Jos armeijaan meneminen on niin hirveää, niin miksi miehet aina muistelevat lämmöllä armeija-aikoja?

No alkuun se jännitys mitä tapahtuu ja sitten kuitenkin tulee tutuiksi tuntemattomien kanssa. Sehän se on parasta. Kaikki samalla viivalla.

Naisillehan se hirveää on.

Koska ovat yksinkertaisia. Mikään ei ole kuluttavampaa kuin kuunnella niitä inttistooreja.

Koska aika multaa kuistit. 

Ei mitää hyvää tajuu sillonku se tapahtuu, se on ihan perus asioita, ei kukaan arvosta mitään ennenku menettää sen asian. En mäkää puolla sotia tai armeijoita tai mitään sellasta, mutta se aika oli oikeesti kivaa, ei sellast yhteisöllisyyttä koe missään muualla, sä oot 247 toisten seurassa, sä nukut kavereitteskaa ja teet kaiken niittenkaa, siitä tulee sellanen perhe tavallaa. Tottakai sitä muistelee hyvällä sitte myöhemmässä elämässä kun sä ootkin ihan yksin omassa asunnossas etkä löydä edes kumppania itselles 

Kokemus yhdistää. Ihan samaan tapaan muistelevat linnakunditkin, vaikka kyseessä ei ole mikään riemuloma.

Se oli pelkkää odottamista koska pääsee pois

Sanoohan jotkut niinkin, että hyvä vaan kun sai lapsena remmiä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus yhdistää. Ihan samaan tapaan muistelevat linnakunditkin, vaikka kyseessä ei ole mikään riemuloma.

LOL.

Siellä oppi monenlaista. Nyt sen hyödyn tajuaa, silloin RK-62 kainalossa kuusen alla palellessa ei.

Mediassa armeijaa pidetään hienona asiana, kun valkoiset miehet pakotetaan puolustamaan valkoisia miehiä vihaavia naisia ja muslimeja. Itse erosin armeijasta tästä syystä. En ole enää käytettävissä ja uhrattavissa naisten ja islamistien sairaisiin pakkomielteisiin. 

Eipä se nyt niin hirveää ollut.

Minulla on ollut ylellisyyttä olla tapaamatta/pitämättä yhteyttä poikaleiriläisiin, jos nyt satunnaisesti törmännyt muutamaan esim junassa tms, niin siinä se kaikki.

Muistelenko lämmöllä? No en todellakaan, erityisesti kun muistaa kuinka tuo keikka vei vuoden tulot ja tämän päivän liksalla mitattuna se on kuusinumeroinen summa. Kalliiksi kävi tuo keikka "maan parhaan johtamiskoulun" kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus yhdistää. Ihan samaan tapaan muistelevat linnakunditkin, vaikka kyseessä ei ole mikään riemuloma.

LOL.

 

Mikä lol.  Reissussa sattunut että kaksi linna kundia tutustunut toisiinsa.  Tunnisti toisen käytöksestä linnakundiksi kun oltiin ulkona tupakalla.  Toinen niistä Sukevalla ja toinen kakolassa.  Monta tuntia niillä juttua riitti.

Varusmiespalvelus, erityisesti saatu johtajakoulutus, antaa todella paljon valmiuksia tulevaisuuden haasteisiin.

Minä säälin heitä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse suorittamaan varusmiespalvelusta, heille jää iso aukko elämään.

Varusmiespalveluksella on myös huomattavasti yksilötasoa suurempia positiivisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan.

Itse erosin reservistä sillä mt syyt ja vakaamus tuli uutena asiana. Eli en halua tappaa ketään ihmisiä ja oon tälläinen pasifisti. Itsenäisyyspäivää vietän kuitenkin normaalisti ja tuntemattoman katson. Ja armeija käyty 6kk.

Jos miettii inttiä niin monelle siinä on vähän samanlainen draamankaari kuin vaikka elokuvissa. Eka on muutos, on konflikti, taistelu, konfliktista selviäminen ja lopulta ulospääsy. Se käydään yhdessä läpi tuntemattomien kanssa, jotka olosuhteiden pakosuhteiden pakosta muovautuu tiiviksi ryhmäksi. Monta kertaa porukassa on erilaisia tyyppejä, eri taustoita ja eri paikkakunnilta, jotka ei muussa tapauksessa edes tutustuisi toisiinsa. Armeijan käyminen on hyvin ainutlaatuinen ja hyvin intensiivinen kokemus. Tottakai se on muistona myös ikimuistoinen, jossa on varmasti paljon myös hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mediassa armeijaa pidetään hienona asiana, kun valkoiset miehet pakotetaan puolustamaan valkoisia miehiä vihaavia naisia ja muslimeja. Itse erosin armeijasta tästä syystä. En ole enää käytettävissä ja uhrattavissa naisten ja islamistien sairaisiin pakkomielteisiin. 

Itäpeikko

Pahoittelen kirjoitusvirhettä "Pakosuhteiden" heh

Vierailija kirjoitti:

Siellä oppi monenlaista. Nyt sen hyödyn tajuaa, silloin RK-62 kainalossa kuusen alla palellessa ei.

En oppinut siellä mitään. Osasin jo pedata sängyn, enkä pidä pallia sängyn edessä.

Mitä sinä opit siellä?