Miten hankitte ensiasunnon ilman takaajia

Pointtisi meni ohi, 75, yritin sanoa että "monesti" ihmiset valitsevat itse asioita.

t. 73

Minusta tuntuu että asunnonosto tulee asioista tietämättömille eteen hirvittävällä vauhdilla. Ostajat eivät ymmärrä mitä he ostavat ja mitä kuluja siitä tulee olemaan, mahdolliset takaajat eivät pysy kärryillä että mihin heitä ollaan velvoittamssa. Kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä ja otta asiat vuosia ennen puheeksi. En väitä olevani shamaani tai taikuri kun väitän että tällä hetkellä 10v ihmiset haluavat oman asunnon seuraavan 20v aikana, siihen kannattaa varautua myös vanhempina jos on nyt varma että ei halua mennä takaamaan niin järjestäkäähyvät ihmiset asiat niin ettei takaajia tarvia. 10v lasten vanhemmat teillä on noin 15v aikaa hoitaa asiat kuntoon kyllä se riittää ja ehdottomasti kannattaa.

Miksi tällä monet paisuttelevat asiaa? Kysytte vanhempianne jos suostuvat on ok jos eivät niin keksitte muun keinon saada rahat kasaan. Ihmisten välisiä suhteita muuta mössönsössöä on ihan turha sotkea kokoasiaan. Toiset vanhemmat haluavat olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä toiset taas keskittyvät itseensä jokaisella on kai oikeuspäättää mitä tekee?

Mielesti meillä oli reilu sopimus vanhempieni kanssa. He lupasivat taata saman summan kuin me pystyisimme säästämää.

No 10 vuotta tuli säästettyä 27-vuotiaiksi asti, siihen asti asuttiin vuokralla. Säästössä jonkin verran yli 50.000€, kyllä sillä lainan saa... Ja ei ole tullut rahaa vanhemmilta, ei ole tarvinnut tinkiä mistään eikä matkustelusta. Ja pienillä tuloilla säästetty tuo, niin että toinen ollut paljon työttömänä ja pätkäduuneja, matalapalkkaisilla tuloilla. Jos olisi vuokran sijasta maksanut asuntolainaa, olisi maksanut asuntoa 100.000€ verran sillä vuokriinkin 10 vuodessa uppoaa...

Säästimme 11 vuotta. Loppua kohden asuimme ilmaiseksi vanhempien kesämökillä ja laitoimme joka kuukausi yhtä paljon säästöön kuin mitä nyt maksamme lainalyhennyksiä. Pitkä prosessi, mutta kannatti. Saimme lisäksi todella edulliset lainaehdot kun pystyimme näyttämään, että säästäminen onnistuu meiltä. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 13:52"]

. Toiset vanhemmat haluavat olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä toiset taas keskittyvät itseensä jokaisella on kai oikeuspäättää mitä tekee?

[/quote]

Miksi niitä lapsia pitää sitten tehdä, jos ei yhtään kiinnosta ne, tai halua auttaa niitä ja sitä kautta asettaa ne huonompaan asemaan verrattuna sellaisiin vanhempiin, jotka välittävät lapsistaan ja lapsenlapsistaan?

En oikeasti ymmärrä miksi tuollaiset ihmiset haluavat lapsia.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:16"]

Minulle eivät hyvätuloiset, itsekkäät vanhempani antaneet takausta, vaikka itse olivat saaneet kaiken omilta vanhemmiltaan: perinnöt, ennakkoperinnöt ja takaukset.

Itse olen varmistanut, etteivät omat lapseni joudu koskaan yhtä kurjaan asemaan kuin minä jouduin. Jokaiselle lapselle olemme menneet perustamaan ASP-tilin heti, kun 18 vuotta on tullut mittariin. Sinne ASP-tilille on lapsi sitten pistänyt kaikki YO-lahjarahansa, kesätyörahansa ja välivuoden työssäkäyntirahansa.

Kumpikin lapsi on saanut säästettyä 15% prosenttia yksiön hinnasta parissa vuodessa ja ostanut yksiön, jonka on vuokrannut muille. Näillä vuokrarahoilla opiskelevat lapseni maksavat sitten asuntolainan lyhennykset ja yhtiövastikkeet. Kumpikin asuu kotona ja opiskelee, mutta sitten kun he joskus haluavat muuttaa pois kotoa, on heillä asunto valmiina odottamassa. Ja siitä asuntolainasta on jo valtaosa maksettu pois.

[/quote]

ASP-asuntoja ei voi kuin poikkeustapauksessa laittaa vuokralle...?

Ymmärrän hyvin. Pk seudulla niin kalliit vuokrat sekä asuntojen hinnat että säästäminen on aika haastavaa. Lisäksi jos on vielä akateeminen, pitkät opinnot jne. niin onhan se hankalaa.

Meille vanhemmat takas sen 15%, valtion takuu 15 muistaakseni ja asunto vakuutena lopulle. Tiedän ettei ollut vastaus kysymykseen mutta meillä ei kyllä olis muuten oikein onnistunut. Yks vaihtoehto on ostaa rakenteilla oleva asunto, silloin on usein yhtiölaina x euroa ja täytyy itse saada lainaa vähemmän. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 11:58"]

ASP ei kysymykseen yli 30v työssäkäyvä pari, 1 lapsi.

Säästetään ja säästetään. Mutta 15% kassaan saaminen kestää ja kestää, kaikki eivät aina menaa ymmärtää että myös sellaiset ihmiset joiden vanhemmat eivät auta mitenkään haluavat esimerkiksi häät ja joskus käydä pienellä lomalla.

Pienimmät ja halvimmat vuokrakämpät eivät tule lapsen takia kyseeseen.

ap

[/quote]

Sori vaan, mutta 11 vuoden kituuttaminen ja asuntosäästäminen on taloudellisessa mielessä aivan järjetöntä. Tuossa ajassa asuntojen hinnatkin ovat nousseet aivan valtavasti ja syöneet ne säästönne. Jos olisitte ostaneet sen kämpän 11 vuotta sitten, niin se voisi olla tässä vaiheessa jo maksettu. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 14:13"]
 

Miksi niitä lapsia pitää sitten tehdä, jos ei yhtään kiinnosta ne, tai halua auttaa niitä ja sitä kautta asettaa ne huonompaan asemaan verrattuna sellaisiin vanhempiin, jotka välittävät lapsistaan ja lapsenlapsistaan?

En oikeasti ymmärrä miksi tuollaiset ihmiset haluavat lapsia.

[/quote]

Hyvä kysymys. Jos vanhemmat vetäytyvät lapsen elämästä täysin siinä vaiheessa kun tämä muuttaa pois kotoaan niin paluu on aika hankalaa. Itselleni "Kulkurin iltatähti" saa aina tipan silmään. Omillaan on tultava toimeen. Syytä en osaa sanoa. Minä säästin asuntoni. Vaimoni kanssa yhteenmuutettaessa asunnostani sai hyvän pohjan okt:n. Ap:lle säästä jos muu ei mahdollista.

Ei takuu ole sama asia kuin että vanhemmat maksaisi asunnon. Takuussa vanhemmat (tai muu takaaja) takaa tietyn osuuden, usein 15% asunnon hinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että jos ap ei maksa lainaansa niin takaaja maksaa tuon osuuden. Ei koko asuntoa. Yleensähän asunnon ostaja itse maksaa lainansa ja takaajalta tarvitaan vain nimi paperiin, takuuna on esim. vanhempien oma asunto, mökki tms. kiinteä omaisuus. Apn vanhempien ei siis tarvitse maksaa yhtään mitään, mutta he auttavat apta ja perhettä ostamaan oman asunnon.  Tämä yleensä elämänvaiheessa jossa on opiskeltu ja ura on vasta alussa, palkat vielä matalat, ehkä lapsia juuri tullut eli taloudellisesti on monilla tiukkaa. Myöhemmissä asunnoissa jo maksettu osuus toimii takuuna, takaajia siis tarvitaan yleensä vain ensiasunnossa. 

Vain urpot ei takaa omien lastensa asuntolainaa jos siihen on mahdollisuus (omaisuutta ja vanhemmat elossa). Näitäkin tosin löytyy. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:41"]

Uskomattomia ehdotuksia näiltä vanhempien kiristäjiltä, ja myös AP:ltä. Eiköhän olisi jo aika itsenäistyä taloudellisesti, aikuiset ihmiset? Kaikki apu mitä vanhemmilta saa olisi joo plussaa, mutta kyllä heilläkin on oikeus päättää omista rahoistaan ja autoistaan. Tuntisin itseni aivan naurettavaksi jos vielä (oon 36 v, mies 40 v) kinuttais äidiltä ja isiltä rahaa. Tollaisiako haluatte omista lapsistanne kasvattaa? Sijoittakaa, kouluttautukaa, menkää töihin, muuttakaa parempien hommien perässä muualle. Käsi pois toisten taskuista. Parempi myös ettette laske sen perinnön varaan, mistä sitä tietää kenelle menee ja mitä.

[/quote]

Joo ei tossa 11v säästämisessä ole hitonkaan järkeä. Vanhempien minimaallisella avustuksella olisivat päässee omaan kotiin heti.

Mikä näitä nuorten ihmisten vanhempia vaivaa?

Turhaa saivartelua siitä miten ostetaan, ostetaan vain jos rahaa on, persaukiset pysyköön pois markkinoilta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:08"]

Joskus sitä miettii että voisihan se elämä helpompaakin olla ja vanhemmat hieman myötämielisempiä. Emme ole edes kysyneet vanhempiamme takaajiksi. Tosin jo ennen kuin muutin pois kotoa 10v sitten äitini kertoi etteivät he sitten tule takaamaan yhtään mitään. Olen siinä uskossa että samassa tilanteessa ollaan edelleen. Asiassa minua korpee se että aikanaan kun vanhempani ostavat ensi- ja sitä seuraavat asunnot niin heitä avustivat heidän vanhempansa ja isovanhempansa (mm takamaalla lainoja sekä lahjoittamalla tontin ja lahjoittamalla + maksamalla rakennusmateriaaleja). Nyytemmin vanhemmistani edeltavät sukupolvet ovat kuolleet ja vanhempani ovat heidät perineet. Eli meillä ei ole mitään mummoja yms jotka voisivat jelpata. Vanhemmillani olisi varaa vaikka ostaa meille asunto.

Eniten minua ihmettyyttä se että eivätkö vanhempani ymmärrä sitä että tulen joskus heidät perimään mutta nyt olisi se hetki joilloin tarvitsisimme oikeasti jelppiä, tuskin enää vuosien päästä joilloin heitä ei enää ole.

Olemme siis erittäin hyvässä väleissä näemme soittelemme useita kertaja viikossa yms.
Erityisen tärkeä heille on heidän ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsesa.

Piru joskus kasvattaa sarvia päähäni ja olenkin sanonut että pitäisikö hieman etääntyä ja siten saada heidät näkemään tilanne hieman uudessa valossa. Kun tilanne minusta tuntuu siltä että he ottavat vastaan kaiken ilon ja avun mitä tarjotaan mutta itse eivät ole valmiita auttamaan.

ap

[/quote]

No ei sinun vanhemmillasi ole mitään velvollisuuksia sotkeentua sinun laina-asioihisi, eivätkä vanhempasi rahat kuulu sinulle, ne ovat heidän omia rahojaan ja halutessaan voivat tuhlata kaiken jolloin et tule perintöä näkemään. Jokaisella kun on oikeus omilla rahoillaan tehdä mitä lystää, niitä ei tarvitse säästää säkeittäin perinnöksi. Ota vastuu omasta pärjäämisestäsi elämässä ja lakkaa tukeutumasta vanhempiisi. Eikö nykyään osata itsenäistyä enää aikuisenakaan?

Mua jotenkin ärsyttää sunkaltaiset ihmiset jotka vielä aikuisinakin ovat ronkumassa vanhempia apuun kaikessa ja odottavat kieli pitkällä perintöä. Minä muutin kotoa 17-vuotiaana ja siitä asti olen pärjännyt itse, työttömänä ja lyhytaikaisilla työsuhteilla ja vielä matalapalkkaisessa duunissa. Silti on asunnon käsiraha moneen kertaan tilillä, elämä on valintoja. Opettele säästämään ja elämään tulojesi mukaan, kyllä se kaikilta halutessaan onnistuu jos tahtoa on. Minäkin jopa kouluttaudun parempaan ammattiin kun olen kyllästynyt tuohon matalaan palkkatasoon, joten kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni eikä syytellä muita omasta kyvyttömyydestä hoitaa asioita.

Jokunen vuosi elämää katsoneena olen sitä mieltä että on vain kaameita vanhempia lapsi-vanhempi suhteissa (poislukien teinivuodet). Vanhemmat ovat ne lapset kasvattaneet tulos on helppo nähdä. Mitä siinä sitten valittaa ettei halua hulttiotaan auttaa. Vanhemmille pidempi vastuu kuin 18v, esimerkiksi se jonkun ehdottama takausvastuu niin alkaa kasvattaminen kiinnostamaan tai sitten on kiva porukassa kykkiä sillanalla.

200 000 euron ensiasunto on sulaa hulluutta! Ostakaa ensin 100 000 euron asunto, johon tarvitsette pienemmän omarahaosuuden. Samalla kun lyhennätte sitä, keräätte isompaa takuuta siihen isompaan ja kalliimpaan. Meidän ensiasunto maksoi 80 000. Muutimme pois pääkaupunkiseudulta kun tajusimme ettei meillä siellä ole ikinä varaa omakotitaloon. Onneksi kumpikaan ei ollut sieltä kotoisin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:41"]

Uskomattomia ehdotuksia näiltä vanhempien kiristäjiltä, ja myös AP:ltä. Eiköhän olisi jo aika itsenäistyä taloudellisesti, aikuiset ihmiset? Kaikki apu mitä vanhemmilta saa olisi joo plussaa, mutta kyllä heilläkin on oikeus päättää omista rahoistaan ja autoistaan. Tuntisin itseni aivan naurettavaksi jos vielä (oon 36 v, mies 40 v) kinuttais äidiltä ja isiltä rahaa. Tollaisiako haluatte omista lapsistanne kasvattaa? Sijoittakaa, kouluttautukaa, menkää töihin, muuttakaa parempien hommien perässä muualle. Käsi pois toisten taskuista. Parempi myös ettette laske sen perinnön varaan, mistä sitä tietää kenelle menee ja mitä.

[/quote]

Näin juuri, näköjään toiset eivät osaa itsenäistyä ja ottaa vastuuta itsestään ja pärjäämisestään edes aikuisina, ahneita uusavuttomia näköjään paljon tällä palstalla. Jotenkin säälittävää oikeastaan, ei sen verran ole selkärankaa...

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:16"]

Minulle eivät hyvätuloiset, itsekkäät vanhempani antaneet takausta, vaikka itse olivat saaneet kaiken omilta vanhemmiltaan: perinnöt, ennakkoperinnöt ja takaukset.

Itse olen varmistanut, etteivät omat lapseni joudu koskaan yhtä kurjaan asemaan kuin minä jouduin. Jokaiselle lapselle olemme menneet perustamaan ASP-tilin heti, kun 18 vuotta on tullut mittariin. Sinne ASP-tilille on lapsi sitten pistänyt kaikki YO-lahjarahansa, kesätyörahansa ja välivuoden työssäkäyntirahansa.

Kumpikin lapsi on saanut säästettyä 15% prosenttia yksiön hinnasta parissa vuodessa ja ostanut yksiön, jonka on vuokrannut muille. Näillä vuokrarahoilla opiskelevat lapseni maksavat sitten asuntolainan lyhennykset ja yhtiövastikkeet. Kumpikin asuu kotona ja opiskelee, mutta sitten kun he joskus haluavat muuttaa pois kotoa, on heillä asunto valmiina odottamassa. Ja siitä asuntolainasta on jo valtaosa maksettu pois.

[/quote]

ASP-asuntoja ei voi kuin poikkeustapauksessa laittaa vuokralle...?

[/quote]

Aivan. Niin unelmalliselta kuin tämä tilanne kuulostaakin, niin se on silkkaa satua. 

Omasta mielestäni juuri ASP-asunto on se kaikkein kannattamattomin sijoitus. Jos lapsi pystyy säästämään 15% asunnon hinnasta, se laina kannattaa kyllä ottaa ihan vapailta markkinoilta. Normaalin säästämisen voi aloittaakin jo hyvissä ajoin ennen 18 v. synttäreitä.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 14:43"]

200 000 euron ensiasunto on sulaa hulluutta! Ostakaa ensin 100 000 euron asunto, johon tarvitsette pienemmän omarahaosuuden. Samalla kun lyhennätte sitä, keräätte isompaa takuuta siihen isompaan ja kalliimpaan. Meidän ensiasunto maksoi 80 000. Muutimme pois pääkaupunkiseudulta kun tajusimme ettei meillä siellä ole ikinä varaa omakotitaloon. Onneksi kumpikaan ei ollut sieltä kotoisin.

[/quote]

Jos on työpaikat stadissa niin onkin helvatan järkevää muuttaa landelle ja ostaa kaksi autoa?