Lue keskustelun säännöt.
Onko outoa, jos ei ole ystäviä?
30.03.2014 |
Olen 35-vuotias nainen ja tilanne on se, että minulla ei ole oikeasti yhtään ystävää. Onneksi on sentään avomies, muuten olisin todella yksinäinen. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, joten en helposti tutustu uusiin ihmisiin. En ole siis sosiaalinen ihminen, mutta olisi kiva edes pari kertaa kuukaudessa viettää aikaa muidenkin kuin vain avomieheni kanssa. Ihan turhaan minulla on puhelinkin, koska eivät minulle muut soita kuin lehtimyyjät. Tykkään sisustaa, mutta ei meillä koskaan käy kukaan kylässä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Aika yleistä Suomessa aikuisilla minusta. Itse olen 50 eikä ole opiskeluaikojen jälkeen tainnut ystäviä olla. Ei kyllä ole miestä eikä lapsiakaan.
Täällähän usein on niin, että ne lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteet on ne mitä ihmisillä on aikuisenakin. Mutta jos elämä vie eri paikkakunnille ja jopa eri maihin, usein nämä ystävyyssuhteet katkeaa, ja sitten varsinkin introvertin on aikuisena täällä vaikea löytää ystäviä. Itse en ole ihmeemmin edes yrittänyt, koska viihdyn hyvin yksin. Mutta jossain vaiheessa kun deittailin, niin olihan se vähän nolo tunnustaa jos deittikaveri kyseli ystävistä, että ei mulla ole semmoisia.
Tämä.
Usein myös lapsuudessa kiusatuksi joutuminen siten johtaa yksinäiseen aikuisuuteen.
Kouluaikana ei ole ystäviä, aikuisena sitten jää porukoista ulos tai ulkolaidalle, kun muilla on ne vanhat kaveriporukat.
Tällainen kokemus on minulla, näyttäisi vanhemman tyttären kohdalla toistuvan samantyyppinen kuvio. Raastaa sydäntä tyttären puolesta, omaan tilanteeseeni olen sopeutunut.
t: nimim. Assburger, viisikymppinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymmentä vuotta sitten vaimoni kaveri järjesti "tyttöjen illan".
"Pistä se ukkos kavereiden kanssa kaljalle!"
Ei mahtunut sille naiselle päähän, ettei minulla mitään kaljakavereita ole, eikä ketään, jonka luokse voisin koko illaksi mennä notkumaan. En muista enää, mitä tein sen illan.
t: nimim. Assburger
Olen 55 v mies, mulla ei ole ystäviä kun on niin pieni muna. Pitäisi olla jätti Munat ja kova panomies ja rutkasti rahaa että saisi arvostusta. Saunassa miehen pitää istua haarat levällään ja kertoa härskeimmät vitsit. Kaikki miehet nauraa mulle kun on pienet Munat, ne sanoo että mene helvettiin kuin on noin pieni pippeli. Miehille on tärkeää mennä kuselle isomunainen miehen kanssa. Kusi kaverille kerrotaan huolet, jos on vaimo nalkuttaa, etc.. Kukaan ei luota muhun kun mulla on pienet Munat ne sanoo että en osaa mitään. Miehen taidot ovat munissa
Minulla ei ole ollut ystäviä enää aikoihin. Johtuisiko siitä, että olen itse todella huono ystävä. Siksi minulla on varmasti aina ollut vain korkeintaan kavereita.
Yhtäkään lapsuudenaikaista ystävää minulla ei ole. Kaikki on jäänyt jonnekin taakse.
Aika yleistä Suomessa aikuisilla minusta. Itse olen 50 eikä ole opiskeluaikojen jälkeen tainnut ystäviä olla. Ei kyllä ole miestä eikä lapsiakaan.
Täällähän usein on niin, että ne lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteet on ne mitä ihmisillä on aikuisenakin. Mutta jos elämä vie eri paikkakunnille ja jopa eri maihin, usein nämä ystävyyssuhteet katkeaa, ja sitten varsinkin introvertin on aikuisena täällä vaikea löytää ystäviä. Itse en ole ihmeemmin edes yrittänyt, koska viihdyn hyvin yksin. Mutta jossain vaiheessa kun deittailin, niin olihan se vähän nolo tunnustaa jos deittikaveri kyseli ystävistä, että ei mulla ole semmoisia.