Lue keskustelun säännöt.
Elämäni suurin virhe: Lapset
24.07.2006 |
Minulla on 3 koiraa ja 5 kissaa sekä 2 lasta. Kaikki ihmiset aina kysyvät, että kadunko, että olen hankkinut eläimiä. EN IKINÄ, eläimet ovat se voimavara jonka avulla jaksan lapsiani. Kukaan ei ole ikinä kysynyt, kadunko sitä, että hankin lapsia, sitä kadun, kadun sitä enemmän kuin mitään muuta.
Lasten vuoksi olen joutunut luopumaan omasta elämästäni. Ei, en kaipaa baareihin enkä mitään sellaista, mutta kaipaan sitä, kun sain lomallani nukkua niin pitkään kuin halusin, valvoa niin pitkään kuin halusin. Kaipaan sitä, että sain mennä elokuviin, kun siltä tuntui, miettimättä mihin lapset viedään hoitoon. Kaipaan sitä, kun sain syödä aamupalan rauhassa ja lukea lehden, ilman, että joku koko ajan kitisee vieressä. Kaipaan sitä, kun sain käydä kaupassa rauhassa, niin, ettei kesken tarvinnut lähteä viemään lasta vessaan tai huutavaa kakaraa autoon. Tahdon, että kotini pysyisi siistinä edes puolipäivää siivoamisen jälkeen, mutta se on mahdotonta kun lapset levittävät romunsa pitkin taloa. Sukulaiset kuskaavat kakaroille koko ajan uusia leluja kun niitä on jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi.
Tahdon lähteä lenkille koirieni kanssa kun siltä tuntuu, mennä metsään kävelylle, se ei lasten kanssa onnistu. Lomallani tahdon tehdä muutakin kuin kiertää puuhamaat ja kuunnella illalla väsyneiden lasten tappelua.
Raskaan työpäivän jälkeen en jaksa kuunnella sitä tappelua, mitä sisarukset pitävät keskenään.
En jaksa öisin herätä siivoamaan kun lapset kusevat sänkyihinsä ja päivisin ihan kiusallaan lattialle vaikka osaavat varsin hyvin käydä potalla. En jaksa koko ajan katsoa rikkoutuneita tavaroita, joita lapset rikkovat kuitenkin.
Iltaisin tahdon keskittyä tv-sarjaan ilman jatkuvaa lasten huoneessa ravaamista. Tahdon aamuisin lähteä töihin, ilman, että tarvii viedä mukuloita hoitoon ja pahimpina aamuina lapset vielä tappelevat kaikessa vastaan.
Minulle on onneksi siunaantunut suht helppoja lapsia, vaikka toki tekevät kaikkea tuota edellä mainittua. Miten jaksaisin sellaisia lapsia, joita tuntuu paljon olevan? päiväkodissakin jaksetaan ihmetellä kuinka kilttejä ja rauhallisia meidän lapsemme ovat.
Ikinä en ole lapseeni fyysisesti kiinni käynyt, enkä käy. Miksen minä voinut olla lapseton? Miksi minulle siunaantui niin helposti lapsia? Mieheni halusi lapsia ja itselläni oli täysin järjenvastainen vauvakuume.. biologiaa. Ja miksi toinen lapsi? Ensimmäinen oli helppo vauva, mutta jos toisen odotusaikana kun esikoinen kasvoi ja läheni puoltatoistavuotta, rupesin todella katumaan, että hankin toisen.
Lapsillani on kaikki hyvin, ruokaa, puhtaita vaatteita, rakkautta.. sillä jotenkin minä vain rakastan noita, ja pelkään, että heidät menetän tai että heille sattuu jotain pahaa. Helpompaa olisi, jos en olisi ikinä heitä saanutkaan.
Mutta silti, mikään ihana, mitä he tekevät ei kompensoi sitä ärsyttävyyttä mikä niistä tulee... Minun elämäni olisi mielekkäämpää jos minulla ei olisi lapsia.
Kommentit (171)
ajattelen juuri samoin!!! Kun saisi eds yhden päivän viikossa syödä ja käydä vessassa rauhassa ja tehä omia juttujaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja vielä ihmiset suree jotain kadonnutta koiraa... Ei ole todellista ollenkaan...
Jos kuitenkin itkeä haluat, niin mene ja lue esim. Venäjän orpokotien lapsista ja niiden kohtelusta.
Vierailija:
Silti en koe, että menettäisin yhtään mitään, sillä, ettei minulla olisi lapsia.
En usko, että tämä ketju on tosi. Toki tuollaisia ajatuksia on enempi vähempi jokaisella vanhemmalla joskus väsyneenä, mutta jos tuo olisi jatkuvasti vallitseva olotila niin huh huh, hoitoon kannattaisi hakeutua.
Ei sentään näin itsekästä äiti-ihmistä voi olla.
mutta jatkuvasti.... Kyllä lapset sen vaistoaa!
sen tähden on hieman vaikea ymmärtää sinun ajatuksiasi. Totta kai jokainen meistä olisi valmis lähettämään lapset aina välillä vaikka kuuhun.... mutta mutta mutta, elämä on lyhyt ja ainutkertainen ja enpä kokisi kovin mielekkäänä sitä, että kuolinvuoteellani voisin todeta, että : olipas kiva elämä, kun sain käydä elokuvissa milloin vaan ja aamuisinkin sain rauhassa syödä.... vapaus on jokaisen ihmisen sisällä, jos sen vain tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan nähdä edes yhden äidin joka ei KOSKAAN koe äityttä raskaana, ahdistu oman ajan puutteesta, väsy ainaiseen siivoamiseen, passaamiseen ja yövalvomiseen.
Äitiys on mitä suurimmassan määrin pyyteetöntä palvelemista ja vaatii valtavaa joustamista 24/7. Saa olla henkisesti todella pitkälle kehittynyt että siihen pystyy ahdistumatta IKINÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten aio enää yhtäainutta lasta tähän maailmaan tehdä? Ei todellakaan ole tarkoitusta!
Ja en usko, että lapset tuota vaistoavat ja jos vaistoavat, en sille itse mitään voi. Ajatuksiaan ei voi muuttaa, tuntemuksiaan ei voi muuttaa. Minä olen sitä mitä olen ja tulen olemaan. Luuletteko te jeesustelijat, että toivoin tätä? Että kadun sitä, että olen lapseni hankkinut?
Ja mitä noihin eläimiin tulee; yksikään eläimeni ei ole sohvanjalkoja syönyt, yksikään kissani ei ole tuonut raatoja sisälle taloon. Koirien kanssa toki täytyy käydä lenkillä, mutta se tuo vaan ihanan oman hetken itselleni, lenkkeily kun ei ole mitään pakkopullaa. Kissat käyvät hiekkalaatikolla tarpeillaan, toisin kuin lapset jotka pissaavat milloin minnekin. Eläimistä saan voimaa, heidän pyytettömyydestään.
Te, jotka ette tunne näin kuin minä, olkaa onnellisia! Minä en kuulu niihin, jotka jaksavat iloita joka hetkestä lastensa kanssa, minä en kuulu niihin, jotka nauttivat retkistä lastensa kanssa. Täällä monet sanovat, että loma ei tunnu lomalta jos lapset eivät ole mukana, minulle loma on lomaa vasta sitten, kun lapset ovat hoidossa!
Eipä tarvi ihmetellä mistä näitä Porvoon polttajaäitejä sikiää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä haluan nähdä edes yhden äidin joka ei KOSKAAN koe äityttä raskaana, ahdistu oman ajan puutteesta, väsy ainaiseen siivoamiseen, passaamiseen ja yövalvomiseen.
onko se sinusta normaalia..?
Vierailija:
ja kukaan ei tulisi käymään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuitenkin kissallensa puhui että: äiti sitä ja äiti tätä!
Meillä lapsia rakastetaan yli kaiken mutta kyllä se meilläkin on se äitiparka joka sitä sääliä ja sympatiaa kaipaisi. Lapset osaavat vedettää vanhempiaan 6-0 ja imevät takuuvarmasti kaikki mehut mitkä irti lähtevät.
Ymmärrän sua ap. Itselläni on joskus samanlaisia ajatuksia silloin kun sellaista on aikaa ajatella. Mutta kannattaa silti miettiä sitä, että todellisuudessa et tarvitsisi kuin muutaman päivän sitä omaa aikaa ja sitten jo kaipaisit lapsiasi. Jos voisit kääntää kelloa taaksepäin, voisit ehkä jättää lapset tekemättä, mutta olemassaolevia lapsia tuskin antaisit pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menevät omia menojaan, osaavat laittaa välipalaa itselleen, peseytyä ja pukea ja muutenkin viettävät aikaansa enimmäkseen kavereidensa kanssa.
Eläimet on olleet minullekin henkireikä. Meillä on kolme kania ja kaksi kissaa. Ilman kissoja olisin varmaan seonnut aivan totaalisesti ja en olisi pärjännyt edes näillä mielialalääkkeillä joita syön.
ei ollut kirjoituksen pointti!!
Hitto että ärsyttää kun tyhmät tarttuu epäolennaisiin asioihin!!!
Minä en ole se yksi. Ja tuskinpa hänkään enää kauaa jaksaa äitiäni. Yksin hänkin joutuu vanhuutensa viettämään laitoksessa.
Yleensä aikuisilla elämän mittaan kasvaa kyky sopeutua uusiin ja erilaisiinkin tilanteisiin sekä nauttia myös vanhemmuudesta. Sinä kuvailet viestissäsi elämän tavallisia asioita, joiden kestäminen on tavallisesti helppoa. Ei kärpäsestä pidä väkisin tehdä härkästä...
Päätät purkauksesi toteamukseen siitä, että et nauti mistään lapsiesi tekemistä iloisista, hyvistä jne. teoista/asioista. Olet mielestäni keskenkasvuinen jos elät elämääsi edelleen noin paljon vain itsellesi. Meillä on monenlaisia rooleja kuten koti, työ ja miksei vapaa-aika minä. Oletan, että jokin niistä ei ole tasapainossa muiden kanssa sinulla tällä hetkellä. Ihmisenä on osattava elää elämän mukana, myötäelettävä itsensä ja muiden kanssa.
Minä tosin ajattelen silti niin, että lapset ovat automaattinen vaihe elämässä, tai miten sen nyt sanoisi, " luonnonkulku" . Tuntuu väsymyksestä ja ärsyyntymisestä huolimatta, että elämä olisi aika tyhjää, jos lapsia ei olisi. Ei se lehden rauhassa lukeminen, pitkään nukkuminen jne. ole niin herkkua kun sitä saisi aina tehdä. En minä ainakaan osannut arvostaa sitä yhtä paljon silloin kun lapsia ei ollut. Silloin oli muun laisia murheita mitä miettiä.
Ja kun vanhenen, niin toivon että tosiaan silloin en olisi aivan yksin. Äidilläni on ystävä, kuka ei ole koskaan hankkinut lapsia. Nyt hän on jäänyt myös työttömäksi ja eronnut pitkäaikaisesta miesystävästään, eli hänellä ei ole KETÄÄN. Muut sukulaiset kuolleet. On kuulkaas sekin aika yksinäistä elämää. Ei kait lapsia saa vaan vanhuuden varallekaan hankkia, mutta kyllä minua lohduttaa, että (jos nyt mitään ihan ihmeellistä ja yllättävää ei tapahdu) minulla tulee aina olemaan lapseni, vaikka he muuttaisivat kauemmaksi jne., silti he ovat olemassa.
Jaksamista ap:lle
Kun lapset on 1-3 vuoden sisällä, niin se näyttää olevan hyvin hankalaa ja rasittavaa ensimmäiset vuodet. Kun nuorimmainen alkaa lähestyä kolmea, sitten kuulemma alkaa huomattavasti helpottamaan. Lapsilla on seuraa toisistaan niin leikeissä kuin tappeluissakin, mutta ennen tätä olen useammassa perheessä nähnyt uupumusta ja kuullut kaikenlaisia kommentteja, myös ap:n kirjoituksen kaltaisia. On siis muitakin samassa jamassa!
Tuskin lapset olivat elämäsi suurin virhe, ehkä sinusta tuntui sille kun kirjoitit tänne, mutta varmaan nyt on jo eri mietteet. Saa äidillä mennä hermot, saa kaivata omaa aikaa, saa olla vihainen, katkera ja kiukkuinen. Mutta on ne lapset niin ihania kuitenkin - eikö?
Itselläni on vain yksi lapsi ja muutama karvainen lisäksi, mutta voin silti helposti ymmärtää ap:n kirjoituksen.
alkaa jo helpottamaan. Öisin ei tarvitse enää heräillä. Lapset osaa käydä vessassa. ;) Tappelua joutuu kyllä edelleen kuuntelemaan. Koti pysyy h-i-e-m-a-n siistimpänä. Ei tarvitse enää ravata puuhamaissa kun lapset lähtee jo sinne elokuviinkin mielellään mukaan. Voi käydä lasten kanssa ulkona syömässä. Iltaisin lapset ymmärtävät jo järjellään olevansa väsyneitä ja menevät itse nukkumaan. Innoissaan lähtevät mukaan myös konsertteihin, taidenäyttelyihin tms minne itsekin tykkään mennä. Joten parempaan suuntaan mennään. :)
Luettuani kirjoituksesi aloin taas miettimään sitä sterilisaatiota. En jaksaisi enää yhtään vauva ja pikkulapsi vaihetta.