Lestadiolaiaäidit, miten ihmeessä te jaksatte?

Minulla on viisi sisarusta. Kahden veljen kanssa soitellaan jatkuvasti ja ollaan läheisiä, toisen siskoni kanssa myös lämpimät välit. Yhden veljen ja yhden siskon kanssa taas ei kummoiset kaan välit. Ei riitojakaan.

Itse ihmettelen tuota,että kolme kertaa vuodessa viikoksi matkalle miehen kans? Voitko jättää siis alle kolme vuotiaan, jopa yksivuotiaan viikoksi oman reissusi ajaksi? Miten isäkin voi? 

Muuten ajattelen, että lapset on lahja ja elämän rikkaus, mutta minulle riittää kaksi. Haluan antaa heille minkä voin. Rakkautta, aikaa, paljon huomiota. Yritän luoda lämpimät suhteet toisiinsa. Myös hyvän koulutuksen tulevaisuudessa ja rahallisesti auttaa minkä voin näillä puitteilla (ehkä myöhemmin koulutus suomessa maksaa) 

Olisin halunnut ehkä viisi lasta, enkä koskaan kokenut pienten hoitoa raskaana tai vaivalloisena. Mutta nyt olen tyytyväinen tähän ja oikein onnellinen ja joka päivä kiitollinen näistä lapsistani. Kuten varmaan jokainen äiti olipa lapsia kuinka monta tahansa :)

Ja lapset saanu olla kotihoidossa eskari-ikään asti. Yhä edelleen saattelen koululaisiani kouluun, otan iltapäivällä vastaan, luetaan iltasadut ja matkustetaan perheen kesken. :)

Sitä ihmettelen kun aina sanotaan, että kuinka 7 lapselle voi antaa aikaa. Tätä vaikka kahden äiti pohtii. Jos seitsemän lapsen isä tai äiti kotona niin varmasti on aikaa riippuen vanhempien voimavaroista. Jos taas vanhemmat pitkää päivää töissä ja harrastukset päälle, on lapset aika yksin. 

Tunnen parikin perhettä, jossa kaksi lasta. Lapset aina kavereillaan. Koulun jälkeen menevät eikä kukaan soittele perään ainakaan ennen kello 18 illalla. Ja yksikin kertoi kuinka väsyttää herätä kouluun kun pelaa illat puhelimellaan. Kysyin eikö vanhempasi kiellä niin vastas, ettei ne sano mitään kun ei taida edes tietää..

Että ehkä tämä lasten turvattomuus ja yksin jääminen on nykysuomessa hyvin yleinen ongelma, niin pienissä kuin isommissakin perheissä

t.74

Voi hyvää päivää noita lapsikatraita... Mitä järkeä tässä ylikansoittuneessa maailmassa pykätä noin monta lasta maailmaan? Miten ne teidän geenit on niin suurenmoisia, että niillä pitää tämä maailma täyttää? Toivottavasti niistä lapsista tulee edes kunniallisia veronmaksajia omaan yhteiskuntaamme.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 10:33"]

Voi hyvää päivää noita lapsikatraita... Mitä järkeä tässä ylikansoittuneessa maailmassa pykätä noin monta lasta maailmaan? Miten ne teidän geenit on niin suurenmoisia, että niillä pitää tämä maailma täyttää? Toivottavasti niistä lapsista tulee edes kunniallisia veronmaksajia omaan yhteiskuntaamme.

[/quote]

Niiden intialaisten ja afrikkalaisten lastenko luulet maksavan sinun eläkkeesi kymmenien vuosien kuluttua? Suomessa ei ole tilasta puutetta, mutta veronmaksajista voi pian olla. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:05"]

Saatteko te jotakin apua ja tukea yhteisön muista äideistä, esim. lapsivuodeaikana? Minäkin olen tätä pohtinut, että miten sitä jaksaa ihan fysiikankin vuoksi, jos on vasta synnyttänyt ja kotona odottaa useampi lapsi ja sen mukaiset pyykki-, siivous- ja kokkaushommat?

[/quote]

No onhan niillä lestamammoilla mieskin! vai luuletko ettei miehen tartte tehdä mitään kotona?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:29"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 01:02"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:30"]Rankkaahan tää on, mut mulle ei tule enempää lapsia ku ollaan erottu miehen kans. Arjenhallintaa...hmmm,..Rytmi pitää olla, se kaiken a ja o. Aamulla ylös, sylittelyt, hyvät huomenet, aamupala. Koululaiset kouluun, pyykkiä pyöriin, siivoilua. Kotityölistat, kun 10 tarraa, saa legoja tms. Läksyt heti koulun jälkeen. Normiarkee, harrastuksia ym. Joskus eksä ottaa viikollaki, sillon ite lenkille, kaverille tms. Iltatoimet alkaa klo 19 maissa, ehtii hyvin syyä, antaa jokaiselle omaa hlök.huomiota. Näin meillä -vl-äiti-

[/quote] montako lasta sinulla on?

[/quote

4 lasta, tosin ehkäisin jo naimisissa ollessa sairauden takia.

[/quote]

Minkälaisilla ikäeroilla olet lapsesi saanut? Rytmisi kuulostaa aivan meidän perheeltä :) Tosin lapsia en juuri osaa rekrytoida kotitöihin. Miten teidän yhteisö on suhtautunut eroon?

[/quote]

parin-kolmen vuoden välein on lapset tullu..yhteisön jäsenet suhtautunu vaihtelevasti. Osa torjunut, tuominnut, jättänyt yhteydenpidon, noin 20% kavereista säilynyt rinnalla tukemassa. Kaikki ei vaan uskalla ja osaa kohdata erilaisuutta, mikä on surullista ja joskus pistää vihaksi.

Kyllä minä pohdin ihan tosissani että miten aikani riittää kolmen lapseni huomioimiseen tasapuolisesti. Se riittää juuri ja juuri, mutta silti tuntuu usein että vanhin jää enemmän oman onnensa nojaan kun kaksi pienintä vaativat niin paljon. Vauvaa hellitään ja leikitetään, 3-vuotiaalle luetaan, piirretään, muovaillaan, askarrellaan, ja  eskarilaisen kanssa hommaillaan iltaisin sitä mikä häntä kiinnostaa. Siihen tietysti ulkoilut, ruokailut, nukutukset, imetykset ja yöheräilyt päälle. En parhaalla tahdollanikaan keksi miten pystyisin venymään enempään ilman että oma henkinen ja fyysinen vointini kärsisi. Tietysti jos olisi pakko, vaikka viimeisin vauva olisi ollut kaksoset, mutta sitten varmasti 3-vuotias jäisi paljon vähemmälle huomiolle. Mies auttaa tietysti kaikessa.

Että hatunnosto niille jotka pystyvät tähän paljon useamman lapsen kanssa.

Työskentelen ammattini puolesta lasten ja perheiden kanssa. Se miten monta lasta perheessä on ei korreloi mitenkään huolenpidon tason kanssa. Monissa yksi ja kaksilapsisissa perheissä on todella vakavia ongelmia: väkivaltaa, päihteitä, eroja, parisuhdekriisejä, yksinäisyyttä. Isojen perheiden lapsillakin voi toki olla ongelmia, mutta esimerkiksi uskovaisten päihteetön elämä (yleensä näin, vaikka kaappijuoppojakin varmasti löytyy) suojaa lasta paljolta. Yleensä uskovaisten kodin lapset ja nuoret ovat todella edukseen.

Miksi uskovaisilta vaaditaan täydellisyyttä? Inhimillinen elämäntodellisuus se on uskovaisillakin ihmisillä. Ilman päihteitä ja sillä asenteella, että haluaa ratkoa ongelmia -esimerkiksi parisuhteen - ongelmat pysyvät sillä tasolla, että ne voidaan vielä ratkaista. 

Mamaliinix8

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:09"]Työskentelen ammattini puolesta lasten ja perheiden kanssa. Se miten monta lasta perheessä on ei korreloi mitenkään huolenpidon tason kanssa. Monissa yksi ja kaksilapsisissa perheissä on todella vakavia ongelmia: väkivaltaa, päihteitä, eroja, parisuhdekriisejä, yksinäisyyttä. Isojen perheiden lapsillakin voi toki olla ongelmia, mutta esimerkiksi uskovaisten päihteetön elämä (yleensä näin, vaikka kaappijuoppojakin varmasti löytyy) suojaa lasta paljolta. Yleensä uskovaisten kodin lapset ja nuoret ovat todella edukseen.

Miksi uskovaisilta vaaditaan täydellisyyttä? Inhimillinen elämäntodellisuus se on uskovaisillakin ihmisillä. Ilman päihteitä ja sillä asenteella, että haluaa ratkoa ongelmia -esimerkiksi parisuhteen - ongelmat pysyvät sillä tasolla, että ne voidaan vielä ratkaista. 

Mamaliinix8

[/quote]

Ongelma ei ole tuo mitä luulet että pidämme ongelmana, vaan se, että vl-yhteisössä puuttuu vapaus valita perhekoko ja näin ollen toimia omien voimavarojensa puitteissa. Tämä johtaa siihen, että liian monella on liian suuri perhe (oli niitä lapsia sitten yksi tai kymmenen - joidenkin kun ei kannattaisi lisääntyä lainkaan), eikä resursseja riitä huolehtimaan lapsista kuten pitäisi. Vl-perheiden ongelmat eivät ole liikkeen ulkopuolisten ihmisten keksimiä, sellainen puhe on asian järkyttävää vähättelyä. Ne ongelmat voi jokainen ry:llä käyvä todeta ihan itse.

On huonoa argumentointia alkaa puhumaan liikkeen ulkopuolisten ihmisten ongelmista, ne kun eivät tähän liity. Se kertonee vain henkilön haluttomuudesta nähdä ongelmat ja tarttua niihin. "Onhan meillä joitakin rikollisia, mutta kun nuo epäuskoiset on juoppoja ja se on paljon pahempi" on kuluneimpia lauseita mitä olen kuullut.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:04"]

Mielestäni perustelet omaa ratkaisuasi sillä, että muut yli viisilapsiset perheet hoitavat lapsensa huonosti. Tämä on epärehellistä. Syyt siihen, miksi haluat pitää perheen pienenä lähtevät sinusta itsestäsi - ei muiden toiminnasta. Jos olet oikeasti huolissaan jostain tietystä perheestä niin te ls-ilmoitus. Älä kylvä epäluuloa ja halveksuntaa niiden ylle, jotka kilvoittelevat yhteisessä rakkaudessa ja kuuliaisina Jumalan tahdolle. Ymmärrän, että on vaikea elää eri tavalla kuin useimmat Vl-yhteisössä - mutta sinulla on siihen täysi oikeus ilman, että lisäät epäluuloa tätä ihmisryhmää kohtaan.

Mamaliinix8

[/quote]

Sitä niittää, mitä kylvää - joku tuon pettyneen ja epäileväisenkin on tähän maailmaan saattanut. Millaisestakohan ympäristöstä lie lähtöisin? "Voittajan", eli yhteisössään syystä tai toisesta arvostetun ja rutkasti huomiota osakseen saaneen on aina kaikista helpoin hymyillä ja alkaa saarnaamaan asenteen ratkaisevuudesta.

Vaiennetuilla, jos joillain, on mielestäni oltava oikeus saattaa ymmärrettävästi poikkeava näkökulmansa kuuluville. Jälleen ollaan näet sitä mieltä, että suhteellisen vaikeata elämää on oikeus elää, kunhan vain pitää suunsa kiinni. Taivoisen isän tahtoahan tässä hyssytellessä vain noudatellaan, koska oma uskonyhteisö on se klikki, jonka sisään oma elämä on vahvasti suunniteltu ja rakennettu. Sieltä saa elämässä tarvittavan huomion, kunhan sitoutuu ehdottomasti ja mukamas oikuttelematta. Mitä absoluuttisemmin munat ovat yhdessä korissa, sitä herkemmin ollaan myös livauttelemassa tuen tarjoavan yhteisön koodistoon kuuluvia taikasanoja.

Viestin alkuun lainaamani tekstinpätkä on kyllä tässä viestiketjussa se, joka minussa eniten herättää epäluuloa ja halveksuntaa.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 10:40"]

Niiden intialaisten ja afrikkalaisten lastenko luulet maksavan sinun eläkkeesi kymmenien vuosien kuluttua? Suomessa ei ole tilasta puutetta, mutta veronmaksajista voi pian olla.

[/quote]

Tilasta ei ole puutetta Siperiassakaan, mutta mahdollisuuksista paimentolaisuutta ja perunanviljelyä kummempiin elinkeinoihin sen sijaan on. Kenenkään eläkkeitä ei nykyisellä kehityksen tasolla olevassa yhteiskunnassa maksella pelkästään lihas- ja asennevoimin, eli "pyhällä hengellä", kuten vanha sananparsi kuuluu.

Minun eläkkeitäni ei tarvitse kenenkään muun maksella, vaan lapsitehtailijat voivat sitten aikanaan rauhassa katraineen keskittyä kilpailemaan kiinalaisten ja intialaisten kanssa.

Itse en voisi kuvitellakaan useita lapsia, koska raskaudet ovat olleet kamalia, olen ollut jopa sairaalahoidossa. Mutta mites lesuäiti, jolla olisi yhtä kamalaa...kait sitä viiltäis äijän vehkeet pois :)

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 10:33"]

Voi hyvää päivää noita lapsikatraita... Mitä järkeä tässä ylikansoittuneessa maailmassa pykätä noin monta lasta maailmaan? Miten ne teidän geenit on niin suurenmoisia, että niillä pitää tämä maailma täyttää? Toivottavasti niistä lapsista tulee edes kunniallisia veronmaksajia omaan yhteiskuntaamme.

[/quote]

Niiden intialaisten ja afrikkalaisten lastenko luulet maksavan sinun eläkkeesi kymmenien vuosien kuluttua? Suomessa ei ole tilasta puutetta, mutta veronmaksajista voi pian olla. 

[/quote]

En näe, että lestanaiset ovat niitä veronmaksajia, koska jatkuvasti ovat synnyttämässä, viemässä äitiysrahat, lapsilisät ja kotihoidon tuet sekä käyttävät muitakin yhteiskunnan tarjoamia palveluja edullisesti, jotta voivat ylläpitää perhettään. 

On äitejä, jotka jaksavat hyvin 10+ lapsen kanssa. On äitejä, jotka väsyvät jo yhden kanssa. Molempien kokemukset täytyy ottaa todesta. Kaikista ei ole suurten perheiden äideiksi, kuten kaikista ei ole tiiminvetäjiksi työpaikallakaan. Suuren perheen vanhemmuus edellyttää hyvää organisointikykyä, stressinsietokykyä ja paljon käytännön työtä. Moni superäiti käy lisäksi vielä palkkatyössä. Sitten vakuutellaan, että tämä on minun valintani ja nautin roolistani. Mikä varmasti on usean kohdalla tottakin, jos henkilöltä löytyy orientaatiota tällaiseen.

Aika kuvaavaa on, että joku suuren perheen isä on joskus sanonut "ihailen vaimoani, minusta ei vaan olisi tuohon hommaan". Onko kaikista naisista? Onko naisella aina varaa valita? On pakko vain yrittää selviytyä, etenkin kun väsyminen katsotaan yhteisössä pahimmillaan uskossa väsymiseksi.

t. 30-v vl eka kertaa raskaana

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:14"]23. Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 
24. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. 
25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 
26. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. 

Mitä nämä Luukkaan evankeliumin sanat merkitsevät sinulle nro 99? Mamaliinix3

[/quote]

Että vain uskolla on väliä, ja kaikki maallinen on turhaa. Niin hyvä Raamatun tuntija en ole että pystyisin tältä kädeltä sanomaan kontekstin mistä tuo teksti on, joten sen syvemmin hankala lähteä kertomaan merkityksiä. Mutta kaiken mitä täällä teemme, tulisi perustua uskoon koska se on elämän kantava voima ja ainoa luotettava ohjenuora. En tiedä miksi viittasit minuun kommentillasi?

Raamatun yksi avainsanoista mitä tulee ihmiselämään on kohtuullisuus. Sen tulisi liittyä kaikkeen mitä teemme ja mitä jätämme jälkeemme. Tämä koskee mielestäni myös lapsiasiaa. Jumala ei onneksemme ole velvoittanut meitä rajattomaan lisääntymiseen, muutenhan meillä ei olisi enää maapalloa millä elää. Kohtuullisuutta on hyvä vaalia myös työelämässä, ja tämäkin liikkeessämme usein unohdetaan kun isät ovat aamusta iltaan töissä eivätkä näe lastensa arkea.

Aavistuksen ohi aiheen mutta jos uskonto kieltää ehkäisyn niin ei silloin ole vapaa ihminen. Viitaten 16sta lapsen äitiin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:51"]Pari viimeistä kommenttia... Salli mun nauraa :D

[/quote]

Nauraja ei ole tainnut käydä suviseuroissa tai muuten tuntea kovinkaan montaa tapausta henkilökohtaisesti.

Olen pahoillani, jos se sinussa herättää tällaisia tunteita. Minulla on kokemusta marginaalissa elämisestä, siitä kun oma maailmankatsomus haastetaan usein ja aika rumastikin. Ehkä siksi liian kärjekkäät sanat, ei olisi pitänyt kommentoida noin. Uskovaiset elävät inhimillistä elämää, kaikkine murheineen ja iloineen. Jokainen voi valita, miten elää. Tässäkin ketjussa on kertomuksia siitä, että on valinnut eri tavalla kuin yhteisössä yleensä. Se on minulle ok. Kritisoin sitä, että valinta perustellaan muiden tekemillä, huonommilla valinnoilla. ja ei kuitenkaan välttämättä nähdä kokonaisuutta. Särötöntä ja helppoa ihmiselämää ei ole. Minulle on ollut parempi, että säröjä minussa pitää kiinni Jumala armollisella kädellään ja johtaa vaikeuksienkin läpi lapsenaan. Mamaliinix8

Kai se loma kaikille hyvää tekee, mutta silläkö ei ole väliä miltä se lapsesta tuntuu? Se on lapselle hylkäämiskokemus jos joutuu olemaan viikonkin erossa vanhemmistaan, puhutaan nyt alle 4vuotiaasta ja on se isommallekin iso aika.

Se lapsi luulee, että hänet on hylätty.. oma rakas lapsi, miksi tehdään noin? Onko tunneside lapseen kohdillaan jos valmis jättämään?

Tämä on asia jota oikeasti ihmettelen. Kirjoittihan joku blogissakin, että huippua kun lapset ulkoilevat kaksin, siis ehkä 1 ja 3vuotiaat. Aidatulla pihalla ja ikkunasta seuraa,mutta miksi noin pienten pitäis olla yksin ulkona vaikka siinä aidatullakaan? 1vuotias on vielä vauva

Miten niin suurperheen äideillä ei ois lapsilleen aikaa?? Varmasti enemmän kuin niillä muutaman lapsen äideillä jotka ovat päivät töissä ja lapset hoidossa sen 8 tuntia. Tai lapset koulussa, sen jälkeen iltapäiväkerhossa ja sitten illalla ne kuskataan vielä harrastamaan. Jee, jää sitä laatuaikaa sitten muutama tunti ennen nukkumaan menoa! ;-)