Raha-asiat AVOliitossa

Minulla oli exäni kanssa tilanne etten kyennyt tuloillani hänen haluamaansa elintasoon. Emme asuneet yhdessä, minä asuin vuokralla, hän asui vanhempiensa ostamassa asunnossa ja maksoi itse siis vain vastiketta. Palkkani oli silloin pieni, n. 1500€ nettona. Mies tienasi melkein tuplasti enemmän. Maksoin vuokran 700€ ja muut omat kuluni luonnollisesti. Ongelma oli siinä että mies halusi käydä joka viikko ulkona syömässä ja matkustella useamman kerran vuodessa. välillä hän maksoi, välillä minä. Omasta mielestäni maksoimme melko tasan menoja ja olin koko ajan tili nollilla ja luottokortti tapissa. Tämäkös miestä ärsytti. 

Suhteemme oli kyllä monella muullakin tavalla huono, mutta tuo elintasoero oli kyllä molemmille häiritsevä tekijä. Mielestäni maksoin miltei puolet kaikesta, mies tuntui ajattelevan että siipeilen eikä ymmärtänyt ettei MINULLA ole varaa HÄNEN elintasoonsa.

Se maksaa jolla on rahaa - periaate meilläkin. Mies oli valmistumisensa jälkeen kolme kk työttömänä, pennin hyörylää ei siis tullut mistään hänelle (ei ollut oikeutettu työttömyystukeen, yleistä asumistukea olisi ehkä saanut? mutta selvittiin ilmankin niin väliäkö sillä). Kolmen kuukauden ajan maksoin kaikki kulumme opintolainallani ja opintotuillani sekä satunnaisilla työtuloillani, hänen firmansa perseelleen hoidetut raha-asiat hoidin myös.

Kirjasin kaikki ylös, mutta ei tarkoitukseni ole niitä mitenkään rahana karhuta takaisin. Luulen että petasin sillä puhdasta omaatuntoa jos joskus joudun hänen rahoilla elämään.

Olemme puhuneet asuntosäästämisestä (joka on itselleni mahdotonta opiskelijana, eikä mitään näkymiä vakityöpaikasta) niin olen hänelle sanonut että jos hän saa käsirahan säästettyä ja ottaa lainan ja ostaa talon niin kyllä sen kuvastan hänen taloksi, vaikka olisikin meille yhteinen koti :) En tykkää sanoa yhteiseksi asioita joista en ole senttiäkään maksanut, esim hänen autonsa.

Pointtini siis, se maksaa jolla on rahaa, mutta isoissa hankinnoissa minun mielestäni omistajuus ja päätäntävalta pysyy sillä kuka sen on maksanut. Sitä en ymmärrä että jääkaappiin laitettaan "minun hylly" ja "sinun hylly" :D mutta täytyy myös ymmärtää että oma kortensa on kannettava myös kekoon eikä pyrkiä kohottamaan elintasoaan miehen kustannuksella. Pitkän päälle tulee käymään hyvin raskaaksi tuo tilanne.

Mitähän miehesi tekisi jos sinä olisit se paremmin tienaava? Kiinnostaisiko häntä silloin laittaa nimilappuja maitotölkkeihin jos hänellä olisi mahdollisuus elämäntasonsa nostamiseen sinun kustannuksellasi?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:37"]

Ei ole normaalia. Kerro vielä, että sinä teet kaikki kotityöt.

[/quote]

Niin teenkin kaikki kotityöt! Mies tekee jos pyydän, oma-aloitteinen tekeminen on hänelle vierasta. Mutta tekee siis jos pyydän esim. pesee pyykkiä ja pyyhkii pölyjä ym. Ja omat ruuat siis teemme kuten ilmi tuli jo. Olen vähä ihmeissäni nyt kun on tullut sellainen kuva tässä, että ei olisi ihan normaali tilanne tämä. 

Ja mies on siis 29-vuotias ja minä 24. Yhteiseloa takana 5 vuotta. Lapsuudenkodista muutin miehen kanssa vuokralle asumaan. 

--ap--

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:33"]

Täällä on kiihkeitä puheenvuoroja rahasta ja rakkaudesta. Usealla tuntuu olevan oma lehmä ojassa: tahdotaan puolustaa omia itsekkäitä periaatteita yksisilmäisesti.

a) "Hyvätuloisen avopuolisoni tulee antaa kaikki tulonsa yhteiseen käyttöömme , koska rakkautemme on ah niin suurta ja ihanaa ja ikuista"

b) "Kummallakin on oltava omat varat kuin olisivat vain yhteisasunnossa majailevia kämppiksiä, koska eihän sitä  tiedä, mitä kataluuksia ja outouksia toisen mielessä liikkuu"

Sitten on tapausten a ja b välimuotoja.

Jos on muutettu yhteen tosi lyhyen tuntemisen jälkeen, on luontevaa suosia aika puhtaasti periaatetta b.

Kun on asuttu pitkään yhdessä ja lapsia liuta, niin lienee tavallista liukua kohti periaatetta a, vähitellen tai yhtäkkiä (esim. muuttamalla avoliitto avioliitoksi).

Tekisi mieli yrittää muotoilla vanhana isoisänä ohjeet aikuisille lapsille, naisille ja miehille, miten tämän asian ratkaisisi turvallisesti ja väärinkäsityksiä aiheuttamatta.

Lyhyt ehdotus hyväksi periaatteeksi?

t. nimimerkki "isoisä"

[/quote]

Koska tästä ei  muuten varmaan sopuun päästä, niin:

"Saman pöydän ääressä tarjoillaan samaa ruokaa."

Tämä siis on minimivaatimus minusta avoliitossakin. Minusta kyllä tässä ketjussa ei juuri kukaan ole vaatinut, että kumppanin pitäisi antaa kaikki rahansa yhteiseen käyttöön. Se olikin sinulta kärjistys ja ymmärrän se, mutta kun ihan oikeasti tuntuu, että osalla on isoja luetun ymmärtämisen vaikeuksia.

[/quote]

Miksi minun olisi pakko syödä samaa ruokaa kuin mieheni. Syön vähähiilarisesti ja minunko olisi pakko syödä saman pöydän ääressä pizzoja, kun mieheni niitä rakastaa.

Anteeksi vain, mutta minun mielestä minulla on kyllä oikeus syödä juuri sitä, mitä haluan, enkä silti halua miestäni pakottaa jättämään pizzojaan.

Mitä pirttihirmuja palsta on täynnä

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:05"]

Miten jakaa kulut avoliitossa? Minä olen opiskelija ja mies käy töissä eli saan kuukaudessa noin 420 euroa tukea ja toinen tienaa nettona n. 1700euroa. Vuokra+laskut on yhteensä noin 540 euroa kuussa eli ei todellakaan paha mutta kaikki maksetaan ihan sentilleen tasan. 

Eli minulle jää noin 180 euroa kuussa ruokaan ja omiin menoihini. Kysyin mieheltä että voisiko hän maksaa vähän enemmän vuokrasta jotta minulle jäisi enemmän kuussa käteen. Ajattelin että jos vaikka 300 jäisi käteen niin voisin välillä tehdä jotain muuta kuin syödä makaroonia joka päivä. Meillä siis ostetaan ruoatkin omat, koska mies haluaa pitää omansa ja minun omat erillään. Miehen mielestä ei ole reilua että joutuisi maksamaan enemmän. Onneksi meillä ei ole lapsia. Onko tämä normaalia??

[/quote]

no ei ole reilua!

paljonkos ap sä sit tienaat kun valmistuttuasi saat työpaikan?? toivottavasti tuplasti miehesi palkkaa nähden, sit vaadit oman kämpän (siis ei mitään vuokra) auto jne... ja mieshän maksaapuolet kaikesta ja omat ruuat luonnollisesti!

eroa.. oot orja

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:05"]

Miten jakaa kulut avoliitossa? Minä olen opiskelija ja mies käy töissä eli saan kuukaudessa noin 420 euroa tukea ja toinen tienaa nettona n. 1700euroa. Vuokra+laskut on yhteensä noin 540 euroa kuussa eli ei todellakaan paha mutta kaikki maksetaan ihan sentilleen tasan. 

Eli minulle jää noin 180 euroa kuussa ruokaan ja omiin menoihini. Kysyin mieheltä että voisiko hän maksaa vähän enemmän vuokrasta jotta minulle jäisi enemmän kuussa käteen. Ajattelin että jos vaikka 300 jäisi käteen niin voisin välillä tehdä jotain muuta kuin syödä makaroonia joka päivä. Meillä siis ostetaan ruoatkin omat, koska mies haluaa pitää omansa ja minun omat erillään. Miehen mielestä ei ole reilua että joutuisi maksamaan enemmän. Onneksi meillä ei ole lapsia. Onko tämä normaalia??

[/quote]

no ei ole reilua!

paljonkos ap sä sit tienaat kun valmistuttuasi saat työpaikan?? toivottavasti tuplasti miehesi palkkaa nähden, sit vaadit oman kämpän (siis ei mitään vuokra) auto jne... ja mieshän maksaapuolet kaikesta ja omat ruuat luonnollisesti!

[/quote]

Uskoisin että palkkani on sitten bruttona sellainen 2500-3000 euroa riippuen vähän paikasta missä on töissä. Eli ei mikään korkea palkka, mutta mun unelmatyö niin ei haittaa :)

Kaipa sitten vaan jatketaan samalla tavalla, kaikki puoliksi. Nyt vähän kyllä harmittaa tilanne mutta mies niin pihi nii ei voi mitää

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:05"]

Miten jakaa kulut avoliitossa? Minä olen opiskelija ja mies käy töissä eli saan kuukaudessa noin 420 euroa tukea ja toinen tienaa nettona n. 1700euroa. Vuokra+laskut on yhteensä noin 540 euroa kuussa eli ei todellakaan paha mutta kaikki maksetaan ihan sentilleen tasan. 

Eli minulle jää noin 180 euroa kuussa ruokaan ja omiin menoihini. Kysyin mieheltä että voisiko hän maksaa vähän enemmän vuokrasta jotta minulle jäisi enemmän kuussa käteen. Ajattelin että jos vaikka 300 jäisi käteen niin voisin välillä tehdä jotain muuta kuin syödä makaroonia joka päivä. Meillä siis ostetaan ruoatkin omat, koska mies haluaa pitää omansa ja minun omat erillään. Miehen mielestä ei ole reilua että joutuisi maksamaan enemmän. Onneksi meillä ei ole lapsia. Onko tämä normaalia??

[/quote]

no ei ole reilua!

paljonkos ap sä sit tienaat kun valmistuttuasi saat työpaikan?? toivottavasti tuplasti miehesi palkkaa nähden, sit vaadit oman kämpän (siis ei mitään vuokra) auto jne... ja mieshän maksaapuolet kaikesta ja omat ruuat luonnollisesti!

[/quote]

Uskoisin että palkkani on sitten bruttona sellainen 2500-3000 euroa riippuen vähän paikasta missä on töissä. Eli ei mikään korkea palkka, mutta mun unelmatyö niin ei haittaa :)

Kaipa sitten vaan jatketaan samalla tavalla, kaikki puoliksi. Nyt vähän kyllä harmittaa tilanne mutta mies niin pihi nii ei voi mitää

[/quote]

No jos kerran suostut tuollaiseen kohteluun, niin ei sitten, kun pääset töihin, niin pidä huoli, että maksatte myös kaiken puoliksi. Sitten vaan nautit omista rahoistasi ja syöt omia ruokiasi. Mutta älä ikinä, ikinä hanki lapsia tuon miehen kanssa. Tuonlaatuinen itsekkyys vain pahenee, kun lapset tulee kuvioon.

Ala kokeeksi jo miehellesi puhua, mitä kaikkea aiot tehdä, kun sinulle jääkin puoliksi maksettujen kulujen jälkeen hirveästi omaa rahaa, kun olet töissä. Suunnittele ääneen matkoja ym. ja laskeskele, mitä kaikkea voitkaan vielä tehdä laskujen jälkeen. Katso, miten mies reagoi. Ei muuta kuin heti kokeilemaan...

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:46"]Ala kokeeksi jo miehellesi puhua, mitä kaikkea aiot tehdä, kun sinulle jääkin puoliksi maksettujen kulujen jälkeen hirveästi omaa rahaa, kun olet töissä. Suunnittele ääneen matkoja ym. ja laskeskele, mitä kaikkea voitkaan vielä tehdä laskujen jälkeen. Katso, miten mies reagoi. Ei muuta kuin heti kokeilemaan...

[/quote]

Äläkä vahingossakaan puhu teistä, vaan ihan itsestäsi ja mitä aiot hankkia itsellesi. En nimittäin usko, että mies olettaa sinun olevan tulevaisuudessa yhtä pihi ja itsekäs. Ihan varmasti vetoaa sitten siihen, että sitten kun olette molemmat töissä, tilanne onkin ihan erilainen.

Miksi avoliitossa rahojen (miehen rahojen) tulisi olla yhteisiä? Perusteluksi ei riitä joku omituinen höpötys rakkaudesta vaan kertokaa nyt ihan faktoina, miksi täysin yhteiskunnan tukien varassa elävällä on oikeus olettaa, että avopuoliso maksaa kaiken sen, mitä yhteiskunta ei maksa. Tällöin ihmisen itsensä ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen sama elintaso kuin puolisollaan vain vetoamalla rakkauteen.

Reilua olisi, että ap asuisi yksin ja huomaisi, että se opinto- ja asumistuki ei oikeasti riitä mihinkään, jos ei mene myös töihin. Kenen hän silloin olettaa maksavan kulunsa, kun ei ole avopuolisoa? Tai vastaavasti ap menisi osa-aikatöihin ja osoittaisi miehelle, että hänkin haluaa yhdessä rakentaa yhteistä liittoa eikä ainoastaan tuhlata puolisonsa rahoja!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:51"]Miksi avoliitossa rahojen (miehen rahojen) tulisi olla yhteisiä? Perusteluksi ei riitä joku omituinen höpötys rakkaudesta vaan kertokaa nyt ihan faktoina, miksi täysin yhteiskunnan tukien varassa elävällä on oikeus olettaa, että avopuoliso maksaa kaiken sen, mitä yhteiskunta ei maksa. Tällöin ihmisen itsensä ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen sama elintaso kuin puolisollaan vain vetoamalla rakkauteen.

Reilua olisi, että ap asuisi yksin ja huomaisi, että se opinto- ja asumistuki ei oikeasti riitä mihinkään, jos ei mene myös töihin. Kenen hän silloin olettaa maksavan kulunsa, kun ei ole avopuolisoa? Tai vastaavasti ap menisi osa-aikatöihin ja osoittaisi miehelle, että hänkin haluaa yhdessä rakentaa yhteistä liittoa eikä ainoastaan tuhlata puolisonsa rahoja!

[/quote]

Voihan noinkin ajatella, jos ajattelee vain järjellä. Mutta silloin kun mieheni oli työttömänä tai silloin kun minä opiskelin, meillä oli yhteiset rahat, vaikka olimme vielä avoliitossa. Ei tullut mieleenkään, että meillä olisi ollut kaksi erilaista elintasoa. Minun näkökulmastani rakkaus on nimenomaan se tekijä, joka rakastunutta ihmistä estää olemasta niin pihi, että esim. vaatii omat ruoat.

Jos mieheni, nykyään olemme aviossa, esim. jäisi sairaseläkkeelle, meillä olisi silti yhteiset rahat, koska mitä kivaa haluankaan tehdä, niin haluan tehdä sitä yhdessä. Tai jos haluan herkutella, niin minusta on itsestäänselvää, että myös mieheni voi niin tehdä. Eli kyllä se vaan se rakkaus tässä vaikuttaa. Ei kaikkea voi järjellä ajatella.

Kun aikanaan miehen kanssa yhteen muutettiin (mä 20v ja mies 24v) 4kk tutustumisen jälkeen yhteen, oli automaattisesti selvää, että kaikki on yhteistä. Meidän mielestä me oltiin jo silloin perhe. Mies opiskeli ja sai n. 1300mk kuussa, mä kävin töissä ja teinasin reilut 6000mk. Asunto oli miehen ja velaton. Naimisiin mentiin 3v jälkeen ja siitä lähtein on tilitkin olleet yhteisiä. Äitiyslomalla ja kotihoidontuella kun olen ollut, miehen mielestä mun päivärahat on ollut mun muhun käytettävää rahaa. Hän olis maksanut kaiken muun. Mut aika vähän laitoin itseeni kuitenkaan. Näin on mennyt hyvin kohta 21 vuotta.

Kun aikanaan miehen kanssa yhteen muutettiin (mä 20v ja mies 24v) 4kk tutustumisen jälkeen yhteen, oli automaattisesti selvää, että kaikki on yhteistä. Meidän mielestä me oltiin jo silloin perhe. Mies opiskeli ja sai n. 1300mk kuussa, mä kävin töissä ja teinasin reilut 6000mk. Asunto oli miehen ja velaton. Naimisiin mentiin 3v jälkeen ja siitä lähtein on tilitkin olleet yhteisiä. Äitiyslomalla ja kotihoidontuella kun olen ollut, miehen mielestä mun päivärahat on ollut mun muhun käytettävää rahaa. Hän olis maksanut kaiken muun. Mut aika vähän laitoin itseeni kuitenkaan. Näin on mennyt hyvin kohta 21 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:51"]

Miksi avoliitossa rahojen (miehen rahojen) tulisi olla yhteisiä? Perusteluksi ei riitä joku omituinen höpötys rakkaudesta vaan kertokaa nyt ihan faktoina, miksi täysin yhteiskunnan tukien varassa elävällä on oikeus olettaa, että avopuoliso maksaa kaiken sen, mitä yhteiskunta ei maksa. Tällöin ihmisen itsensä ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen sama elintaso kuin puolisollaan vain vetoamalla rakkauteen.

Reilua olisi, että ap asuisi yksin ja huomaisi, että se opinto- ja asumistuki ei oikeasti riitä mihinkään, jos ei mene myös töihin. Kenen hän silloin olettaa maksavan kulunsa, kun ei ole avopuolisoa? Tai vastaavasti ap menisi osa-aikatöihin ja osoittaisi miehelle, että hänkin haluaa yhdessä rakentaa yhteistä liittoa eikä ainoastaan tuhlata puolisonsa rahoja!

[/quote]

siksi, että naisilla on tapana maksaa elantonsa huoraamalla. Eli muutetaan opiskelujen ajaksi avoliittoon ja mies maksaa kaiken vastikkeena seksistä.

Avoliittolaisten pitää olla muutenkin tarkempi raha-asioissa. Ettei käy niin että joutuu lähteen tyhjin käsin kun ero tulee. Toien työssä ja toinen opiskelee. Työssäkäyvänkö pitää elättää opiskelija? Opintolainaa voi ottaa joka opiskelee. Sitten kun ero tulee niin mitä sitten? Toinen on kustantanut elämisen, siihen saattanut mennä 10 000. Kannattaa olla tarkkana.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:48"]

Se maksaa jolla on rahaa - periaate meilläkin. Mies oli valmistumisensa jälkeen kolme kk työttömänä, pennin hyörylää ei siis tullut mistään hänelle (ei ollut oikeutettu työttömyystukeen, yleistä asumistukea olisi ehkä saanut? mutta selvittiin ilmankin niin väliäkö sillä). Kolmen kuukauden ajan maksoin kaikki kulumme opintolainallani ja opintotuillani sekä satunnaisilla työtuloillani, hänen firmansa perseelleen hoidetut raha-asiat hoidin myös.

Kirjasin kaikki ylös, mutta ei tarkoitukseni ole niitä mitenkään rahana karhuta takaisin. Luulen että petasin sillä puhdasta omaatuntoa jos joskus joudun hänen rahoilla elämään.

Olemme puhuneet asuntosäästämisestä (joka on itselleni mahdotonta opiskelijana, eikä mitään näkymiä vakityöpaikasta) niin olen hänelle sanonut että jos hän saa käsirahan säästettyä ja ottaa lainan ja ostaa talon niin kyllä sen kuvastan hänen taloksi, vaikka olisikin meille yhteinen koti :) En tykkää sanoa yhteiseksi asioita joista en ole senttiäkään maksanut, esim hänen autonsa.

Pointtini siis, se maksaa jolla on rahaa, mutta isoissa hankinnoissa minun mielestäni omistajuus ja päätäntävalta pysyy sillä kuka sen on maksanut. Sitä en ymmärrä että jääkaappiin laitettaan "minun hylly" ja "sinun hylly" :D mutta täytyy myös ymmärtää että oma kortensa on kannettava myös kekoon eikä pyrkiä kohottamaan elintasoaan miehen kustannuksella. Pitkän päälle tulee käymään hyvin raskaaksi tuo tilanne.

Mitähän miehesi tekisi jos sinä olisit se paremmin tienaava? Kiinnostaisiko häntä silloin laittaa nimilappuja maitotölkkeihin jos hänellä olisi mahdollisuus elämäntasonsa nostamiseen sinun kustannuksellasi?

[/quote]

Ap, minkälainen elintaso sinulla olisi, jos asuisut yksin?  Mistä siis teidän pitäisi yhteisistä kuluistanne vähentää, jotta sinä pystyisit niistä maksamaan puolet?

Jos asuisit yksin, et saisi mistään yksiötä alle 270 euron kuukausihinnan. Et edes ylioppilaskyläsäätiöltä. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että yhteiset kulut puoliksi pistävän avoparin tulee elää sen pienempituloisen maksukyvyn mukaan, mutta tehän elätte niin jo nyt. Miehelläsi olisi palkallaan varaa asua vaikka 900 tai 1000 euroa kuussa maksavassa vuokra-asunnossa. Sen sijaan hän on jo nyt tinkinyt omasta asumismukavuudestaan ja elintasostaan, koska tietää, ettei sinulla ole varaa kalliimpaan. Olisiko alueellanne edes pariskunnalle sopivia asuntoja, joiden kuukausivuokra on merkittävästi alle 500 euroa? Aika harvassa sellaiset kyllä ovat.

Omien erillisten ruokien pitäminen puolestaan on mielestäni naurettavan pikkumaista ja lisäksi epäkäytännöllistä. Väkisinhän te kulutatte smantyyppisiä raaka-aineita ja ruokatarvikkeita. Ostatko sinä aamupalavaraksi oikeasti oman leipäpussisi ja mies omansa? MIKSI? Miksette voi laskea, kuinka paljon rahaa teillä suunnilleen kuluu kuukaudessa ruokaan niin, että joka kuukausi molemmat siirtävät ruokatilille saman summan? Sitten siitä yhdessä hankitusta ruuasta tehdään yhteiset ateriat. Tämähän tulee paljon edullisemmaksikin kuin sinkkuannosten ostaminen. Vai haluaako mies syödä niin kallista ruokaa, ettei sinulla ole siihen varaa?

Onko sinulla opintotuen lisäksi mitään muita tuloja? Käytkö kesätöissä? Nostatko lainaa? Minusta on kyllä hieman erikoista, mikäli et ole edes yrittänyt kohentaa omaa henkilökohtaista rahatilannettasi, sillä pikkaisen päälle neljällä sadalla eurolla kuussa, et pärjäisi yksin asuessasi ollenkaan. Hyödyt siis jo nyt yhteisestä taloudestanne, vaikka järjestelynne omituinen onkin.

Talousasioista pitää sopia selvästi, ENNEN kuin muuttaa yhteen kenenkään kanssa. On myös sovittava kumppanin kanssa siitä, vastaako avoliitto luonteeltaan avioliittoa vai ei eli siitä, miten seurustelusuhteen luonne tarkalleen muuttuu yhteenmuutossa. Minä en asu miesystäväni kanssa yhdessä, mutta olemme keskustelleen asiasta ja on täysin selvää, että

1. Yhteen muutetaan sellaiseen asuntoon ja sellaiselle alueelle, johon molemmilla on varaa.

2. Yhteiset kulut pannaan puoliksi. Henkilökohtaiset huvitukset maksetaan omasta pussista. On siis yhteisten rahojen tili ja sitten kummallakin oma tili omiin menoihinsa.

3. Jos toisen maksukyky suhteen aikana romahtaa esim. työttömyyden takia, suhtaudutaan rahoihin yhteisinä.

Meillä on takana jo yli 20 vuotta avoliittoa ja koko ajan rahat on olleet erillisiä ja kumpikin maksanut omat kulunsa. Ongelmia ei ole ollut, koska erilliset rahat ja erilainen tulotaso eivät tarkoita kahta erilaista elintasoa. Meillä se olen minä (pienempituloinen), joka syön aamulla täysjyväsämpylöitä parmankinkun ja juuston kera ja mies (huomattavasti parempituloinen) syö kaurapuuroa. Kumpikaan ei kadehdi toisen ruokia, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi miehen pitäisi maksaa minun herkutteluni. Jos hänen aamupalansa maksaa 50 snt ja minun 5.50 e, niin parempien tulojensa vuoksiko hänen pitää olla maksajana? Ei mahdu ajatusmaailmaani!

Olen sitä mieltä, että jokainen elää tulojensa mukaan eikä oleta, että on olemassa joku (puoliso, vanhemmat, yhteiskunta tms.) joka kustantaa saman elintason kuin ympärillä elävillä ihmisillä on. Avoliittokaan ei saa olla suhde, jossa lähdetään siitä, että toista voi riistää vetoamalla tämän suurempaa ahkeruuteen ja parempiin tuloihin.

Ai niin - miehelle on ihan se ja sama, omistanko 2 vai 3 sijoitusasuntoa ja miten niiden tuoton käytän. Hän ei puutu rahoihini enkä minä hänen rahoihinsa ja silti voimme elää ihan onnellista elämää yhdessä.

Avo- tai avioliitossa kukin aikuinen huolehtii omasta elatuksestaan. Kukaan opiskelija elä pelkällä tuilla, sehän on nyt selvää. Vajetta pitää paikata joko tekemällä töitä, ottamalla lainaa tai pyytää vanhempia sponsoroimaan elämistään. Tässä esimerkissä olisi kuitenkin mielestäni kohtuullosta että mies maksaisi hiukan enemmän yhteisistä kuluista. Mutta ei näihin asioihin ole mitään sääntöä ja  jokainen pari hoitakoon asian, miten itselleen sopii parhaiten. Oli kyse sitten avo- tai avioliitosta. Kannattaisi nämä asiat keskustella ennen yhteenmuuttoa kuitenkin. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:51"]

Meillä on takana jo yli 20 vuotta avoliittoa ja koko ajan rahat on olleet erillisiä ja kumpikin maksanut omat kulunsa. Ongelmia ei ole ollut, koska erilliset rahat ja erilainen tulotaso eivät tarkoita kahta erilaista elintasoa. Meillä se olen minä (pienempituloinen), joka syön aamulla täysjyväsämpylöitä parmankinkun ja juuston kera ja mies (huomattavasti parempituloinen) syö kaurapuuroa. Kumpikaan ei kadehdi toisen ruokia, mutta ei toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi miehen pitäisi maksaa minun herkutteluni. Jos hänen aamupalansa maksaa 50 snt ja minun 5.50 e, niin parempien tulojensa vuoksiko hänen pitää olla maksajana? Ei mahdu ajatusmaailmaani!

Olen sitä mieltä, että jokainen elää tulojensa mukaan eikä oleta, että on olemassa joku (puoliso, vanhemmat, yhteiskunta tms.) joka kustantaa saman elintason kuin ympärillä elävillä ihmisillä on. Avoliittokaan ei saa olla suhde, jossa lähdetään siitä, että toista voi riistää vetoamalla tämän suurempaa ahkeruuteen ja parempiin tuloihin.

Ai niin - miehelle on ihan se ja sama, omistanko 2 vai 3 sijoitusasuntoa ja miten niiden tuoton käytän. Hän ei puutu rahoihini enkä minä hänen rahoihinsa ja silti voimme elää ihan onnellista elämää yhdessä.

[/quote]

Miten teidän suhteessa hoidetaan sellaiset tilanteet, joissa toisen tekisi mieli tehdä jotain, johon toisella ei olekaan varaa? Jos esimerkiksi molemmat tykkäisivät matkustaa ja kummankin unelmakohde olisi Yhdysvallat, reissulle ei voitaisi lähteä, jos toisella ei olisi varaa maksaa, vaikka toisella taas olisi varaa vähän avittaa omistaan? Tai jos toisen tekisi mieli mennä testaamaan paikkakunnalle avattua uutta ravintolaa, mentäisiin kuitenkin vain lähikiinalaiseen, sillä uusi ravintola olisi toiselle liian kallis? Ettekö siis koskaan tarjoa toisillenne mitään ilman, että sitä sen kummemmin mietittäisiin ja laskettasiin?