Lestadiolaiaäidit, miten ihmeessä te jaksatte?

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki.

Näin sanoi Martti Luther monta sataa vuotta sitten. Samasssa päässä ei asu järki ja usko. Niin ja mun päässä asuu se järki :)

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:59"]Ihan varmasti voi olla aikaa lapsilleen jos kahdeksankin lasta tai enemmänkin. Arvoista se on kiinni. Varsinkin jos olet kotona niin hyvin on aikaa jokaiselle ja jolla on vaikka 7-12 lasta niin onhan siinä osa jo koululaisia.

Toki koululaisetkin vielä pieniä, sitä en tarkoita. Olen tavannut monenlaisia perheitä eikä sillä ole lapsiluvun kanssa mitään tekemistä saako lapset aikaa ja huomiota ja hyvää huolenpitoa.

Mieheni kotimaassa perheissä on lapsia keskimäärin viisi kipaletta ja hyvin heistäkin huolehditaan ja onpa miehenikin saanut elää onnellisen lapsuuden kuuden sisaruksen kanssa ja yhä edelleenkin anopille lapset ja lastenlapset tärkeintä elämässä.

Itselläni on kaksi lasta ja olisin isommankin perheen halunnut. Nyt kun molemmat koululaisia niin ihmettelen mihin aikana käyttäisin. Teen keikkasiivousta parina päivänä viikossa ja muuten olen kotosalla. Päivällä hoidan asioita lasten ollessa koulussa ja iltapäivisin kun leikkivät kavereiden kanssa niin minä lenkkeilen. Ihana seurata lasten kasvua, mutta aika menee liian nopeaa. Niin ihana olisi jos tässä olisi pienempiä omia lapsia vielä.. 

Tunnen muutamia vl-perheitä, heidän nuoria tyttöjä kävi joskus hoitamassa lapsia kun oli illalla työtä. Oikein fiksuja nuoria ja luotettavia. Miehenikin tätä kehui ja hän edustaa eri uskontoa, joten oli täysin puolueeton. En itsekään ole vl, mutta isoisäni oli. 

[/quote]

Aikasi kuluisi, jos kävisit töissä. Ihanko lenkkeilet ja vähän keikkasiivoat. Kouluikäiset ei tarvi kokoaikaista kotiäitiä enää. Onneksi et tee lisää lapsia, kun et näköjään noita kahtakaan osaa elättää.

Mutta eikö maa ole jo täytetty?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 13:10"]

Tuo suvun antama apu on suuri myytti. Lestadiolaiset eivät saa suvulta apua sen useammin kuin muut.

Jos isovanhemmilla on tav. perheessä kaksi tai kolme lasta, lastenlapsia tulee keskimäärin alle 10 joka tapauksessa. Suurperheellisellä lastenlapsia on 50-100. On ymmärrettävää, ettei jokaiselle lastenlapselle riitä mitenkään hoitoapua, etenkin kun omia pieniä lapsia on iso liuta silloin, kun ensimmäiset lastenlapset syntyvät. Lastenlapsista nuorimpien syntyessä isovanhemmat ovat helposti yli 80-vuotiaita, sillä he ovat itse saaneet lapsia nelikymppiseksi ja kun nuorimmat lapset saavat viimeisiä lapsiaan, ovat isovanhemmat jo niin vanhoja, että tarvitsevat usein apua itse arjessaan. Ei siinä paljon pysty lapsia auttamaan arjessa.

[/quote]

Kirjoitit juuri sen mikä on realismia tänä päivänä!

Kun vertaan tuttavapiirissä niin ei vl perheissä isovanhemmat voivat olla aivan merkittävä tuki arjessa. Näin meilläkin. Käyttävät kerhoissa ja muissa harrastuksissa lapsenlapsia, ovat lapsenvahtina että vanhemmat pääsevät yhdessä harrastamaan vaikka joka kuukausi jonnekin. Mieheni vanhemmat ovat vieneet lapsiamme esimerkiksi teatteriin, Heurekaan ja lastenkonserttiin. Mutta suurissa vl perheissä ei isovanhemmat jaksa jatkuvasti kulkea. Lisäksi heiltäkin rauhanyhdistyksen talkoovuorot ja muut menot tietenkin vaativat aikansa. Kun lapsenlapsia on heillä tosiaan tuo 50-100 kaikkiaan, niin saa siinä kynä suihkaa että jokaiselle synttärikortin ehtivät lähettää...?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 23:10"]

Mutta eikö maa ole jo täytetty?

[/quote]

Arvoisat kanssakeskustelijat. Arvatkaas mikä on hankala ymmärtää näissä ei lestadiolaista kulttuuria omakohtaisesti tuntevien kommenteissa? Juuri se, etteivät he ymmärrä kyseessä olevan nimenomaan tälläisen tiiviin uskonnollisen liikkeen kylkeen kehittyneistä "kulttuurisista" piirteistä.

Eli tuo lapsilukuhommahan perustuu hyvin hatarasti raamattuun, mutta vanhoillislestadiolainen kulttuuri perustuu sille hyvin vahvasti.

Ja sanokaa mitä sanotte, vanhoillislestadiolaisuus on ennen kaikkea kulttuuri.

Se, onko se kaikilta osin terve - no itsestään selvää on, ettei ole. Mutta siinä on takuulla enemmän terveyttä kuin sairautta, kun seuraa vl-perheiden elämää yleisesti ottaen. Kyllä ne lestadiolaisperheen elämän surut ja ilot ja arki on hyvin pitkälle samantapaista kuin muidenkin ihmisten arki.

Turhaa siis takerrutte täällä raamattuun yrittäessänne etsiä ja löytää teologisia perusteita näille hulluille ulkokullaisille säännöille. Kyse on yhteisön, kulttuurin, systeemin rakentamista näillä keinoilla.

Tämänhetkinen ongelma vain taitaa vl-liikkeessä olla se, että nuori polvi haluaa sille hengellisellekin puolelle evästä, ja kaikki energia tuntuu tällä hetkellä menevän rahankeruuseen ja sääntöjen kanssa tasapainottelemiseen. Tämä johtaa näiden rakenteiden ja sääntöjen kyseenalaistamiseen. Kyse on myös ympäröivän yhteiskunnan muutoksesta ja ihan siitä, että vanhoilla säännöillä ei enää pelata 2010-luvulla, kuten vielä 90-luvulla toimittiin. Koska on ihan mahdotonta nykypäivänä elää niin.

Ja ihan tosiasia on se, että on olemassa hyvinvoivia suurpeheitä (tulen itse 12-lapsisesta, oikein henkisesti hyvinvoivasta perheestä), mutta on taas todella surettavia suurperheitä ja heidän lapsiaan. Ja kyllä on suuri joukko lapsia vl-piireissä, jotka tarvitsisivat esimerkiksi paljon enemmän kuuntelevia korvia, kuin nyt saavat.

Mutta täytyy sanoa, että lasten parissa työskentelevänä ei suomalaisten lasten hyvinvointi muissakaan piireissä ole kovin vahvoissa kantimissa. Liika paapominen on rakentamassa yhteiskuntamme tikittävä aikapommi, sitten on kyllä rahakkaasta perheestä tulevia, mutta heitteillä olevia lapsia, on monenlaisista häiriöistä kärsiviä, on todella surkeista oloista tulevia, on hajonneita perheitä, värikkäitä kotikuvioita... Mutta kyllä vl-piireissäkin tekemistä on, se nyt ei ole kenellekään uutta.

Ohis: Ihan hyvin saattaa olla isovanhemmilla yli satakin lastenlasta. (Mun anopilla ja apella tällä hetkellä yli 110, eikä loppua näy.)

Mä joskus toivon että voisin olla lestadiolainen. Saisin "luvan" saada useamman lapsen. Haluaisin enemmän lapsia, mutta tässä yhteiskunnassa ei ole sallittua tehdä kolmea lasta enempää. Huomaa sen jo täällä av-palstalla. Isommat perheet ja isosta perheestä haaveilevat kivitetään heti. :(

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:12"]Minulla on kuusitoista lasta, nuorin 3 kk, meillä on kotiapulainen, siivooja käy kerran viikossa, isommat siivoavat omat huoneensa. Talossamme on 380 hyvinsuunniteltua neliötä. Tilaan paljon ruokaa "emäntäkoulun" keittiöltä, tulee kotiin pakasteeseen valmiina. Käymme miehen kanssa kahdestaan viikon lomalla kolme kertaa vuodessa. Ostamme lastenhoitoapua sukulaistytöiltä paljon. Olen hyvin koulutettu ja työskentelen mieheni firmassa. Pidän aina 8 kk vapaan vauvan jälkeen. Eli lyhyeksi jää työnteko mutta virkistää. Nyt taitaa olla viimeinen vauva meille.

[/quote]

Paljonko sulla on kehitysviivästeisiä lapsia ? Taitaa muuten sun alapää olla aika messuhalli-kunnossa muuten

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:08"]Jeesushan sanoi ,että; Pitäkää keskenänne Rakkaus, rakkaudesta teidät tunnetaan. Ja eläkää keskenänne rauhassa. Näin meitä kehotetaan, mutta tämä myös kysyy kärsivällisyyttä. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, rakkaus ei kersku, rakkaus ei pöyhkeile, rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, rakkaus ei etsi omaa etuaan, rakkaus ei katkeroidu, rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa, rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaikki se uskoo,kaikki se toivoo, kaiken se kärsii.Rakkaus ei koskaan. häviä. Näin pysyvät nämä kaikki kolme usko,toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on. rakkaus.

[/quote]

Keskinäinen rakkaus vain on häviämässä vl-yhteisöstä, kun yhä vähenevän joukon kurissa pitämiseksi keksitään koko ajan uusia sääntöjä jotka eivät perustu Raamattuun. Naapuria kytätään, että eiväthän vain katso tv-ohjelmia tai käytä ehkäisyä. Siinä sitä rakkautta kerrakseen.

t. Myllytykseen joutunut vl-äiti

[/quote]Onpa ikävä kuulla tuo. Mua ihmetyttää se ,että ei voida tulla juttelemaan kasvotusten asioista. Vaan lähetään puhumaan muille uskovaisille. Olisi hyvä muistaa miltä itsestä tuntuisi jos tietäisi,että itsestä puhutaan pahaa. Kerran olisikohan vuottakaan aikaa kun päivämiehessä joku kirjoitti juoruamisesta. Se meni jotenkin tähän tyyliin; Jos kuulet jonkun pahan juorun jostain ihmisestä, niin mieti;Miksi kertoisit sen eteenpäin?minusta oli kyllä hyvä kirjotus,just tähän aikaan sopiva.

[/quote]

Jotkut kokevat elämäntehtäväkseen sen, että kaikki noudattavat samoja neuvoja.. Eivät näe, että kyse on juoruilusta, vaan heille annetusta tehtävästä. He eivät ymmärrä siis, että juoruilu voi satuttaa toista. Toiset taas ymmärtävät ja tekevät sen tahallaan.

Luin, että joskus oli lapsilla tapana ilmiantaa vanhempansa. Vanhemmatkaan eivät voineet olla "oma itsensä", vaan piti noudattaa seinien sisälläkin ohjeistuksia. Mitään ei tuohon aikaan pysynyt salassa muilta jäseniltä. 

Juoruilua vai ilmiantoa.. Kuulostaa samalta, mutta ilmiannossa on sanktiot, kun juoruilussa puhutaan vain pahaa ja mietitään päässään mihin "luokkaan" kyseinen pariskunta tai perhe tai yksilö kuuluu uskonnon mittareilla.. Kuinka "vahva" on uskonnon lujuus...

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 00:27"]

Mä joskus toivon että voisin olla lestadiolainen. Saisin "luvan" saada useamman lapsen. Haluaisin enemmän lapsia, mutta tässä yhteiskunnassa ei ole sallittua tehdä kolmea lasta enempää. Huomaa sen jo täällä av-palstalla. Isommat perheet ja isosta perheestä haaveilevat kivitetään heti. :(

[/quote]

Miksi välität muista? Sen kun teet sen. Itse ajattelen vain eläkettä.. Se kun tulee olemaan pieni.. Toisaalta, ei sitä tiedä onko tulevaisuudessa edes sellaista termiä kuin eläke..

Lehdessä haastateltiin vl-isoisää, jolla oli 10 lasta ja lähemmäs sata lastenlasta. Hän ei todellakaan antanut lastenlapsille omia joululahjoja, vaan kukin perhe sai yhden yhteisen joululahjan.  Johan silläkin tavalla tuli annettua 10 joululahjaa, sata olisi jo aivan liikaa.

Voi vain kuvitella, miten paljon tällaisista isovanhemmista on parhaassakin tapauksessa apua lastenhoidossa.Vaikka olisi miten jaksava, ei ole mahdollista tarjota omille lapsille hengähdystaukoa lastenhoidossa kuin poikkeustapauksissa. Puhumattakaan, että isovanhemmista olisi apua lasten vaatteiden hankinnassa, harrastuksiin kuljetuksissa tai muussa sellaisessa, mitä moni pitää itsestäänselvänä isovanhemmille. 10 omaa lastakin elävät yleensä jo niin hajallaan eri puolilla Suomea, että tiheä näkeminen on mahdotonta.

Miten voi olla muka yli 100 lastenlasta, 284? Montako lasta anopillasi ja apellasi on? Ovatko kaikki lapset suurperheellisiä itsekin?

Lisääntykää ja täyttäkää maa!

Suomessa on tilaa joten miksi tänne tarvittaisiin Kiinanmallia? Suomen kansa ikääntyy kovaa vauhtia eikä vanhimmille riitä koht enää vaipanvaihtajia...

t vl isi

Mulla on 5 lasta ja olen yksin heidän kanssaan. Haluan vielä joskus lapsen jos vaan mulle suodaan niin ihana lahja.

Omaan jaksamiseen on auttanut se, että olen aidosti lasten kanssa. Enkä nyt tarkoita, että olen läsnä ja leikin vaan oikeasti käyn hyvinkin pienten kanssa pitkiä keskusteluja ja välillä itsekin huomaan, että menen lasten asioihin todella mukaan.

Toinen iso asia on se, että olen kotona. Ollut jo vuosia. Tehnyt tietoisen valinnan olla äiti. Viihdyn kotona. Olemme ulkona kamalasta harrastusrumbasta. Lapseni harrastaa ja saa harrastaa, mutta kulkevat niihin itse. Harrastuksista ei ole otettu mitään paineita ja aloittavat vasta sitten kun osaavat mennä itsekseenkin.

Kotiin olen hankkinut monenlaisia virikkeitä mm. askarteluun ja lapseni askartelevat ja/tai piirtelevät päivittäin. 

Koti on valittu palveluiden ja helppouden mukaan. Autoa en omista. 

Kaikki ylimääräinen mikä sitoo joihinkin aikatauluihin, on jätetty hankkimatta/tekemättä. Osaksi syy siinä, että meillä on paljon vakaviakin perussairauksia ja ne vaatii usein lääkärikäyntejä ja tutkimuksia.

Uskon, että on ollut isoksi avuksi kun olen pysynyt melko johdonmukaisena aina.

Niin ja rauhallisena. 

Mut nää vaan mun veikkauksia, vaikka en ole vl-äiti.

En lukenut ihan koko ketjua.

Mä olen syntynyt lestadiolaisperheeseen ja -sukuun mutta eronnut melko aikaisin. Kovin täällä kaunistellaankin lestadiolaiselämää. Joillakin menee hyvin, raha riittää, äiti jaksaa, on hyvä verkosto jne. Mutta paljon, paljon on toisenlaisiakin tarinoita. Kuka niitä kertoisi?

Suurin osa tavallista hyvää elämää elävistä tietää ihan varmasti, ettei kaikista ole suurperheiden äideiksi, ja lopulta aika harva haluaa elämän olevan pelkkää lastentekoa. Itse kuuluin lestadiolaisuuteen aikakautena, jolloin ehkäiseminen oli ehdottomasti kiellettyä, kuten äitini, ja molemmat isoäideistäni. Silloin valinnanvaraa ei oikeasti ollut lainkaan, nyt tavat ovat muuttamassa.  He eivät koe elämänsä olleen hyvät, tai saaneensa riittävästi tukea. Päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:15"]

Minä taas kolmen lapsen äitinä ja ei lestadiolaisena ihmettelen sitäkin, että miten me valtaväestön äidit jaksetaan. Oma jaksaminen on välillä tiukoilla, kun sukupolvien välinen ketju on katkennut. Lastemme isovanhemmat asuvat kaukana, tädit ja sedät eivät ole kiinnostuneita lapsistamme, kun kuuluvat VELOIHIN (vapaaehtoisesti lapsettomiin). Meitä on kasvatuksella ohjattu pärjäämään omillamme. Mitä elämää tämä on, että kerran tai kaksi kertaa vuodessa tavataan (meidän aloitteesta nämäkin) ja muuten ollaankin omissa oloissamme? Sitten kun isovanhemmat sairastuvat, saamme varmasti matkustaa jatkuvasti heitä auttamassa, vaikka he ovat eläneet jo monta vuosikymmentä meistä erillistä elämää! Jos eivät sitten järjestä hyvissä ajoin hoitopaikkoja itselleen...

[/quote]

Luuletko että vl-sukujen isovanhemmat ehtii olla avuksi? Haloo. Niitä lapsenlapsia voi olla jopa yli 100, auta siinä sitten. Hyvä jos kerran vuodessa ehtii.

Lestoille matkalippu Ukaraniaan.

Elävät yhteiskunnan varoilla.

Daamit ei palkkatöissö

kotona vetää avustukset.

Juu näinhän se on. Lapsen lapsia on liki 100 ripoteltuna ympäri Suomea. Lasteni mummolaan on sen kuutisen sataa kilsaa mutta onneksi yleensä vuodessa sattuu olemaan puolen tusinaa ristiäistä/häitä/hautajaisia joten tulee niitä väkisinkin nähtyä muutaman kerran vuoteen jo ilman varta vasten sukulaisiin suunnattuja reissuja.

t vl isi

Juu näinhän se on. Lapsen lapsia on liki 100 ripoteltuna ympäri Suomea. Lasteni mummolaan on sen kuutisen sataa kilsaa mutta onneksi yleensä vuodessa sattuu olemaan puolen tusinaa ristiäistä/häitä/hautajaisia joten tulee niitä väkisinkin nähtyä muutaman kerran vuoteen jo ilman varta vasten sukulaisiin suunnattuja reissuja.

t vl isi

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:27"]Miten voi olla muka yli 100 lastenlasta, 284? Montako lasta anopillasi ja apellasi on? Ovatko kaikki lapset suurperheellisiä itsekin?

[/quote]No jos perheessä on Esim18 lasta ja heillä kaikilla 5-10 lasta.