Tytär ei pärjää lukiossa

Vierailija kirjoitti:

Niin ja hän siis todella kuvittelee että voisi kirjoittaa yli C:n paperit, mikä ei mielestäni ole ollenkaan realistista.

Surettaa, kun kaikki vapaa-aika menee hänellä opiskeluun, joka sitten kuitenkin menee "hukkaan", koska hän ei oikeastaan sisäistä lainkaan lukemaansa.

Istuu nokka kiinni kirjassa jopa 4 tuntia illassa eikä osaa yhtään kertoa kysyttäessä, mitä on juuri lukenut.

Olen todella huolissani ja tätä on sydäntäsärkevää seurata vierestä.

Pelkään että hän uupuu ja masentuu kun ymmärtää, ettei pärjää opinnoissa.

Ap

Ja kuka vielä väittää, ettei tyttö ole tyhmä???

Vierailija kirjoitti:

Lukiseulassa on käyty ja lukihäiriö todettu, kaikki tukitoimet mitä lukio tarjoaa, ovat käytössä, kuten olen useampaan otteeseen maininnut.

Nyt näyttää siltä, ettei toisessa jaksossa mene myöskään läpi yksikään kielten sanakoe.

Valitettavasti en jaksa uskoa, että hänellä opiskelu tästä helpottuu, vaikka parasta hänelle toivonkin.

Kaksoistutkintoa ehdotin itsekin, mutta ei suostu menemään amikseen millään.

Ap

Kaksoistutkinto on vaikeampi tie. Siinä joutuu tekemään töitä enemmän kuin tavallisessa lukio-opiskelussa. Minun siskontyttöni valitsi kaksoistutkinnon (yo ja datanomi). Lukion kursseja pystyi käyttämään amiksen yleisopintoihin. Vaatii erittäin hyvää motivaatiota ja nopeaa lukukykyä suorittaa 2 tutkintoa yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama, keskivaikea lukihäiriö (sitä ei tosin diagnosoitu kuin vasta parikymppisenä). Menin lukioon, ekan koeviikon jälkeen tajusin ettei musta ikinä tule ylioppilasta. Vanhemmat tätä jo epäili hakuvaiheessa. Kasin arvosanat putosi alle kuutosen. Oli se kova paikka, mutta ihan itse päätin lopettaa kesken, olisi ollut ajan hukkaa. Kävin vuoden loppuun ja panostin matematiikkaan ja fysiikkaan tuona aikana. Seuraavana vuonna amikseen ja valmistuin hyväksilukujen avulla vähän nopeammin. Pari vuotta siitä hain amkiin insinööriksi ja niistä lukion kursseista oli sitten jo hyötyä. Opintojen aikana lukihäiriö löytyi ja sain kielistä vapautuksen, muuten en olisi ikinä insinööriksi valmistunut. Nyt hyvä työ ja tulot lukihäiriöstä huolimatta, pitää vaan löytää oma polku. Anna nuoren itse päättää, yrittääkö ylioppilaaksi asti, itse omat mahdollisuudet parhaiten tuntee.

Nykyisin ei saa kielistä mitään vapautusta, koska osa oppimateriaaleista on englanniksi, ja myös luennoista osa engl. kielellä.

Onko tosta lukihäiriöstä tieto myös opettajilla? Ja silti rankaisevat kirjoitusvirheistä? Kuulostaa uskomattomalta. Kyllä yleensä lukioissakin on tultu arvostelussa vastaan jos on tieto lukihäiriöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme keskustelleet opon ja kuraattorin kanssa ja keskustelimme myös yläasteella.

Tyttö oli yläasteella normaalissa opetuksessa, mutta kävi useammassa aineessa myös tukiopetuksessa.

Lukiolta on kyllä kaikki apu saatu mitä vain kuvitella saattaa, mutta ei ole meidän tapauksessa ainakaan vielä ollut kovin hedelmällistä apua.

Äänikirjoja on myös kokeiltu, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää myöskään liian vaikeaselkoista puhetta tekstin lisäksi.

Osaa kuitenkin hyvin analysoida tekstejä tietyissä tilanteissa ja on hyvin perillä monistakin asioista, mutta mielestäni hänelle sopisi ehkä kuitenkin paremmin jokin käytännöllisempi koulutusala.

Opo on ollut myös hieman huolissaan, pysyykö tyttö muiden mukana.

Mielestäni hänen suurin ongelmansa ovat kielet. Ei ole sellaista englannin tai ruotsin sanaa, jonka hän pystyisi oikein kirjoittamaan.

Näistä kirjoitusvirheistä hänellä lähtee todella paljon pisteitä "turhaan", mutta niitä ei voi myöskään sivuuttaa tietenkään arvioinnissa.

Lukiossa on todella vaikeaa saada enää samanlaista tukea kuin yläasteella.

Ap

Yliopistossa mennään aika paljon englanninkielisillä tenttikirjoilla, joten hyvä olisi osata kieltä edes suht sujuvasti.

Ammattikorkeeseen ei todellakaan oo vaikea päästä, oli ehkä 10 kertaa helpompaa kuin yliopistoon haku, suosittelen ensisijaisesti yrittää sinne. Lukemistakin todella paljon vähemmän, mutta voi silti saada ihan hyvän työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI SAATAVAT TUKITOIMET OVAT MEILLÄ KÄYTÖSSÄ JO JA LUKISEULA TEHTY, LUKIHÄIRIÖ TYTÖLLÄ TODETTU JO PIENENÄ.

Kaksoistutkinnossa opiskellaan pääpainotteisesti amiksessa, lukiossa käydään vain muutaman aineen kurssit alasta riippuen.

Mielestäni sellainen voisi sopia tytölle, jos hän välttämättä haluaa myös lukion opintoja suorittaa.

Amiksessa ei ole todellakaan mitään vikaa, pidän sitä erittäin kelpoisena ja hyvänä vaihtoehtona. Lisäksi täällä oli korkeammat keskiarvorajat ammattikouluun useammalle alalle kun lukioon taas ei vaatimuksia ollut.

Hän pärjää ihan kohtalaisesti matematiikassa, olen ehdottanut merkonomin opintoja ja siitä voisi jatkaa hyvin jopa kauppikseen, mutta ei sekään ajatus innosta.

Haluaisin vain, ettei tarvitsisi hukata aikaansa ja lyödä päätä seinään, koska tässä tilanteessa täytyy olla realistinen.

Ap

"Pärjää ihan kohtalaisesti matematiikassa" ei todellakaan riitä lääkkikseen! Siinä pitää pärjätä erittäin hyvin, virheettömästi. Samoin fysiikka ja kemia pitää olla täydellisesti hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiseulassa on käyty ja lukihäiriö todettu, kaikki tukitoimet mitä lukio tarjoaa, ovat käytössä, kuten olen useampaan otteeseen maininnut.

Nyt näyttää siltä, ettei toisessa jaksossa mene myöskään läpi yksikään kielten sanakoe.

Valitettavasti en jaksa uskoa, että hänellä opiskelu tästä helpottuu, vaikka parasta hänelle toivonkin.

Kaksoistutkintoa ehdotin itsekin, mutta ei suostu menemään amikseen millään.

Ap

Kaksoistutkinto on vaikeampi tie. Siinä joutuu tekemään töitä enemmän kuin tavallisessa lukio-opiskelussa. Minun siskontyttöni valitsi kaksoistutkinnon (yo ja datanomi). Lukion kursseja pystyi käyttämään amiksen yleisopintoihin. Vaatii erittäin hyvää motivaatiota ja nopeaa lukukykyä suorittaa 2 tutkintoa yhtä aikaa.

Ei mitään kaksoistutkintoja ap:n tyttärelle. Tärkeintä olisi selvitä edes yhdestä.

Ammattikouluun vaihto suosiolla ja siitä sitten ammattikorkeaan.

Lukio on vaikea paikka lukihäiriöisellä.

Itse olin lukiossa puoli vuotta ja luovutin.

Mikä tämä kaksoistutkintohöpinä on? Se vaatii paljon enemmän kuin yksi tutkinto.

Merkonomin tutkintoa en voi suositella nykyään. Mieluummin tradenomiksi toisen asteen jälkeen. Jos motivaatiota on, kannattaa lukiota jatkaa jos vain mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Monella voi olla lukion ekan syksyllä vaikeuksia työmäärän ja -tahdin kanssa ilman lukihäiriöitäkin.

Hyvä neuvo on miettiä mitkä aineet ovat tärkeitä jatko-opiskeluun hakiessa ja mitä aikoo kirjoittaa. Satsaa niihin täysillä ja muissa vetää vasurilla jos ei aika riitä kaikkeen.

Älä nyt ainakaan pakota häntä lopettamaan lukiota jos hän itse haluaa jatkaa. Tai sano, ettei susta mitään tule. Yliopistoihin pääsee myös muita reittejä jos vain motivaatio riittää. Lukiohäiriöinen ystäväni kävi lukion, meni huonoilla papereilla yo-opistotasolle jatko-opintoihin, pääsi sitten AMK, teki töitä useamman vuoden ja siitä yliopistoon ja on nyt maisteri.

Pitkä tie maisteriksi. Nykyisin on ylempi amk-tutkinto, joka on rinnasteinen maisteltiin työpaikkaa hakiessa. Yhteensä opinnot kestää minimissään 5 vuotta (amk 3,5 ja yamk 1,5). Säästää aika paljon aikaa kuin että ensin kävisi amk 3,5 v. ja sitten kokonaan alusta maisteriksi 4-5 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lukio mikään autuaaksi tekevä asia ole. Täältä tulee vertaistukea: oma poikani kävi lukiota vuoden ja totesi, että typerää ajan haaskausta. Kun peruskoulussa vielä on yritetty tehdä oppikirjoista mielenkiintoisia, niin lukiossa on kuivaa. Olin ihan samaa mieltä, kun katselin esim. poikani historian ja äidinkielen kirjoja. Poika vaihtoi amikseen ja viihtyi hyvin.

Yli sieltä missä aita on matalin? Koulussa ei ole tarkoitus viihtyä vaan oppia.

Ei, vaan sekä että. Jokahetki ei tietenkään ole niin kivaa, mutta ei opiskelun mitään piinaa ja raatamista tule olla eikä olekaan, jos kyvyt ja kiinnostus riittävät.

Hieno homma että tuet tytärtäsi hänen vaikeassa tilanteessa. Olet nyt saanut hyvin vaihtelevia ohjeita laidasta laitaan. Oma käsitykseni on se että tuo tuki olisi pitänyt aloittaa jo paljon aiemmin, siis peruskoulussa niin tyttäresi olisi paljon paremmassa asemassa nyt. Ei se pärjääminen vieläkään mahdotonta ole mutta aika paljon työläämpää ja vaativampaa kuin ajoissa aloitetun tuen avulla.

Tyttärelläsi on tavoitteita, se on todella hieno ja hyvä asia! Ilman niitä tämä olisi paljon paljon vaikeampaa, jopa mahdotonta. Älä missään olosuhteissa murskaa hänen tavoitteitaan vaan katsokaa yhdessä mitä vaatii päästä noihin tavoitteisiin. Eli mitä ainevalintoja, millaisia arvosanoja, millainen opintopolku, jne. Ja mitä tulee jatko-opinnoista, ala jo nyt valmistella hienovaraisesti tytärtäsi siihen ajatukseen että jatko-opintopaikka voi olla ihan missä päin Suomea hyvänsä. Mm nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti on opiskellut Lapin yliopistossa Rovaniemellä.

Toki kannattaa olla suunnitelma b valmiina eli jos ei pääsisikään yliopistoon tai tiedekorkeakouluun niin sitten joku ammattikorkeakoulu, tms varalla.

Oman yläasteikäisen poikani luokalla oli aikanaan koulussa heikosti pärjäävä poika jonka keskittymiskyky ei ollut kovin kummoinen eikä koulumenestystään. Mutta vanhempien määrätietoisella kasvatuksella ja saamallaan tukiopetuksella tuo poika pärjää nykyään koulussa ihan hienosti. Työtä se on vaatinut niin pojalta kuin hänen vanhemmiltaankin.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikouluun vaihto suosiolla ja siitä sitten ammattikorkeaan.

Lukio on vaikea paikka lukihäiriöisellä.

Itse olin lukiossa puoli vuotta ja luovutin.

Miksi pitäisi pyrkiä korkeakouluopintoihin ollenkaan? Amk on vaativa siinä missä lukiokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI SAATAVAT TUKITOIMET OVAT MEILLÄ KÄYTÖSSÄ JO JA LUKISEULA TEHTY, LUKIHÄIRIÖ TYTÖLLÄ TODETTU JO PIENENÄ.

Kaksoistutkinnossa opiskellaan pääpainotteisesti amiksessa, lukiossa käydään vain muutaman aineen kurssit alasta riippuen.

Mielestäni sellainen voisi sopia tytölle, jos hän välttämättä haluaa myös lukion opintoja suorittaa.

Amiksessa ei ole todellakaan mitään vikaa, pidän sitä erittäin kelpoisena ja hyvänä vaihtoehtona. Lisäksi täällä oli korkeammat keskiarvorajat ammattikouluun useammalle alalle kun lukioon taas ei vaatimuksia ollut.

Hän pärjää ihan kohtalaisesti matematiikassa, olen ehdottanut merkonomin opintoja ja siitä voisi jatkaa hyvin jopa kauppikseen, mutta ei sekään ajatus innosta.

Haluaisin vain, ettei tarvitsisi hukata aikaansa ja lyödä päätä seinään, koska tässä tilanteessa täytyy olla realistinen.

Ap

"Pärjää ihan kohtalaisesti matematiikassa" ei todellakaan riitä lääkkikseen! Siinä pitää pärjätä erittäin hyvin, virheettömästi. Samoin fysiikka ja kemia pitää olla täydellisesti hallinnassa.

Ennenmuinoin pääsi lukemaan lääketieteellistä fysiikkaa hyvin alhaisilla pisteillä. Löydätkö itse niitä raja-arvoja? En tiedä, olisiko muuttunut mitenkään siitä.

Ettekö tiedä, että yliopistoon voi hakea ja päästä ammattikoulupohjalta. Lääketieteelliseen hakevalla suosittelisin sähköasentajalinjaa ... Ammattilukio voisi olla paras vaihtoehto.

Eri asia, miten pahasti lukihäiriöinen selviytyy pääsykokeista, jos ei osallistu ylioppilaskirjoituksiin. Ja vielä kyseenalaisempaa, miten selviytyy lääketieteellisen tai oikeustieteellisen opinnoista, saati sitten valmistuneena ammatissa.

En tiedä mikä nykyaikana on merkonomien työllistyminen..? Itse olen aikoinani käynyt kaksoistutkinnon ja lähes heti valmistuttuani pääsin nykyiseen työpaikkaani palkanlaskijaksi. Ainakin ne, jotka ovat minua sijaistaneet ovat olleet pitkälti tradenomeja. Tavallisia yleissihteerinkin töitä on nykyisin varsin vähän tarjolla. Paljon tiedän myös tradenomeja, jotka eivät ole alalla työllistyneet. Kannattaa siis todellakin miettiä sitä mikä kannattaa tulevaisuudessa... Ammattikoulussa ne ns. miesvaltaiset alat ja lähihoitaja taitavat olla juuri niitä aloja, jotka työllistää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja hän siis todella kuvittelee että voisi kirjoittaa yli C:n paperit, mikä ei mielestäni ole ollenkaan realistista.

Surettaa, kun kaikki vapaa-aika menee hänellä opiskeluun, joka sitten kuitenkin menee "hukkaan", koska hän ei oikeastaan sisäistä lainkaan lukemaansa.

Istuu nokka kiinni kirjassa jopa 4 tuntia illassa eikä osaa yhtään kertoa kysyttäessä, mitä on juuri lukenut.

Olen todella huolissani ja tätä on sydäntäsärkevää seurata vierestä.

Pelkään että hän uupuu ja masentuu kun ymmärtää, ettei pärjää opinnoissa.

Ap

Voi ei. Varmasti kurja tunne sekä äidillä että tytöllä joka tekee parhaansa, mutta ei saa siitä tunnustusta. 

Mä ymmärrän täysin mitä koette vaikka eri tilanteissa ollaankin. Oma tyttöni haukkasi myös todella isosta kakusta ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Tytölläni on erittäin kunnianhimoiset tavoitteet, joita olen koittanut saada hiukan maanläheisemmiksi. Kymppien sijaan toivon että on tyytyväinen myös kaseihin ja yseihin. Lisäksi tyttö aikoo 2 viikon välein osallistua kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Tästä sain hänet luopumaan oman jaksamisensa vuoksi. Sovittiin että pitää välivuoden ja lähtee puoleksi vuodeksi tätinsä luokse Lontooseen kirjoitusten jälkeen. Siskoni lupasi järjestää hänelle jonkun harjoittelupaikan, jossa saisi pikkuisen taskurahaa, kokemusta ja ennen kaikkea petrattua kielitaitoa. Aikoo suuntautua alalle, jossa puolet oppikirjoista on englanniksi. Koska kielet eivät ole hänen vahvuuttaan vaan luonnontieteet, niin ajattelin että tällä tavoin saisi kuin huomaamatta kohotettua enkun osaamistaan. 

Ehkä teilläkin vastaus voisi löytyä jostain motivoivammasta alasta. Keksitkö jotain sellaista alaa, jossa tyttösi olisi todella hyvä? Tykkääkö hän esimerkiksi kokkaamisesta? Voisitteko alkaa katsoa Mastercheffejä kotona? Saisitko häntä vaihtamaan kokkikouluun? 

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tiedä, että yliopistoon voi hakea ja päästä ammattikoulupohjalta. Lääketieteelliseen hakevalla suosittelisin sähköasentajalinjaa ... Ammattilukio voisi olla paras vaihtoehto.

Eri asia, miten pahasti lukihäiriöinen selviytyy pääsykokeista, jos ei osallistu ylioppilaskirjoituksiin. Ja vielä kyseenalaisempaa, miten selviytyy lääketieteellisen tai oikeustieteellisen opinnoista, saati sitten valmistuneena ammatissa.

Ammattilukio on paljon vaativampi kuin tavallinen lukio. Mikä vimma on suositella sitä henkilölle, joka ei pärjää lukiossa?

Korkeakouluopinnoissa pärjäämisen perusedellytys on kyky ymmärtää ja tuottaa oikeakielistä, tieteellistä tekstiä. Miksi niihin pitäisi pyrkiä henkilön, jolta tämä ei onnistu?