G: Mistä te, yli 35v naiset, saatte iloa/syytä elämään? Itkettää tämä ikä.
Hyvää syntymäpäivää vaan mulle, 5v niin neljäkymmentä!
Tässä monta viikkoa itkenyt ja ahminut, ahdistaa.
Kommentit (154)
Tapasin elämäni miehen vasta kun olin 38 v. En aiemminkaan varsinaisesti onneton ollut, mutta kyllä elämänlaatu parani vielä huomattavasti hyvän parisuhteen myötä. Nyt olemme molemmat juuri jääneet eläkkeelle ja elämme elämämme kaikkein parasta aikaa vaikka koronarajoitukset vähän haittaavatkin tätä huikaisevaa vapauden ja onnen tunnetta.
Juuri teimme pitkän kävelylenkin ja löysimme ihan uusia metsäpolkuja, ihastelimme ihmisten kauniita syyskuntoon laitettuja pihoja ja nautimme lämpimästä tuulesta kasvoilla. Nyt alan laittamaan ruokaa, kanaa intialaisittain ja ruokajuomaksi oluet. Sitten päiväunet miehen kyljessä ja sen jälkeen mielenkiintoisen historiallisen romaanin lukua. Ei onneen niin ihmeitä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 39 ja vielä ihan sileä. Geenit ja elämäntavat vaikuttaa. Mutta muuten kyllä tuntuu kieltämättä siltä, että kaikki kiva on takana päin. Eniten harmittaa se, että työelämässä en saavuttanut mitään merkittävää. Lapset kasvaa liian nopeasti, ja suren jo sitä että muuttavat pois.
Ihosi ei ole enää kostea ja kiinteä. Tiedän tämän koska olen 39 myös ja ihoni karkeutui toissa vuonna.
Kyllä se on. Katsos kun sinun ihosi ei ole sama asia kuin minun ihoni, eikä kaikilla ikääntyminen tapahdu saman kaavan mukaan.
Kyllä tapahtuu. Käytännössä ihminen on ikinuori 35-vuotiaaksi, mutta suurin piirtein niiltä kohdin ikääntyminen alkaa.
Ei jokaisella ole saman verran ryppyjä tai röpelöä ihossa tietyssä iässä, se oli se asian ydin, mitä et näköjään halunnut ymmärtää.
Laita Tinder ja ikähaarukka 22-27v. Nuoret miehet on jostain syystä kuumana nelikymppisiin naisiin. Itse olen nelikymppinen punkero jolla ikäkin näkyy naamasta ja Tinder vilkkuu kuin joulukuusi ikärajauksen säädön jälkeen. Mielummin ottaisin oman ikäisen, mutta minkäs teet kun katselevat nuorempia. Tyydytään sitten itsekin niihin nuoriin :D
Vierailija kirjoitti:
Laita Tinder ja ikähaarukka 22-27v. Nuoret miehet on jostain syystä kuumana nelikymppisiin naisiin. Itse olen nelikymppinen punkero jolla ikäkin näkyy naamasta ja Tinder vilkkuu kuin joulukuusi ikärajauksen säädön jälkeen. Mielummin ottaisin oman ikäisen, mutta minkäs teet kun katselevat nuorempia. Tyydytään sitten itsekin niihin nuoriin :D
Koska ne vanhat naiset on helppoja, metsästävät kadonnutta nuoruuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita Tinder ja ikähaarukka 22-27v. Nuoret miehet on jostain syystä kuumana nelikymppisiin naisiin. Itse olen nelikymppinen punkero jolla ikäkin näkyy naamasta ja Tinder vilkkuu kuin joulukuusi ikärajauksen säädön jälkeen. Mielummin ottaisin oman ikäisen, mutta minkäs teet kun katselevat nuorempia. Tyydytään sitten itsekin niihin nuoriin :D
Koska ne vanhat naiset on helppoja, metsästävät kadonnutta nuoruuttaan.
Näin punkeron vanhan naisen näkökulmasta ne lihaksikkaat nuoret kollit on niitä helppoja :D Mutta kiva että molemmat tykkää!
Tajuan kyllä ap:n ikäahdistuksen. Itseäni vaivaa sama, vaikka olen vasta 25v. Mulla jäi teini-ikä ns. elämättä, olin tosi yksinäinen ja masentunut enkä poistunut kotoa kuin kouluun, joka sekin jäi sitten kesken. Vasta 21v sain kavereita ja aloin tekemään hauskoja juttuja. Ja nyt sitten saa lukea joka paikasta miten minun ikäisilläni on lapsi(a), miten lapset kannattaa tehdä nuorina, oman ikäisiä tuttuja menee naimisiin, jne. Ja sitten mietin että mähän olen vielä itse lapsi! :D
No, aikaahan ei voi pysäyttää ja pitää vain ajatella että kaikki ahdistus ja kauhuskenaariot tulevaisuudesta ovat vain oman pään sisällä, eivät todellisuutta. Itseäkin kyllä ahdistaa ulkonäön rapistuminen, vaikka en mikään ig-mallin näköinen olekaan ikinä ollut. Hoidan ihoa, syön vitamiineja ja mahdollisimman terveellistä ruokaa sekä suojaudun auringolta, eipä tässä muuta voi tehdä. "Lohduttaudun" välillä ajatuksella että ehkä tosiaan näytän vähän nuoremmalta kuin muut sillä koko teini-iän olin kesät sisällä omassa huoneessa enkä käristämässä itseäni auringossa.
Mä olen 54 ja jostain syystä elämä ei ole ikinä ollut niin kiinnostavaa kuin nyt. Olen paljon itsevarmempi ja tyynempi kuin aiemmin. Pidän ulkönäöstäni toisin kuin nuorena. Miehet osoittavat kiinnostustaan enemmän kuin silloin kun olin nuori. Uskonkin, että ongelmana näillä surkuttelijoilla ei ole se ikä, vaan se, mitä näille ihmisille on tapahtunut pään sisällä ja miten se muutos heijastuu ulkokuoreen. Itsesäälissä ja -inhossa rypeminen ei ole kovin viehättävää sisäisesti eikä ulkoisesti.
Hyvät uutiset: elämä voi vielä muuttua ihanaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, että on elämä vaikeaa, kun ei ole enää sileä ja timmi ja näytä parikymppiseltä...?
Itse en kyllä ehtinyt moisia miettimään, olen aina elänyt täysillä ja heittäytynyt rohkeasti uusiin haasteisiin. 35-vuotiaana minulla oli kolme lasta, iältään 4-11-vuotiaat. Touhua riitti. Siinä iässä olimme perheen kanssa jo ehtineet muuttaa maasta toiseen 4 kertaa. Myöhemmin muutettiin vielä toiset neljä kertaa. Elämä on ollut kivaa ja ihanaa vaikkei aina niin helppoa. Onneksi olen ymmärtänyt elää ilman kummallisia ulkonäköpaineita, kunhan on aina ollut puhdas ja siisti ja vähän meikkiä päivien piristeeksi.Olisi ihanaa muuttaa toiseen maahan, mutta millä rahalla kun ei ole töitä, vaikka kuinka hakee?
Ollapa edes nuori, niin tässä elämässä olisi jotain järkeä!
ApVoit lähteä toiseen EU-maahan työnhakuun menettämättä työttömyystukeasi. Jos sinulla on kohtalainen ansiosidonnainen niin muuta edullisemman hintatason maahan vaikka edes siksi aikaa, kun tuet maksetaan Suomesta. Jos töitä ei löydy niin aina voi palata.
Kela maksaa nettona 679e. Ei säästöjä, kun ei ole ollut työtä. Ap
No jos saisit edes jotain töitä tähän hätään niin työssäoloehto on laskettu 13 viikkoon koronan vuoksi. Ensimmäisen maksupäivä on tosin oltava viimeistään 31.12., joten jotain osa viikoista pitäisi jo olla kasassa.
Tai sitten vaan hankit sen työpaikan ulkomailta ensin ja muutat sen perässä.
Itselle vuodet noin 35-50 oli parhaat! Talous kunnossa, hyvännäköisenä vielä, voi tehdä ihan mitä vaan! Uus parisuhde ja eka avioliitto 45+ ikäisenä.
Muutama kuukausi päälle 35 ja ihan hyvää on elämä. Mulla on uusi seurustelusuhde ja puhutaan perheen perustamisesta. Alanvaihto toi uutta intoa työuraan. Sain laihdutettua ja naamakin näyttää oikein hyvältä. Vaikka mitä seikkailuja vielä edessä.
Katson yli 35-vuotiaita miehiä ja ymmärrän, että minäkin voisin olla ryppyinen ja lihava.
Enpä ole. :)
Sulla on selvästi jäänyt joku psykologian kehitysvaihe jumiin kun et kykene hyväksymään ikääsi. Hakeudu terapiaan.
Olen 38v ja tämä on ihana ikä. En haluaisi olla nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita Tinder ja ikähaarukka 22-27v. Nuoret miehet on jostain syystä kuumana nelikymppisiin naisiin. Itse olen nelikymppinen punkero jolla ikäkin näkyy naamasta ja Tinder vilkkuu kuin joulukuusi ikärajauksen säädön jälkeen. Mielummin ottaisin oman ikäisen, mutta minkäs teet kun katselevat nuorempia. Tyydytään sitten itsekin niihin nuoriin :D
Koska ne vanhat naiset on helppoja, metsästävät kadonnutta nuoruuttaan.
Niin on vanhat miehetkin. Vanhus on kuitenkin saamapuolella aina, ei se nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on selvästi jäänyt joku psykologian kehitysvaihe jumiin kun et kykene hyväksymään ikääsi. Hakeudu terapiaan.
Tai sitten koko maailma toitottaa, että nainen on nainen vain kun on alle 30v!
Ap
Minua rupesi ahdistamaan jo 21-vuotiaana. Ensi kuussa tulee täyteen 27 vuotta. Joo, on ihan ok työ, mutta muuta elämää ei olekaan. Ei ystäviä, ei miestä..
Ahdistaa niin kamalasti vanheneminen, koska mitä vanhemmaksi tulee, pitäisi tulla viisaammaksi ja aikuismaisemmaksi ja mä taas tykkään lapsellisista asioista. Fanitan teinimäisesti elokuvia ja sarjoja, ihastun palavasti elokuva/kirja-hahmoihin, larppaan, leikin, tykkään leluista ja keräilytuotteista, katon TikTok-videoita jne.. Kaikenlaista mitä mua 10 vuotta nuoremmat tekee.
Ekat hymyrypyt ilmestyneet silmäkulmiin. Jeejee...
Sexy man kirjoitti:
Kolkytviis nainen on vanha homevittu.
Just tällästän takia naisilla on itsetunto-ongelmia. Kun nainen on vaan haluttava ja arvostuksen arvoinen vain alle 30-vuotiaana. Hyi yök!
"Ahdistaa niin kamalasti vanheneminen, koska mitä vanhemmaksi tulee, pitäisi tulla viisaammaksi ja aikuismaisemmaksi ja mä taas tykkään lapsellisista asioista. "
Tottakai iän mukana tapahtuu kypsymistä ja kehitystä elämänkokemuksenkin myötä. Ei sinun mielenkiinnon kohteet tai harrastukset muuta sitä miksikään tai tee sinusta lapsellisempaa. Ne ovat vain asioita mistä tykkään ja voivat olla osa elämää vaikka aina.
44, kohta 45. Teen mitä huvittaa, juuri ostin 2 autoa, olen omistanut moottoripyörän, ajoin kortin siihen. Mietin kuorma ajokortin ajoa ihan vaan huvikseni. Ostelen ja myyn erinäisiä erikoisautoja huvikseni ja pikku tienestin toivossa. Suunnittelen taas hevosen hankintaa. Mietin mökin rakentamista, maalailen ja remontoin huvikseni omia ja tuttujen asuntoja, teen pihatöitä. Koulutan koiria. Siinä samalla hoidan rakentamaani taloa ja 8 ja 9 vuotiaiden lapsien koulua ja harrastuksia. Ai niin joo, mieskin vielä mukana roikkuu ja kokopäivätyö+ sivutoiminen yritys+ iäkkäät vanhemmat... Ikinä ei ole tarvinut tekemistä yrittää keksiä, ennemminkin voisi olla viikossani vaikka 10 päivää että ehtisin kaiken. Mielelläni lukisin kirjoja mutta en vain ehdi. Tv ollut viimeksi päällä ehkä keväällä
Luoja miten ankealta aloittaja kuulostaa. Minä olen 38 ja elämä on ihanaa! Edelleen olen kaunis enkä rupsahtanut. Toki sitä joskus pohdin ja pelkäsinkin mutta sitten tajusin että se miltä näytän / tulen näyttämään ei estä minua tekemästä samoja asioita mitä nytkin.
Rakastan liikuntaa, luontoa ja toki miesystävääni. Suurta iloa saan myös hyvästä ruuasta, musiikista, ystävistä jne...
Mulle niinkään työ ei ole tärkeää, muut asiat on elämässä tärkeämmässä roolissa. Työ lähinnä mahdollistaa muun, kivan elämän.
Mulla on ollut aika rankkoja kokemuksia menneisyydessä mut ehkä niistä on ollut se hyöty et osaan nähdä pienet asiatkin suurta iloa tuovina... ja oon aina uskaltanut elää omannäköistä elämää vapaana ns " normeista". ja ennenkaikkea, niin kauan kun terveys on hyvä ei viitsi liikoja valittaa. Sitten kun se menee on kriisin paikka, ei ryppyjen ilmaantuminen. Elä elämääsi, se ei ole itsestään selvää!