Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin tunnustettaisi aluksi että naiset tinkivät urahaaveistaan koska nimenomaan haluavat olla kotona lasten kanssa uranluonnin sijaan. Jostain syystä hormonien laskiessa (luontaisesti) lasten kasvaessa nuo jälkeenpäin koittaa syyllistää miehiä siitä että heidän uramahdollisuutensa on torpattu sillä varjolla ettei firmat katso naisten valitsemaa kotonaoloaikaa samanarvoiseksi kuin töissä saman ajan olleiden miesten työkokemusta.
Eivätkä tingi. Se on vieläkin pakon sanelema juttu josta nainen kärsii koko loppuelämänsä. Miehet loisii ja maksattaa kaiken naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Miksi mies ei voi käydä töissä ja kauempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.
Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.
Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä
Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.
Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.
Ja miksi oletat, että miehet ovat automaattisesti huonoja hoitamaan vauvoja, kun taas naiset jotenkin maagisesti on siinä yberhyviä?
Niin, koska sinut on opetettu pienestä pitäen ajattelemaan noin ja nykyään tästä ajattelusta ollaan tietoisia ja siitä halutaan eroon, ei pippeli jalkojen välissä tee kenestäkään huonoa hoitamaan vauvaa, eikä pippelin puuttuminen tarkoita, että olisi varmasti hyvä vauvanhoitaja.
Koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Ei naiset ihan hyvää hyvyyttään ole alunperin päätyneet lapsista pääosin huolehtimaan. Pippelin kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä, miesten ja naisten muut erot vaikuttaa enemmän.
Nainen eroaa miehestä siten että nainen synnyttää mies ei. Se on ainut ero. Lasta ei tarvitse imettää. Mies voi hoitaa lapsen aivan niin kuin nainenkin eikä naiseen ole koodattu mitään lapsen hoito-ohjetta lapsen syntyessä. Lasta ei hoideta pimpillä eikä pippelillä. Ainut luontainen ero on se että miehet ovat vastuuta pakoilevia, laiskoja ja loisivia.
Sitten ne raukkaparkamiehet ihmettelee kun ei ole yhteyttä omaan lapseen.
Niin, eli miehet ja naiset ovat erilaisia, kuten tuossa viestissä kirjoitin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.
Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.
Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä
Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.
Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.
Ja miksi oletat, että miehet ovat automaattisesti huonoja hoitamaan vauvoja, kun taas naiset jotenkin maagisesti on siinä yberhyviä?
Niin, koska sinut on opetettu pienestä pitäen ajattelemaan noin ja nykyään tästä ajattelusta ollaan tietoisia ja siitä halutaan eroon, ei pippeli jalkojen välissä tee kenestäkään huonoa hoitamaan vauvaa, eikä pippelin puuttuminen tarkoita, että olisi varmasti hyvä vauvanhoitaja.
Koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Ei naiset ihan hyvää hyvyyttään ole alunperin päätyneet lapsista pääosin huolehtimaan. Pippelin kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä, miesten ja naisten muut erot vaikuttaa enemmän.
Nainen eroaa miehestä siten että nainen synnyttää mies ei. Se on ainut ero. Lasta ei tarvitse imettää. Mies voi hoitaa lapsen aivan niin kuin nainenkin eikä naiseen ole koodattu mitään lapsen hoito-ohjetta lapsen syntyessä. Lasta ei hoideta pimpillä eikä pippelillä. Ainut luontainen ero on se että miehet ovat vastuuta pakoilevia, laiskoja ja loisivia.
Sitten ne raukkaparkamiehet ihmettelee kun ei ole yhteyttä omaan lapseen.Äidinmaito on lapsen paras ravinto. Mikään korvike ei pääse lähellekään äidinmaitoa. Jotkut osaa asettaa lapsen tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Isäkin ehtii hoitaa lasta vaikka äiti imettäisi ne ratkaisevat kuukaudet.
Nainen päättää itse imettääkö vai ei ja monesti imetys ei edes onnistu kun naisen elimistö on niin shokissa eikä saa kotonakaan nukkua yhtään. Eli vauva, mies ja pullo.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".
Tavallinen työpaikkakin voi olla paikka, jossa luoda uraa. Voi yletä tai kivuta palkkaluokissa ylöspäin. Itse rämmin toiseksi ylemmän ja ylimmän palkkaluokan välissä painostaen pomoa päästämään minut koulutukseen, jossa voin saavuttaa ylimmän palkkaluokan vaatiman osaamistason. Kovin on nihkeää, mutta taistelu jatkuu. Huvittavaa tässä on se, että osaan jo ja teenkin työni ohessa niitä hommia, jotka kuuluvat ylimmän palkkaluokan osaamiseen, mutta koska en ole virallisesti koulutettu siihen ja näyttöä saanut antaa, en saa korkeampaa palkkaa. Ihanaa olla naisena alalla, jossa on edelleen vahvasti voimassa miestentyöt ja naistentyöt. Ja vain miehillä on helppo yletä ylimpään palkkaluokkaan, sitä jopa edellytetään.
Meillä mies oli kuopuksen kanssa kotona isyyslomalla. Teki vain välttämättömimmän, eli ruokki, vaihtoi vaipat ja piti hengissä. Ei mitään siivousta, pyykkiä tai ruoanlaittoa koko perhettä ajatellen. Oman työpäivän jälkeen mulla oli toinen työpäivä kun hoidin kämpän siistiksi, laitoin ruokaa, vahdin lapsia, pyykkäsin jne. Oliko ihme että kuopus meni hoitoon jo 1 vuotiaana, heti kun oppi jotenkuten kävelemään ja lusikkaa käyttämään.
Ehkä vie vielä muutaman sukupolven, että saadaan oikea tasa-arvo aikaan ja vanhat luutuneet asenteet poistettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen silloinen työnantaja uhkasi häntä hommien loppumisella, olisivat siirtäneet syrjään kaikista järkevistä tehtävistä, jos hän jää pidemmälle hoitovapaalle. Uskon että asenne on aika yleinen työelämässä. Työnantajat palkkaavat miehiä koska ajattelevat sillä välttävänsä perhevapaiden pitämisen ja sitten menee kuppi nurin jos mies ei noudata tätä kirjoittamatonta sääntöä.
Onhan se yleinen. Sama uhkaus kaverini miehelle. Kaverini sitten joutui joustamaan. Hän tekee päällikkötason töitä kansainvälisessä yrityksessä. Mies on perusduunari.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kotiin voi palkata hoitajan. Tasa-arvon vuoksi voi palkata mieshoitajan.
Joo. Mieluummin ulkopuolinen hoitaja kuin miehelle tippaakaan vastuuta omasta lapsestaan. Sehän nyt olisi maailmanloppu.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Samaa mieltä. Lisään tähän komboon vielä sen, että työnantajat mahdollistavat etätyön. Meillä oli näin jo 90-luvulla. Sunnuntaisin kävimme miehen kanssa tulevan viikon suunnitelman tarkasti läpi ja seuraavat viikot karkealla tasolla. Näin saimme pelimerkit kohdalleen hoitoon viemisistä ja hauista sekä työmatkat sovitettua. Olemme olleet myös ulkomaankomennuksella.
2 x DI & 3 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei suostu jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Päivähoitopaikkoja emme myöskään saaneet, joten hoidan lapset kotona, minkä lisäksi teen etänä vähän töitä ja opiskelen. Miten oikein pystyn suoriutumaan tästä kaikesta? No, huonosti. Opinnot koko ajan jäljessä. Mitään uraa ei voi todellakaan ajatellakaan ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä.
Tarkennus tuohon, että emme saaneet päivähoitopaikkoja: kaupunki antoi hoitopaikat eri päiväkodeista. Tämä siitä huolimatta, että sanoin jo hakemuksessa, että minulla ei ole autoa. Puolet päivästä menisi siis siihen, että suhaan busseilla ympäri kaupunkia lasten kanssa. Mies tekee vuorotyötä, joten lasten kuskaaminen jää pitkälti minun vastuulleni.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Saadessamme lapsia minä jäin silloin kotiin joksikin aikaa heitä hoitamaan. En olisi muussa tapauksessa nähnyt lapsia juuri lainkaan pitkien työmatkojen takia. Toki enemmän olisi tullut rahaa, jos mies olisi ollut kotona ja minä töissä.
Mutta olin lasten synnyttyä pitkien työmatkojen uuvuttama, joten oli ihan mukavaa ettei hetkeen tarvinnut matkustaa pitkää työmatkaa. Nyt lapset ovat hoidossa. Miehen vuorotyö on perheelle on haaste, mutta kyllä tässä jotenkin pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein usko, että kaikki naiset haluavat sitä ns uraa. Tulee enemmän mieleen, että halutaan opiskella ilman uraa. Yhdellä tutulla on kolme AMK-tutkintoa, mutta on samassa työssä ollut kokoajan. Puhuu vain ”miten jaksaisi työskennellä eläkeikään saakka”.
Tuttavapiirissä on montakin naista, jotka jatkavat opintoja - tai suorittavat tutkintoja ilman että edes hakevat parempaa työtä.
Minulla taas tuttavapiirissä miehiä jotka ovat täysin tyytyväisiä körötellessään trukilla varmaan eläkeikään asti. Eivät silti suostu hoitamaan omia lapsiaan vaan pakottavat paremmin menestyvän vaimon kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei suostu jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Päivähoitopaikkoja emme myöskään saaneet, joten hoidan lapset kotona, minkä lisäksi teen etänä vähän töitä ja opiskelen. Miten oikein pystyn suoriutumaan tästä kaikesta? No, huonosti. Opinnot koko ajan jäljessä. Mitään uraa ei voi todellakaan ajatellakaan ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä.
Tarkennus tuohon, että emme saaneet päivähoitopaikkoja: kaupunki antoi hoitopaikat eri päiväkodeista. Tämä siitä huolimatta, että sanoin jo hakemuksessa, että minulla ei ole autoa. Puolet päivästä menisi siis siihen, että suhaan busseilla ympäri kaupunkia lasten kanssa. Mies tekee vuorotyötä, joten lasten kuskaaminen jää pitkälti minun vastuulleni.
Eli emme siis ottaneet paikkoja vastaan, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Uudet hakemukset on laitettu. Saa nähdä saadaanko paikkoja mistään ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.
Eivät suostukaan, koska he eivät voi silloin uhrautua marttyyreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.
Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.
Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä
Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.
Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.
Ja miksi oletat, että miehet ovat automaattisesti huonoja hoitamaan vauvoja, kun taas naiset jotenkin maagisesti on siinä yberhyviä?
Niin, koska sinut on opetettu pienestä pitäen ajattelemaan noin ja nykyään tästä ajattelusta ollaan tietoisia ja siitä halutaan eroon, ei pippeli jalkojen välissä tee kenestäkään huonoa hoitamaan vauvaa, eikä pippelin puuttuminen tarkoita, että olisi varmasti hyvä vauvanhoitaja.
Koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Ei naiset ihan hyvää hyvyyttään ole alunperin päätyneet lapsista pääosin huolehtimaan. Pippelin kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä, miesten ja naisten muut erot vaikuttaa enemmän.
Nainen eroaa miehestä siten että nainen synnyttää mies ei. Se on ainut ero. Lasta ei tarvitse imettää. Mies voi hoitaa lapsen aivan niin kuin nainenkin eikä naiseen ole koodattu mitään lapsen hoito-ohjetta lapsen syntyessä. Lasta ei hoideta pimpillä eikä pippelillä. Ainut luontainen ero on se että miehet ovat vastuuta pakoilevia, laiskoja ja loisivia.
Sitten ne raukkaparkamiehet ihmettelee kun ei ole yhteyttä omaan lapseen.Äidinmaito on lapsen paras ravinto. Mikään korvike ei pääse lähellekään äidinmaitoa. Jotkut osaa asettaa lapsen tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Isäkin ehtii hoitaa lasta vaikka äiti imettäisi ne ratkaisevat kuukaudet.
Nainen päättää itse imettääkö vai ei ja monesti imetys ei edes onnistu kun naisen elimistö on niin shokissa eikä saa kotonakaan nukkua yhtään. Eli vauva, mies ja pullo.
Lähes kaikki naiset voivat imettää. Korkeasti koulutetut imettää lapsiaan enemmän kuin matalasti koulutetut äidit. Heillä kun on asiasta enemmän tietoa ja vähemmän vääriä luuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut joustamaan omasta urastani miehen takia. Minulla on korkeampi koulutus ja paremmat mahdollisuudet työllistyä. Silti asuinpaikkakuntamme on sellainen, jonne minulla on vaikeuksia työllistyä. Se vain on ainoa mahdollinen paikka, jonne mies on kyennyt työllistymään. Yritystä löytää muualta töitä on kyllä ollut.
En näe perheemme eduksi sitä, että muuttaisimme jonnekin minun työni perässä ja mies olisi mahdollisesti vuosia työttömänä. Olemme ratkaisseet asian niin, että olen toistaiseksi käynyt kauempana töissä. Toki koko ajan katselen, jos läheltä avautuisi jotain työmahdollisuuksia minulle. Ei tämä miehen vuorotyöhön yhdistettynä ole ideaalitilanne, mutta parempi silti kuin toisen pitkäaikainen työttömyys.
Miksi mies ei voi käydä töissä ja kauempaa?
Mahdollisesti joskus tilanne on tuo. Nyt paikkakunnalla pitää kiinni omistusasunto, jota on vaikea saada kaupaksi. Kun emme pysty muuttamaan hyvän työpaikan perässä oikeasti kauemmas, niin minun tehtävä kaikenlaista pätkätyötä, mitä sattuu täältäpäin saamaan. Sellaisen varaan taas ei voi oikein elämää suunnitella.
Se lapsi on monesti naiselle heikko kohta, joka laitetaan työn ja itsensä edelle. Äidinvaistokin on tekijä, joka sotkee kuviota. Ne hemmetin tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".
Tavallinen työpaikkakin voi olla paikka, jossa luoda uraa. Voi yletä tai kivuta palkkaluokissa ylöspäin. Itse rämmin toiseksi ylemmän ja ylimmän palkkaluokan välissä painostaen pomoa päästämään minut koulutukseen, jossa voin saavuttaa ylimmän palkkaluokan vaatiman osaamistason. Kovin on nihkeää, mutta taistelu jatkuu. Huvittavaa tässä on se, että osaan jo ja teenkin työni ohessa niitä hommia, jotka kuuluvat ylimmän palkkaluokan osaamiseen, mutta koska en ole virallisesti koulutettu siihen ja näyttöä saanut antaa, en saa korkeampaa palkkaa. Ihanaa olla naisena alalla, jossa on edelleen vahvasti voimassa miestentyöt ja naistentyöt. Ja vain miehillä on helppo yletä ylimpään palkkaluokkaan, sitä jopa edellytetään.
Meillä mies oli kuopuksen kanssa kotona isyyslomalla. Teki vain välttämättömimmän, eli ruokki, vaihtoi vaipat ja piti hengissä. Ei mitään siivousta, pyykkiä tai ruoanlaittoa koko perhettä ajatellen. Oman työpäivän jälkeen mulla oli toinen työpäivä kun hoidin kämpän siistiksi, laitoin ruokaa, vahdin lapsia, pyykkäsin jne. Oliko ihme että kuopus meni hoitoon jo 1 vuotiaana, heti kun oppi jotenkuten kävelemään ja lusikkaa käyttämään.
Ehkä vie vielä muutaman sukupolven, että saadaan oikea tasa-arvo aikaan ja vanhat luutuneet asenteet poistettua.
Ei ole kyse mistään asenteista eikä tasa-arvosta. Naiselle on luontaisempaa olla kotona lasten kanssa kuin miehelle. Mitä enemmän tätä vastaan taistelee, sitä onnettomampia naisista tulee.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin tunnustettaisi aluksi että naiset tinkivät urahaaveistaan koska nimenomaan haluavat olla kotona lasten kanssa uranluonnin sijaan. Jostain syystä hormonien laskiessa (luontaisesti) lasten kasvaessa nuo jälkeenpäin koittaa syyllistää miehiä siitä että heidän uramahdollisuutensa on torpattu sillä varjolla ettei firmat katso naisten valitsemaa kotonaoloaikaa samanarvoiseksi kuin töissä saman ajan olleiden miesten työkokemusta.
Minusta ongelma on se kuvitelma, että koulutettu ihminen muka putoaa täysin kärryiltä ja muuttuu ameebaksi, jos on pois töistä pari vuotta. Oikeasti näin ei ole, mutta sitä käytetään tekosyynä. Jos työelämä kestää kokonaisuudessaan 30-40 vuotta, niin miksi nillitetään muutamasta vuodesta?
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on monesti naiselle heikko kohta, joka laitetaan työn ja itsensä edelle. Äidinvaistokin on tekijä, joka sotkee kuviota. Ne hemmetin tunteet.
No eikä ole vaan ihan opetetut tavat. Tuo helvetin äidinvaistokin on keksitty vain että saadaan nainen ahdettua muottiin. Mistään isänvaistosta ei puhuta koskaan.
En minä äitinä mistään ole tinkinyt. Osaan ohjeistaa, käskeä ja delegoida.
Äidinmaito on lapsen paras ravinto. Mikään korvike ei pääse lähellekään äidinmaitoa. Jotkut osaa asettaa lapsen tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Isäkin ehtii hoitaa lasta vaikka äiti imettäisi ne ratkaisevat kuukaudet.