Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytär ei pärjää lukiossa
02.11.2020 |
Minulla on 16v tytär, joka on juuri aloittanut lukion. Hänellä on keskivaikea lukihäiriö, mutta ajattelimme, että lukiossa kyllä pärjää jos näkee riittävästi vaivaa. Yläasteen päättötodistuksen keskiarvo oli muistaakseni 8, eli pärjäsi hyvin yläasteella.
Lukiossa hänen arvosanansa ovat laskeneet kovasti ja on saanut muutaman nelosen, vaikka lukee todella ahkerasti ja käyttää opiskeluun mielestäni jopa kohtuuttomia määriä, useita tunteja päivässä.
Itse muistan etten juurikaan käyttänyt vapaa-aikaa opiskeluun ja kirjoitin silti hyvät paperit ja keskiarvoni oli hyvä, pääsin suoraan jatko-opintoihin lukion jälkeen.
Tytär on mielestäni kuitenkin arjessa nokkela ja fiksu, mutta lukiossa ollaan nykyään armottomia, eikä esimerkiksi kirjoitusvirheitä tai kielioppivirheitä saisi tulla yhtään, mutta tytär ei lukihäiriö vuoksi pysty kirjoittamaan kovinkaan loogista tai jäsenneltyä tekstiä, kirjaimet menee nurinpäin, yhdyssanat hankalia jne.
Ei tunnu ymmärtävän myöskään monimutkaisia tai pitkiä ohjeita ja tekstejä.
Mielestäni lukiosta on turha hakea sellaisia papereita, joilla ei pääse mihinkään jatko-opintoihin eikä päätä kannata turhaan lyödä seinään, mutta tytär on vakaasti sitä mieltä, että "menee" yliopistoon ja haaveilee vielä oikiksesta ja lääkiksestä.
Olen yrittänyt auttaa ja tukea, mutta alkaa näyttää siltä, että olisi fiksumpaa vaihtaa ammatilliseen koulutukseen ja hän voisi halutessaan jatkaa ammattikorkeakouluun, jos kapasiteetti riittää.
Kaipaisin neuvoja ja vertaistukea, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia...
Kommentit (170)
Anteeksi nyt vaan, mutta rivien välistä voi kyllä lukea, että tyttö ei lukivaikeuksien lisäksi myöskään älykkyytensä puolesta ole korkeakoulumatskua. Ylivertaisuusvinouma kukoistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkeakouluopinnoissa pärjäämisen perusedellytys on kyky ymmärtää ja tuottaa oikeakielistä, tieteellistä tekstiä. Miksi niihin pitäisi pyrkiä henkilön, jolta tämä ei onnistu?
Niinpä. En mä halua lääkäriä, joka kirjoittaa mun lääkkeiden nimet väärin tai annostuksen väärin enkä myöskään halua lakimiestä, joka ei osaa kirjoittaa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja hän siis todella kuvittelee että voisi kirjoittaa yli C:n paperit, mikä ei mielestäni ole ollenkaan realistista.
Surettaa, kun kaikki vapaa-aika menee hänellä opiskeluun, joka sitten kuitenkin menee "hukkaan", koska hän ei oikeastaan sisäistä lainkaan lukemaansa.
Istuu nokka kiinni kirjassa jopa 4 tuntia illassa eikä osaa yhtään kertoa kysyttäessä, mitä on juuri lukenut.
Olen todella huolissani ja tätä on sydäntäsärkevää seurata vierestä.
Pelkään että hän uupuu ja masentuu kun ymmärtää, ettei pärjää opinnoissa.
ApVoi ei. Varmasti kurja tunne sekä äidillä että tytöllä joka tekee parhaansa, mutta ei saa siitä tunnustusta.
Mä ymmärrän täysin mitä koette vaikka eri tilanteissa ollaankin. Oma tyttöni haukkasi myös todella isosta kakusta ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Tytölläni on erittäin kunnianhimoiset tavoitteet, joita olen koittanut saada hiukan maanläheisemmiksi. Kymppien sijaan toivon että on tyytyväinen myös kaseihin ja yseihin. Lisäksi tyttö aikoo 2 viikon välein osallistua kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Tästä sain hänet luopumaan oman jaksamisensa vuoksi. Sovittiin että pitää välivuoden ja lähtee puoleksi vuodeksi tätinsä luokse Lontooseen kirjoitusten jälkeen. Siskoni lupasi järjestää hänelle jonkun harjoittelupaikan, jossa saisi pikkuisen taskurahaa, kokemusta ja ennen kaikkea petrattua kielitaitoa. Aikoo suuntautua alalle, jossa puolet oppikirjoista on englanniksi. Koska kielet eivät ole hänen vahvuuttaan vaan luonnontieteet, niin ajattelin että tällä tavoin saisi kuin huomaamatta kohotettua enkun osaamistaan.
Ehkä teilläkin vastaus voisi löytyä jostain motivoivammasta alasta. Keksitkö jotain sellaista alaa, jossa tyttösi olisi todella hyvä? Tykkääkö hän esimerkiksi kokkaamisesta? Voisitteko alkaa katsoa Mastercheffejä kotona? Saisitko häntä vaihtamaan kokkikouluun?
Järkyttävää, millainen äiti oikein olet? Mikä sinua vaivaa, kun torppaat tytön haaveet? En ole aikoihin lukenut mitään yhtä pöyristyttävää. Äiti, joka ei edes päästä lasta pääsykokeisiin.
Toivottavasti tytär riuhtaisee itsensä irti sinusta eikä kuuntele, kuinka yrität estää häntä toteuttamasta haaveitaan.
Mikset vaan anna tyttösi olla ja yrittää kun kerta haluaa? Mahtavaa ettei hän ole luovuttaja ja jaksaa painaa eteenpäin vaikka on hankalaa! Hänellähän on nyt muutama vuosi aikaa, ehkä se siitä vielä lähtee. Ja jos ei lähde niin amistutkinnon voi suorittaa myöhemminkin. Mikä kiire?
Siivoojaksi pääsee ilman lukion papereitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tosta lukihäiriöstä tieto myös opettajilla? Ja silti rankaisevat kirjoitusvirheistä? Kuulostaa uskomattomalta. Kyllä yleensä lukioissakin on tultu arvostelussa vastaan jos on tieto lukihäiriöstä.
Tähän on kyllä pykälät olemassa. Arvostelu tehdään samoin perustein kuin muillekin. Yo- kokeessa annetaan lisää aikaa kokeeseen tai annetaan yksi arvosana korkeampi arvosana kuin tyyppi ansaitsi. Poikkeustapauksessa voi saada molemmat. Lukihäiriön vaikeus testataan ja sen perusteella haetaan näitä erikoisjärjestelyjä. Ohjeen mukaan kurssiarvosanat annetaan samoin kuin muillekin. Ylioppilaslautakunnan sivuilta nämä on luettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä taisi loukata totuus, kun piti asiallinen viesti poistaa. Laitan sen tähän uudelleen:
Tyttö on tyhmä/vammainen ja tuskin pääsee noin haastaviin koulutuksiin, jollei saa kunnollista apua haasteisiinsa. Vanhempana se on sitten katkera, kun ei saavuttanut haaveitaan, vaan joutuu olemaan jossain paskaduunissa.
T. ADHD:stä kärsivä ja saman kohtalon kokenut
Voisiko joku nyt jo vihdoin kertoa, että mikä tytön tekemisissä todistaa, että hän olisi fiksu? Jos hän lukee tunteja eikä tajua mitään lukemastaan eikä osaa etsiä itselleen sopivia opiskelutekniikoita, niin miten hän ei olisi tyhmä? Nykyään asioista ei saa ilmeiseti puhua enää niiden oikeilla nimillä, vaan pitää yrittää löytää hyviä puolia kaikista. Mitä hyviä puolia siinä on, ettei tyttö osaa kirjoittaa mitään sanoja oikein tai ettei hän ymmärrä lukemaansa vaikka kuinka yrittää? Onko hänelle sitten pakko kuitenkin hokea, että hän on tosi fiksu ja saavuttaa kyllä kaikki haluamansa tavoitteet? Sitä suurempi pudotus se sitten hänelle on tajuta, ettei hän kykene haluamiinsa asioihin, vaan hänen täytyy tyytyä huonompaan, koska hän on huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkeakouluopinnoissa pärjäämisen perusedellytys on kyky ymmärtää ja tuottaa oikeakielistä, tieteellistä tekstiä. Miksi niihin pitäisi pyrkiä henkilön, jolta tämä ei onnistu?
Kyllä, kaiken lisäksi tekstiä pitäisi kyetä lukemaan paitsi äidinkielellään, myös englanniksi usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja hän siis todella kuvittelee että voisi kirjoittaa yli C:n paperit, mikä ei mielestäni ole ollenkaan realistista.
Surettaa, kun kaikki vapaa-aika menee hänellä opiskeluun, joka sitten kuitenkin menee "hukkaan", koska hän ei oikeastaan sisäistä lainkaan lukemaansa.
Istuu nokka kiinni kirjassa jopa 4 tuntia illassa eikä osaa yhtään kertoa kysyttäessä, mitä on juuri lukenut.
Olen todella huolissani ja tätä on sydäntäsärkevää seurata vierestä.
Pelkään että hän uupuu ja masentuu kun ymmärtää, ettei pärjää opinnoissa.
ApVoi ei. Varmasti kurja tunne sekä äidillä että tytöllä joka tekee parhaansa, mutta ei saa siitä tunnustusta.
Mä ymmärrän täysin mitä koette vaikka eri tilanteissa ollaankin. Oma tyttöni haukkasi myös todella isosta kakusta ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Tytölläni on erittäin kunnianhimoiset tavoitteet, joita olen koittanut saada hiukan maanläheisemmiksi. Kymppien sijaan toivon että on tyytyväinen myös kaseihin ja yseihin. Lisäksi tyttö aikoo 2 viikon välein osallistua kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Tästä sain hänet luopumaan oman jaksamisensa vuoksi. Sovittiin että pitää välivuoden ja lähtee puoleksi vuodeksi tätinsä luokse Lontooseen kirjoitusten jälkeen. Siskoni lupasi järjestää hänelle jonkun harjoittelupaikan, jossa saisi pikkuisen taskurahaa, kokemusta ja ennen kaikkea petrattua kielitaitoa. Aikoo suuntautua alalle, jossa puolet oppikirjoista on englanniksi. Koska kielet eivät ole hänen vahvuuttaan vaan luonnontieteet, niin ajattelin että tällä tavoin saisi kuin huomaamatta kohotettua enkun osaamistaan.
Ehkä teilläkin vastaus voisi löytyä jostain motivoivammasta alasta. Keksitkö jotain sellaista alaa, jossa tyttösi olisi todella hyvä? Tykkääkö hän esimerkiksi kokkaamisesta? Voisitteko alkaa katsoa Mastercheffejä kotona? Saisitko häntä vaihtamaan kokkikouluun?
On karhunpalvelus estää lasta menemästä pääsykokeeseen. Mitä haittaa kokeesta olisi muka ollut? Parhaassa tapauksessa olisi päässyt sisään ja huonoimmassa tapauksessa olisi saanut "vain" arvokasta kokemusta jatkoa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiseulat tehty ja lukihäiriö todettu. Erityisopettaja voi pitää tukiopetusta satunnaisesti ja auttaa läksyissä joskus, hyvin harvoin pitää tunteja tai on samalla tavalla saatavilla kuin perusopetuksessa.
Helpotuksia ei juuri lukiossa enää anneta, koska koulu on täysin vapaaehtoinen.
Pidennetty vastausaika kokeissa on, mutta ei ole tuottanut ainakaan ensimmäisen koeviikon perusteella tulosta.
Tyttö ei itse tunnu ymmärtävän, ettei hänellä ole realistisia mahdollisuuksia korkeakouluihin, jos arvosanat ovat jo ensimmäisissä kokeissa pelkkää nelosta ja vitosta.
Kirjoittaa niin vaikeaselkoisesti tekstiviestitkin, että olen oikeasti pohtinut, miten tulee koskaan saamaan äidinkielen kursseja läpi.
Vakaasti kuitenkin on itse sitä mieltä, ettei ole amistyyppiä ja on yliopistoon menossa.
En ole kehdannut sanoa, ettei tule pääsemään mitenkään edes isompiin ammattikorkeakouluihin noilla arvosanoilla..
ApYlioppilaskirjoituksiin haetaan ihan erikseen poikkeuksia lukihäiriöiselle oppilaalle. Kuten joku jo aiemmin mainitsi, se, mitä numeroita nyt saa on merkityksetöntä. Yliopistoihin haetaan ylioppilastutkinnon tulosten perusteella, siellä ei katsota mitään muuta. Jos ne ei riitä, voi päästä pääsykokeisiin. Aika pissipäältä vanhemmalta vaikutat.
Sinä onneksi vaikutat todella mukavalta ja kannustavalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeakouluopinnoissa pärjäämisen perusedellytys on kyky ymmärtää ja tuottaa oikeakielistä, tieteellistä tekstiä. Miksi niihin pitäisi pyrkiä henkilön, jolta tämä ei onnistu?
Niinpä. En mä halua lääkäriä, joka kirjoittaa mun lääkkeiden nimet väärin tai annostuksen väärin enkä myöskään halua lakimiestä, joka ei osaa kirjoittaa kunnolla.
Onneksi ei ole pelkoa, että sellaiset ihmiset läpäisisivät ko. tutkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskustelleet opon ja kuraattorin kanssa ja keskustelimme myös yläasteella.
Tyttö oli yläasteella normaalissa opetuksessa, mutta kävi useammassa aineessa myös tukiopetuksessa.
Lukiolta on kyllä kaikki apu saatu mitä vain kuvitella saattaa, mutta ei ole meidän tapauksessa ainakaan vielä ollut kovin hedelmällistä apua.
Äänikirjoja on myös kokeiltu, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää myöskään liian vaikeaselkoista puhetta tekstin lisäksi.
Osaa kuitenkin hyvin analysoida tekstejä tietyissä tilanteissa ja on hyvin perillä monistakin asioista, mutta mielestäni hänelle sopisi ehkä kuitenkin paremmin jokin käytännöllisempi koulutusala.
Opo on ollut myös hieman huolissaan, pysyykö tyttö muiden mukana.
Mielestäni hänen suurin ongelmansa ovat kielet. Ei ole sellaista englannin tai ruotsin sanaa, jonka hän pystyisi oikein kirjoittamaan.
Näistä kirjoitusvirheistä hänellä lähtee todella paljon pisteitä "turhaan", mutta niitä ei voi myöskään sivuuttaa tietenkään arvioinnissa.
Lukiossa on todella vaikeaa saada enää samanlaista tukea kuin yläasteella.
ApYliopistossa mennään aika paljon englanninkielisillä tenttikirjoilla, joten hyvä olisi osata kieltä edes suht sujuvasti.
Toki riippuu alasta, mutta suomenkielisissä yliopisto-opinnoissa yleensä luennoilla saa kurssin läpäisemiseksi tarvittavat tiedot luennoilla ihan suomeksi. Toki tällöin täytyy osata tehdä muistiinpanoja , mikäli luennoitsija ei ole tehnyt luentomonistetta. Osa kursseista voi toki olla katsottavissa netissä niin moneen kertaan kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskustelleet opon ja kuraattorin kanssa ja keskustelimme myös yläasteella.
Tyttö oli yläasteella normaalissa opetuksessa, mutta kävi useammassa aineessa myös tukiopetuksessa.
Lukiolta on kyllä kaikki apu saatu mitä vain kuvitella saattaa, mutta ei ole meidän tapauksessa ainakaan vielä ollut kovin hedelmällistä apua.
Äänikirjoja on myös kokeiltu, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää myöskään liian vaikeaselkoista puhetta tekstin lisäksi.
Osaa kuitenkin hyvin analysoida tekstejä tietyissä tilanteissa ja on hyvin perillä monistakin asioista, mutta mielestäni hänelle sopisi ehkä kuitenkin paremmin jokin käytännöllisempi koulutusala.
Opo on ollut myös hieman huolissaan, pysyykö tyttö muiden mukana.
Mielestäni hänen suurin ongelmansa ovat kielet. Ei ole sellaista englannin tai ruotsin sanaa, jonka hän pystyisi oikein kirjoittamaan.
Näistä kirjoitusvirheistä hänellä lähtee todella paljon pisteitä "turhaan", mutta niitä ei voi myöskään sivuuttaa tietenkään arvioinnissa.
Lukiossa on todella vaikeaa saada enää samanlaista tukea kuin yläasteella.
ApYliopistossa mennään aika paljon englanninkielisillä tenttikirjoilla, joten hyvä olisi osata kieltä edes suht sujuvasti.
Toki riippuu alasta, mutta suomenkielisissä yliopisto-opinnoissa yleensä luennoilla saa kurssin läpäisemiseksi tarvittavat tiedot luennoilla ihan suomeksi. Toki tällöin täytyy osata tehdä muistiinpanoja , mikäli luennoitsija ei ole tehnyt luentomonistetta. Osa kursseista voi toki olla katsottavissa netissä niin moneen kertaan kuin haluaa.
Kaikkia kursseja ei vaan välttämättä järjestetä kovin usein ja niitä joutuu tenttimään. Tosi usein tentittävät kirjat ovat englanniksi ellei opiskele jotain Suomeen liittyvää alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lukion opettajana olen sitä mieltä, että jotain helpotusta voidaan toki antaa ja annetaankin opiskelijoille joilla on todettu lukivaikeus mutta olisi kuitenkin pidettävä mielessä ettei ylioppilastutkintolautakunta anna helpotusta käytännössä muuten kuin lisäaikana kokeen tekemiselle. Tämän vuoksi emme halua antaa opiskelijalle väärää kuvaa hänen taidoistaan ja osaamisestaan ja kurssien arvioinnit ovat siksikin tiukat, että opiskelija tietää että kun suorittaa ne hyväksytysti niin on oikeasti mahdollisuudet päästä kirjoitukset läpi ja suoriutua niistä oman tasonsa mukaisesti. Ei kai siitä olisi ap:n lapselle hyötyä, että hänelle kursseja helpotetaan liikaa jotta niistä pääsee läpi ja kolmen vuoden jälkeen homma tyssääkin siihen ettei koskaan pääse kirjoituksia läpi.
Ei ole fiksuin valinta lukihäiriöiselle tuo lukio ja korkeakoulut..
Ensinnäkään lukio ei ole turha koulutus vaikka ei korkeakouluun menisikään. Se on oikein hyvä yleissivistävä koulu, enkä ainakaan itse koe, että lukio-opintoni olisivat olleet hukkaan heitettyä aikaa vaikka minusta ei korkeakouluun olekaan. Olen tiedonhaluinen ihminen ja pidän lukiossa oppimaani itsessään arvokkaana tietona vaikka minulla ei siitä konkreettista hyötyä elämässäni olisikaan. Ja kyllä siitä sitä konkreettistakin hyötyä on, esimerkiksi anatomia käytiin meillä lähihoitajan opinnoissa aika pikaisesti läpi ja ainakin minusta siitä on ollut ihan selvästi hyötyä, että minulla on pohjalla se lukion biologia jossa niitä asioita on syvennetty peruskoulun opinnoista.
Tyttäresi on myös niin nuori, että hänellä ei ole vielä mitään kiirettä päätyä heti oikeaa alaa opiskelemaan. Hänellä on aikaa kokeilla ja katsoa mihin kyvyt riittävät. Jos hän itse haluaa yrittää eikä koe joutuvansa kohtuuttoman haasteen eteen lukio-opinnoissaan, niin sinun tehtäväsi on auttaa häntä siinä, että hän saa riittävästi tukea opintoihin lukihäiriön kanssa. Älä lannista nuorta jo alkuunsa. Lukihäiriö ei myöskään vaikuta älyyn, joten lukihäiriön aiheuttamat vaikeudet opiskelussa ovat eri asia kuin olisi se, että ei yksinkertaisesti pystyisi ymmärtämään opiskelemiaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä kaksoistutkintohöpinä on? Se vaatii paljon enemmän kuin yksi tutkinto.
Merkonomin tutkintoa en voi suositella nykyään. Mieluummin tradenomiksi toisen asteen jälkeen. Jos motivaatiota on, kannattaa lukiota jatkaa jos vain mahdollista.
Merkonomin tutkinto (lukion sijasta) on hyvä väylä eteenpäin. Oma lapseni, joka kävi peruskoulun erityiskoulussa, pääsi sen kautta ammattikorkeaan.
En lukenut välissä olevia tekstejä. Olen pöyristynyt äidin ajatuksista, onneksi oma äitini tuki minua niin paljon, kuin vaan kykeni, koska minulla on myös keskivaikea lukihäiriö. Tein koko kouluajan todella paljon töitä varsinkin kielten eteen, käytin koko aikani siihen, että opin ja osaan. Minua tuettiin voimakkaasti, varsinkin äidin puolelta, isä oli sen verran tampio, että ei lainkaan käsittänyt lukihäiriöisen aivoja ja oppimistekniikoita.
Olen itse maisteri, lukio ja yliopisto ei ollut helppoa, mutta miksi tarvitsisi ollakaan. Sitä paitsi rakastan sitä, kun lukeminen tuottaa nautintoa, aivoissa kihelmöi, kun ajatukset sinkoilevat ja ymmärrän syyseuraussuhteita, pystyn omaksumaan suuria määriä kirjallisuutta ja se on vain suuren harjoittelun tulosta.
Olen myös oikein hyvässä työssä. Periksiantamattomuus ja kova työ kannatti.
Sinun tehtävä äitinä on tukea, ei latistaa. Luulen, että ongelmasi on se, ettet vaan itse tajua oppimisvaikeuksia ja aivojen plastisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskustelleet opon ja kuraattorin kanssa ja keskustelimme myös yläasteella.
Tyttö oli yläasteella normaalissa opetuksessa, mutta kävi useammassa aineessa myös tukiopetuksessa.
Lukiolta on kyllä kaikki apu saatu mitä vain kuvitella saattaa, mutta ei ole meidän tapauksessa ainakaan vielä ollut kovin hedelmällistä apua.
Äänikirjoja on myös kokeiltu, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää myöskään liian vaikeaselkoista puhetta tekstin lisäksi.
Osaa kuitenkin hyvin analysoida tekstejä tietyissä tilanteissa ja on hyvin perillä monistakin asioista, mutta mielestäni hänelle sopisi ehkä kuitenkin paremmin jokin käytännöllisempi koulutusala.
Opo on ollut myös hieman huolissaan, pysyykö tyttö muiden mukana.
Mielestäni hänen suurin ongelmansa ovat kielet. Ei ole sellaista englannin tai ruotsin sanaa, jonka hän pystyisi oikein kirjoittamaan.
Näistä kirjoitusvirheistä hänellä lähtee todella paljon pisteitä "turhaan", mutta niitä ei voi myöskään sivuuttaa tietenkään arvioinnissa.
Lukiossa on todella vaikeaa saada enää samanlaista tukea kuin yläasteella.
ApYliopistossa mennään aika paljon englanninkielisillä tenttikirjoilla, joten hyvä olisi osata kieltä edes suht sujuvasti.
Toki riippuu alasta, mutta suomenkielisissä yliopisto-opinnoissa yleensä luennoilla saa kurssin läpäisemiseksi tarvittavat tiedot luennoilla ihan suomeksi. Toki tällöin täytyy osata tehdä muistiinpanoja , mikäli luennoitsija ei ole tehnyt luentomonistetta. Osa kursseista voi toki olla katsottavissa netissä niin moneen kertaan kuin haluaa.
Kaikkia kursseja ei vaan välttämättä järjestetä kovin usein ja niitä joutuu tenttimään. Tosi usein tentittävät kirjat ovat englanniksi ellei opiskele jotain Suomeen liittyvää alaa.
Oman alani (lähinnä eräs soveltava luonnontiede) kursseja ei pystynyt ilman kurssin käymistä tenttimään. Vaikka kurssien kirjallisuuslistassa oli pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta niitä ei kukaan lukenut. Luennot ja harjoitustyöt sekä laskarit sisälsivät kaiken tarpeellisen. Kaikki kurssit järjestettiin vähintään joka toinen vuosi tai sitten ne pystyi korvaamaan jollain vastaavalla toisen tiedekunnan järjestämällä kurssilla. Pääaineesta oli lopuksi pari kirjatenttiä ,jotka pystyi suorittaa myös referoimalla jonkin proffan määräämän kyseisen alan uuden teoksen suomeksi. Tällä tavoin laitos hankki ne luentomatskut. En tiedä onko käytäntö vielä voimassa.
Alue: Aihe vapaa
Amk- tutkinnon suorittaneet voivat hakea suoraan maisterivaiheeseen eli AMK tutkinto korvaa kandin tutkinnon ja sen jälkeen on maisterivaihe 2 vuotta.