitelma, että koulutettu ihminen muka putoaa täysin kärryiltä ja muuttuu ameebaksi, jos on pois töistä pari vuotta. Oikeasti näin ei ole, mutta sitä käytetään tekosyynä. Jos työelämä kestää kokonaisuudessaan 30-40 vuotta, niin miksi nillitetään muutamasta vuodesta?
No varmaan siksi että on halunnut olla muutaman vuoden pois. Kyllä se kertoo työnantajalle kiinnostuksen puutteesta. Vaikka syynä olisi se että mies on haluton ottamaan hoitovastuuta.
Mitä hyvää maailmaan tuo noin jyrkkä näkemys, että ihmisellä ei saa olla mitään muuta elämää kuin työ. Että vuoden tai parin vauva-aika tarkoittaa, ettei ole kiinnostusta? Ei ole muka kiinnostusta, vaikka olisi suorittanut pitkän koulutuksen kyseisellä alalla?
Oikeasti suurin osa ihmisistä on parempia työntekijöitä, jos onnistuvat yhdistämään työn, vapaa-ajan ja ihmissuhteensa. Mutta ei, työnantajille näyttää olevan tärkeintä vain se, että saadaan kaikki mehut puristettua irti yksilöstä ja sitten otetaan toinen tilalle.
Voisi vähän miettiä, mitä merkitystä millään työpaikalla, tuotteella tai palvelulla oikeastaan on, jos ei synny uusia ihmisiä niitä ostamaan. Jos kerran asenne on se, että lapsista on vain haittaa, niin montako vuotta ihmiskunnalla on aikaa? Tänään syntyneistä vanhin elää ehkä 120-vuotiaaksi. Sitten loppuu.
No, ymmärrän, että on kiire saada myytyä lisää kännyköitä se 120 vuotta, jotta sijoittajat saavat rahansa ennen kuin kuolevat itse.
Ja ihan oikeasti, suurimmalla osalla miehistä ei myöskään ole mitään uraa, vaan ihan tavallinen työ.
Miehistä suurin osa on ihan tavallisia duumareita. Ja niin on tietysti naisistakin. Ja siltikin näissä perheissä nainen on se, joka jää kotiin. Palkkakin saattaa olla lähes sama, mutta siltikin moni mies on haluton pitämään edes isyyslomia.
Tiedän tapauksen, jossa mies jäi isyyslomalle sen taki, että kaverit olivat sanoneet, että kannattaahan se ilmainen loma pitää. Mies ei siis jäänyt lomalle sen takia, että olisi hoitanut lasta, vaan sen takia, että saa lomaa.