Onko outoa, jos ei ole ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:31"]

Olen 35-vuotias nainen ja tilanne on se, että minulla ei ole oikeasti yhtään ystävää. Onneksi on sentään avomies, muuten olisin todella yksinäinen. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, joten en helposti tutustu uusiin ihmisiin. En ole siis sosiaalinen ihminen, mutta olisi kiva edes pari kertaa kuukaudessa viettää aikaa muidenkin kuin vain avomieheni kanssa. Ihan turhaan minulla on puhelinkin, koska eivät minulle muut soita kuin lehtimyyjät. Tykkään sisustaa, mutta ei meillä koskaan käy kukaan kylässä.

[/quote]

Itse taas ihmettelen, kenellä nykyään käy vieraita. Lähiössäni vieraita käy 50 talosta ehkä kolmessa (autoja pihassa muita kuin omat)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:49"]Jollet kärsi asiasta, niin onko sillä niin väliä? Jos kaipaat ystäviä, sitten voi olla haasteellisempaa. Mulla on ystäviä, mutta ongelma se, että en jaksa ottaa nykyisin yhteyttä kehenkään. Viihdyn tavattoman hyvin itsekseni, ja en vain kaipaa seuraa. Naisten välisiin ystävyyksiin valitettavasti liittyy se, et jollei yhteyttä pidä (suhdettahan tulee hoitaa, eikö totta?), siitä suututaan. 

[/quote]

Kuinka toimit, mikäli joku soittaa tai lähettää viestin? Vastaatko tai soitatko takaisin myöhemmin?

Minä ainakin tulkitsen vastaamattomuuden merkiksi, ettei seurani kiinnosta ja jätän sellaisen ihmisen rauhaan. Suuttumisesta ei kohdallani ole kyse, vaikka kyllä vastaamattomuus hieman apean olon jättää.

Minusta ne joilla on paljon "ystäviä" käyttävät ihmisiä hyväkseen, erinäisiin tarkoituksiin. Olen huomannut.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:31"]

Olen 35-vuotias nainen ja tilanne on se, että minulla ei ole oikeasti yhtään ystävää. Onneksi on sentään avomies, muuten olisin todella yksinäinen. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, joten en helposti tutustu uusiin ihmisiin. En ole siis sosiaalinen ihminen, mutta olisi kiva edes pari kertaa kuukaudessa viettää aikaa muidenkin kuin vain avomieheni kanssa. Ihan turhaan minulla on puhelinkin, koska eivät minulle muut soita kuin lehtimyyjät. Tykkään sisustaa, mutta ei meillä koskaan käy kukaan kylässä.

[/quote]

Itse taas ihmettelen, kenellä nykyään käy vieraita. Lähiössäni vieraita käy 50 talosta ehkä kolmessa (autoja pihassa muita kuin omat)

[/quote]

Meillä käy vieraita monta kertaa viikossa. Ollaan ihan tavis 4-henkinen perhe pikkukaupungissa. En ole kyllä kytännyt käykö muilla naapureilla vieraita :)

Minulla on ainakin 5 sellaista ystävää, kenen kanssa on voinut olla viisikin vuotta, että emme ole olleet tekemisissä. Elämä vie eri suuntiin, eri elämäntilanteisiin ja ajaudutaan eroon. Sitten taas, vuosien päästä voikin olla, että yhteys löytyy. Kukaan noista ystävistäni ei ole hylännyt minua, enkä minä heitä, vaikka hiljaisia vuosia väliin on mahtunut.

Lisäksi on muutama sellainen ystävä, kenen kanssa pari kertaa kuussa tapaan.

Olen huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, sen pidätyväisempi minusta on tullut ystävystymisen suhteen. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:52"]Minulla on ainakin 5 sellaista ystävää, kenen kanssa on voinut olla viisikin vuotta, että emme ole olleet tekemisissä. Elämä vie eri suuntiin, eri elämäntilanteisiin ja ajaudutaan eroon. Sitten taas, vuosien päästä voikin olla, että yhteys löytyy. Kukaan noista ystävistäni ei ole hylännyt minua, enkä minä heitä, vaikka hiljaisia vuosia väliin on mahtunut.

Lisäksi on muutama sellainen ystävä, kenen kanssa pari kertaa kuussa tapaan.

Olen huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, sen pidätyväisempi minusta on tullut ystävystymisen suhteen. 

[/quote]

Mielenkiinnosta kysyn, että mistä tiedät ystävyytenne olemassaolon, vaikkei yhteydenpitoa ole ollut jopa viiteen vuoteen?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:49"]Jollet kärsi asiasta, niin onko sillä niin väliä? Jos kaipaat ystäviä, sitten voi olla haasteellisempaa. Mulla on ystäviä, mutta ongelma se, että en jaksa ottaa nykyisin yhteyttä kehenkään. Viihdyn tavattoman hyvin itsekseni, ja en vain kaipaa seuraa. Naisten välisiin ystävyyksiin valitettavasti liittyy se, et jollei yhteyttä pidä (suhdettahan tulee hoitaa, eikö totta?), siitä suututaan. 

[/quote]

Kuinka toimit, mikäli joku soittaa tai lähettää viestin? Vastaatko tai soitatko takaisin myöhemmin?

Minä ainakin tulkitsen vastaamattomuuden merkiksi, ettei seurani kiinnosta ja jätän sellaisen ihmisen rauhaan. Suuttumisesta ei kohdallani ole kyse, vaikka kyllä vastaamattomuus hieman apean olon jättää.

[/quote]

Vastaan kyllä, mutta olen aikaisemmin ollut sellainen aktiivinen yhteydenottaja. Nyt kun en sitä tee (tai teen todella harvoin) se ehkä tulkitaan siten, että olen kyllästynyt seuraan tai jotain. Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt selittää, että nyt on vain tällainen vaihe (tai ehkä siitä on tullut pysyvä tila, siis erakkoudesta). 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:49"]Jollet kärsi asiasta, niin onko sillä niin väliä? Jos kaipaat ystäviä, sitten voi olla haasteellisempaa. Mulla on ystäviä, mutta ongelma se, että en jaksa ottaa nykyisin yhteyttä kehenkään. Viihdyn tavattoman hyvin itsekseni, ja en vain kaipaa seuraa. Naisten välisiin ystävyyksiin valitettavasti liittyy se, et jollei yhteyttä pidä (suhdettahan tulee hoitaa, eikö totta?), siitä suututaan. 

[/quote]

Kuinka toimit, mikäli joku soittaa tai lähettää viestin? Vastaatko tai soitatko takaisin myöhemmin?

Minä ainakin tulkitsen vastaamattomuuden merkiksi, ettei seurani kiinnosta ja jätän sellaisen ihmisen rauhaan. Suuttumisesta ei kohdallani ole kyse, vaikka kyllä vastaamattomuus hieman apean olon jättää.

[/quote]

Vastaan kyllä, mutta olen aikaisemmin ollut sellainen aktiivinen yhteydenottaja. Nyt kun en sitä tee (tai teen todella harvoin) se ehkä tulkitaan siten, että olen kyllästynyt seuraan tai jotain. Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt selittää, että nyt on vain tällainen vaihe (tai ehkä siitä on tullut pysyvä tila, siis erakkoudesta). 

[/quote]

Hyvä noin! Silloin toimintasi vaikuttaisi sellaiselta, että haluat ystävyyttä ja yhteydenpitoa jatkaa, vaikka harvemminkin.

Uskon, että nelikymppisenä on vaikea saada ystäviä. Itse olen saanut heitä kahdessa elämänvaiheessa: koulu- ja opiskeluaikana sekä pienten lasten kotiäitinä. nyt, työssäkäyvänä kiireisenä perheenäitinä en osaisi kuvitella, miten aloittaisin uuden ystävyyssuhteen. Mikä minut yhdistäisi johonkin toiseen naisihmiseen? Ensimmäisenä tulee mieleen vähän harvinaisempi Liikuntaharrastus tai jokin vaativa työprojekti. Sitä kautta voisi ystävyys alkaa syntyä. Myös vapaaehtoistyö yhdistää tekijöitään. 

On se outoa, koska useimmilla on kavereita. Mutta eivät kaikki yksinäiset ole outoja jos heihin pääsee tutustumaan. Tavallinenkin ihminen voi ajautua yksin.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 21:22"]

Missä te olitte silloin kun ystäviä jaettiin? :)

[/quote]

Yksi vaaranpaikka on, jos ei pääse yliopistoon ja tulee välivuosia. Entisillä kavereilla on nopeasti uudet kuviot uusien kiinnostavien tuttujen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:05"]

Miten ihmeessä te olette saaneet miehen, mut ette ystäviä? Mun kokomuksen mukaan ystäviä tarttuu mukaan mistä vaan, miestä ei mistään.

[/quote]

Mulla mies löytyi 19-vuotiaana. Silloin oli vielä ystäviäkin. Ystävät olivat koulusta ja hävisivät maailman tuuliin. Onneksi mies jäi.

Ei ole ystäviä tällä paikkakunnalla vaikka erilaisissa piireissä ja tapaamisissa kuljenkin En jaksa sillä vaivata enää paljon päätäni koska oikeasti ystävyys on mielestäni iso asia, se on luottamusta molemmin puolin ja olen huomannut, että täällä juorut lentävät alta aikayksikön joten en tosiaankaan ala kertomaan elämästäni täällä ventovieraalle.Yksi ystäväksi kokemani ihminen asuu toisella puolen Suomea ja näämme harvoin. Onneksi on edes hän.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:05"]

Miten ihmeessä te olette saaneet miehen, mut ette ystäviä? Mun kokomuksen mukaan ystäviä tarttuu mukaan mistä vaan, miestä ei mistään.

[/quote]

Mulla ei ole koskaan ollut ongelma löytää miestä (hyvää sellaista siis) mutta ystäviä onkin vaikeampi saada... Miesten kanssa tulee usein muutenkin paremmin juttuun, en tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä että he ovat usein avoimempia ja juttelevaisempia, sellaisia vastaanottavampia. Ehkä jotkut naiset ovat joskus sellaisia hieman varautuneita tai vaikuttavat jo alkuun sellaisille ettei heitä kiinnosta tehdä tuttavuutta. Ehkä pelkään etten ole sosiaalisesti niin taitava kuin jotkut, ja joskus on vain vaikeaa saada sitä ystävyyttä sille tasolle moikkauksesta että lähtisi vaikka kahville tai jotain. Monet naiset kun tuntuvat haluavan pyöriä omissa piireissään, ollaan niin sosiaalisia mutta uudet ystävät eivät kiinnosta, lokeroidaan ehkä ihmiset jonkun piirteen takia heti sellaisiksi ettei kiinnosta.

Harmittaahan se ettei ole ystäviä, olen saanut kuitenkin usein kehuja siitä miten mukava ja luotettava olen, sellainen ns. hyvä tyyppi että en kohtele ihmisiä huonosti millään tavalla ym. ja tykkään todella monenlaisista ihmisistä jos he vain ovat mukavia. En vaan pääse oikein siihen pisteeseen koskaan, että voisin näyttää ne hyvät piirteeni muillekin. En vieraassa seurassa uskalla usein ihan täysillä olla oma itseni tai heittää huumoria, kun ei tunne ihmistä tarpeeksi hyvin ja ehkä sitten annan jotenkin persoonatonta tai jotenkin vaikeasti lähestyttävän vaikutelmaa. On minulla ystäviä ollut aikanaan ja nytkin yksi kaveri, mutta uusia en meinaa millään saada. Olisihan se mukavaa, kun olisi joskus joku naispuolinen jonka kanssa vaikka harrastaa jotain, lenkkeillä, käydä joskus viihteellä ja sellaista. Kellään vinkkejä, että mistä niitä ystäviä saa? Pitääkö laittaa kohta johonkin palstalle että "etsitään ystävää"...?

37 vielä jatkaa sen verran, että millä perusteella te ihmiset sitten haluatte tutustua johonkin ja miten sen työpaikkakeskustelun saa vietyä joskus eteenpäin, että uskaltaisi ehdottaa vaikka kahville lähtemistä? Kysyn koska ilmeisesti olen sitten jotenkin luotaantyöntävä kun ei kukaan näytä haluavan tutustua, että mitkä piirteet sitten on sellaisia.

Oon huomannut sellaisen jännän seikan, että minun ainoalla kaverillani on aika monta kaveria, mutta hän ei ole mielestäni silti aina kovinkaan hyvä ystävä. Esimerkiksi hän usein ehdottaa tapaamista silloin kun voi itse hyötyä siitä jotenkin (kuten jotkut tupperware kestit, lapsen hoitaminen...) ja muutenkin töksäyttelee joskus aika ilkeitäkin asioita, on sellainen aika ajattelematon sanoissaan. Itse taas olen mukava ja kohtelias kaikille, en tykkää ilkeilystä saati muusta huonosta kohtelusta, en valehtele tai ole muutenkaan sellainen ns. "huono" ystävä. Siltikin minä olen se jolla ei ystäviä ole, mutta tuolla kaverillani niitä kyllä riittää... En tiedä sitten, ovatko kaikki ne hänen kaverinsa samankaltaisia kuin hän mutta ihmetyttää vaan... Ehkä sitten vaadin ihmisiltä jotenkin liikaa, kun en jaksa sellaisten seuraa kovin kauan jos minulle vaikka ilkeillään tai kohdellaan muuten huonosti? En kuitenkaan niin seurankipeä ole, että jaksaisin huonoa käytöstä mieluummin kuin olisin yksin, harmittaa vain tämä tilanne. Miehenikin aina kehuu minua ja jaksaa kannustaa, että kyllä minä löydän ystäviä kun lähden johonkin harrastuksiin tai muuten, mutta pelkään jo että niin ei käy:/ Kun en tähänkään mennessä ole niin hyvin onnistunut, niin pelottaa että jos en jatkossakaan onnistu. Onneksi on tuo ihana mies, joka sanoo että olisin hyvä ystävä jollekin kun sellaisen löydän ja että jos ihmiset tietäisivät miten mukava olen, he haluaisivat olla ystäviäni. Toivottavasti jonain päivänä:)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:30"]

Minusta se on outoa, koska en itse haluaisi olla ilman ystäviä. Ystävät ovat minulle tavattoman tärkeitä, ja yleisestikin on todettu hyvien ystävyyssuhteiden lisäävän ihmisen onnellisuutta todella paljon. Siksi haluankin nähdä vaivaa ihmissuhteiden ylläpitoon. Tällä viikolla olen esimerkiksi tavannut yhteensä neljää ystävääni, vaikka olen introvertti, joka tarvitsee myös yksinoloa.

[/quote]

Niin, halustahan ja vaivannäöstähän se onkin vain yksinäisillä kiinni, hehän varmaan sitten haluavat olla ilman ystäviä ja heille ystävät eivät ole tärkeitä;) Kuinka monta ns. itsehankittua ystävää sinulla on jotka eivät ole nuoruuden kouluajoilta peräisin? Tai no, älä vastaa, sinähän olet poikkeus joka näkee vaivaa ystävien eteen ja pitää heitä tärkeinä, toisin kuin muut ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:05"]

ei sitä tarvitse kokonaan toiseksi ihmiseksi muuttua, mutta pitää olla aidosti kiinnostunut muista ihmisistä , kykyä asettaa itsensä toisen asemaan, kyky ymmärtää erilaisuutta, säilyttää siltin omat mielipiteensä tyrkyttämättä niitä..ja positiivisuus sekä kyky nauraa itselleen ovat myös hyviä taitoja...

[/quote]

Kiitos, vaikuttavat varteenotettavilta piirteiltä!

Olen myös huomannut, että monet kertovat mielellään itsestään, mikäli heistä kyselee ja kuulijan roolissa olen ollut useinkin. Pidän itseäni suvaitsevaisena, mutta myönnän arvostavani sellaisia eniten sellaisia ihmisiä, joilla on jotain yhteistä minun kanssani. Mielipiteeni eivät aina myötäile muiden ajatuksia, mutta aiempaan verrattuna uskaltaudun ne kertomaan, vaikka oltaisiin isommakin porukassa.

Kehitettävääkin on... Positiivisuutta saisin lisätä tai ainakin keskittyä enemmänkin hyviin asioihin elämässä. Itselleen nauramisen taitoa saisin myös kehittää, sillä välillä on mennyt aikaa omien tekemisten tai tekemättömyyksien murehtimiseen, vaikka todennäköisesti ne ovat olleet suht merkityksettömiä.

Toki ystävyydestä ajattelen, että haluaisin sen toimivan mahdollisista puutteista huolimatta.

(66)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 20:45"]

Olen väsynyt ja pettynyt ihmisiin. Olen ihan sosiaalinen, ystävällinen ja helposti lähestyttävää sorttia, mutta ystäviä en saa tai jään aina tärkeyslistan häntäpäähän. Olen oikeasti luonteeltani superantelias ja kiltti, mutta nykyään vedän törkeästi jarrut pohjaan, jos tilanne vähänkään haiskahtaa siltä että joku yrittää taas kerran hyötyä minusta.

[/quote]

Minulla sama. Minun on turha ystävystyä, koska petyn aina uudestaan ja uudestaan.

Yksi hyvä ystävä minulla on, mutta hänellä on valtavan laaja ystäväpiiri enkä oikein tiedä, milloin häntä voisin lähestyä, kun hänellä ovat päivät ja viikot aina täynnä niitä toisia ystäviä... Pistän itseni jonon perään?

Onneksi olen aika erakkomainen luonne, ja jopa miehen kanssa tulee vähän "ahdasta" loma-aikoina, kun asuntonammekin on vain kaksio. Rakastan miestäni syvästi, mutta kaipaisin omaa yksityistä huonetta, jossa voisin olla ihan minä vain. Ja siltikin kaipaisin myös sydänystävää, Vihervaaran Annan sanoin kindred spiritiä, joka ymmärtäisi puolesta sanasta ja hurmaantuisi samoista asioista kuin minä (luonto, eläimet).

Ristiriitaista? Kyllä vain. Sellainen minä olen, ristiriitainen persoona. Monen inhoama, harvojen pitämä. Enimmäkseen tyytyväinen, joskus pakahduttavan yksinäinen.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:31"]Olen 35-vuotias nainen ja tilanne on se, että minulla ei ole oikeasti yhtään ystävää. Onneksi on sentään avomies, muuten olisin todella yksinäinen. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, joten en helposti tutustu uusiin ihmisiin. En ole siis sosiaalinen ihminen, mutta olisi kiva edes pari kertaa kuukaudessa viettää aikaa muidenkin kuin vain avomieheni kanssa. Ihan turhaan minulla on puhelinkin, koska eivät minulle muut soita kuin lehtimyyjät. Tykkään sisustaa, mutta ei meillä koskaan käy kukaan kylässä.

[/quote]

Vastaavanlainen mies ei pääsisi ikinä suhteeseen, saati saisi lapsia.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 02:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:31"]Olen 35-vuotias nainen ja tilanne on se, että minulla ei ole oikeasti yhtään ystävää. Onneksi on sentään avomies, muuten olisin todella yksinäinen. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, joten en helposti tutustu uusiin ihmisiin. En ole siis sosiaalinen ihminen, mutta olisi kiva edes pari kertaa kuukaudessa viettää aikaa muidenkin kuin vain avomieheni kanssa. Ihan turhaan minulla on puhelinkin, koska eivät minulle muut soita kuin lehtimyyjät. Tykkään sisustaa, mutta ei meillä koskaan käy kukaan kylässä.

[/quote]

Vastaavanlainen mies ei pääsisi ikinä suhteeseen, saati saisi lapsia.

[/quote]

Miksi ujo ja hiljainen mies, jolla ei ole ystäviä ei pääsisi suhteeseen?