Miten hankitte ensiasunnon ilman takaajia

Kuka sitten kiristää ja ketä en tiedä? Enkä ota kantaa.

Itse tein aikanaan ruutupaperille kirjoittaen selväksi sen mihin kahden aikuisen ja kolmen lapsen taloudessa rahat hupenevat (myös sen mistä sitä tulee).

Eläkkeellä tai lähellä sitä olevilla ihmisillä ei ole aina käsitystä siitä miten tiukkaa lapsiperheilla oikeasti on (aivan kaikki maksaa vietävästi). Yleensä näillä isovanhemmilla on lainat maksettu jo aikaa ja rahaa tulee enemmän kuin menee. Kaksi vanhaa ei kuluta kovin paljon, ostetaan vain ruokaa kaikkea muuta on kaapit täynnä.

Keskustelun päätteeksi vanhempani ovat ymmärtäneet sen miksi emme lähde heidän kanssaan etelään tai muualle lomalle. He tajusivat myös sen miksi meillä ajetaan vanhoilla autoilla ja miksi vaatteita kierrätetään lapselta toiselle.

Kyllä, aikanaan ensimmäisen asuntomme ostossa he tulivat takaamaan, suorastaan ehdottivat oman ostamista koska pitivät vuokralla asumista tyhmänä toisten kukkaroa paisuttavana toimintana.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:32"]

Tästä aikaa jo pari vuotta. Saatiin Danskelta lainaa vajaa 160 000 € ilman säästöjä. Takaus ostettiin pankin kautta Garantialta, maksoi reilu 2 000 €.

Nettotulot n. 4 000 €/kk. Lainalyhennys korkoineen 1100 €/kk.

Koska omaa rahoitusta ei ollut, lainasta pitää olla maksettu reilu 35 000 €, että saisimme oikeuden hakea lyhennysvapaata. Jos muistan ehdot oikein :)

[/quote]

Meillä myös näin, toki hieman eri summilla mutta sama pankki ja takaus. Lyhennysvapaita saimme myös heti, varmaan sopimus joiltain osin erilainen.

Tiedän myös tapauksi joissa vanhemmat keikkuvat vuodesta toiseen verojulkkareissa mutta omalle tyttärelle ei annettu muuta kuin ruokaa ja vaatteita.

Mieleni on tehnyt kysyä että hittoako olette lapsia hankkineet.

Meillä myös vanhemmat takasivat 15% jota varten erillinen laina, se kaksettiin eka pois.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:26"]

Jos olisin ap, ottaisin yksityiskohdista tarkoin selvää, esittäisin asian vanhemmille niin, että ymmärtäisivät että kyseessä on heille riskitön juttu, mutta ap:lle merkittävä helpotus.

[/quote]

Jos takaus olisi täysin riskitön, olisi se pankille täysin merkityksetön eikä sitä vaadittaisi. Takaaja takaa lainan maksun. Kyllä siinä se riski on, että jos lainaaja jättää maksamatta niin sitten takaaja maksaa. Sehän se on nimenomaan takauksen idea. Lainaturva-vakuutukset ovat sitten eri asia, eivät nekään korvaa jos lainaaja jättää ns. tahallaan (esim. tulee peliriippuvaiseksi, alkoholisoituu jne jne) lainan maksamatta. Riski on aina takaajalla loppupeleissä.

[/quote]

Nimenomaan la6naturvavakuutuksesta mainitsin, olisit vain lainannut senkin. Aika teoreettisia nuo muut luettelemasi riskit. Jos noin kävisi, huoli vakuudellisen lainan maksusta ei olisi isovanhemmilla ensimmäisenä mielessä. Vai kuinkaha yleistä on, että tavallinen pienten lasten vanhempi yhtäkkiä sekoaa ja menettää elämänhallinnan? Eiköhän niihin tarinoihin liity keskimääräistä useammin muutakin syrjäytymistä.

Minä joudun kertomaan että meillä välit karahtivat tässä takaus asiassa. Äitini halusi näyttää kaapinpaikan. Tilanne oli siis se että he kuuluvat sukupolveen joka joutui hakemaan lainaa useammasta pankista, heillä oli myös useampi takaaja. Meillä ensiasunnonhinta noin 200 000e johon omia säästöjä 15 000e ja takauksia olisi tarvittu toinen 15 000e niin vanhempani kieltäytyivät sillä perusteella että elimme heidän (äitini) näkemyksen mukaan liian leveästi. Sillä hetkellä meillä ei ollut yhtään lainaa ja luottotiedot tietysti kunnossa. Matkustimme kerran vuodessa ja meillä oli oma auto nämä olivat varsinkin äidilleni jostain syystä punainen vaate. Olisi pitänyt myydä se ainoa auto pois ja säästää. Kun muistutin miten he olivat asuntonsa ostaneet, niin se oli eri asia. Itse en ymmärrä, kaipa tässä vuorotellen jokainen tulee siihen vaiheeseen että tarvitsee asunnon? ja sitä voivat vanhemmat sukupolvet avittaa, jokainen vuorollaan? Täällä tulee moni antamaan minulle selkään että miksi minä menin välit rikkomaan yms. eipä kiinnosta.

Niin siitä lainasta kävimme kilpailevassa pankissa joka myönsi lainan 15 000e omarahoitusosuudella, tässä vaiheessa välit vanhempiini olivat jo karilla. Enkä ole katsonut että asiaa tulisi vähään aikaan muutoksia. Jään perinnöttä, sitten jään...

Kolmio Helsingissä, 70m2, 195 000 euroa. Kuten hinnastakin voi päätellä, niin ei ihan kantakaupungista vaan lähiöstä. Ensiasunnoksi kolmio on kuitenkin hyvä valinta Helsingissä, jossa asuntojen hinnat eivät ainakaan laske lähivuosina ja asunnon vaihdoissa on aina runsaasti kuluja.

Säästettiin ASP-tilille viisi vuotta ja saatiin kokoon 25 000 euroa. Pankki antoi lainaa 170 000, muita vakuuksia ei tarvitse kun oli tuo ASP.

Putkiremppa kustantaa 50 000 euroa vuoden päästä...

Täällä joku antoi "talousvinkkejä" kenties kieliposkella?

AP voi ensiksi miettiä mihin ne kaikki mennäinä vuosina tienatut rahat ovat menneet? Johonkin mihin ei ehkä olisikaan ollut varaa. Esimerkiksi mainitsemasi häät, maksavat muuten ihan julmetusti ja käytte lomalla joka vuosi?

Kyllä sen 15% saa kasaan kun oikeasti yrittää.

Niin mekin saimme (tosin emme maksaneet häitä itse).

Samansuuntainen meno kuin 176:lla meillä en sopinut mieheni vanhemmille jotka ovat ns. duunareita. Tapasin mieheni korkeakoulu opinnoissa ja tietysti minulla kuten kaikilla 2000-luvun naisilla on oma ura mielessä perheen rinnalla. Tämä ja se että vanhempani ovat akateemisesti koulutettu ei ole sopinut mieheni vanhemmille. He olisivat halunneet pojalle pullantuoksuisen (ehkä muotoisen) kiltin kotiäidin hoitamaan jälkikasvua. Takaamaan pyysimme molempien vanhempia mutta miehen kieltäytyivät sillä perusteella että antaa rikkaiden maksaa kun niin on varaa. Tämän jälkeen on ollu yhteyden pito aika hiljaista miehensukulaisiin. Mieheni vanhemmilla on omakotitalo, mökki yms omaisuutta eli mistään sossupariskunnasta ei ole kyse.

177 jatkaa.

Vanhempani eivät ole joutuneet maksamaan euroakaan asuntolainastamme ja heidät on jo vapautettu takausvastuusta.

AP:n tilanne suorastaan kolahti.

Olemme molemmat akateemisestikoulutettuja, yleensä valmituessa ollaan lähempänä 30v kuin 20v. Siinä iässä naimisiinmeno ja  lastenhankinta ovat hyvin ajankohtaisia. Ainakin toinen puolisoista joutuu olemaan kotona. Opiskeluaikana, ennen lasten hankintaa merkittävä tienaaminen ei ole ollut mahdollista ja valmistuessa ollaan tilanteessa jossa tilillä ei ole yhtään rahaa, lapsia on ja työpaikat sijaitsevat pääkaukunkiseudulla jossa perheasuntojen kovat vuokrat haittaavat säästämistä. Vaikka olisit kuinka tunnollinen ja reipas-raitis ihminen niin tilanne on haasteellinen ja vanhempien väliintulo siis takaushalukkuus ovat merkittävä apua.

Meillä asunnon haku käynnissä ja vanhempien nimet takauspaperissa.

No säästimme tietysti. Saimme hieman vanhemmilta tukeakin, mutta asp-tilin avasimme heti kun tuloja oli, ennen valmistumista. Ja reilusti ennen lapsia. Kyllä neuvona nuoremmille sanoisin, että jos asuntosäästäjäksi ryhtyy kolmekymppisenä kun on jo lapsi, on myöhässä. Ja saahan toki ne lomamatkat ja rennon nuoruuden valita, mutta sitten pitää hyväksyä, että kyseessä on valinta, ja harva saa kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:54"]

Jos takaus olisi täysin riskitön, olisi se pankille täysin merkityksetön eikä sitä vaadittaisi. Takaaja takaa lainan maksun. Kyllä siinä se riski on, että jos lainaaja jättää maksamatta niin sitten takaaja maksaa. Sehän se on nimenomaan takauksen idea. Lainaturva-vakuutukset ovat sitten eri asia, eivät nekään korvaa jos lainaaja jättää ns. tahallaan (esim. tulee peliriippuvaiseksi, alkoholisoituu jne jne) lainan maksamatta. Riski on aina takaajalla loppupeleissä.

[/quote]

Niinpä. Itselläni oli rahat säästössä enkä olisi missään tapauksessa halunnut sälyttää vastuuta omista raha-asioistani vanhemmilleni, vaikka varmasti olisivat suostuneetkin. Kyllä asunnonostovaiheessa kasvatustyö on jo tehty ja lapsen pitää pärjätä omillaan.

Vaihtoehtona takaukselle voisi olla esim. ko. summan lainaaminen vanhemmilta asianmukaisella korolla?

No säästää kannattaa. Itse 25-v. vaalea, hoikka nainen. Kivasti jo sukanvarressa (65t €); eikähän vuokrat niin korkeita ole;)

Pakko kommentoida että en usko takaus asian olevan yksin syy jonka vuoksi väli rikkoontuvat. Todella typerää kaikkien kannalta. Luulen että vaikka välit olisivat kuinka hyvät niin siinä vaiheessa vanhemmilla on viimeisiä mahdollisuuksia paukutella henkseleitään siitä miten heillä on valta vaikuttaa lastensa elämään. Varmasti asiaan liittyy myös paljon tietämättömyyttä että takaus on vain maksimissaankin tuo monesti mainittu 15%. Näin ei ollut kun vanhempani ostivat ensimmäisen asunnon ehkä sieltä ovat vanhempien juurtuneet käsitykset jotka kaipaisivat päivitystä. Oma neuvoni on se että menkää yhdessä pankkiin jossa ammattilainen kertoo puolueettomasti mitkä ovat faktat juuri teidän tapauksessanne. Nuoren parin tulotaso ja maksukyky selviävät vanhemmille ja myös se että huonoimmassa tilanteessa he vastaavat vain 15% arvosta joka kuitenkin vaatisi sen että pakkomyyntitilanteessa asunnosta olisi saatu sen verran vähemmän.

Välit rikkontuvat tai tulehtuvat juuri sen vuoksi että ei osata puhua ja ei luoteta toiseen, tämän vuoksi pankinammattilainen on paras apu. Osaa myös kertoa jos nuorella parilla on liian suuret haaveet sen hetkiseen tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:30"]

AP:n tilanne suorastaan kolahti.

Olemme molemmat akateemisestikoulutettuja, yleensä valmituessa ollaan lähempänä 30v kuin 20v. Siinä iässä naimisiinmeno ja  lastenhankinta ovat hyvin ajankohtaisia. Ainakin toinen puolisoista joutuu olemaan kotona. Opiskeluaikana, ennen lasten hankintaa merkittävä tienaaminen ei ole ollut mahdollista ja valmistuessa ollaan tilanteessa jossa tilillä ei ole yhtään rahaa, lapsia on ja työpaikat sijaitsevat pääkaukunkiseudulla jossa perheasuntojen kovat vuokrat haittaavat säästämistä. Vaikka olisit kuinka tunnollinen ja reipas-raitis ihminen niin tilanne on haasteellinen ja vanhempien väliintulo siis takaushalukkuus ovat merkittävä apua.

Meillä asunnon haku käynnissä ja vanhempien nimet takauspaperissa.

[/quote]

En ihan ymmärrä, miten "yleensä" ollaan valmistuessa rahattomia ja lapsiakin on. Ja nyt työpaikatkin sijaitsevat kalliilla alueella. Yrittäkää nyt laskea ensin se raha mitä tulee, ja sitten vasta käyttää se. Lapset, koulutusala, opiskelujen pituus: nekään eivät tule annettuina, vaan ovat valintoja.

Me säästettiin miehen kanssa se 15% niin, että käytännössä elettiin toisen palkalla ja toisen palkka säästettiin. Vuodessa saatiin 15% PKS kerrostalokolmion verran rahaa kasaan, mutta talo oli kyllä vanha.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:30"]

AP:n tilanne suorastaan kolahti.

Olemme molemmat akateemisestikoulutettuja, yleensä valmituessa ollaan lähempänä 30v kuin 20v. Siinä iässä naimisiinmeno ja  lastenhankinta ovat hyvin ajankohtaisia. Ainakin toinen puolisoista joutuu olemaan kotona. Opiskeluaikana, ennen lasten hankintaa merkittävä tienaaminen ei ole ollut mahdollista ja valmistuessa ollaan tilanteessa jossa tilillä ei ole yhtään rahaa, lapsia on ja työpaikat sijaitsevat pääkaukunkiseudulla jossa perheasuntojen kovat vuokrat haittaavat säästämistä. Vaikka olisit kuinka tunnollinen ja reipas-raitis ihminen niin tilanne on haasteellinen ja vanhempien väliintulo siis takaushalukkuus ovat merkittävä apua.

Meillä asunnon haku käynnissä ja vanhempien nimet takauspaperissa.

[/quote]

En ihan ymmärrä, miten "yleensä" ollaan valmistuessa rahattomia ja lapsiakin on. Ja nyt työpaikatkin sijaitsevat kalliilla alueella. Yrittäkää nyt laskea ensin se raha mitä tulee, ja sitten vasta käyttää se. Lapset, koulutusala, opiskelujen pituus: nekään eivät tule annettuina, vaan ovat valintoja.

[/quote]

Mä ymmärrän 69:n mainitseman tilanteen oikein hyvin jos on maistteri, dippa yms niin opiskelu kestää useita vuosia ja mikäli tulee toimeen kesä-/ilta-/vkl-töillä niin kaikki menee mikä tulee. Monesti ihmiset hankkivat lapsia mieluummin alle 30v ja heti 30v jälkeen. Työpaikkojen sijainnista monet korkeasti koulutettujen työpaikat vain sattuvat sijaitsemaan pääkaupunkiseudulla sille ei itse voi mitään.

Sinkut joilla ASP ovat ymmärtääkseni ostaneet asunnon ominvoimin samoin kun työ uransa vanhempien luona asuneet duunarit.

Korkeastikoulutetut pääsääntöisesti vanhempien takauksella.

Muilla samanlainen käsitys?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 01:28"]

Sellaiset suvut sitäpaitsi vaurastuvat, joissa jokainen sukupolvi tienaa rahaa, eikä kuluta aiempien keräämää pääomaa. 

Tällaisista jutuista huomaa ettei taviksilla ole mitään käsitystä rahasta, tiedätkö mitä varten raha on? Ei mitään tuhlaamista varten, vaan isolla varallisuudella tehdään lisää rahaa, sitä varten se on.

Esim. jos sulla on vaikka viisi miljoonaa, sulla on hieman erilaiset mahdollisuudet tehdä toiset viisi miljoonaa.

Pääomalla on tarkoitus tehdä lisää sitä rahaa, ja se on mahdollista ennen kaikkea vauraille suvuille, joilla sitä pääomaa kertyy enemmän, ja enemmän sukupolvelta toiselle.

Tämän takia rikkaat rikastuu, ja köyhät köyhtyy.

[/quote]

Ai ei mitään käsitystä pääomiin kajoamisesta (HUOM en maininnut siis mitään niiden sijoittamisesta)? Katsopas välillä niitäkin sukuja, jotka ovat ne rahansa, maansa ja metsänsä menettäneet. Siihen voi riittää yksikin tuhlaajapoika.

Olen kans ihmetellyt näitä vanhempia joilla on oma talous varmasti kunnossa mutta ei halua auttaa lapsiaan. Jaksetaan vuosia muistuttaa esimerkiksi siitä että kukas on ton kahvikeittimen ostanut tai kenen rahoilla sitä käytiin etelässä kun olit opiskelijoita. Helppohan sitä on olla 60v lainat maksettu ja pienet menot. Voi vaikka pyyhkiä peppua niillä säästöön jäävillä seteleillä.