Miten hankitte ensiasunnon ilman takaajia

Ensiasunnon hankinta ja perheen perustaminen on näitä pieniä kynnyksiä joita nuoruuteen kuuluu, niistä ylipäästyä on taas entistä vahvempi. Täältäkin tsemppiä ap:lle.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 17:06"]

Ei takuu ole sama asia kuin että vanhemmat maksaisi asunnon. Takuussa vanhemmat (tai muu takaaja) takaa tietyn osuuden, usein 15% asunnon hinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että jos ap ei maksa lainaansa niin takaaja maksaa tuon osuuden. Ei koko asuntoa. Yleensähän asunnon ostaja itse maksaa lainansa ja takaajalta tarvitaan vain nimi paperiin, takuuna on esim. vanhempien oma asunto, mökki tms. kiinteä omaisuus. Apn vanhempien ei siis tarvitse maksaa yhtään mitään, mutta he auttavat apta ja perhettä ostamaan oman asunnon.  Tämä yleensä elämänvaiheessa jossa on opiskeltu ja ura on vasta alussa, palkat vielä matalat, ehkä lapsia juuri tullut eli taloudellisesti on monilla tiukkaa. Myöhemmissä asunnoissa jo maksettu osuus toimii takuuna, takaajia siis tarvitaan yleensä vain ensiasunnossa. 

Vain urpot ei takaa omien lastensa asuntolainaa jos siihen on mahdollisuus (omaisuutta ja vanhemmat elossa). Näitäkin tosin löytyy. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:41"]

[/quote]

[/quote]

Takaajien täytyy aina olla valmiita tarvittaessa maksamaan se takaamansa laina. Jos vanhemmilla on omistusasunto, mutta ei muuta merkittävää omaisuutta eikä juuri käteistä, voi käydä niin, että se asutno myydään, jotta laina saadaan maksettua. Aina ei tarvitse olla kyse velallisen vastuuttomuudesta tai epärehellisyydestä, vaan ihan vaikka siitä, että vammautuu onnettomuudessa ja tulee työkyvyttömäksi. laina kaatuu silloin takaajien niskaan ja siihen kannattaa olla varautunut. Köyhän ei pidä lähteä takaamaan mitään.

Lainasta kaatuu takaajien niskaan korkeintaan se 15% ja tämä vain silloin, jos asunnosta ei realisoitaessa saada jäljelläolevan lainasumman määrää, eli asuntojen hintojen pitäisi todella romahtaa. Käytännössä ulkopuolisen takauksen saa usein irroitettua jo muutaman vuoden jälkeen, kun lainaa on saatu maksettua.

Meillä oli juurikin tämä tilanne. Pitkät opiskelut molemmilla, asunto hankittiin kolmekymppisinä kun oli eka lapsi tulossa. Vanhemmat lopulta takasi lainan. Harmittaa ettei ostettu asuntoa jo aikaisemmin. Kävin koko opiskeluajan myös töissä (siksi kesti valmistuminenkin), pk seudulla ei pelkällä opintotuella elä. Ei siitä kyllä siltikään säästöön jäänyt, aika kädestä suuhun elämistä oli maksaa vuokraa pk seudulla, opiskella ja käydä töissä yhtä aikaa. 

Aion ehdottomasti puhua omille lapsille asunnon ostamisesta aikaisemmin. Omat vanhemmat eivät ikinä ottaneet asiaa puheeksi ja en itse ajatellut että opiskelija voisi edes saada lainaa (vaikka olisin ehkä saanut, kävinhän koko ajan töissä). Olisin pystynyt vuokrasummalla lyhentämään lainaa ja hankkimaan asunnon aiemmin, mikä olis helpottanut tilannetta siinä vaiheessa kun tuli lapsia ja tarvittiin isompi asunto, samalla hoitovapaat pienensivät tuloja. Omilla vanhemmilla vielä sotkuiset uusperhekuviot enkä ajatellut että saisin heistä takaajia. Sain kuitenkin, olis vaan kannattanut kysyä jo 5v aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:37"]

Itseäni kiinnostaa se että miten tilanteessa jossa ollaan opiskeltu kauan, valmistuttu ehkä hankittu lapsia pystytään ostamaan omakämppä? Varsinkin jos tämä tapahtuu susirajan sisäpuolella? Työpaikat yms ovat siellä.

Opiskeluaikana ei ole jäänyt ainakaan rahaa tilille ehkä opintovelkaa, vastavalmistuneen palkka ei ole kaksinen, toinen on kotona pientenlasten kanssa ja ennen kaikkea vanhemmilla ei ole halua tai mahdollisuutta tulla kuvioon mukaan. Onko asunnon hankinta edes mahdollista? Ymmärrän oikein hyvin miten landella asuvat yksinäiset ihmiset hankkivat asuntonsa, siinä ei tarvitsen kun poimia mansikoita parikesää niin rahat on kasassa. Pääkaupunkiseudulla meno on hyvin toisenlasita varsinkin jos tarvitsee perheasunnon. Pyydän anteeksi provosointiani ja toivon että ymmärrätte mikä ero on ostaa Kuopiosta pieni yksiö kuin Helsingistä kolmio.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:38"]

Takaajien täytyy aina olla valmiita tarvittaessa maksamaan se takaamansa laina. Jos vanhemmilla on omistusasunto, mutta ei muuta merkittävää omaisuutta eikä juuri käteistä, voi käydä niin, että se asutno myydään, jotta laina saadaan maksettua. Aina ei tarvitse olla kyse velallisen vastuuttomuudesta tai epärehellisyydestä, vaan ihan vaikka siitä, että vammautuu onnettomuudessa ja tulee työkyvyttömäksi. laina kaatuu silloin takaajien niskaan ja siihen kannattaa olla varautunut. Köyhän ei pidä lähteä takaamaan mitään.

[/quote]

Kun hankimme asunon 2013 niin otimme siihen 2 lainaa samasta pankista. Summa oli noin 200 000e. Toinen laina oli 85% ja toinen 15% jonka mieheni vanhemmat tulivat takaamaan. Laina jolle vanhempien takaus oli siis noin 30 000e. Maksamme lainoja niin että laina jolla on takaajat maksetaan ensiksi pois eli vanhempien takaus vastuu pienenee heti alusta alkaen kuukausittaisen lyhennyksen verran. Mielestäni riski ei ole kovinkaan suuri. Esimerkiksi meillä takaajat tippuvat pois kun olemme maksaneet lainaa noin 2 vuotta, kohta esimmäisen vuoden jälkeen takausvastuu on enää noin 15 000e, puhutaan mielestäni jo aika inhimillisestä summasta. Uskaltaisin sanoa että järjestely on paras mahdollinen mitä voi olla.

Joskus sitä miettii että voisihan se elämä helpompaakin olla ja vanhemmat hieman myötämielisempiä. Emme ole edes kysyneet vanhempiamme takaajiksi. Tosin jo ennen kuin muutin pois kotoa 10v sitten äitini kertoi etteivät he sitten tule takaamaan yhtään mitään. Olen siinä uskossa että samassa tilanteessa ollaan edelleen. Asiassa minua korpee se että aikanaan kun vanhempani ostavat ensi- ja sitä seuraavat asunnot niin heitä avustivat heidän vanhempansa ja isovanhempansa (mm takamaalla lainoja sekä lahjoittamalla tontin ja lahjoittamalla + maksamalla rakennusmateriaaleja). Nyytemmin vanhemmistani edeltavät sukupolvet ovat kuolleet ja vanhempani ovat heidät perineet. Eli meillä ei ole mitään mummoja yms jotka voisivat jelpata. Vanhemmillani olisi varaa vaikka ostaa meille asunto.

Eniten minua ihmettyyttä se että eivätkö vanhempani ymmärrä sitä että tulen joskus heidät perimään mutta nyt olisi se hetki joilloin tarvitsisimme oikeasti jelppiä, tuskin enää vuosien päästä joilloin heitä ei enää ole.

Olemme siis erittäin hyvässä väleissä näemme soittelemme useita kertaja viikossa yms.
Erityisen tärkeä heille on heidän ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsesa.

Piru joskus kasvattaa sarvia päähäni ja olenkin sanonut että pitäisikö hieman etääntyä ja siten saada heidät näkemään tilanne hieman uudessa valossa. Kun tilanne minusta tuntuu siltä että he ottavat vastaan kaiken ilon ja avun mitä tarjotaan mutta itse eivät ole valmiita auttamaan.

ap

Muutimme pienempään ja halvempaan asuntoon (ensin oli rivitaloasunto, kaupungin vuokra-asunto kylläkin mutta muuten kiva, 4 hengelle ihan hyvät tilat). Muutettiin pikkuiseen kerrostalokolmioon vähän ehkä "huonolle" alueelle, jotta pystyi säästämään.

Eli siinä sitten elettiin nuukasti ja säästettiin, vaikka minä opiskelin. Tein jonkin verran töitä opiskelun lomassa (ja kesäisin tietty), mutta ihan kauheasti ei voinut kun oli lapsiakin. Sitten kun opinnot oli lopputyötä vaille niin pääsin kokopäivä töihin ja pystyi säästämään enemmän.

Ihan sitä vaadittua osuutta ei saatu kasaan, joitan tonneja uupui kun sitten ekaa ostettiin ,mutta pankki jousti hieman ja lainasi kuitenkin loput.

Omatakaus.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 11:51"]

Säästimme asuntoa varten hieman yli 10 vuotta, tämän ajan asuimme halvassa vuokrakämpässä. Oli hyvä ratkaisu meille, sillä näiden säästöjen vuoksi ei tarvinnut ottaa hirveän isoa lainaa.

[/quote]

Mitähän hyvää on asua vuokralla?

Ymmärrän kyllä, että halutaan estää velkavankeudet, mutta tällä tavalla eurot kulkevat rikkaimpien asuntojen omistajien haltuun enemmän.

Pariuduin itseäni varakkaamman ihmisen kanssa. Pankille riitti että meillä oli keskimäärin riittävä omarahoitusosuus.

Järjen riemuvotto taas 152! Kyseessä juuri se että ei pääse omaan jos ei ole sitä omaa raha taskussa, ei pankki lainaa, pakko säästää ja säästää ja asua vuokralla. Lue otsikko!

No kysy, jos haluaisivat kuitenkin auttaa? Ei munkaan vanhemmat olisi ruvenneet takaajiksi, tekivät sen hyvin selväksi. Sen sijaan antoivat kyllä hieman rahaa lainaa otettaessa, kun olin itse ensin säästänyt myös.

Minulle eivät hyvätuloiset, itsekkäät vanhempani antaneet takausta, vaikka itse olivat saaneet kaiken omilta vanhemmiltaan: perinnöt, ennakkoperinnöt ja takaukset.

Itse olen varmistanut, etteivät omat lapseni joudu koskaan yhtä kurjaan asemaan kuin minä jouduin. Jokaiselle lapselle olemme menneet perustamaan ASP-tilin heti, kun 18 vuotta on tullut mittariin. Sinne ASP-tilille on lapsi sitten pistänyt kaikki YO-lahjarahansa, kesätyörahansa ja välivuoden työssäkäyntirahansa.

Kumpikin lapsi on saanut säästettyä 15% prosenttia yksiön hinnasta parissa vuodessa ja ostanut yksiön, jonka on vuokrannut muille. Näillä vuokrarahoilla opiskelevat lapseni maksavat sitten asuntolainan lyhennykset ja yhtiövastikkeet. Kumpikin asuu kotona ja opiskelee, mutta sitten kun he joskus haluavat muuttaa pois kotoa, on heillä asunto valmiina odottamassa. Ja siitä asuntolainasta on jo valtaosa maksettu pois.

Meillä eka oma kämppä oli suhteellisen edullinen ja hieman sivummalla kaupungista. Miehellä oli isot tulot ja rahaa säästössä, joten laina irtosi helposti. Vanhempani olisivat tulleet tarvittaessa takaamaan tai antaneet rahaa, mutta heidän apuaan ei tarvittu.

ap jatkaa...

Joskus olen miettinyt että miltä sitten tuntuu kun tulee perinnön aika, välitänkö hittoakaan vai valuuko ne vuosien mittaan kerätyt pettymysten kyyneleet, muutamana esimerkkinä meillä ei käyty lomalla kun asuinkotona, maksoin ajokorttini ja autoni täysin itse, kaikki ulkona olemiseni ja menemiseni itse. Opiskeluaikani kaikki menot itse, töitä olen joutunut tekemään aikaspaljon jotta olisin samalla viivalla kavereiden kanssa. Esimerkiksi alle 18v ikäiseltä ajokortin säästäminen ei ole mikään pikku juttu jos raha pitää säästää vieraan töistä eikä "viikkorahoista" (jota ei meillä ollut). Ja siellä vieraan töissä käytiin pyörällä kun mopoon ei ollut varaa. Ne jotka ovat kokeneet saman tietävät miten se sapettaa.

Kun muutin kotoani pois alkoivat vanhempani matkustelemaan ja vaihtamaan autoaan joka toinen vuosi. Joskus olen vinkanut että kaverit ovat matkustaneet vanhempiensa kanssa yhdessä niin että vanhemmat maksavat kokolystin. Olen myös vinkannut että imuri, kahvinkeitin yms olisi ihan mukava joululahja mutta ei.

Kyllä voin myöntää olevani kateelinen sellaisille perheille joilla ei ole välttämättä paljon mutta kuitenkin riittävästi taloudellista hyvää niin että sitä kuitenkin jaetaan jotta kaikilla olisi helpompaa. En tarjoita tässä nyt sitä että on joku äitin rinnakkais VISA jolla työssäkäyvät lapset ostavat itselleen ruokaa ja vaatteita.

Tällainen parkuminen ei tälle palstalle kuulu mutta tulipahan kirjoitettua.

Asp-tilille säästettiin 30000€ parin vuoden aikana. Ei vanhempien rahoja vaan käytiin töissä ja elettiin säästäväisesti. T. Opiskelija-pätkätyöläispari

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:13"]

Järjen riemuvotto taas 152! Kyseessä juuri se että ei pääse omaan jos ei ole sitä omaa raha taskussa, ei pankki lainaa, pakko säästää ja säästää ja asua vuokralla. Lue otsikko!

[/quote]

No miksei samantien lopeteta pankkeja kokonaan? Ostaa vain ne jotka pystyy ostamaan käteisellä? Miksi juuri 15% joka on BTW vitusti jos on vaikka nuori perheellinen hesassa.

ap jatkaa vielä...

En kyllä ole oikeasti ajatellut välejäkään rikkoa vaikka Pirunsarviin viittasinkin.

Samassa tilanteessa ymmärtävät miten tyhmää on maksaa isommasta asunnosta vuokraa samalla tietäen että vanhemmat voisivat ratkaista tilanteen täysin ilmaiseksi ilmottautumalla takaajiksi.

Oma tilanteeni tai tarinani on seuraava. Kotoa asuessani vanhemmilla oli halua (tai oikeus päättää) päättää mitä tarvisen ja mitä en. En saanut skootteria koska ne ovat vaarallisia, et saa rahaa koska ei joka viikonloppu tarvitse baarissa hillua yms muita teinin mielestä epäreiluja perusteluita, iän myötä minun mielipiteeni onkin kääntynyt vanhempieni kannalle, muillakin on näin käynyt, ainakin osittain? Kun lähdin opiskelemaan niin vanhemmat auttoivat mutta vain materian muodossa(imuri, kahvinketin, vedenketin joskus vaatteita yms.) Rahaa ei koskaan, ehkä pelkäsivät sen menevän tupakkaan ja viinaan? Valmistumisen jälkeen kaikki tuki loppui kokonaan minkä ymmärrän täysin, mihin työssäkäyvä ihminen tarvitsee taloudellista tukea vanhemmiltaan?

Asuimme vuokralla kun meille synty lapsi, yht'äkkiä molempien vanhemmat ovat huolissaan miten pärjäämme ja millä tulemme toimeen myös pientä asuntoamme voivoteltiin. Kerroimme tilanteen että meillä ei ole vielä niin paljon rahaa säästössä että voisimme ostaa oman asunnon ja vauvan kanssa säästöt eivät tule kasvamaan, säästöön jää taas sitten kun palaan töihin. Molempien vanhemmat ilmoittautuivat takaajiksi. Otimme kuitenkin miehen vanhemmat yksin koska heiltä riitti pelkkä henkilökohtainen takaus, ei tarvittu siis mitään panttia yms. Omat vanhempani, uskaltaisinko sanoa että ehkä jopa hieman loukkaantuivat kun heidän apu ei kelvannutkaan. Ovat kylläkin täysillä mukana eikä asioista puhuta. Minusta tuntuu että loppujen lopuksi kaikki ovat nykytilanteeseen tyytyväisempi. Meillä isompi asunto ja vanhempamme tietävät meidän kasvattavan omaa varallisuuttamme oman asunnon muodossa. Eikä lainan lyhentämiseen mene enempää rahaa kuin vuokran maksuun. Ostimme siis kerrostalo kolmion.

Maksettiin asunto rahalla. Ei siihen kauheasti takaajia tarvita.