Raha-asiat AVOliitossa

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:11"]Meillä erilliset rahat, ostamme jopa eri ruokia jääkaappiin, koska tykkäämme eri ruuista. Meillä on huomattavan iso ero nettotuloissa ja kuitenkin meillä on sama elintaso. 

Kyllä meidänkin perheesä toteuttu yksilön henkilökohtaiset tavoitteet ja molemmillla meillä on sama päätavoite eli yhteinen hyvä tulevaisuus. Eikä kummankaan tarvitse laskea kuinka paljon siihen on sijoitettu, siksi kannaten erillisiset rahoja. 

Tästä keskustelusta voidaan huomata, että on monia tapoja päästä samaan looputulokseen. Jos parisuhteessa toinen kärsii nälkää ja kulkee ryysyissä,kun toinen siemailee punaviiniä pihvin kera, niin ongelma on jossain muualla kuin tavassa hoitaa yhteistä taloutta. Siinä mielessä tällaiset kärjjistykset ovat vähän tyhmiä. 

Kannatan järjestelmää, jossa kummallakin puolisolla on oma tili, jonne omat tulot ja etuudet tulevats, sekä sitä että yhteinen iso omaisuus, kuten asunto, jaetaan oikeissa omistussuhteissa. Tämä siksi, että on huomattavsti selvitellä raha-asioita kun liitto päättyy. Jokainen liittohan tulee päättymään jossain vaiheessa, myös se maailman onnellisin. 

[/quote]

Mä en oikein ymmärrä sun pointtia.. Teillä on huomattava ero nettotuloissa, erilliset rahat ja sama elintaso?

Meillä ei ole huomattavaa eroa tuloissa mutta jonkin verran, meillä on kyllä omat tilit ja kummallakin saa olla omaa rahaa jonka käyttää oarhaaksi katsomallaan tavalla, menot maksetaan kumman tililtä milloinkin eikä meillä lasketa kumpi on kummalle velkaa ja minlä verran koska se ei ole tärkeää. Meillä on sama elintaso. Vaikka meillä on omat tilit lukeutan kyllä itseni yhteisten rahojen jakajaksi nimenomaan siitä syytä ettei meillä lasketa velkoja.

Jokaisella perheellä on varmasti oma tapansa toimia ja toivon että se tapa tekee siitä perheestä onnellisen. Meillä yhteinen eöintaso toimii. Perheessä jossa ei voida luottaa kumppanin kykyyn käyttää rahaa tai ollaan liian ahneita pitämään kiinni niistä mitkä on hiellä ansainnut, ei varmasti sama toimisi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 03:06"]

En enää ihmettele miksi suomalaiset eroavat niin helposti. Miten perheenä elävät voivat olettaa, että mitä tahansa he uurastavat on vain heille itselleen? Eikö se ollutkaan niin että kaikki on kotiinpäin, yhteistä ja jos lapsia siunaantuu niin se yhteinen jaetaan heille. Jos perhe maksaa molemmat omansa, silloin heistä ei tule puhua he.. vaan molemmat asuvat vaan saman katon alla mutta ei sitä perheeksi tulisi kutsua. Kavereita mielummin tai kämppiksiä.. niinhän se menee? jos kerran yhteistä tulevaisuutta ei rakenneta yhdessä, yhteisillä varoilla, yhteisellä panostuksella.. jos tässä rahan ahneudessaan sortuu kateelliseksi omalle puolisolleen niin miksi? silloin voi vaan miettiä että ajatellaanko siinä itseä vaiko yhdessä molempia..on se noloa kaupan kassalla kun kassahihnalla pyydetään että pistäkää ostokset tasan että molemmat maksaa omansa.. voi luoja! ja vielä sanotaan että ollaan perhe..

[/quote]

Miksi yhteisten rahojen perheissä erotaan? Ja ne naiset todella ihmettelee, kun rahat ei riitä mihinkään, kun mies ei ole enää maksajana. Miehet puolestaan on kummissaan, kun yllättäen rahat riittävät vaikka mihin, vaikka pitää elaritkin maksaa. Miksi yhteiset rahat eivät tuoneetkaan samaa onnea - edes toiselle - kuin rahat erikseen?

Yleensähän se on mies (auervaara), joka osaa hoitaa tämän asian niin, että elää aina muutaman vuoden naisen siivellä. Naiset on yleensä niitä tyhmiä, jotka tienaavat rahaa ja jakavat kaiken rakkaudesta miehensä kanssa ja eivät osaa hoitaa omia asioita kuntoon.

Jäävät sitten tyhjän päälle, kun mies on ensin maksatuttanut kaiken (kun sehän on osoitus aidosta rakkaudesta, että maksaa miehelle saman elintason, kuin itselle) ja mies lähtee kävelemään, kun löytää uuden, ihanan aidon rakkauden, joka on valmis jakamaan kaiken miehen kanssa.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Tai toisaalta, jos on tyhmä, niin sellaisen nyt saakin kupata tyhjäksi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:28"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:11"]Meillä erilliset rahat, ostamme jopa eri ruokia jääkaappiin, koska tykkäämme eri ruuista. Meillä on huomattavan iso ero nettotuloissa ja kuitenkin meillä on sama elintaso. 

Kyllä meidänkin perheesä toteuttu yksilön henkilökohtaiset tavoitteet ja molemmillla meillä on sama päätavoite eli yhteinen hyvä tulevaisuus. Eikä kummankaan tarvitse laskea kuinka paljon siihen on sijoitettu, siksi kannaten erillisiset rahoja. 

Tästä keskustelusta voidaan huomata, että on monia tapoja päästä samaan looputulokseen. Jos parisuhteessa toinen kärsii nälkää ja kulkee ryysyissä,kun toinen siemailee punaviiniä pihvin kera, niin ongelma on jossain muualla kuin tavassa hoitaa yhteistä taloutta. Siinä mielessä tällaiset kärjjistykset ovat vähän tyhmiä. 

Kannatan järjestelmää, jossa kummallakin puolisolla on oma tili, jonne omat tulot ja etuudet tulevats, sekä sitä että yhteinen iso omaisuus, kuten asunto, jaetaan oikeissa omistussuhteissa. Tämä siksi, että on huomattavsti selvitellä raha-asioita kun liitto päättyy. Jokainen liittohan tulee päättymään jossain vaiheessa, myös se maailman onnellisin. 

[/quote]

Mä en oikein ymmärrä sun pointtia.. Teillä on huomattava ero nettotuloissa, erilliset rahat ja sama elintaso?

Meillä ei ole huomattavaa eroa tuloissa mutta jonkin verran, meillä on kyllä omat tilit ja kummallakin saa olla omaa rahaa jonka käyttää oarhaaksi katsomallaan tavalla, menot maksetaan kumman tililtä milloinkin eikä meillä lasketa kumpi on kummalle velkaa ja minlä verran koska se ei ole tärkeää. Meillä on sama elintaso. Vaikka meillä on omat tilit lukeutan kyllä itseni yhteisten rahojen jakajaksi nimenomaan siitä syytä ettei meillä lasketa velkoja.

Jokaisella perheellä on varmasti oma tapansa toimia ja toivon että se tapa tekee siitä perheestä onnellisen. Meillä yhteinen eöintaso toimii. Perheessä jossa ei voida luottaa kumppanin kykyyn käyttää rahaa tai ollaan liian ahneita pitämään kiinni niistä mitkä on hiellä ansainnut, ei varmasti sama toimisi.

[/quote]

Perheissä, joissa väkisin pidetään kiinni yhteisistä rahoista, ei niissäkään nähtävästi luoteta kumppanin kykyyn käyttää rahaa, koska halutaan pitää koko potti samoissa käsissä ja neuvotellaan jopa lasten talvihaalareiden hankinnasta. Miehen täytyy pyytää lupa!! voidakseen tilata Tekniikan Maailma ja nainen joutuu soittamaan kaupasta miehelle, että voiko ostaa 100 e maksavan talvitakin. Tämä on moneen kertaan nähty ja kuultu samoin kuin itku siitä, että tilillä pitit olla rahaa vaan ei ole, kun Pena pelasi kaikki.

Miksi tässä keskustelussa tuntuu olevan vain kaksi tapaa; täysin erilliset omat rahat ja täysin yhteiset rahat. Meillä on alusta asti hoidettu asiat niin, että kummallakin on omat tilit ja lisäksi on yhteinen taloustili. Olemme laskeneet kuinka paljon meillä menee kuukaudessa asumiseen, vakuutuksiin ja ruokaan. Tuo summa on joka kuukausi se ns. elämisraha, jonka käytämme kaikkeen välttämättömään. Tällä hetkellä tienaamme suunnilleen saman verran, joten kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet tuosta laskemastamme elämisrahasta. Yhteisillä rahoilla maksetaan sitten asuminen ja ruoka. Loput rahat kumpikin voi käyttää parhaaksi katsomallaa tavalla. Silloin taas, kun ollaan tilanteessa, jossa toinen tienaa vaikka muutamia satasia enemmän kuukaudessa, niin mennään niin sanotusti prosenteille. Silloin kumpikin maksaa tuloistaan saman prosenttimäärän yhteiselle tilille siten, että kuukauden elämisraha pysyy edelleen samana, mutta paremmin tienaava maksaa tuosta summasta euromääräisesti hieman isomman osuuden.

Me muutettiin exän kanssa yhteen, kun mä olin vielä opiskelija.

Laskimme minkä verran menetin tukia yhteenmuutosta johtuen ja sitä kautta exä maksoi enemmän.

Lisäksi mä asuin halvassa soluasunnossa, hän vuokralla kolmiossa, jonne siis mäkin muutin. 

Yksinkertaistetusti maksoin asumisesta saman verran kuin olin maksanut siitä solustani.

Lisäksi mies halusi syödä muutakin kuin makaronia, joten kjn mä kävin kaupassa, ostin sitä, mihin mulla oli varaa ja kun hän kävi, osti mitä halusi. Ruoat mä sitten tein vähän kuin osallistumisena siihen, että syötiin paremmin kuin mihin mulla ois ollut rahaa.

Samalla systeemillä muuten mentiin, kun mä olin töissä ja mies työttömänä. Mä maksoin enemmän, mutta mies toisaalta esim. siivosi ja hoiti kodin, koska oli kotona.

Exä on nykyään, mutta rahaan tuo suhde ei kaatunut.

Tuo on alkusoittoa sille, kun jäät äitiyslomalle ja hoitovapaalle ja maksat edelleen kaikesta puolet sekä yhteisten lastenne menot. Kannattaa aloittaa säästämään jo nyt sitä varten.

"

Toivottavasti poikani ei innostu muuttamaan nuorena yhteen naisen kanssa. Tulee kalliiksi se pillu, jos pitää elättää köyhä opiskelija ja jakaa puolet palkastaan sille.

Parempi vain asua yksin ja käyttää irtopirkkoja. Tulee paljon halvemmaksi. Niiltä saa pelkällä parilla kaljalla."

Irtopirkkojen käyttöä varten täytyy lähteä kaupungille, ja siihen menee kallista aikaa . Jos on kämpässä avokki (kämppis), joka harrastaa intohimoista seksiä esim. 2 kertaa viikossa ruoka- ja asuntopalkalla, niin ratkaisu on on huomattavan edullinen molemmille tietyin edellytyksin.

Esim. jos avokin ruokakustannus on 300 e /kk ja vuokran puolikas 300 e/kk, niin seksiaktien hinnaksi kuukauden aikana tulisi 600 e  ja siis yhtä aktia kohti  75 euroa.  Jos pitäisi kaupungilta etsiä joka kerran eri irtopirkko, menee siihen matkoineen yms 8 iltaa a 4 tuntia , eli yhteensä 32 tuntia! 

Talous- ja kirjanpito-orientoituneen seksinharrastajan ei useimmiten kannata esittää tätä laskelmaa avokilleen (kämppikselleen), vaan romanttisesti tunnelmoida rakkaudesta ja kaikesta.

Puistattaa lukea välillä tätä keskustelua. 

Tiedän, että on monia tapoja elää ja suunnitella raha-asiat parisuhteessa. Onneksi kuitenkin itsellä ja miehelläni on ollu alusta asti (muutimme 18-vuotiaina yhteen ja parisuhdetta takana 7-vuotta) selvää, että meillä on yhteiset rahat vaikka omat pankkitilit onkin. Mietimme yhdessä ostoksemme emmekä mieti, kumpi saa käyttää minkäkin verran rahaa.

 On ollut aikoja jolloin minä opiskelin ja mies kävi töissä ja taas toisinpäin ja aina olemme automaattisesti kustantaneet yhdessä kulumme. Ei tulisi mieleenkään alkaa laskea senttejä ja jakaa puoliksi mitään ruokalaskuja tai sähkölaskuja. Ahdistaisi ajatuskin, että pitäisi ravintolaillan jälkeen alkaa laskea sentit ja eurot, ettei nyt  vain jäisi tappiolle.

Minä luotan puolisooni hänen rahankäytössään ja hän minun, emmekä me riitele rahasta. Keskustelua kyllä käymme, mutta se kai kuuluu normaaliin parisuhteeseen? 

En ihmettele nykyajan pariskuntia, kun he sanovat "kasvaneen erilleen", kun näköjään on niin paljon tilanteita, joissa käytännössä pariskunta elää jo suhteen aikana "omaa elämäänsä rahojensa kanssa". 

No mitä sanotte tästä,pitäisikö meilä olla yhteiset, täysin omat vai omat ja yhteinen laskujenmaksutili? (AVOmies suostuu vain omiin tileihin) Kaikki kiinteä ja arvokkaammat irtaimet ovat miehen nimissä ja hänen ostamiaan. Yhteen muuttaessa hänellä oli rahaa jonka hän laittoi veneeseen pian yhteen muuton jälkeen. Asuessamme vuokralla hän ei suostunut tulemaan talonkirjoille, jottei joutunut maksamaan vuokraa ja jotta saisian paremmat tuet. Hän on ollut koko 23 vuotisen yhdessäolon ajan työssä. Minä myös miinus 3 lapsen hoitovapaa. Koska lapset ovat peräkkäisiä, siitä ei tule 9v vaan noin 5v. Lisäksi olen ollut oman työpaikkani konkurssin takia työttömänä noin 1,5v.   Mieheni ei osallistu kodin hoitoon eikä lasten kasvatukseen eikä harrastuksiin. Nyt 2 nuorinta yläasteella ja menot vain lisääntyy. Mieheni asuu nyt velatonta taloa ja käyttää rahansa autoihin, veneisiin yms. Minä edelleen maksan ruuat, autan lapsia, maksan laskuja. Elämäni aikana olen joutunut velkakierteeseen, koska rahani ei riittäneet ja osa laskuista meni ulosottoon. miehi mielestä se on vain oikein, koska ei se hänen vikansa ole, jos olen elänyt yli varojeni. Kun taas tänään käymme talouskeskustelua, mitä ehdotatte? niin, velkaa minulla ulosotossa alle 5 tuhatta, olemme molemmat työssä, minä tosin osa-aikasessa toistaiseksi.

Järkyttävää, 246. Suosittelen eroa, uuden avoliittolain seurauksena pääsisit taloudellisesti paljon parempaan asemaan, kun teille tehtäisiin ositus, jossa noita omistuksien epäsuhtia kohtuullistettaisiin. Kannattaa tuoda tuo esiin keskustelussa,niin ehkä mieskin suostuu tekemään jotain myönnytyksiä. 

Totta kai avomiehen pitää antaa puolet perinnöstään minulle käytettäväksi, koska se osoittaa aitoa rakkautta. On itsekästä, jos mies saa perinnöksi 100 000 euron arvosta omaisuutta. Miehen pitää heti ne jakaa puoliksi minun nimilleni, että voin uskoa hänen rakastavan minua.Avoliitossa ollaan yhtä ja jaetaan kaikki rakkauden nimissä. Rikkaampi ostaa puhelimet ja televisiot ja muut kodin hyödykkeet. Lisäksi rikkaamman tehdätä on ostaa ruoat ja maksaa kulut yms. Se on sitä välittämistä, että jakaa esimerkiksi vanhemmilta saadun perinnön vapaaehtoisesti avopuolisolleen, eikä itsekkäästi pidä sitä omissa nimissään.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:24"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]

Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?

Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?

[/quote]

Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.

[/quote]

Nämä ihmiset eivät ymmärrä sellaista asiaa kun pyyteetön rakkaus koska eivät varmastikaan ole sellaista kokeneet.

Kaikki ei vain ole kiinni rahasta. Jos ollaan sitoutuneita yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen, perheenä, niin ei silloin jätä kumppaniaan elämään alemmalla elintasolla millä itse elää. Kyllä se vain on fakta, että jos lasket rahojasi niin tarkkaan että jätät puolisosi vaikka kotiin koska hänellä ei ole varaa ravintolaillalliseen ja itse menet mässäilemään koko rahan edestä, et ole pyyteetöntä rakkautta ikinä kokenut vaan olet itsekäs ja omiin kulahtaneisiin periaatteisiisi kangistunut. Ja nyt puhun avoliitosta jossa molemmat osapuolet (mukamas) rakentavat yhteistä tulevaisuutta. En tapailuasteella olevasta orastavasta suhteesta.

Ja näihin kommentteihin joissa syytetään sitten tätä huonompiosaista kumppania siivelläelämisesta tai jopa huoraamisesta: pyyteetön rakkaus (jota selvästikkään ette ole kokeneet) on sitä että ei tunne tarvetta pyytää vastinetta jos jotain toiselle antaa, ja pyyteetön rakkaus yleensä toimii molempiin suuntiin hyvässä parisuhteessa.

Väännän rautalangasta: nainen tienaa enemmän, koska mies opiskelee. Nainen maksaa suurimman osan talouden kuluista koska on kuitenkin kyse ihmisestä jota rakastaa ja yhteistä tulevaisuttahan siinä rakennetaan. Nainen ei koe että mies eläisi siivellä koska mieskin rakastaa häntä ja olosuhteiden pakosta tulot nyt vain ovat tilapäisesti tällaiset. Nainen ei odota saavansa mitään takaisin koska pyyteetön rakkaus ei tunne vastapalveluksia, se on rakastamista toista sellaisena kuin toinen on. Menee vuosia ja mies valmistuu, saa työn, nainen tulee raskaaksi ja jää äitiyslomalle. Mies tienaa enemmän kuin nainen. Mies maksaa suuren osan yhteisistä menoista koska kyse on yhteisen perheen ja elämän rakentamisesta. Mies ei odota saavansa mitään vastapalvelukseksi koska pyyteetön rakkaus tarkoittaa että rakastaa toista huolimatta siitä millaiset tulot toisella on.

Jos kumpikin (tai vain toinen) elää vain omaa tulevaisuuttaan varten eikä vaali myös kumppaninsa hyvinvointia, ei silloin tosissaan ole valmis panostamaan yhteiseen tulevaisuuteen perheenä.

Jos suhteen lähtökohta on se että molemmat pärjätköön omillaan, ei se ole pyyteetöntä rakkautta nähnytkään.

[/quote]

Mitä sun pyyteetön rakkaus tekee, kun miehen vanhemmat testamenttaavat miehelle 200 000 e, mutta sulkevat samalla puolison avio-oikeuden tämän summan ulkopuolelle. Saako mies pitää rahansa vai onko se pyyteetön rakkaus sellainen, että puolisolla on oikeus rahoja käyttää? Sallitko miehelle mitään omaa?

[/quote]

Olen ollut itseasiassa tilanteessa jossa miehen vanhempi testamenttasi n. 50 000 e suuruisen omaisuuden miehelleni ilman aviopuolison oikeutta siihen. Ei ongelmaa. Miksi pitäisi? Ei yhteisissä rahoissa olekaan ideana että jokaikinen sentti mitä molemat tienaa, on laitettava tasan yhteiseen hyvään. Tarkoituksena ei ole että on syötävä joka päivä samoja lihapullia kun toinenkin. Kyllä meidän perheessä toteutuu myös yksilön itsensä toiveet mutta molempien päätavoite on kuitenkin yhteinen hyvä ja silloin yhteisestä päätöksestä on yhdessä sijoitettu tulevaisuuteen ilman että pitää laskea kumpi on laittanut enemmän.

[/quote]

Eli miehesi ei aidosti rakastakaan sinua, koska pitää rahat itsellään?

[/quote]

En ole sanonut missään vaiheessa että mitä rahoille on tehty, vai olenko? Sanoin että se ei ole homman idea että jokainen sentti on jaettava tasan. Harkitse luetun ymmärtämisen opettelua.

Meidän tilanteemme on taloudellisesti hyvin samankaltainen kuin ap:lla, eli minä opiskelen ja mies on töissä. Mies maksaa suuremman osan asumis ja vuokramenoista, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Ehdotin muuttoa edullisempaan asuntoon, mutta mies ei halunnut muuttaa. En pidä lainkaan toisen siivellä elämisestä, mutta tilanne on vain väliaikainen. Valmistun noin vuoden sisällä ja töitä tulen saamaan todennäköisesti hyvin pian omalta alaltani, eli tuloni ovat silloin kaksi kertaa suuremmat kuin mieheni. Sitten onkin hänen vuoronsa opiskella :)

Opiskelijana rahatilanne on järkyttävän huono. Töitäkään ei voi tehdä paljoa, etteivät tulorajat ylity. Välillä olen tehnyt osa-aikaisesti töitä, kesätöitä, etätöitä ja freelance-töitä, harjoittelujen aikana ei töitä ole voinut tehdä. Opiskelun tarkoitus on kuitenkin saada ammatti ja ammatin mukana tulevat paremmat tulot. Sitä odotellessa!

Ymmärrän ap:n miehen halun olla tarkka raha-asioista, mutta mielestäni esimerkiksi ruoat olisi kohtuullista ostaa yhdessä. Söisi sitten miehesikin sitä tonnikalaa ja makaronia! 

Jos parisuhteessa asutaan (avo tai avio), niin kyllä laskujen maksukyky pitää suhteuttaa tuloihin. esimerkiksi 50 % yhteiselle tilille tuloista. Avioliitossa sitten onkin tuo elatusvelvollisuus. Nykyäänhän avoliitto usein rinnastetaan avioliittoon, mut ehkei pitäisi jos ei olla valmiita kantamaan vastuuta yhteisestä parisuhteesta ja toisesta. Miksi olla sellaisessa parisuhteessa, jossa toinen ei pidä toisen etua ja tarpeita tärkeinä? Tulee hankala elämä, jos suhde jatkuu näistä lähtökohdista perhe-elämään asti.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:05"]

Miten jakaa kulut avoliitossa? Minä olen opiskelija ja mies käy töissä eli saan kuukaudessa noin 420 euroa tukea ja toinen tienaa nettona n. 1700euroa. Vuokra+laskut on yhteensä noin 540 euroa kuussa eli ei todellakaan paha mutta kaikki maksetaan ihan sentilleen tasan. 

Eli minulle jää noin 180 euroa kuussa ruokaan ja omiin menoihini. Kysyin mieheltä että voisiko hän maksaa vähän enemmän vuokrasta jotta minulle jäisi enemmän kuussa käteen. Ajattelin että jos vaikka 300 jäisi käteen niin voisin välillä tehdä jotain muuta kuin syödä makaroonia joka päivä. Meillä siis ostetaan ruoatkin omat, koska mies haluaa pitää omansa ja minun omat erillään. Miehen mielestä ei ole reilua että joutuisi maksamaan enemmän. Onneksi meillä ei ole lapsia. Onko tämä normaalia??

[/quote]avoliitossa eletään itsenäisesti, siksihän se on AVOliitto. Kumpikin maksaa puokkiin ja omat erikseen. Yksinkertaista.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:24"]

Ei tarvitse, mutta yleensä haluaa jos rakastaa.

[/quote]rakkaus on sokea

Miksi täytyy elättää toinen avoliitossa? Mikäli opiskelija niin on opintotukea ja opintolainaa. Mikäli työtön niin saa jotain rahaa ja yrittää etsiä vaikka mitä työtä ettei elä toisen kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 22:33"]

Miksi täytyy elättää toinen avoliitossa? Mikäli opiskelija niin on opintotukea ja opintolainaa. Mikäli työtön niin saa jotain rahaa ja yrittää etsiä vaikka mitä työtä ettei elä toisen kustannuksella.

[/quote] Opintotuki+laina ~600€/kk. Jos esim vuokra 550-600€jaettuna kahteen osaan. Kouluruoka 50€/kk  Osuus sähköstä, puhelinlasku ja vesi 50€. Hygieniatarvikkeet, vaatteet, koulutarvikkeet yms ~50€/kk. Koulumatkakulut esim matkakortti, juna tms 50€/kk. 

Jäljelle jää 100€, sillä budjetilla jos pitäis maksaa osuutensa ruuasta ja toinen tahtoisikin syödä vähän paremmin kuin riisiä kukkalautaselta niin oivoi.

Meillä on semmoinen homma, että mun opiskelu on tiedetty koko ajan, mies tahtoi silti muuttaa yhteen, vaikka se vaikuttaa lapseni tarhamaksuun ja saamini tukiin reilusti. Mies myös tahtoo asua nyt täällä, eikä halua esim muuttaa opiskeluni perässä lähemmäs ja joutua ajamaan pitempää työmatkaa. 

Joten no way, että mä olisin ainoa joka ottaa taloudellisesti takkiin ja venytän penniä, töihin kun ei tällä tehtävä- läsnäolo- ja automatkamäärällä niin vaan mennä. Ja kuka vahtisi lastakin? Eihän avopuoliso varmaan sitäkään ole velvoitettu tekemään, että toinen saisi oman osuutensa vuokrasta jostain raavittua kasaan.

Jos tilanne olisi toisin päin, eli nainen maksaisi kaiken miehelleen, kun mies opiskelee, eikä suostu ottamaan lainaa ja tekemään töitä, puhuttaisiin auervaarasta.

Mutta kun nainen kuppaa miestä, puhutaan siitä, että miehen pitää rakkaudesta maksaa naisen eläminen ja siten nainen saa halvalla opiskeltua (maksaa vain pillulla) ja voi lähteä ilman lainoja elämään omaa elämää valmistumisen jälkeen.