G: Mistä te, yli 35v naiset, saatte iloa/syytä elämään? Itkettää tämä ikä.

Sanna Marin on kaunis JA fiksu. Miksi se ei herätä keskustelua, jos miespoliitikko on ilman yläosaa. Onhan näitäkin ollut. Sama miespoliitikko on silloin vahva ja maskuliinen.

Jos nainen itse päättää paljastaa kehoaan, se on naisen oma, vahva päätös.

Nuoruus ja kauneus eivät sulje pois ammattitaitoa ja älyä. Naisten itse pitää nostaa ja tukea toisia naisia, ei latistaa.

Feminismi ei ole sitä, että piiloudumme kaapuun ja peitämme kaiken feminiinisyyden.

Feminismi on sitä, että voimme valita. Olemmeko maskuliinisia, olemmeko feminiinisiä, teemmekö uraa, olemmeko kotiäitejä.

Varokaa naiset, että ette ole itse sovinistisia.

Tämä toki off topic, mutta silti. Miksi aina lytätä ja painaa alas toisia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti ikää tai varsinkaan sitä mitä elämässä ”olisi pitänyt” saavuttaa tai tehdä. Ei elämällä ole mitään suurempaa merkitystä, tee asioita joista tulee hyvä mieli. Menneelle ajalle ei voi mitään, joten sitä on turha surkutella, tulevaisuus menee ihan plörinäksi jos vain surkuttelee kaiken aikaa.

Menneelle ei tosiaan voi mitään, mutta kyllähän se valitettavan paljon vaikuttaa ihan tähän päivään ja tulevaankin eikä sitä siksi voi vaan jättää taakseen ja unohtaa vaikkei sitä mitenkään surkuttelisikaan. Tässä nykyhetkessä kun on (kiitos menneen) ihan tarpeeksi murehdittavaa eikä tulevaisuuskaan erityisen valoisalta näytä, koska sitä oman näköistä elämää on vaan mahdotonta alkaa rakentaa enää näin +40-vuotiaana ja etenkin kun se tietynlainen perusta ja kivijalka puuttuu minkä varaa sitä voisi rakentaa. Se, mikä olisi pitänyt osata ja ymmärtää rakentaa 20-25 vuotta sitten..

Ei elämä silloinkaan ollut omannäköistä mutta ei sitä silloin osannut eritellä eikä oikein edes ajatella mistä se johtuu vaan sitä jaksoi uskoa ja luottaa, että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu silloin kun sitä vähiten odottaa, koska sen vaan on pakko. Ja mitä enemmän aikaa kului sitä paremmin sitä tottui ja turtui elämäänsä ja pahimmat murheet sai huuhdottua viikonloppuisin alkoholilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista ja heidän kasvustaan. Ihana kun pikkulapsiaika on takana ja lapset jo koululaisia. Toisaalta odotan myös jo aikaa kun lapset muuttavat kotoa pois ja aloittavat omat elämänsä.

Tavallisen tylsästä aviomiehestäni jonka kanssa voi katsella iltaisin tv:tä ja vuorotellen hieroa toistemme jalkoja.

Omista harrastuksista joille on nyt enemmän aikaa. Eikä minun harrastukset edes ole kummoisia: käsitöitä, valokuvausta, luonnossa retkeilyä.

Työstä ja kivoista työkavereita. Olen ihan vain lähihoitaja mutta löytänyt kutsumukseni ja kivan työpaikan, jossa voin tehdä työni hyvin.

Omakotitalosta jonka parissa on aina jotain tekemistä. Pikku remonteista ja pihahommista. Omien kättenjälkien näkemisestä.

Elämäni on yksinkertaista ja nautin siitä.

N40

Kuulostaa painajaiselta.

Jassoo, tämäkin ketju onkin vaan marinin tissien ja paljastelun ylistystä. Harmi, että käytin aikaani tähän keskusteluun kirjoittaen pitkähkön viestin kuvitellen tämän olevan ihan muuta..

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että tässä iässä ei naisella ole enää mitään hyvää odotettavaa elämässä, elämä on turhaa. Vuoden pari saa vielä täyteaineilla ja kirurgin veitsellä armonaikaa, mutta kun vaihdevuodet pyörähtää käyntiin, ei niistäkään ole enää apua. Itsellä alkoi jo.. Sanon tämän vaan siksi, että fakta nyt sattuu olemaan se, että ulkonäön romahtaminen on se todellinen syy, että naisen elämä menettää arvonsa. Mutta ei niin vanhaa ja kurttuista ukkoa löydykään, ettei aina joku nainen kiinnostuisi.

N38

Tämähän se. "tyttöly ja puristelu loppuu" = muutut vastenmielisen näköiseksi. Jee

Oikeastiko te määritätte elämänne ja arvonne miesten kautta? Tuhlaatte yhden ainoan ainutlaatuisen elämänne sen miettimiseen, mitä muut teistä miettivät? Keksikää nyt joku toinen tarkoitus sille.

Niin. Se on synkkä kolo missä elää. Joku päivä saattaa olla valoisampi kun saakiin sitä huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, mutta seuraavana taas masentaa kun kukaan ei vilkaissutkaan. Kyllä se pohja elämälle pitää löytyy muista asioista, olkoon se huomio sitten plussaa. Puhun nyt kokemuksesta.

Jos se haluttavuus miesten silmissä niin huolettaa, niin kehosta huolta pitämällä varmasti kelpaa. Olen käynyt kuumana aika moneen yli neljäkymppiseen. Ryppyjä oli monella, yksikin tupakoi (ja sen näki naamasta), mutta kropat oli hyvissä kuosissa. Vaan tiedättekö mikä oli se yhdistävä piirre näissä naisissa, joka minut sai syttymään? Se elämänkokemuksen tuoma rentous ja kyky nauraa itselleen.

Mutta ehkäpä minun mielipiteeni ei teitä juuri kiinnosta, olenhan kohta itsekin vanha kurttuinen ukko.

-M29

Eiköhän se ole yksi alistamisen keino siinä missä muutkin saada naiset uskomaan että kun elämä alkaa muuten olla täyttä ja sitä voi elää itselleen onkin muka ihmisenä arvoton. Taistelkaa sitä ajatusta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ikä 40-50 oli kulta-aikaa. Lapset jo vähän kasvaneita, työ meni hyvin, terveys hyvä. Mutta ai niin, se oli 2000-luvun alkua, jolloin naiset eivät rehvastelleet paljailla takapuolillaan instassa. Ulkonäköpaineet ja nuoruuden vaatimus on nykyään aivan toista. Ja naiset itse tukee tätä kehitystä, kuten Marinkin joka käyttää hyväkseen nuoruuttaan ja kauneuttaan ammatissa, johon ne eivät olennaisesti kuulu.

Tämä. Itse olen 38 ja kolmekymppisenä kävin kauhean tuskan läpi. Nyt en vain enää välitä. Maailma on niin sairas, että mitä väliä. Kaikki me vanhetaan ja kuollaan, ketään ei kiinnosta muu kuin oma napa. Täytyy keskittyä muuhun kuin ulkoisiin tekijöihin, niin helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, kun olen 35 v eli 5 vuoden päästä. Lapseni ovat 12, 10 ja 5 vuotiaita. Toivottavasti koti on silloin jo remontoitu ja olen saanut vakituisen työn. Voisin kuvitella että itselleni elämäniloa viiden vuoden päästä tuovat lapset, lemmikit, työ ja liikunta. Minulla on haaveena treenata itseni huippukuntoon ja juosta ainakin maratoni. Toivon, että terveys pysyy mahdollisimman pitkään. Mikä sinua inspiroi tai ilahduttaa?

Minua inspiroi ja ilahduttaa miesten ihailu. Ap

Jaa että sellaset tuntemukset. Itse oon 68 v ja täysin tyytyväinen elämääni joskin rahaa voisi olla enemmän. Koiran kanssa ulkoilen, kavereiden kanssa jutellaan puhelimessa, teen hyvää ruokaa, ratkon ristisanoja ja sudokuja, luen yms yms. Poikaani haluaisin halata mutta korona-aikana se ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä olisi pitänyt osata ja ymmärtää rakentaa 20-25 vuotta sitten..

Ei elämä silloinkaan ollut omannäköistä mutta ei sitä silloin osannut eritellä eikä oikein edes ajatella mistä se johtuu vaan sitä jaksoi uskoa ja luottaa, että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu silloin kun sitä vähiten odottaa, koska sen vaan on pakko. Ja mitä enemmän aikaa kului sitä paremmin sitä tottui ja turtui elämäänsä ja pahimmat murheet sai huuhdottua viikonloppuisin alkoholilla.

Uskominen ja luottaminen siihen, että asiat jotenkin muuttuvat hyväksi sattumalta on kyllä hyvin vahingollista. Ihminen luo itse oman elämänsä ja se tapahtuu aina erittäin pienin askelin kerrallaan. Vaikkapa menemällä nukkumaan 5 minuuttia aiemmin kuin viime viikolla. Minä olen nyt 39-vuotiaana viimein ymmärtänyt tämän ja elämäni on menossa parempaan suuntaan satojen mikrotoimenpiteiden ansiosta.

Ainakin ketjun perusteella tämä ikä (+35) vaikuttaa tekevän naisista aivan saakelin ilkeitä ja omahyväisiä eikä ap:n ihmettelemään elämäniloa ole pahemmin havaittavissa näillä ketjuun kirjoittaneillakaan.

Ap, olet tyhmä, ja luultavasti vielä mies.

Minä 50 v: onnellinen avioliitto, rakas perhe, vakituinen virka josta ei saa kenkää, maksettu asuntolaina ja piha. Vihdoin varaa tehdä, mitä haluaa. Itsevarmuus ja tyytyväisyys omaan kroppaan, sitä ei ollut nuorena. Muistan kun surin "läskejäni", olin kokoa 34 :). Nyt olen kokoa 40, eikä ahdista enää yhtään.

En haluaisi palata nuoruuteen, siihen epävarmuuteen että mitä tehdä elämällä. Ei ole iloa että on nätimpi kroppa, ellei tajua olla tyytyväinen siihen.

Aattelen niin ettö synnyin saamapuolelle tähän elämään, en antamaan kaikkeani, vaan köllöttelemään ja syömään karkkia, kuuntelemaan hyvää musiikkia ja nautiskelemaan kehoni ja muiden kehojen suomista iloista. Lisäksi juttelemaan, hoitamaan kissoja, olemaan vaa. Se on sitte ihan sama mitä joku muu multa vaatii tai odottaa, meikä tuli elelemään eikä suorittamaan tai vertaamaan.

Jaa, provohan tämä mutta vastataan silti. Olen 37 ja elän parasta elämääni. Ulkoisesti en ole rupsahtanut, sillä olen vältellyt koko elämäni aurinkoa kuin ruttoa ja se on todella kannattanut. Rypytön ihoni kiittää ja hehkuu. Kroppa ei ole täydellinen, mutta on kuosissa kuitenkin, sillä liikun 6 päivänä viikossa tavoitteellisesti. Henkisesti olen tasapainossa, olen löytänyt vihdoin ystäväporukkani, ja aion kohta ottaa lemmikin. Elämä on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyhmä, ja luultavasti vielä mies.

Minä 50 v: onnellinen avioliitto, rakas perhe, vakituinen virka josta ei saa kenkää, maksettu asuntolaina ja piha. Vihdoin varaa tehdä, mitä haluaa. Itsevarmuus ja tyytyväisyys omaan kroppaan, sitä ei ollut nuorena. Muistan kun surin "läskejäni", olin kokoa 34 :). Nyt olen kokoa 40, eikä ahdista enää yhtään.

En haluaisi palata nuoruuteen, siihen epävarmuuteen että mitä tehdä elämällä. Ei ole iloa että on nätimpi kroppa, ellei tajua olla tyytyväinen siihen.

Vakituinen virka, josta ei saa kenkää? Eikö olisi kivempi olla töissä, jonka tekeminen on sinulle intohimon ja merkityksen lähde?

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyhmä, ja luultavasti vielä mies.

Minä 50 v: onnellinen avioliitto, rakas perhe, vakituinen virka josta ei saa kenkää, maksettu asuntolaina ja piha. Vihdoin varaa tehdä, mitä haluaa. Itsevarmuus ja tyytyväisyys omaan kroppaan, sitä ei ollut nuorena. Muistan kun surin "läskejäni", olin kokoa 34 :). Nyt olen kokoa 40, eikä ahdista enää yhtään.

En haluaisi palata nuoruuteen, siihen epävarmuuteen että mitä tehdä elämällä. Ei ole iloa että on nätimpi kroppa, ellei tajua olla tyytyväinen siihen.

Perus "kaikki mennyt täydellisesti koko elämän" akka.

Ei ole asuntolainaa kun ei löydy työtä.

Ap

Ai kamala, että on elämä vaikeaa, kun ei ole enää sileä ja timmi ja näytä parikymppiseltä...?

Itse en kyllä ehtinyt moisia miettimään, olen aina elänyt täysillä ja heittäytynyt rohkeasti uusiin haasteisiin. 35-vuotiaana minulla oli kolme lasta, iältään 4-11-vuotiaat. Touhua riitti. Siinä iässä olimme perheen kanssa jo ehtineet muuttaa maasta toiseen 4 kertaa. Myöhemmin muutettiin vielä toiset neljä kertaa. Elämä on ollut kivaa ja ihanaa vaikkei aina niin helppoa. Onneksi olen ymmärtänyt elää ilman kummallisia ulkonäköpaineita, kunhan on aina ollut puhdas ja siisti ja vähän meikkiä päivien piristeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, provohan tämä mutta vastataan silti. Olen 37 ja elän parasta elämääni. Ulkoisesti en ole rupsahtanut, sillä olen vältellyt koko elämäni aurinkoa kuin ruttoa ja se on todella kannattanut. Rypytön ihoni kiittää ja hehkuu. Kroppa ei ole täydellinen, mutta on kuosissa kuitenkin, sillä liikun 6 päivänä viikossa tavoitteellisesti. Henkisesti olen tasapainossa, olen löytänyt vihdoin ystäväporukkani, ja aion kohta ottaa lemmikin. Elämä on ihanaa!

Elämä on surullista. Lohtua tuo lauantai pullo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh, mitä ihmettä. Tuostahan se elämä vasta alkaa!

Puristelijat ja tytöttelijät vähenevät, työelämässä aletaan ottaa vakavammin, koulut on käyty ja ura parhaassa nosteessa, varallisuus ja tulot paremmat kuin koskaan, ympäristön jankutus lastenhankinnasta jää pois, voi keskittyä täysin itseen ja nauttia aiemman aherruksen tuloksista.

Milloinkaan ei ole elämä ollut niin hyvää kuin alkaen kolmevitosesta. Olen nyt 41 ja elän parasta aikaani.

Mua ei ikinä puristeltu eikä tytötelty töissä. Uraa ei ole, työpaikka vain. Tulot surkeat, aina seuraavaa palkkapäivää odotellessa. En ole joutunut tekemisiin ympäristön kanssa joka jankuttaisi lapsenhankinnasta. Haaveilen myös opiskelusta.

Sama juttu. Ehken nuo sitten on niitä "paremman väen" ongelmia mistä me matalasti koulutetut tavisduunarit ei tiedetä mitään.

Sovimies kirjoitti:

Yli 30v nainen on kaatopaikalle joutava tuhkaluukku.

Ehkä näin, mutta kaatopaikalle joutaessaankin on jo pannut satoja tai tuhansia kertoja ja samanlainen satsi on edessä. Sinut viedään sinne avaamattomassa pakkauksessa.