Lue keskustelun säännöt.
G: Mistä te, yli 35v naiset, saatte iloa/syytä elämään? Itkettää tämä ikä.
07.11.2020 |
Hyvää syntymäpäivää vaan mulle, 5v niin neljäkymmentä!
Tässä monta viikkoa itkenyt ja ahminut, ahdistaa.
Kommentit (154)
Onko joillakin ulkonäkö tosiaan se tärkein asia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, että on elämä vaikeaa, kun ei ole enää sileä ja timmi ja näytä parikymppiseltä...?
Itse en kyllä ehtinyt moisia miettimään, olen aina elänyt täysillä ja heittäytynyt rohkeasti uusiin haasteisiin. 35-vuotiaana minulla oli kolme lasta, iältään 4-11-vuotiaat. Touhua riitti. Siinä iässä olimme perheen kanssa jo ehtineet muuttaa maasta toiseen 4 kertaa. Myöhemmin muutettiin vielä toiset neljä kertaa. Elämä on ollut kivaa ja ihanaa vaikkei aina niin helppoa. Onneksi olen ymmärtänyt elää ilman kummallisia ulkonäköpaineita, kunhan on aina ollut puhdas ja siisti ja vähän meikkiä päivien piristeeksi.Olisi ihanaa muuttaa toiseen maahan, mutta millä rahalla kun ei ole töitä, vaikka kuinka hakee?
Ollapa edes nuori, niin tässä elämässä olisi jotain järkeä!
Ap
Voit lähteä toiseen EU-maahan työnhakuun menettämättä työttömyystukeasi. Jos sinulla on kohtalainen ansiosidonnainen niin muuta edullisemman hintatason maahan vaikka edes siksi aikaa, kun tuet maksetaan Suomesta. Jos töitä ei löydy niin aina voi palata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
No se elämäsi tarkoitushan voi olla mikä tahansa. Kirjoita vaikka kirja tai aloita harjoittelu maratonia varten. Ei missään ole määrätty, että ne asiat pitää juuri nuo työ tai perhe olla.
Ei tietenkään ole mutta oma perhe ja mieluisa työ onkin ne asiat jotka on minulle tärkeitä. Jollekin muulle tärkeää on jokin muu. Eikä ne kyllä edes poissulje mahdollisuutta noihin mainitsemiisi asioihin vaan perheellinen ihminen voi olla kirjailija ja jopa uraohjus harrastaa maratonien juoksemista.
Elämä on aika ankeaa alle 40 vuotiaana, mutta siitä se paranee vanhetessa
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
On perhe. Ja perhe-elämäkin on alkanut ahdistamaan, kun katsoo tuttuja, lapsettomia pariskuntia ja niiden täydellistä elämää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kun olen 35 v eli 5 vuoden päästä. Lapseni ovat 12, 10 ja 5 vuotiaita. Toivottavasti koti on silloin jo remontoitu ja olen saanut vakituisen työn. Voisin kuvitella että itselleni elämäniloa viiden vuoden päästä tuovat lapset, lemmikit, työ ja liikunta. Minulla on haaveena treenata itseni huippukuntoon ja juosta ainakin maratoni. Toivon, että terveys pysyy mahdollisimman pitkään. Mikä sinua inspiroi tai ilahduttaa?
Mutta ajatteles, sekin on ihan mahdollista että olet 5 vuoden päästä jo isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
On perhe. Ja perhe-elämäkin on alkanut ahdistamaan, kun katsoo tuttuja, lapsettomia pariskuntia ja niiden täydellistä elämää. Ap
Näet vain sen mitä näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että tässä iässä ei naisella ole enää mitään hyvää odotettavaa elämässä, elämä on turhaa. Vuoden pari saa vielä täyteaineilla ja kirurgin veitsellä armonaikaa, mutta kun vaihdevuodet pyörähtää käyntiin, ei niistäkään ole enää apua. Itsellä alkoi jo.. Sanon tämän vaan siksi, että fakta nyt sattuu olemaan se, että ulkonäön romahtaminen on se todellinen syy, että naisen elämä menettää arvonsa. Mutta ei niin vanhaa ja kurttuista ukkoa löydykään, ettei aina joku nainen kiinnostuisi.
N38
Itse olen tässä iässä vihdoin jopa kiitollinen siitä, että synnyin rumaksi. En koe menettäväni mitään. Yhtä vähän miehet minusta kiinnostuu nyt kuin silloin nuorena, joten en ole oppinut elämään miesten miellyttämisen kautta.
Minusta tämä ikä eli yli 40 on parasta aikaa mitä olen elänyt. Ei enää nuoruuden kriisejä, epävarmuutta ja tulevaisuuden pelkoa. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen.
Iloa ja nautintoa saan luonnosta, olen nytkin lähdössä metsään.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
On nuorena hankala opiskella ja rakentaaa pohjaa uralle, kun psyyke on tallottu pilalle kiusaamalla yläasteella sekä lukiossa.
Aikuisena sain nämä tutkinnot kasaan, viimeisimmän viime syksynä. Samalla hakenut töitä. Nyt olen liian vanha töihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap,katso elokuva Naiset. Varmaan hyötyisit siitä.
Siinä on hyvä kohta, jossa Bette Midler sanoo, että hänen elämänsä muuttui kertaheitolla paremmaksi, kun hän alkoi miettiä kaikissa asioissa, että mitä MINÄ haluan ja What's in it for ME.
Kuulostaa nimittäin siltä, että sinä et ole oppinut miettimään, että mitä SINÄ haluat elämältä. Mietit toistaiseksi, että miten nainen "kelpaa" sovinistisessa, naisvihamielisessä ja ulkonäköä ja nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa hänen oletetaan elämän miesten kautta.
Mitä sinä itse haluat?
Haluan olla lapseton, miehiä vaihteleva sinkku, jolla on työpaikka. Todella vaikeaa, kun työtä ei saa, ja on kolme lasta ja aviomies. Ero kummitellut kyllä mielessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kun olen 35 v eli 5 vuoden päästä. Lapseni ovat 12, 10 ja 5 vuotiaita. Toivottavasti koti on silloin jo remontoitu ja olen saanut vakituisen työn. Voisin kuvitella että itselleni elämäniloa viiden vuoden päästä tuovat lapset, lemmikit, työ ja liikunta. Minulla on haaveena treenata itseni huippukuntoon ja juosta ainakin maratoni. Toivon, että terveys pysyy mahdollisimman pitkään. Mikä sinua inspiroi tai ilahduttaa?
Minua inspiroi ja ilahduttaa miesten ihailu. Ap
Rehellistä, hyvä! Mieti mitä tämä tarve kertoo sinusta? Miksi haluat miesten ihailua? Mitä tarvetta se sinussa tyydyttää? Voisiko kyse olla kuitenkin huonosta itsetunnosta? Tuoko tämä tarve sinulle jotain hyvää? Vai voisiko tätä ajatusta työstää ja vähitellen muuttaa joksikin muuksi? Koska kauneus on katoavaa, ei ulkonäöllä pelaaminen lopulta vie pitkälle.. Kysyn uudestaan, mitä sinä sisimmmssäsi haluat? Veikkaan että tätä pohtimalla saatat löytää pinnan alta yllättäviäkin asioita, jotka eivät liity muiden miellyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hoikka ja ihan hyvännäköinen 44-vuotias mutta minun elämänvoiman vie pitkäaikaiset sairaudet.
Olen sairastanut neljäsosan elämästäni.
Mieheni kuoli tämän ikäisenä mitä olen nyt itse.
Vierailija kirjoitti:
On nuorena hankala opiskella ja rakentaaa pohjaa uralle, kun psyyke on tallottu pilalle kiusaamalla yläasteella sekä lukiossa.
Aikuisena sain nämä tutkinnot kasaan, viimeisimmän viime syksynä. Samalla hakenut töitä. Nyt olen liian vanha töihin.
Ap
Liian vanha töihin? Aahaa. Olen saman ikäinen eikä minulla ole mitään hienoa uraa, mutta aion silti opiskella vielä lisää, jotta työllistyisin. Koen, että elämä on vasta edessä. Ehkä noihin traumoihin kannattaisi hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tule jo 35 kirjoitti:
Paha vielä sanoa, 11 vuotta vielä niin 35 kilahtaa mittariin.
11 vuoden päästä, lapset ovat 12 ja 14 vuotiaita ( eli ei enään taaperorallia ).
Olen silloin jo valmistunut ja työelämässä perus 3-4k:n palkalla.
Tod näköisesti nuoruuden vippimokat on kuitattu siihen mennessä.Eli enemmän vapaa-aikaa, enemmän rahaa, isompi asunto, ja 2 ihanaa lasta ilman jatkuvaa vahtimista.
Oi, kuullostaa ihanalta !
En usko, että ihminen, joka kirjoittaa "enään" ja "kuulostaa" tulee koskaan ansaitsemaan 3-4 k palkkaa.
Minulla on kolme kaveria joilla on lukihäiriö ja kaikki tienaavat yli 3k palkkaa, yksi heistä pyörittää yritystä puolen miljoonan liikevaihdolla. Ei se ole nykypäivänä mikään este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeminen vahvisti omat ajatukset siitä että elämä on useimmiten ja useimmilla hyvää tässä(kin) iässä, jos on oma perhe ja mieluisa työ.
Ei siis ole ihmekään, että oma elämä on kaukana hyvästä kun siitä puuttuu juurikin nuo asiat jotka monille muillekin tuottaa suurinta iloa ja tekee elämästä elämisen arvoista. Eikä elämä odota vaan asiat pitää tehdä ajallaan koska keski-iässä on vaan myöhäistä alkaa rakentamaan uraa tai perustamaan perhettä. Ne pitää olla jo (jos ne siis haluaa) ja tässä iässä sitten onkin aika elää sitä elämää jonka nuorempana on rakentanut.
No se elämäsi tarkoitushan voi olla mikä tahansa. Kirjoita vaikka kirja tai aloita harjoittelu maratonia varten. Ei missään ole määrätty, että ne asiat pitää juuri nuo työ tai perhe olla.
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta tuo on yhtä empaattinen neuvo kuin kehottaa tahattomasti lapsettomia hankkimaan koiranpentu. Itse olen 39v perheetön sinkku, jolla ei ole urakaan yhtään siellä missä toivoisi olevan kovasta yrittämisestä huolimatta. Yritän pysyä positiivisena ja kehittää itseäni ja keskittyä asioihin jotka ovat hyvin ja tehdä elämästäni parasta mahdollista näillä eväillä mitä on. Silti mikään kirjan raapustelu tai pianon pimputtelu ei korvaa edes 5% siitä lämmöstä, läheisyydestä ja arjen jakamisesta mitä puoliso ja perhe tuo, tai siitä vakaan taloudellisen tilanteen tuomasta turvasta mikä menestyneen uran mukana tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin 40 v. tänä vuonna ja jotain hiton kummallista tapahtui. Ulospäin se näyttää siltä, että olen kriisissä. Mietin avioliiton jatkamisen mielekkyyttä, mietin missä haluan asua, mitä haluan tehdä työkseni. Tosi isoja asioita. Todellisuudessa tässä on kyse siitä että viimeinkin ihan oikeasti mietin mitä _minä_ haluan. Muiden mielipiteet ei tunnu enää niin tärkeältä. Ja se tuntuu hyvälle. En ole pitänyt synttäreitä koskaan mitenkään merkityksellisenä asiana, mutta jostain syystä moni kokee tämän saman juuri nelikymppisenä. Siinä on melkein kuin jotain taikaa.
Muuttuneekohan ihminen fysiologisesti aika nopeasti siinä 35+. 35-40 on melkein kuin toinen murrosikä. Huippu-urheilijatkin lopettavat uransa viimeistään tuolloin, hyvin harvat ovat enää menossa mukana yli 40-vuotiaina, vaikka 30-35 ikäluokassa melkein kaikki vielä pärjäävät. Eikös tuo 35 ole ollut satojatuhansia vuosia ihmisen elinikä? 40+ elävät melkoisen anteliaalla lisäajalla nykyään, jolloin 90-vuotiaaksi eläminen on ihan tavanomaista.
No ei ole ihmiset koskaan 35 vuotiaina kuolleet vanhuuteen. Matala keskimääräinen elinikä kertoo vain korkeasta lapsikuolleisuudesta, esim. jos on kaksi ihmistä, joista toinen kuolee vauvana ja toinen 60-vuotiaana, tulee keskimääräiseksi eliniäksi 30 vuotta, mutta ei siltä sen ikäisenä oltu vanhuksia. Tietenkään ei näin vanhaksi kuin nykyään poikkeuksia lukuunottamatta eletty, mutta kyllä ihan 60-70 vuotiaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, että on elämä vaikeaa, kun ei ole enää sileä ja timmi ja näytä parikymppiseltä...?
Itse en kyllä ehtinyt moisia miettimään, olen aina elänyt täysillä ja heittäytynyt rohkeasti uusiin haasteisiin. 35-vuotiaana minulla oli kolme lasta, iältään 4-11-vuotiaat. Touhua riitti. Siinä iässä olimme perheen kanssa jo ehtineet muuttaa maasta toiseen 4 kertaa. Myöhemmin muutettiin vielä toiset neljä kertaa. Elämä on ollut kivaa ja ihanaa vaikkei aina niin helppoa. Onneksi olen ymmärtänyt elää ilman kummallisia ulkonäköpaineita, kunhan on aina ollut puhdas ja siisti ja vähän meikkiä päivien piristeeksi.Olisi ihanaa muuttaa toiseen maahan, mutta millä rahalla kun ei ole töitä, vaikka kuinka hakee?
Ollapa edes nuori, niin tässä elämässä olisi jotain järkeä!
ApVoit lähteä toiseen EU-maahan työnhakuun menettämättä työttömyystukeasi. Jos sinulla on kohtalainen ansiosidonnainen niin muuta edullisemman hintatason maahan vaikka edes siksi aikaa, kun tuet maksetaan Suomesta. Jos töitä ei löydy niin aina voi palata.
Kela maksaa nettona 679e. Ei säästöjä, kun ei ole ollut työtä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin 40 v. tänä vuonna ja jotain hiton kummallista tapahtui. Ulospäin se näyttää siltä, että olen kriisissä. Mietin avioliiton jatkamisen mielekkyyttä, mietin missä haluan asua, mitä haluan tehdä työkseni. Tosi isoja asioita. Todellisuudessa tässä on kyse siitä että viimeinkin ihan oikeasti mietin mitä _minä_ haluan. Muiden mielipiteet ei tunnu enää niin tärkeältä. Ja se tuntuu hyvälle. En ole pitänyt synttäreitä koskaan mitenkään merkityksellisenä asiana, mutta jostain syystä moni kokee tämän saman juuri nelikymppisenä. Siinä on melkein kuin jotain taikaa.
Muuttuneekohan ihminen fysiologisesti aika nopeasti siinä 35+. 35-40 on melkein kuin toinen murrosikä. Huippu-urheilijatkin lopettavat uransa viimeistään tuolloin, hyvin harvat ovat enää menossa mukana yli 40-vuotiaina, vaikka 30-35 ikäluokassa melkein kaikki vielä pärjäävät. Eikös tuo 35 ole ollut satojatuhansia vuosia ihmisen elinikä? 40+ elävät melkoisen anteliaalla lisäajalla nykyään, jolloin 90-vuotiaaksi eläminen on ihan tavanomaista.
No ei ole ihmiset koskaan 35 vuotiaina kuolleet vanhuuteen. Matala keskimääräinen elinikä kertoo vain korkeasta lapsikuolleisuudesta, esim. jos on kaksi ihmistä, joista toinen kuolee vauvana ja toinen 60-vuotiaana, tulee keskimääräiseksi eliniäksi 30 vuotta, mutta ei siltä sen ikäisenä oltu vanhuksia. Tietenkään ei näin vanhaksi kuin nykyään poikkeuksia lukuunottamatta eletty, mutta kyllä ihan 60-70 vuotiaiksi.
Lisäksi onnettomuudet ja sairaudet vetivät keskimääräistä elinikää matalammalle. Antiikissakin oli ihan tavallista, että rikkaat elivät 60-70 vuotiaiksi elleivät he kuolleet sodissa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet tyhmä, ja luultavasti vielä mies.
Minä 50 v: onnellinen avioliitto, rakas perhe, vakituinen virka josta ei saa kenkää, maksettu asuntolaina ja piha. Vihdoin varaa tehdä, mitä haluaa. Itsevarmuus ja tyytyväisyys omaan kroppaan, sitä ei ollut nuorena. Muistan kun surin "läskejäni", olin kokoa 34 :). Nyt olen kokoa 40, eikä ahdista enää yhtään.
En haluaisi palata nuoruuteen, siihen epävarmuuteen että mitä tehdä elämällä. Ei ole iloa että on nätimpi kroppa, ellei tajua olla tyytyväinen siihen.
Vakituinen virka, josta ei saa kenkää? Eikö olisi kivempi olla töissä, jonka tekeminen on sinulle intohimon ja merkityksen lähde?
Ei olisi, harrastan niitä kiihkeitä asioita vapaalla. Työ on palkkaa varten.
Ne jotka ei tätä tajua, kituuttavat pienillä tuloilla ikänsä. Poislukien joku muutama firmansa myynyt ja rikastunut
En kertakaikkiaan näe mitään järkeä märehtiä ulkonäköä, kun siellä seuraavan kulman takana odottaa paljon pahempi peikko - sairaus ja kuolema. Niitä ei pakene kukaan. Ihan sama lopulta roikkuuko tissit ja naama vai ei, kun lopulta ne kauneimmatkin mätänee haudassa.