Lestadiolaiaäidit, miten ihmeessä te jaksatte?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:15"]

jos minä olisin käyttänyt ehkäisyä koko naisenelämäni niin olisiko minulla kahdeksan lasta? ;) lahjan voi ottaa vastaan tai sen voi olla ottamatta vastaan. Mamaliinix8

[/quote]

Jumala on antanut ihmisille mahdollisuuden ehkäistä, eli säännöstellä lasten määrää sellaiseksi mihin kunkin vanhemman voimavarat ja aika riittävät. Ja tuo ehkäisymahdollisuus se vasta hieno lahja Jumalalta onkin!

Jokaisen lapsen tulisi saada olla lapsi tarpeeksi kauan eikä joutua jatkuvasti kasvavan lapsimäärän vuoksi toimimimaan jo pienenä jonkinlaisena "varavanhempana" niinkuin isoissa perheissä lähes vääjäämättä käy. Vanhemmat, jotka uhraavat lastensa lapsuuden Jumalaansa/seurakuntaansa miellytääkseen toimivat minusta totaalisen väärin.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:21"]13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, 
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen. 
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, 
muotoni kuin syvällä maan alla, 
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. 
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, 
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani

Raamattu on elämänmyönteinen kirja. Siinä kuvataan, miten Jumala tuntee meidät jo ennen syntymäämme. Kun Jumalan viisaus on näin suuri, miksi siihen ihmisen pitäisi mennä väliin? Tämä on minulle rakas kohta psalmeista.

Minä en myöskään kelpaa kenenkään tuomariksi. Sen tekee Jumala aikojen lopussa. Vanhassa testamentissa on puhutteleva kohta, jossa nuhdellaan tottelematonta Saulia. Armoa on kyllä tarjolla, mutta kuuliaisuuden avulla Jumala pitää omiaan lähellään. 

22 Silloin Samuel sanoi:

-- Kumpi on Herralle mieleen,
uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
23 Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.

24 Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. 25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen." 26 Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas."

27 Kun Samuel kääntyi lähteäkseen pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. 28 Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. 29 Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu." 30 Saul sanoi: "Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!" 31 Niin Samuel palasi Saulin kanssa, ja Saul meni rukoilemaan Herraa.

Mamaliinix8

[/quote]

Lapsettomuudesta kärsineenä tuo laittamasi psalmi on minulle todella rakas. Olen myös ymmärtänyt, että vaikka käytämme ehkäisyä, emme puutu Jumalan luomistyöhön: samalla logiikalla kun emme olisi saaneet hoitaa lapsettomuuttamme tai pidättäytyä seksistä yhtenäkään kertana kun sitä olisimme voineet harrastaa. Toisaalta siittiöt eivät ole lapsen alkuja, kuten eivät munasolutkaan. En pidä Jumalaa niin voimattomana, etteikö hän pystyisi toteuttamaan luomistyötään meistä ihmisistä huolimatta. Joten vaikka koitat tuolla selittää ehkäisykieltoa, se ei kyllä selity millään.

[/quote]

jos minä olisin käyttänyt ehkäisyä koko naisenelämäni niin olisiko minulla kahdeksan lasta? ;) lahjan voi ottaa vastaan tai sen voi olla ottamatta vastaan. Mamaliinix8

[/quote]

Jos olisimme skipanneet hoidot, olisiko meillä yhtään lasta? Jos olisin aina ollut ilman ehkäisyä, olisiko lapsia enemmän? Entä jos olisin aina käyttänyt ehkäisyä? Voi hyvänen aika... mitä oikein hait argumentillasi? Jos olet harrastanut seksiä kahdeksan kertaa hedelmällisenä ainana elämässäsi, niin kyllä, sinulla saattaisi olla kahdeksan lasta huolimatta siitä mitä itse olet tehnyt. Jumalan tiet ovat tutkimattomat.

Olen samaa mieltä siitä, että lapsi on lahja. Me vl:t vain olemme taipuvaisia ajattelemaan että Jumalan tahto toteutuu ainoastaan syntyvyyden säännöstelemättömyydellä - ihan sama niille jo olemassa oleville lapsille vaikka jäisivät vähän huonolle hoidolle. Siis kyllä ne pärjää kun isommat sisarukset/tädit/mummot hoitaa! Elämän varjelu on tärkeämpää kuin sen vastuuton kylväminen, jos näin kärjistetysti asian ilmaisen.

Minä en ole lapsiani uhrannut, vaan omistanut elämäni heidän hoitamiselleen. Mitään terveydellistä tms. syytä ehkäisyllä ei ole ollut. Itsekkäitä syitä varmasti olisi löytynyt. Uskon kautta olen saanut voimaa elää näin - ja uskonpa, että vaikka olisi joku "laadunvalvoja" katossa tarkkailemassa toimintaani niin suurempaa moitittavaa ei varmasti löytyisi. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan mahdollisuudet ovat niin suuret: hän antaa rakkauden ja kärsivällisyyden. Omat lapset ovat ainoa tuomari minulle, heiltä tulen saamaan varmasti palautteen siinä, millainen vanhempi olen ollut. Kukaan teistä ei näe sitä ulkoa päin. Olen kiitoksella vastaanottanut nämä suurimmat mahdolliset lahjat Jumalalta. Omalla viisaudellaan en olisi pystynyt pääsemään näin onnelliseen lopputulokseen. Mamaliinix8

Vastuuton kylväminen? Huomaatko itse, miten rumasti puhut? Avioliittoon ja siihen liittyvään sukupuolielämään mahtuu yhdyntöjä, joista ei synny elämää ja sitten niitä kertoja, joissa Jumalan luomistyö toteutuu. Olen rakastellut elämässäni satoja tai tuhansia kertoja, yhden miehen kanssa. Minä ja mieheni olemme 100% sitoutuneita perheeseen ja vastuuseen. Sekin on uskon mukana tullutta. Mitä vastuutonta siinä on?Jumalan tahto toteutuu uskoa todeksi elämällä - ei maksimaalisella yhdyntämäärällä. Kun sydän on puhdas, tietää kyllä, ettei ole itse esteenä Jumalan tahdon toteutumiselle - "tapahtukoon sinun tahtosi". Mamaliinix8

Mistä sitä voi olla varma, että elämä on sen helpompaa ehkäisten? Mistä sitä voi tietää, olisko Jumala antanut enää lapsia? Mistä sen voi tietää, olisko antanut lapsen ja voimaa sen sekä edellisten kasvattamiseen? Mistä sitä voi tietää, mitä omalle lapsenomaiselle ja luottavaiselle uskolle tapahtuu, kun lähtee säätämään elämäänsä omin kätösin? Eihän ehkäisy ole ainoa asia, jossa tulee kiusauksia ja kieltäymyksiä. Vai eikö sitten kieltäydytä mistään? Saako silloin tehdä syntiä, jos oma mieleterveys on vaarassa? Eikö siinä suhteessa uskotakaan Jumalan varjelukseen ja turvaan?

Mutta enpä viitsi jankata enää. Jokainen elää tietysti niin kuin kokee oikeaksi. Hirveän vierailta nuo sinun juttusi kuulostavat ja syytökset epärehellisiltä. Itse olen halunnut kulkea keskellä uskovaisten joukkoa. Rukoukseni on, että pääsisin tämän joukon mukana kerran perille omasta vajavaisuudestani huolimatta. Mamaliinix8

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:44"]

Minä en ole lapsiani uhrannut, vaan omistanut elämäni heidän hoitamiselleen. Mitään terveydellistä tms. syytä ehkäisyllä ei ole ollut. Itsekkäitä syitä varmasti olisi löytynyt. Uskon kautta olen saanut voimaa elää näin - ja uskonpa, että vaikka olisi joku "laadunvalvoja" katossa tarkkailemassa toimintaani niin suurempaa moitittavaa ei varmasti löytyisi. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan mahdollisuudet ovat niin suuret: hän antaa rakkauden ja kärsivällisyyden. Omat lapset ovat ainoa tuomari minulle, heiltä tulen saamaan varmasti palautteen siinä, millainen vanhempi olen ollut. Kukaan teistä ei näe sitä ulkoa päin. Olen kiitoksella vastaanottanut nämä suurimmat mahdolliset lahjat Jumalalta. Omalla viisaudellaan en olisi pystynyt pääsemään näin onnelliseen lopputulokseen. Mamaliinix8

[/quote]

Et kai tarkoita, että ei-terveydellisistä syistä ehkäisyä käyttävä henkilö on itsekäs?

Se, että tekee lapsia lisää siinä vaiheessa kun ei ehdi/jaksa enää aiempiakaan hoitaa ilman vanhempien sisarusten + sukulaisten päivittäisitä apua, se se vasta itsekästä onkin.

Kyllä vanhempien (+mahdollisten hoitajien) tehtävä on huolehtia perheen pienten lasten hoidosta. Lasten tehtävä on alla "vain" lapsia, ei varaisiä ja -äitejä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:44"]

Minä en ole lapsiani uhrannut, vaan omistanut elämäni heidän hoitamiselleen. Mitään terveydellistä tms. syytä ehkäisyllä ei ole ollut. Itsekkäitä syitä varmasti olisi löytynyt. Uskon kautta olen saanut voimaa elää näin - ja uskonpa, että vaikka olisi joku "laadunvalvoja" katossa tarkkailemassa toimintaani niin suurempaa moitittavaa ei varmasti löytyisi. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan mahdollisuudet ovat niin suuret: hän antaa rakkauden ja kärsivällisyyden. Omat lapset ovat ainoa tuomari minulle, heiltä tulen saamaan varmasti palautteen siinä, millainen vanhempi olen ollut. Kukaan teistä ei näe sitä ulkoa päin. Olen kiitoksella vastaanottanut nämä suurimmat mahdolliset lahjat Jumalalta. Omalla viisaudellaan en olisi pystynyt pääsemään näin onnelliseen lopputulokseen. Mamaliinix8

[/quote]

Et kai tarkoita, että ei-terveydellisistä syistä ehkäisyä käyttävä henkilö on itsekäs?

Se, että tekee lapsia lisää siinä vaiheessa kun ei ehdi/jaksa enää aiempiakaan hoitaa ilman vanhempien sisarusten + sukulaisten päivittäisitä apua, se se vasta itsekästä onkin.

Kyllä vanhempien (+mahdollisten hoitajien) tehtävä on huolehtia perheen pienten lasten hoidosta. Lasten tehtävä on alla "vain" lapsia, ei varaisiä ja -äitejä.

[/quote]

Mistä sen tietää? Missä on luottamus Jumalaan? Siihen, että hän pitää luoduistaan huolen? Jokaisen ihmisen elämässä on ristiä ja vaikeita aikoja. Jonkun elämässä se voi olla se vaikea aika ikävuosina 3-9, kun äiti oli poikki. Onhan se mahdollista, ettei lapsia edes olisi tulossa enempää ehkäisystä huolimattakaan.

Harva saa elää täydellistä elämää puhtaan hyvinvoinnin, yltäkylläisyyden, terveyden, ainaisen ilon ja päivänpaisteen keskellä. Asia ei ole minulle relevantti, mutta en tiedä uskaltaisinko ehkäistä. Ottaa sitä riskiä, että kadottaisin siinä touhussa uskoni ja sen, mikä ihminen luulen olevani. Minun ei tarvitse etsiä Raamatusta kohtia, tunnen sisälläni, omassatunnossani, että ihmiselämä on pyhä ja Jumala on elämän ja kuoleman herra.

Ajatelkaa Raamatusta Abrahamia, jonka käskettiin uhraamaan poika. Kieltäytyikö hän? Sanoinko hän, että homma on ihan hullutusta ja pakeniko sitten tehtäväänsä? Ei. Hän otti raskain mielin rakkaan poikansa ja lähti uhraamaan. Hän mielessään toteutti hänelle annetun tehtävän. Tehtävän, joka varmasti todellakin uhkasi hänen mielenterveyttään, jaksamistaan ja lähimmäistensä hyvinvointia. Mutta Jumala näki hänen uskonsa ja antoi pojan elää. Emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Abraham olisi toiminut toisin. Olisiko hänen uskonsa sammunut lopulta. Olisiko poika saanut siltikään elää. Olisiko elämä kuitenkaan jatkanut normaalia rataansa. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:53"]

Vastuuton kylväminen? Huomaatko itse, miten rumasti puhut? Avioliittoon ja siihen liittyvään sukupuolielämään mahtuu yhdyntöjä, joista ei synny elämää ja sitten niitä kertoja, joissa Jumalan luomistyö toteutuu. Olen rakastellut elämässäni satoja tai tuhansia kertoja, yhden miehen kanssa. Minä ja mieheni olemme 100% sitoutuneita perheeseen ja vastuuseen. Sekin on uskon mukana tullutta. Mitä vastuutonta siinä on?Jumalan tahto toteutuu uskoa todeksi elämällä - ei maksimaalisella yhdyntämäärällä. Kun sydän on puhdas, tietää kyllä, ettei ole itse esteenä Jumalan tahdon toteutumiselle - "tapahtukoon sinun tahtosi". Mamaliinix8

[/quote]

Ymmärrätkö tahallasi väärin, jotta et joutuisi vastaamaan varsinaiseen kysymykseen?

Vastuuton kylväminen on - kuten jo aiemmin ilmaisin, sanonta on kärjitetty - sitä, että vanhemmat viis veisaavat perheensä hyvinvoinnista eivätkä käytä ehkäisyä vaikka isä saisi burn outin, äiti olisi tämän tästä psykiatrisessa hoidossa ja lapset olisivat heitteillä. SE EI SIIS OLE SYNONYYMI SUURPERHEELLE, vaan ihan minkä tahansa kokoiselle perheelle, jossa lisäännytään ilman ajatusta siitä, mitkä ovat juuri meidän perheemme resurssit. Kas siinä ratakiskoa, ole hyvä.

Kerrotko nyt vielä, mikä siinä ehkäisyssä on Raamatun vastaista, ja mikä estää Jumalaa saattamasta minua raskaaksi ehkäisystä huolimatta, jos se on hänen tahtonsa? Koska Hän ei pysty? Koska minun oletettu syntini on Hänen voimaansa suurempi? Ja kun Raamattua siteeraat, voisit samalla myös osoittaa kohdan, missä ehkäisy kielletään.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:44"]

Minä en ole lapsiani uhrannut, vaan omistanut elämäni heidän hoitamiselleen. Mitään terveydellistä tms. syytä ehkäisyllä ei ole ollut. Itsekkäitä syitä varmasti olisi löytynyt. Uskon kautta olen saanut voimaa elää näin - ja uskonpa, että vaikka olisi joku "laadunvalvoja" katossa tarkkailemassa toimintaani niin suurempaa moitittavaa ei varmasti löytyisi. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan mahdollisuudet ovat niin suuret: hän antaa rakkauden ja kärsivällisyyden. Omat lapset ovat ainoa tuomari minulle, heiltä tulen saamaan varmasti palautteen siinä, millainen vanhempi olen ollut. Kukaan teistä ei näe sitä ulkoa päin. Olen kiitoksella vastaanottanut nämä suurimmat mahdolliset lahjat Jumalalta. Omalla viisaudellaan en olisi pystynyt pääsemään näin onnelliseen lopputulokseen. Mamaliinix8

[/quote]

Et kai tarkoita, että ei-terveydellisistä syistä ehkäisyä käyttävä henkilö on itsekäs?

Se, että tekee lapsia lisää siinä vaiheessa kun ei ehdi/jaksa enää aiempiakaan hoitaa ilman vanhempien sisarusten + sukulaisten päivittäisitä apua, se se vasta itsekästä onkin.

Kyllä vanhempien (+mahdollisten hoitajien) tehtävä on huolehtia perheen pienten lasten hoidosta. Lasten tehtävä on alla "vain" lapsia, ei varaisiä ja -äitejä.

[/quote]

Mistä sen tietää? Missä on luottamus Jumalaan? Siihen, että hän pitää luoduistaan huolen? Jokaisen ihmisen elämässä on ristiä ja vaikeita aikoja. Jonkun elämässä se voi olla se vaikea aika ikävuosina 3-9, kun äiti oli poikki. Onhan se mahdollista, ettei lapsia edes olisi tulossa enempää ehkäisystä huolimattakaan.

Harva saa elää täydellistä elämää puhtaan hyvinvoinnin, yltäkylläisyyden, terveyden, ainaisen ilon ja päivänpaisteen keskellä. Asia ei ole minulle relevantti, mutta en tiedä uskaltaisinko ehkäistä. Ottaa sitä riskiä, että kadottaisin siinä touhussa uskoni ja sen, mikä ihminen luulen olevani. Minun ei tarvitse etsiä Raamatusta kohtia, tunnen sisälläni, omassatunnossani, että ihmiselämä on pyhä ja Jumala on elämän ja kuoleman herra.

Ajatelkaa Raamatusta Abrahamia, jonka käskettiin uhraamaan poika. Kieltäytyikö hän? Sanoinko hän, että homma on ihan hullutusta ja pakeniko sitten tehtäväänsä? Ei. Hän otti raskain mielin rakkaan poikansa ja lähti uhraamaan. Hän mielessään toteutti hänelle annetun tehtävän. Tehtävän, joka varmasti todellakin uhkasi hänen mielenterveyttään, jaksamistaan ja lähimmäistensä hyvinvointia. Mutta Jumala näki hänen uskonsa ja antoi pojan elää. Emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Abraham olisi toiminut toisin. Olisiko hänen uskonsa sammunut lopulta. Olisiko poika saanut siltikään elää. Olisiko elämä kuitenkaan jatkanut normaalia rataansa. 

[/quote]

Kumpi on tärkeämpää? Pyrkiä kaikin keinoin turvaamaan lapselle mahdollisimman hyvä lapsuus, jolle koko loppuelämä rakentuu, vaiko tehdä jo aiemmista lapsista uupuneena (mahdollisesti jopa masentuneena tai muuten sairastuneena) aina vain lisää lapsia, koska "ehkäisy on Jumalan tahdon vastaista" (vaikka näinhän ei edes Raamatussa sanota).

Onko oma taivaspaikka siis tärkeämpi kuin oman lapsen onnellisuus ja hyvinvointi?

144: et taida olla vl, toivottavasti.

Uskon peruspilari on usko. Usko on uskomista ja luottamista johonkin, mitä ei nähdä. Vl-uskoon liittyy kiinteästi usko kaikkivaltiaaseen HYVÄÄN Jumalaan, joka varjelee, johtaa ja siunaa lapsiaan. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu myös risti, omannäköisensä, kullekin 'sopiva', ei koskaan liian raskas kantaa yhtä päivää eteen päin. Tulevasta emme tiedä me, mutta uskomme Jumalan tietävän ja ohjaavan sen parhaaksemme. Jos tätä kyseenalaistaa, kyseenalaiseksi asettuu pian uskon perimmäiset kysymykset, mikä rapauttaa väistämättä koko uskoa. Mamaliinix8 haluaa pitää sydämensä puhtaana ja luottaa Jumalaan kuten lapsi vanhempaansa. Hän kokee tämän iloineen ja haasteineen itselleen terveellisimmäksi ja parhaaksi vaihtoehdoksi. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:58"]

Mutta enpä viitsi jankata enää. Jokainen elää tietysti niin kuin kokee oikeaksi. Hirveän vierailta nuo sinun juttusi kuulostavat ja syytökset epärehellisiltä. Itse olen halunnut kulkea keskellä uskovaisten joukkoa. Rukoukseni on, että pääsisin tämän joukon mukana kerran perille omasta vajavaisuudestani huolimatta. Mamaliinix8

[/quote]

Siinä vaiheessa kun järkevät argumentit loppuvat, aletaan syyttää vastapuolta epäuskosta ja kyseenalaistaa hänen sielunsa tila. "MINÄ olen uskovainen ja MINÄ kuljen keskellä uskovaisten joukkoa, toisin kuin sinä vieraine ajatuksinesi."

Rukoukseni on, että sinäkin voisit joskus osoittaa samanlaista armoa lähimmäisillesi kuin Jumala osoittaa lapsilleen. Kuten huomaat, jos luet kirjoitukseni, minä en ole tuominnut sinun elämänvalintojasi, vaan ylipäätään sellaisen elämän, jossa ei oteta minkäänlaista vastuuta mistään - muun muassa lapsiasioista.

Kaikki suurperheiden äidit eivät ole masentuneita ja uupuneita lastensa laiminlyöjiä! On aika vastuutonta ja asiatonta yleistämistä. Lapset saavat kantaa niskassaan kohtuuttomia ennakkoluuloja perhetaustansa vuoksi, kiitos yleistäjien. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:44"]

Minä en ole lapsiani uhrannut, vaan omistanut elämäni heidän hoitamiselleen. Mitään terveydellistä tms. syytä ehkäisyllä ei ole ollut. Itsekkäitä syitä varmasti olisi löytynyt. Uskon kautta olen saanut voimaa elää näin - ja uskonpa, että vaikka olisi joku "laadunvalvoja" katossa tarkkailemassa toimintaani niin suurempaa moitittavaa ei varmasti löytyisi. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan mahdollisuudet ovat niin suuret: hän antaa rakkauden ja kärsivällisyyden. Omat lapset ovat ainoa tuomari minulle, heiltä tulen saamaan varmasti palautteen siinä, millainen vanhempi olen ollut. Kukaan teistä ei näe sitä ulkoa päin. Olen kiitoksella vastaanottanut nämä suurimmat mahdolliset lahjat Jumalalta. Omalla viisaudellaan en olisi pystynyt pääsemään näin onnelliseen lopputulokseen. Mamaliinix8

[/quote]

Et kai tarkoita, että ei-terveydellisistä syistä ehkäisyä käyttävä henkilö on itsekäs?

Se, että tekee lapsia lisää siinä vaiheessa kun ei ehdi/jaksa enää aiempiakaan hoitaa ilman vanhempien sisarusten + sukulaisten päivittäisitä apua, se se vasta itsekästä onkin.

Kyllä vanhempien (+mahdollisten hoitajien) tehtävä on huolehtia perheen pienten lasten hoidosta. Lasten tehtävä on alla "vain" lapsia, ei varaisiä ja -äitejä.

[/quote]

Mistä sen tietää? Missä on luottamus Jumalaan? Siihen, että hän pitää luoduistaan huolen? Jokaisen ihmisen elämässä on ristiä ja vaikeita aikoja. Jonkun elämässä se voi olla se vaikea aika ikävuosina 3-9, kun äiti oli poikki. Onhan se mahdollista, ettei lapsia edes olisi tulossa enempää ehkäisystä huolimattakaan.

Harva saa elää täydellistä elämää puhtaan hyvinvoinnin, yltäkylläisyyden, terveyden, ainaisen ilon ja päivänpaisteen keskellä. Asia ei ole minulle relevantti, mutta en tiedä uskaltaisinko ehkäistä. Ottaa sitä riskiä, että kadottaisin siinä touhussa uskoni ja sen, mikä ihminen luulen olevani. Minun ei tarvitse etsiä Raamatusta kohtia, tunnen sisälläni, omassatunnossani, että ihmiselämä on pyhä ja Jumala on elämän ja kuoleman herra.

Kumpi on tärkeämpää? Pyrkiä kaikin keinoin turvaamaan lapselle mahdollisimman hyvä lapsuus, jolle koko loppuelämä rakentuu, vaiko tehdä jo aiemmista lapsista uupuneena (mahdollisesti jopa masentuneena tai muuten sairastuneena) aina vain lisää lapsia, koska "ehkäisy on Jumalan tahdon vastaista" (vaikka näinhän ei edes Raamatussa sanota).

Onko oma taivaspaikka siis tärkeämpi kuin oman lapsen onnellisuus ja hyvinvointi?

kommentoin vielä yhden kerran, en halua riitaa. Minulle nämä eivät ole olleet vaihtoehtoisia asioita. Sairauden hoitaminen on välttämätöntä ja oikein, joskus siihen voi liittyä myös ehkäisy. Uskovainen ihminen ei tähän ratkaisuun kuitenkaan mielellään päädy, vaan etsii ensin muita ratkaisuja. Minulle nämä eivät ole koskaan olleet vaakakupissa yhtä aikaa - ja todella harvalla näin on. Hyvinvointia voi vaalia todella monella tavalla. Samalla voi kyllä elää lapsiperhe-elämää. Pelkkä lapsiperhe-elämä ei ole mikään sairaus, jota pitäisi hoitaa. Se on normaalia elämää. Siinä voi opetella löytämään voimavaroja monista eri asioista. Nykyihminen on vieraantunut normaalista elämästä. 

Minun taivaspaikkani on viisaan, oikeudenmukaisen ja kaikkitietävän Jumalan ratkaistavana. Omalta osaltani en voi tehdä muuta kuin olla kuuliainen, jotta en joutuisi erilleen Hänen armostaan ja rakkaudestaan, Hänen seurakuntansa yhteydestä. Tämä on elämän ja kuoleman asia, siksi suhtaudun tähän niin vakavasti. Vilpittömästi haluan olla kuuliainen. Mamaliinix8

Tällaiset viimeisten aikojen kuvaukset saavat minut aina tosissani miettimään uskovien ajatuksenjuoksua ja sydämen hyveellisyyttä. Ja nuo höpinät, että kun täällä maan päällä epäuskovien pilkkaa ja piinaa saavat kestää, niin taivaspaikkansa on kirkas ja kaunis (vai mitä lie) ja sieltä saavat kirkkain otsin katsoa kun me syntiset päädymme kadotukseen ja turmioon. Ja siitä lienee oikeutettua tuntea sitten vahingoniloa, näin olen ymmärtänyt. (just esim. tuo että lapset riidellessään ottavat tulimeri-valttikortin hihasta)

Olen yrittänyt sitä miettiä, että miten rakastava ja hyvä Jumala haaskaisi hyvien ihmisten sielut viimeisenä päivänä helvettiin, vain siitä syystä etteivät usko "oikealla tavalla". Katolilaiset uskoo omallaan, ortodoksit omallaan, lestadiolaiset, körttiläiset... Puhumattakaan muslimeista tai hinduista. Ihan oikeastiko te lestat yritätte väittää, että te olette ne ainoat kirkasotsat jotka sinne taivaanportille liitelee?!

Koko pelastusoppi ym. puhe on muutenkin aivan kamalaa tuubaa. Jos ihminen ei edes voi Jumalaan uskoa ilman hänen armoaan - eli usko annetaan ihmiselle Jumalan armosta ja Jumala voi myös ottaa uskon pois, niin miten sadistinen se Jumala ihan oikeasti onkaan?! Kun esim. minä olisin halunnut uskoa ja pelastua ja vaikka mitä, mutta kun EN USKO!!!! Ja mitä enemmän tutkin ja luen ja mietin, sitä paremmin näen epäkohdat ja koko uskonnon julmuuden.

Ja ne motiivit. Mikä olisi Jumalan motiivi ensin luoda tänne äärettömään ikiaikaiseen ja alati laajenevaan maailmankaikkeuteen pieni pallo, jolle loisi itselleen pieniä pelinappuloita joiden uskon syvyydellä ja kuuliaisuudella sitten leikittelisi. Sieltä katselisi ja nauraisi partaansa, kun harras muslimi rukoilisi pelastusta Allahilta. Tai juutalaisille siitä että "ähäkutti kun ette uskoneet Jeesusta pojakseni, siinä meni teidän taivaspaikat". Äärimmilleen elämää kunnioittavat idän uskonnot, Dalai Lama esim etunenässä hyvine karmoineen sinne vaan helvettiin kaikkien murhamiesten ja muiden kaveriksi.... 

Jos Jumala olisi sellainen, millaiseksi kristittyjen Jumala kuvataan, hän olisi aika pikkumainen. OIkeasti. Luo ensin ihmisen heikoksi ja vaillinaiseksi, ja sitten kuitenkin odottaisi tältä ihmeitä. Jos hän oikeasti haluaisi että ihmiset uskovat häneen, miksei hän heilauta taikasauvaansa ja saa kaikkia uskomaan? Miksei anna ilmestyksiä, siis sellaisia mitä ei näe vain jotkut lestasaarnaajat unissaan, vaan sellaisia mitä ihan tavalliset ihmiset saisivat todistaa... Miten erilaiseksi maailma muuttuisikaan? Jos maikkarilla näytettäisiin kymppiuutisissa että "Jeesus laskeutui taivaasta enkelisaattueessa ja puhui ihmisille maailman rauhan tärkeydestä", niin kuka silloin olisi enää uskomatta?! Eikö se palvelisi hänen motiivejaan jotenkin paremmin, jos toivoo kuitenkin että ihmiset uskoisivat ja pelastuisivat? Silloin olisi kyse vapaasta tahdosta - silloin ihminen voisi valita haluaako elää Jumalan tahdon mukaan, vai kieltää Jumala ja elää syntistä elämää. Silloin helvettiin joutumisen jotenkin ymmärtäisin, se olisi rangaistus tottelemattomuudesta ja valinnasta elää huonoa elämää.

En tiedä. Mutta menkää uskovaiset itseenne, huonosti olette kaste- ja lähetyskäskyä noudattaneet, kun näin paljon on meitä ei-uskovia. Ja meidänkin joukossa varmasti PALJON heitä, jotka haluaisivat uskoa, mutteivat pysty koska a)eivät ole saaneet armolahjaa b) eivät voi olla pohtimatta miten absurdi koko kristinusko onkaan. 

Minun maailmankatsomukseeni ja oikeudentajuuni kuuluisi sellainen Jumala, joka on rakastava ja lempeä kaikkia heitä kohtaan, jotka yrittävät täällä maapallolla elää toista kunnioittaen ja hyvää tehden. Minun Jumalani ei ole pikkumainen, ei välitä hevon p*skaa siitä värjääkö joku hiuksiaan tai käyttääkö värillistä kynsilakkaa, ehkäiseekö vai ei. Niin kauan kuin eletään sovussa ja pidetään toisistamme huolta, niin hyvin menee. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 20:08"]

Eikö tämä Luukaksen evankeliumin kohta viimeisistä ajoista kuvaa hyvin tätäkin keskustelua?

8. Niin hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen se', ja: 'Aika on lähellä'. Mutta älkää menkö heidän perässään. 
9. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti." 
10. Sitten hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, 
11. ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä. 
12. Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden. 
13. Ja näin te joudutte todistamaan. 
14. Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne. 
15. Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään. 
16. Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan, 
17. ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. 
18. Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa. 
19. Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän. 
20. Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. 
21. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. 
22. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. 
23. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; 
24. ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. 
25. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. 
26. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. 
27. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. 
28. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." 
29. Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. 
30. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. 
31. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. 
32. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. 
33. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 
34. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta 
35. niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. 
36. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." 

Pysykää ystävät kiinni tässä viikunapuussa, älkää antako minkään repiä itseänne irti! Mamaliinix8

[/quote]

Yhdeksän sivua väittelyä, jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä... keskustelua selventäisi, jos ehkäisyn kieltävä Raamatunkohta näytettäisiin heti alussa. Siis jos joku sellaisen on löytänyt.

Mutta eihän tässä ketjussa ollut alunalkaen ollenkaan puhe siitä saako ehkäistä vai ei :D Enemmänkin elämänhallintaan liittyviä seikkoja, miten suurperheen kanssa jaksaa ja miten arki saadaan toimimaan. Muutama vastaus sentään oli itse aiheesta - jollain oli apua sukulaistytöistä ja siivoojasta, joku panosti lasten kanssa oloon ja antoi tiskipöydän täyttyä tiskeistä. 

Sinällään minua ei ainakaan häiritse että aihe rönsyilee, lähinnä väsyttää tuo iänikuinen kysymys: MISSÄ RAAMATUSSA SANOTAAN ETTÄ EI SAA EHKÄISTÄ. Ja kun sitä vastausta ei ole. Niin sen vuoksi sen kysymyksenkin voisi unohtaa. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:59"]

Yhdeksän sivua väittelyä, jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä... keskustelua selventäisi, jos ehkäisyn kieltävä Raamatunkohta näytettäisiin heti alussa. Siis jos joku sellaisen on löytänyt.

[/quote]

Mutta eihän tässä ketjussa ollut alunalkaen ollenkaan puhe siitä saako ehkäistä vai ei :D Enemmänkin elämänhallintaan liittyviä seikkoja, miten suurperheen kanssa jaksaa ja miten arki saadaan toimimaan. Muutama vastaus sentään oli itse aiheesta - jollain oli apua sukulaistytöistä ja siivoojasta, joku panosti lasten kanssa oloon ja antoi tiskipöydän täyttyä tiskeistä. 

Sinällään minua ei ainakaan häiritse että aihe rönsyilee, lähinnä väsyttää tuo iänikuinen kysymys: MISSÄ RAAMATUSSA SANOTAAN ETTÄ EI SAA EHKÄISTÄ. Ja kun sitä vastausta ei ole. Niin sen vuoksi sen kysymyksenkin voisi unohtaa. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:59"]

Yhdeksän sivua väittelyä, jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä... keskustelua selventäisi, jos ehkäisyn kieltävä Raamatunkohta näytettäisiin heti alussa. Siis jos joku sellaisen on löytänyt.

[/quote]

Jumalan sana on salattu ja siitä avautuu kullekin määräosansa. Joskus jonkun asian tajuaa täysin kirkkaasti ja joskus taas ei avaudu vaikka kuinka yrittää. Jumala ainoastaan omaa täyden ymmärryksen. Minulle riittää tunnetason tietoisuus siitä, etten halua olla Jumalan luomistyön esteenä. vrt. lasta ja äitiä - äidin ymmärrys on kattavampi ja hän ohjaa ja varjelee lastaan.

Säännöt eivät ole rajoitteita vaan varjelukseksi. Ihmisen sielun haluaisi omakseen sielunvihollinen ja käyttää tähän apunaan ihmisen omaa turmeltunutta

jatkuu...

lihallista minää sekä maailmallisia asioita. Näihin ihminen viehtyy hyvin nopeasti, olen ihan omakohtaisestikin huomannut, ja siksi niitä asioita on parempi välttää.