Lue keskustelun säännöt.
G: Mistä te, yli 35v naiset, saatte iloa/syytä elämään? Itkettää tämä ikä.
07.11.2020 |
Hyvää syntymäpäivää vaan mulle, 5v niin neljäkymmentä!
Tässä monta viikkoa itkenyt ja ahminut, ahdistaa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, provohan tämä mutta vastataan silti. Olen 37 ja elän parasta elämääni. Ulkoisesti en ole rupsahtanut, sillä olen vältellyt koko elämäni aurinkoa kuin ruttoa ja se on todella kannattanut. Rypytön ihoni kiittää ja hehkuu. Kroppa ei ole täydellinen, mutta on kuosissa kuitenkin, sillä liikun 6 päivänä viikossa tavoitteellisesti. Henkisesti olen tasapainossa, olen löytänyt vihdoin ystäväporukkani, ja aion kohta ottaa lemmikin. Elämä on ihanaa!
Elämä on surullista. Lohtua tuo lauantai pullo.
Ap
Ap on niin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 41v. ja ihan tyytyväinen olen tähän ikään ja tuleviinkin. Jotenkin helpompaa, kun elämä ei pyöri enää juurikaan oman ulkonäön ympärillä, ei myöskään kiinnosta enää mitä ns. pitäisi olla ja pitäisi saavuttaa vaan saa olla ihan vaan oma itsensä ja olla kiinnostunut just siitä mistä tykkää ja ei ole tarvetta esittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Täh, mitä ihmettä. Tuostahan se elämä vasta alkaa!
Puristelijat ja tytöttelijät vähenevät, työelämässä aletaan ottaa vakavammin, koulut on käyty ja ura parhaassa nosteessa, varallisuus ja tulot paremmat kuin koskaan, ympäristön jankutus lastenhankinnasta jää pois, voi keskittyä täysin itseen ja nauttia aiemman aherruksen tuloksista.
Milloinkaan ei ole elämä ollut niin hyvää kuin alkaen kolmevitosesta. Olen nyt 41 ja elän parasta aikaani.
Miten ihmiset ovat näin kyvyttömiä näkemään mitään muuta kuin oman elämänsä? Eihän siinä mitään väärää ole, jos oikeasta puhut vain itsestäsi, mutta kuitenkin kirjoitat yleistäväsi "tuostahan se elämä alkaa". Jää mielikuva todella tyhmästä ihmisestä, vaikka yritätkin kertoa kuinka olet koulutettu. Jäikö kuitenkin täysin henkinen koulu käymättä, jos et ymmärrä, että moni ikäisesi on työtön tai sairas, tai jonka omainen on työtön tai sairas. Ei heillä ole lähellekään asiat noin hyvin.
Ihan hirveää, kuinka moni elää tuollaisessa kuplassa, eikä näe mitään ympärillään. Olet linnoittautunut jonnekin muurien taakse, jotta et edes vahingossa näe ketään sellaista, jolla menee huonommin kuin itselläsi.
Onneksi en tunne kaltaisiasi itserakkaita, tunteettomia ihmisiä, jotka kulkevat silmät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa muuttaa toiseen maahan, mutta millä rahalla kun ei ole töitä, vaikka kuinka hakee?
Ollapa edes nuori, niin tässä elämässä olisi jotain järkeä!
Ap
Alan vaihto ja opiskelu?
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mikä ketju! :D Mä oon 37 ja mulla on hauskaa! Ihan sama miltä mä näytän tai mitä joku ajattelee tai ei ajattele. Mä harrastan ja teen kaikkea mitä huvittaa ja pidän hauskaa ystävien kanssa. Suosittelen kaikille!
Oon 38 ja elämässä olen jo saavuttanut aikoja sitten kaiken mitä olen halunnut. On mies, kolme lasta, talo, kaksi ammattia ja ihan mukava työ. Nyt vain elelen ja nautin näistä saavutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän sitä ikää mietit, sitä enemmän se sua ahdistaa.
Murehdit mennyttä ikää ja pelkäät tulevaa. Oma asiasi tosin miten aikasi käytät.
Ahdistaa vielä enemmän, kun siskot ovat 27v ja 24v ja niillä elämä edessä. Niillä kasvot vielä sileät.
Riippuu geeneistä, elämäntyylistä ja kasvojen hoidosta tuo kasvojen sileys - olen 60 v. ja kasvot tosi sileät vielä ja kyllä hoidan kasvoja ja kroppaa hyvin joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
Toki, mutta mun elämä on hyvää vaikka työ on tylsä enkä omaa perhettä ole saanut kun yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut. Elämänlaatu on normaalitilanteessa ihan itsestä kiinni. En vajoa itsesäälin vain siksi että talo, lapset ja kultainennoutaja jäi saamatta. N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 39 ja vielä ihan sileä. Geenit ja elämäntavat vaikuttaa. Mutta muuten kyllä tuntuu kieltämättä siltä, että kaikki kiva on takana päin. Eniten harmittaa se, että työelämässä en saavuttanut mitään merkittävää. Lapset kasvaa liian nopeasti, ja suren jo sitä että muuttavat pois.
Ihosi ei ole enää kostea ja kiinteä. Tiedän tämän koska olen 39 myös ja ihoni karkeutui toissa vuonna.
Ja kun joku jossain sai juuri sinun ikäisenä syövän, varmaan sinäkin sait sen?
Summa summarum: jos elämä on hyvää, se on sitä iässä 35 v, 50v tai 80v.
Vanhenemista suree vaan typerät ja pinnalliset. Tavallaan saavat ansionsa mukaan: jos elämä koostuu pelkästä pinnallisuudesta, niin ihan oikein, että jo iässä 35 v on elämä muka ohi.
Ne jotka ei ole pinnallisia, nauttii täysillä elämästään vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
No se elämäsi tarkoitushan voi olla mikä tahansa. Kirjoita vaikka kirja tai aloita harjoittelu maratonia varten. Ei missään ole määrätty, että ne asiat pitää juuri nuo työ tai perhe olla.
Ap,katso elokuva Naiset. Varmaan hyötyisit siitä.
Siinä on hyvä kohta, jossa Bette Midler sanoo, että hänen elämänsä muuttui kertaheitolla paremmaksi, kun hän alkoi miettiä kaikissa asioissa, että mitä MINÄ haluan ja What's in it for ME.
Kuulostaa nimittäin siltä, että sinä et ole oppinut miettimään, että mitä SINÄ haluat elämältä. Mietit toistaiseksi, että miten nainen "kelpaa" sovinistisessa, naisvihamielisessä ja ulkonäköä ja nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa hänen oletetaan elämän miesten kautta.
Mitä sinä itse haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule jo 35 kirjoitti:
Paha vielä sanoa, 11 vuotta vielä niin 35 kilahtaa mittariin.
11 vuoden päästä, lapset ovat 12 ja 14 vuotiaita ( eli ei enään taaperorallia ).
Olen silloin jo valmistunut ja työelämässä perus 3-4k:n palkalla.
Tod näköisesti nuoruuden vippimokat on kuitattu siihen mennessä.Eli enemmän vapaa-aikaa, enemmän rahaa, isompi asunto, ja 2 ihanaa lasta ilman jatkuvaa vahtimista.
Oi, kuullostaa ihanalta !
En usko, että ihminen, joka kirjoittaa "enään" ja "kuulostaa" tulee koskaan ansaitsemaan 3-4 k palkkaa.
Siis sureeko ap sitä, että miehet eivät enää haluaisi häntä?
Siihen lienee ratkaisu, että ryhtyy kokeiluluontoisesti maksulliseksi ja alkaa tajuta, että kyllä haluavat ja jopa niin paljon, että ovat valmiita maksamaan siitä ilosta.
Telkkarista tuli dokumentti prostituoiduista, joista moni oli tosi vanhoja ja rumia ja yksi oli jotain 80 v nainen ja hän oli ihan mielettömän suosittu.
Vierailija kirjoitti:
Tule jo 35 kirjoitti:
Paha vielä sanoa, 11 vuotta vielä niin 35 kilahtaa mittariin.
11 vuoden päästä, lapset ovat 12 ja 14 vuotiaita ( eli ei enään taaperorallia ).
Olen silloin jo valmistunut ja työelämässä perus 3-4k:n palkalla.
Tod näköisesti nuoruuden vippimokat on kuitattu siihen mennessä.Eli enemmän vapaa-aikaa, enemmän rahaa, isompi asunto, ja 2 ihanaa lasta ilman jatkuvaa vahtimista.
Oi, kuullostaa ihanalta !
En usko, että ihminen, joka kirjoittaa "enään" ja "kuulostaa" tulee koskaan ansaitsemaan 3-4 k palkkaa.
Siis "kuullostaa". Puhelinkin tämän jo tietää.
No, mä olen 47 ja ostin just elämäni ensimmäisen asunnon. Sain hiljattain palkankorotuksen ja kunhan tuo kotiasia on selvä, menen autokouluun. 5-kymppisenä voisin hommata itselleni ukon =D, tässähän ehtii tehdä vielä vaikka mitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, mitä ihmettä. Tuostahan se elämä vasta alkaa!
Puristelijat ja tytöttelijät vähenevät, työelämässä aletaan ottaa vakavammin, koulut on käyty ja ura parhaassa nosteessa, varallisuus ja tulot paremmat kuin koskaan, ympäristön jankutus lastenhankinnasta jää pois, voi keskittyä täysin itseen ja nauttia aiemman aherruksen tuloksista.
Milloinkaan ei ole elämä ollut niin hyvää kuin alkaen kolmevitosesta. Olen nyt 41 ja elän parasta aikaani.
Mua ei ikinä puristeltu eikä tytötelty töissä. Uraa ei ole, työpaikka vain. Tulot surkeat, aina seuraavaa palkkapäivää odotellessa. En ole joutunut tekemisiin ympäristön kanssa joka jankuttaisi lapsenhankinnasta. Haaveilen myös opiskelusta.
Sama juttu. Ehken nuo sitten on niitä "paremman väen" ongelmia mistä me matalasti koulutetut tavisduunarit ei tiedetä mitään.
Missä kirjoitettiin, että on puristelu ja tytöttely on tapahtunut nimenomaan töissä? Taitaa lukutaito olla teidän ensimmäinen ongelma elämässä, ja se seuraava on kateus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, että on elämä vaikeaa, kun ei ole enää sileä ja timmi ja näytä parikymppiseltä...?
Itse en kyllä ehtinyt moisia miettimään, olen aina elänyt täysillä ja heittäytynyt rohkeasti uusiin haasteisiin. 35-vuotiaana minulla oli kolme lasta, iältään 4-11-vuotiaat. Touhua riitti. Siinä iässä olimme perheen kanssa jo ehtineet muuttaa maasta toiseen 4 kertaa. Myöhemmin muutettiin vielä toiset neljä kertaa. Elämä on ollut kivaa ja ihanaa vaikkei aina niin helppoa. Onneksi olen ymmärtänyt elää ilman kummallisia ulkonäköpaineita, kunhan on aina ollut puhdas ja siisti ja vähän meikkiä päivien piristeeksi.Olisi ihanaa muuttaa toiseen maahan, mutta millä rahalla kun ei ole töitä, vaikka kuinka hakee?
Ollapa edes nuori, niin tässä elämässä olisi jotain järkeä!
Ap
No älä. Jos olisin nuori enkä 45-vuotias niin tietäisin ihan tasan tarkkaan mitä tekisin ja minkälaista elämää alkaisin itselleni rakentamaan. Harmi, etten tajunnut tätä 30 vuotta sitten koska enää siihen ei ole mahdollisuutta.
Jossain tv-sarjassa oli nyt viikolla repliikki kuinka täytyy pitää kiinni unelmista eikä saa antaa kenenkään viedä niitä. Jotenkin se kolahti, koska vaikka sitä ei silloin nuorena ymmärtänytkään niin kyllähän niitä minullakin oli (vaikkei ne olleetkaan samoja kuin nyt) vaan jotenkin ne jäi taka-alalle kun kuvittelin että silloisen poikaystävän ja koko kaveripiirin unelmat oli tärkeämpiä ja elämäntavat/tyyli oikeampia ja omat juttuni ihan tyhmiä ja nössöjä. Tuo mies jäi jo vuosikymmeniä sitten mutta niin vaan sitä "oppi" elämään itselleen väärällä tavalla ja jotenkin sitä "valintaansa" ei kehdannut/ymmärtänyt kyseenalaistaakaan vuosiin vaikka kaikkeen olikin tyytymätön.
Vasta kymmenisen vuotta sitten tuli jokin herääminen ja sitä muuttui monessa asiassa siksi samaksi ihmiseksi joka joskus oli.
Olisi ihanaa muuttaa toiseen maahan, mutta millä rahalla kun ei ole töitä, vaikka kuinka hakee?
Ollapa edes nuori, niin tässä elämässä olisi jotain järkeä!
Ap