G: Mistä te, yli 35v naiset, saatte iloa/syytä elämään? Itkettää tämä ikä.
Hyvää syntymäpäivää vaan mulle, 5v niin neljäkymmentä!
Tässä monta viikkoa itkenyt ja ahminut, ahdistaa.
Kommentit (154)
No minä olen 39v, 2 pientä lasta ja aviomies joka just täytti 30v.
Ei mua ahdista mikään.
No ei muuta kun kippis vaan aikuinen nainen kun olet tähän asti selvinnyt!
Täytin eilen 36 v. Elämä on todellakin parempaa nyt kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka silloinkin kaikki oli ns. hyvin. Nykyään asetan yhä useammin itseni etusijalle ja teen vain sitä mitä oikeasti itse haluan.
Mä oon sua muutaman vuoden nuorempi,mutta koen just tota samaa. Oon saanut lapset nuorena,että varmasti johtuu siitäkin, kun ovat nyt isoja ja muutenkin isoja muutoksia elämässä. Vanhasta työstä irtisanouduin ja muutto uudelle pailkakunnalle edessä. Mietin hirveästi millaisen tulevaisuuden vielä haluan ja haaveita lähteä opiskelemaan ym..
Ymmärrän jo,että valinnoilla on valtavan isot vaikutukset ja usein pitkäaikaiset. Kannattaa miettiä tarkkaan.
Yrittäkää, yrittäkää ja pyrkikää, kilpailkaa.
Ja psykiatrille anomaan neuroleptejä.!
Vierailija kirjoitti:
No minä olen 39v, 2 pientä lasta ja aviomies joka just täytti 30v.
Ei mua ahdista mikään.
Johtuu pienistä lapsista. Sun kriisi tulee sitten kun ne kasvaa
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että tässä iässä ei naisella ole enää mitään hyvää odotettavaa elämässä, elämä on turhaa. Vuoden pari saa vielä täyteaineilla ja kirurgin veitsellä armonaikaa, mutta kun vaihdevuodet pyörähtää käyntiin, ei niistäkään ole enää apua. Itsellä alkoi jo.. Sanon tämän vaan siksi, että fakta nyt sattuu olemaan se, että ulkonäön romahtaminen on se todellinen syy, että naisen elämä menettää arvonsa. Mutta ei niin vanhaa ja kurttuista ukkoa löydykään, ettei aina joku nainen kiinnostuisi.
N38
Voi sua kun noin negatiivisesti ja pinnallisesti ajattelet...
Minusta elämä on ihanaa, vaikka ikää on 48v. Lapset on jo isoja, töissä on kivaa, ystävien kanssa tehdään kaikkea kivaa, tykkään hyvästä ruoasta ja juomasta, netissä on kivoja sarjoja,,, muutaman mainitakseni <3
Ulkonäkö, jos se on sinulle elämässä tärkeintä ja sinun arvosi mittari, niin sitten on kyllä huonosti asiat :( Koita etsiä vhään syvällisempää sisältöä elämääsi. Elämä on ihanaa, sanoinko jo =)
N48
Ihanan empaattista. Sen sijaan että sanoisi jotain kivaa,niin hirveä kaakatus miten "mua ei ainakaan ahdista yhtään mikään " ja "elämän parasta aikaa ". Akat.
Onhan se rankkaa aikuistua ja luopua nuoruudesta. Mun nuoruus ja varhainen aikuisikä oli yhtä saatanallista helvettiä, ihan itsestäriippumattomien syiden takia, joten olen vain ja ainoastaan tyytyväinen nyt. Olen paljon henkisesti vahvempi ja kypsempi ja siksi riippumattomampi ja vapaampi kuin koskaan ennen. Pystyn lopultakin hyvään parisuhteeseen ihanan miehen kanssa (ennen olin sitoutumiskammoinen ja miehistä ahdistunut, en halunnut ketään lähelleni), taloudellinen tilanne on parempi ja kaikki elämässä paremmin kuin koskaan ennen.
Nuoruuden taakse jääminen kirpoo niitä jotka ei pääse henkisesti eteenpäin nuoruusvaiheestaan vaan haluaa takertua siihen. Eräässä runossa oli kauniisti että naisena elämistä tietyssä vaiheessa helpottaa kun hyväksyy sen väistämättömän totuuden että nuoremmat "menevät ohi" niillä pinnallisilla mittareilla arvioiden. Joo, tiedän että en koskaan voi olla nuori ja kaunis sillä tavalla kuin kaksikymppiset on, mutta mitäpä siitä?
Tein lapsen, esikoiseni ja ainokaiseni 36-vuotiaana yhteisestä sopimuksestamme entisen miesystäväni kanssa vaikkei yhteen enää mentykään. Paras temppu elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan empaattista. Sen sijaan että sanoisi jotain kivaa,niin hirveä kaakatus miten "mua ei ainakaan ahdista yhtään mikään " ja "elämän parasta aikaa ". Akat.
Se on se kun täytyy asiassa kun asiassa päästä kokemaan paremmuutta . Kaikkia ihan varmasti jossakin elämän vaiheessa ahdistaa ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat asiat. Elämään kuuluu myös ne huonommat fiilikset . Joka muuta väittää,valehtelee.
Ja tosiaan,olet onnekas kun oot vielä noin nuori! Sä kyllä tuut pääsee yli noista ajatuksista. Käsittelet vaan rauhassa ne ja annat mennä menojaan. Nainen parhaassa iässä! 😉
Vierailija kirjoitti:
44, kohta 45. Teen mitä huvittaa, juuri ostin 2 autoa, olen omistanut moottoripyörän, ajoin kortin siihen. Mietin kuorma ajokortin ajoa ihan vaan huvikseni. Ostelen ja myyn erinäisiä erikoisautoja huvikseni ja pikku tienestin toivossa. Suunnittelen taas hevosen hankintaa. Mietin mökin rakentamista, maalailen ja remontoin huvikseni omia ja tuttujen asuntoja, teen pihatöitä. Koulutan koiria. Siinä samalla hoidan rakentamaani taloa ja 8 ja 9 vuotiaiden lapsien koulua ja harrastuksia. Ai niin joo, mieskin vielä mukana roikkuu ja kokopäivätyö+ sivutoiminen yritys+ iäkkäät vanhemmat... Ikinä ei ole tarvinut tekemistä yrittää keksiä, ennemminkin voisi olla viikossani vaikka 10 päivää että ehtisin kaiken. Mielelläni lukisin kirjoja mutta en vain ehdi. Tv ollut viimeksi päällä ehkä keväällä
Helppoahan se elämä on vanhana, Jos on rahaa. Mullekin kelpaisi hevonen. Ap
Eiköhän se vaadi sen, että saa elää omannäköistä elämää? Yhdelle tuo iloa elämä lapsettomana ikisinkkuna ja toiselle taas perhe-elämä ruuhkavuosineen ja kumpikin on valmis narun jatkeeksi jos joutuu itselle väärään elämään joko huonoa tuuriaan tai jonkin väärän valinnan seurauksena ja/tai jonkun muun ihmisen painostuksesta.
Sitä pitäisi olla jo alta parikymppisenä itsevarma ja tehdä ainoastaan niitä asioita ja valintoja jotka on oikeasti omannäköisiä eikä missään tapauksessa sekoittaa päätään minkäänlaisilla päihteillä, koska silloin nuo isotkin loppuelämän valinnat voi mennä kunnolla metsään ja yht¨äkkiä onkin +30-vuotias ja huomaa elävänsä selvinpäin ja koko loppuikänsä jonkun bilehileen valintojen luomaa elämää.
Hyvää seksiä me metsästämme ja sitä on nuorten miesten kanssa.