Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Tämä on niin suomalainen ongelma:) Asioista ei osata puhua ennen perheen perustamista vaan mietitään vasta jälkeenpäin. 

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

Olen joutunut. Tosin tämä johtuu lähinnä siitä että jouduttiin muuttamaan sinne missä miehen työ oli. Täällä taas ei oo töitä mulle. Toki jos oltais jääty vanhalle paikalle elintasomme olis todella huono mun pienellä paska palkalla tai työttömyyskorvauksella eikä mulla oo mitään etenemis mahdollisuuksia omalla alallani. Joten loppujenlopuksi hyvä näin. Ei meillä mies vois jäädä kotiin perhe vapaille koska sillon meillä jäis laskut, talolainat ja ruuat saamatta.

Tunnen useamman uranaisen, jonka mies on ennen raskautta luvannut jäädä vanhempainvapaalle, kun lapsi on puoli vuotta eli täysimetyksen aika on ohi. Kenenkään näistä mies ei pitänyt lupaustaan.

Ei se etukäteissopiminen siis tunnu auttavan, kun mies ehtii ennen suunnittelemaansa vanhempainvapaata nähdä, millaista se vauva-arki on.

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.

Kyllä sitä työtönkin joutuu urahaaveistaan luopumaan. Tämä on kurjaa varsinkin, jos tavoitteena oli nimenomaan hyvä työura ja siihen panostaminen, eikä lapsikaan ole. Silti aivan vain työttömyyttä, eikä uutta ammattiakaan pääse opiskelemaan. Kuntouttavaan työtoimintaan tai lähihoitajaopintoihin pakottamista odotellessa.

työtön nainen, lapseton sinkku

Luulin että meillä ei ole vanhanaikaiset roolit, kunnes tulin vauvan kanssa kotiin. Miehen ura ei edes nikotellut, järkytyksekseni hän vain lisäsi ylitöitä siinä kohtaa. Vuosia myöhemmin pariterapiassa tunnusti, että töissä oli helppoa ja kivaa.

Jouduin tekemään myös lyhennettyä, että joku hakisi lapsen joskus päivähoidosta. Koska mies otti ylitöitä ja ulkomaankeikkoja, vaikka oli sovittu, että hän vähentää, jos tehdään lapsia.

Olen nykyään yh, urani lähti taas käyntiin vasta, kun poika meni lukioon, ja alkaa olla melkein aikuinen.

En voinut tietää, että hän ei ole lapsiperheihmisiä, ennen kuin käytännössä, kun tilanne oli jo päällä. Puheita riitti.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Moni kaltaisesi nainen on ikisinkku, koska sopivia miehiä on niin harvassa.

Näissä ei ikinä huomioda sitä, ettei kaikkea mitata rahassa ja kaikissa kyselyissa juuri perhe on ihmisille työtä tärkeämpi ja tämä on totta eritryisesti naisten kohdalla.

Saavat siis jotain parempaa tilalle ja mikä ihme insentiivi naisille on edes luoda uraa jos siitä ei ole kuin lähinnä haittaa parisuhdemarkkinoillakin?

Mun mieheni oli kotona reilun puoli vuotta esikoisen kanssa, lapsen ollessa yli vuoden. Muiden kolmen kanssa olin kotona itse lapsen ensimmäisille synttäreille. Ihan omasta tahdostani. Sitten päivähoitoon. Ura vähän kärsi, mutta ihan sama. (olen ylempi toimihenkilö eli amk-tasoon kouluttautunut)

Enemmän tuo vaikutti urakehitykseen, etten jäänyt kolmeksi vuodeksi kotiin kunkin lapsen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Näissä ei ikinä huomioda sitä, ettei kaikkea mitata rahassa ja kaikissa kyselyissa juuri perhe on ihmisille työtä tärkeämpi ja tämä on totta eritryisesti naisten kohdalla.

Saavat siis jotain parempaa tilalle ja mikä ihme insentiivi naisille on edes luoda uraa jos siitä ei ole kuin lähinnä haittaa parisuhdemarkkinoillakin?

Koska ihmisellä on monia eri tarpeita ja ne saattavat lyödä toisiaan korville (vrt. Liikunta ja herkuttelu). Tytöillä on sama koulu kuin pojilla ja moni menestyy koulussa, ihan luonnollista että syntyy urahaaveita, etenkin kun Suomi on kahden tulonsaajan maa, jotta perhe pärjää taloudellisesti.

Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.

Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.

Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä

Eräs toinen tutkimus taas sanoo, että jos mies ei ole töissä niin nainen miettii eroa koko ajan

En ole urahaaveista joutunut luopumaan, mutta kyllä melkoista kädenvääntöä jossain vaiheessa käytiin siitä, onko minun työni yhtä tärkeää kuin miehen.

Miehen mielestä minun olisi kuulunut joka käänteessä joustaa työstä milloin minkäkin syyn takia. En ollut silloin vielä vakituisessa toimessa vaan tein keikkatyötä. Olisi pitänyt kysyä mieheltä, koska hänelle mahtaa sopia, että otan työtarjouksen vastaan. Ja kun olin töissä, niin minun olisi aina pitänyt olla se, joka hakee lapsen hoidosta jos lapsi sairastuu kesken päivän ja myös hoitaa lasta se muutama päivä, koska eihän hän voi olla töistä pois.

Mies on erittäin vanhanaikainen ajatuksiltaan, mitä lastenhoitoon tulee. On naisten homma hoitaa lapset ja miehen homma hoitaa työ.

Siinä oltiin monta kertaa kova kovaa vasten, kun asioista väännettiin. Vaadin tasapuolisuutta ja se kyllä aika hyvin onnistui.

Uran ja äitiyden yhteensovittaminen onnistui kyllä, mutta ei mitenkään kovin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Eräs toinen tutkimus taas sanoo, että jos mies ei ole töissä niin nainen miettii eroa koko ajan

Lähde? Jos esität jotain tutkimusta huomioitavaksi, lähde tulee kertoa. Muutoin ole hiljaa.

Just tämän takia en kestä itkua "naisen eurosta". Jos valtaosa äideistä asettaa kotonaolon uran edelle, niin tottakai se näkyy palkassa väestötasolla!

"Myös jos puoliso tienaa enemmän, äiti on usein valmis joustamaan ja astumaan syrjään."

:D No shit. Ihan omasta vapaasta tahdostaan.