Lue keskustelun säännöt.
Elämäni suurin virhe: Lapset
24.07.2006 |
Minulla on 3 koiraa ja 5 kissaa sekä 2 lasta. Kaikki ihmiset aina kysyvät, että kadunko, että olen hankkinut eläimiä. EN IKINÄ, eläimet ovat se voimavara jonka avulla jaksan lapsiani. Kukaan ei ole ikinä kysynyt, kadunko sitä, että hankin lapsia, sitä kadun, kadun sitä enemmän kuin mitään muuta.
Lasten vuoksi olen joutunut luopumaan omasta elämästäni. Ei, en kaipaa baareihin enkä mitään sellaista, mutta kaipaan sitä, kun sain lomallani nukkua niin pitkään kuin halusin, valvoa niin pitkään kuin halusin. Kaipaan sitä, että sain mennä elokuviin, kun siltä tuntui, miettimättä mihin lapset viedään hoitoon. Kaipaan sitä, kun sain syödä aamupalan rauhassa ja lukea lehden, ilman, että joku koko ajan kitisee vieressä. Kaipaan sitä, kun sain käydä kaupassa rauhassa, niin, ettei kesken tarvinnut lähteä viemään lasta vessaan tai huutavaa kakaraa autoon. Tahdon, että kotini pysyisi siistinä edes puolipäivää siivoamisen jälkeen, mutta se on mahdotonta kun lapset levittävät romunsa pitkin taloa. Sukulaiset kuskaavat kakaroille koko ajan uusia leluja kun niitä on jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi.
Tahdon lähteä lenkille koirieni kanssa kun siltä tuntuu, mennä metsään kävelylle, se ei lasten kanssa onnistu. Lomallani tahdon tehdä muutakin kuin kiertää puuhamaat ja kuunnella illalla väsyneiden lasten tappelua.
Raskaan työpäivän jälkeen en jaksa kuunnella sitä tappelua, mitä sisarukset pitävät keskenään.
En jaksa öisin herätä siivoamaan kun lapset kusevat sänkyihinsä ja päivisin ihan kiusallaan lattialle vaikka osaavat varsin hyvin käydä potalla. En jaksa koko ajan katsoa rikkoutuneita tavaroita, joita lapset rikkovat kuitenkin.
Iltaisin tahdon keskittyä tv-sarjaan ilman jatkuvaa lasten huoneessa ravaamista. Tahdon aamuisin lähteä töihin, ilman, että tarvii viedä mukuloita hoitoon ja pahimpina aamuina lapset vielä tappelevat kaikessa vastaan.
Minulle on onneksi siunaantunut suht helppoja lapsia, vaikka toki tekevät kaikkea tuota edellä mainittua. Miten jaksaisin sellaisia lapsia, joita tuntuu paljon olevan? päiväkodissakin jaksetaan ihmetellä kuinka kilttejä ja rauhallisia meidän lapsemme ovat.
Ikinä en ole lapseeni fyysisesti kiinni käynyt, enkä käy. Miksen minä voinut olla lapseton? Miksi minulle siunaantui niin helposti lapsia? Mieheni halusi lapsia ja itselläni oli täysin järjenvastainen vauvakuume.. biologiaa. Ja miksi toinen lapsi? Ensimmäinen oli helppo vauva, mutta jos toisen odotusaikana kun esikoinen kasvoi ja läheni puoltatoistavuotta, rupesin todella katumaan, että hankin toisen.
Lapsillani on kaikki hyvin, ruokaa, puhtaita vaatteita, rakkautta.. sillä jotenkin minä vain rakastan noita, ja pelkään, että heidät menetän tai että heille sattuu jotain pahaa. Helpompaa olisi, jos en olisi ikinä heitä saanutkaan.
Mutta silti, mikään ihana, mitä he tekevät ei kompensoi sitä ärsyttävyyttä mikä niistä tulee... Minun elämäni olisi mielekkäämpää jos minulla ei olisi lapsia.
Kommentit (171)
Näin siinä sitten käy, kun ei ole elänyt nuoruuttaan, kärvistellään jossain vapaudenkaipuussa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten vuoksi olen joutunut luopumaan omasta elämästäni. Ei, en kaipaa baareihin enkä mitään sellaista, mutta kaipaan sitä, kun sain lomallani nukkua niin pitkään kuin halusin, valvoa niin pitkään kuin halusin.
- Meillä ei kyllä koirat anna nukkua niin pitkään kuin halutaan, viimeistään klo 7 on vietävä ulos lenkille
Kaipaan sitä, että sain mennä elokuviin, kun siltä tuntui, miettimättä mihin lapset viedään hoitoon.
- Ei saa koiria hoitoon läheskään niin helposti kuin lapset...
Kaipaan sitä, kun sain syödä aamupalan rauhassa ja lukea lehden, ilman, että joku koko ajan kitisee vieressä.
- Teidän koirat ei sitten kuolaa vieressä..?
Kaipaan sitä, kun sain käydä kaupassa rauhassa, niin, ettei kesken tarvinnut lähteä viemään lasta vessaan tai huutavaa kakaraa autoon. Tahdon, että kotini pysyisi siistinä edes puolipäivää siivoamisen jälkeen, mutta se on mahdotonta kun lapset levittävät romunsa pitkin taloa. Sukulaiset kuskaavat kakaroille koko ajan uusia leluja kun niitä on jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi.
- Meillä 3 karvaista koiraa, jotka levittää aika lahjakkaasti karvoja, hiekkaa ja muita kivoja ylläreitä pitkin huushollia
Pointtini: koirat ja lapset = sama asia. Koirat oppivat vaan nopeammin sisäsiisteiksi! Molempia pitää passata, hoitaa ja rakastaa ja niiden kanssa pitää touhuta. Meillä on samat kieltosanatkin taaperoille ja koirille. Sulassa sovussa elävät keskenään siis lapset ja hurtat meidän huushollissa.
Vierailija:
Kaipaan sitä, että sain mennä elokuviin, kun siltä tuntui, miettimättä mihin lapset viedään hoitoon.
- Ei saa koiria hoitoon läheskään niin helposti kuin lapset...
ei ole erityisen rikas eikä kauniskaan ;) ja itselleni en kertaakaan ole vastannut
Olemme vasta pari vuotta yrittäneet lasta, mutta tässä on ollut jo kaikenlaista ongelmaa, eivätkä toiveet lapsensaamisesta ainakaan kohoa ajan kuluessa. Siksi on ikävää lukea kuinka ihmiset kokevat lapset vääriksi valinnoiksi, tai että lasten saaminen on jotenkin heikentänyt elämänlaatua.
Toisaalta ymmärrän ihan täysin äitien uupumista lapsiin, perheeseen, puolisoon jne, nykyään sen onneksi saa sanoa ääneenkin. Uupuuhan ihminen moniin muihinkin asioihin, kun tuntuu ettei niistä pääse koskaan tauolle. Ap sentään yrittää toimia lastensa parhaaksi, rakastaa näitä, toisin kuin monet joille lapsia on suotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä ei ota minun viestiä???
Olet ihailtavan vahva ap, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Olen huomannut jo 18-vuotiaana, että tavallaan pidän eläimistä enemmän kuin lapsista. Lapsia minulla ei vielä ole, enkä niitä taida koskaan hankkiakaan. Haluan koiran, jolle antaa hellyyttä. Se riittää minulle. Ehkä olen itsekäs - ehkä en (m. nykästä mukaillen), se on minun asia. Lapsen tekeminen tai tekemättä jättäminen on minun asiani. Perinteiset äitimyytin kantajat ja suojelijat - älkää arvostelko aina vähän erilaisella tavalla ajattelevia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veit sanat suustani, koita kestää...
Vierailija:
Jos ei sinua haittaa vaikkei heitä olisikaan. Sijaisperhe olisi heille mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Pelkkä rakkaus kun ei riitä. Ja näkisit lapsiasi toisinaan, vaikkakin aika harvoin, ja sehän olisi sinulle ihanteellinen ratkaisu. Mieti sitä vaihtoehtoa, se olisi lapsille parempi kuin asua äidin kanssa, joka hyljeksii lapsiaan ja paapoo jotain eläimiä!
En jaksa lukea koko ketjua mutta tämän viestin lähettäjä saisi hävetä ja miettiä olisiko paikallaan itse miettiä lastensa pois antamista.
Ja kaikki sympatiat ap:lle! Ymmärrän tuntemuksiasi täysin. Minulla yksi alle kaksivuotias eikä lisää tule!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin nyt kun kaksoset ovat jo lähemmäs 5-vuotiaita niin heidän kanssaan on jo kyllä helpompaa. Mutta tilanne pahentui sitten taas kun saimme vauvan taloon ja jouduin taas tavallaan " kotiorjaksi" . Mulle pahinta on se, jos elämässä ei ole mitään muuta kuin lapsia! Mä tarviin ainakin omaakin rauhaa ja jonkin harrastuksen, muuten mä tukehdun ja alan ahdistua.
Minusta on normaalia väsyä tähän arkeen. Siis tämähän on välillä ihan kamalaa!! Äitini on nyt jälkeenpäin sanonut myös samaa, että lasten kasvattaminen on tosi rankkaa työtä. Ei siis tullut mullekaan mitenkään yllätyksenä mutta silti onhan se erilaista kun itse on siinä tilanteessa... Miten ne lapset imeekään energiaa!!!
Ja joskus mä olen myös ajatellut noin, ettei olisi pitänyt ikinä lapsia hankkia... Sitten seuraavana päivänä onkin taas ollut kiva päivä enkä ole ajatellut noin. NIin ne tunteet vaihtelee.
Mutta yritä ajatella ap, että on tässä tilanteessa varmaan jotain positiivistakin! Itse ainakin arvostan sitä OMAA AIKAA paljon enemmän kuin aikoina ennen lapsia. Olen myös kasvanut ihmisenä HURJASTI. Olen paljon itsevarmempi nykyään, tiedän mitä tahdon. Olen myös ymmärtänyt sen miten tärkeää on huolehtia itsestäni. Ehkä lapsilla on oma tarkoituksensa elämässäni? vaikka imevätkin mut tyhjiin niin ei tämä aina tällaista ole. Usko pois!!
KOIRAT OVAT SYNTISIÄ JA LIKASIA RAKKEJA!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mutta...sain apua sekä henkisesti että lapsenhoidollisesti ja fiilikset ovat niiiin erit nyt-nyt nautin lapsistani ja arjesta. En olisi uskonut! Tsemppiä sulle ja jatka kuules tuota rehellistä linjaasi. Vaikutat fiksulta ja selviät tästäkin. Kyllä sinä vielä nautit heistä todella paljon...näin luulen.
tuollainen kauhuskenaario mielessäni en ole koskaan hankkinut lapsia. arvostan yli kaiken kotini rauhaa, hiljaisuutta ja siisteyttä, siitä että saan vapaa-ajallani nukkua, lukea, katsoa elokuvia, lenkkeillä, amtkustaa oman mieleni mukaan. onneksi mieheni ajattelee samalla lailla. ja onneksi minulle ei ole koskaan tullut minkään asteen vauvakuumetta - muuten olisin taatusti katkera, lapsistaan kaunaisesti ajatteleva nainen.
ei kaikkien tarvitse lisääntyä. ei kaikilla ole TARVETTA lisääntyä. lisääntyminen ei tee naisesta (tai miehestä) sen pyhempää, parmepaa tai kypsempää ihmistä.
ja se, että hankkii lapsia, " ettei tarvitse yksin maata tk:n vuodeosastolla" , on aika ankea syy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aikanaan 3 pientä poikaa lyhyin aikavälein. Ja elämä oli ihan kamalaa. Mies ei edes osallistunut, vihasin lapsiani, varsinkin esikoistani. Jossain vaiheessa olisin lähtenyt ja jättänyt ukon miettimään mitä niille pennuille tekisi, ellen olisi pelännyt ihmisten tuomiota ja paheksuntaa.
Nyt pojat ovat jo koululaisia ja olen tyytyväinen elämäääni. Onhan heistä toki vieläkin huolta, mutta se on erilaista. He ovat kaikesta menneestä huolimatta täysin tolkullisia ja nykyään osaan heitä jopa rakastaa. Ja ajattelen että kaikki se kamaluus ja taistelu oli ehkä kuitenkin tarpeen. Ainakaan elämä ei ole ollut tyhjää. Ilman lapsia olisin luultavasti ollut epätoivoinen elämäni tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kanssa.
Nykyään mieltä löytyy 1-vuotias iltatähtikin, vahinko, mutta tervetullut. Häneen osaan suhtautua niin kuin lapsiin pitäisi; rakastan häntä, annan hänelle aikaani, mutta en yritä hoitaa häntä yksin. Meillä käy kotona hoitaja muutaman tunnin lähes päivittäin, isommat lapset saavat kukin hoitaa häntä päivittäin noin tunnin verran. Isommat lapset tekevät saman verran myös kotitöitä päivässä joten minulle ei enää paljon jääkään ;)
Vierailija:
tuollainen kauhuskenaario mielessäni en ole koskaan hankkinut lapsia. arvostan yli kaiken kotini rauhaa, hiljaisuutta ja siisteyttä, siitä että saan vapaa-ajallani nukkua, lukea, katsoa elokuvia, lenkkeillä, amtkustaa oman mieleni mukaan. onneksi mieheni ajattelee samalla lailla. ja onneksi minulle ei ole koskaan tullut minkään asteen vauvakuumetta - muuten olisin taatusti katkera, lapsistaan kaunaisesti ajatteleva nainen.
ei kaikkien tarvitse lisääntyä. ei kaikilla ole TARVETTA lisääntyä. lisääntyminen ei tee naisesta (tai miehestä) sen pyhempää, parmepaa tai kypsempää ihmistä.
ja se, että hankkii lapsia, " ettei tarvitse yksin maata tk:n vuodeosastolla" , on aika ankea syy....
kotiparturi.. voi että on tylsä käydä sinun luona leikkauttamassa hiuksiasi, kun aina valitat naapureistasi, kuinka ärsyttäviä naapurisi ovat. Jokaisesta talosta olet sanonut vain pahaa ja sillä asenteella, et teidän lapset ovat enkeleitä... Päätin, että vaihdan parturia. Onko kaikki parturit tollaisa???
..että ihmiset eivät osaa olla tyytyväisiä omaan elämäänsä. Lapselliset ihmiset valittavat, lapsettomat valittavat ja lapsensa menettäneillä tai keskenmenoja jatkuvasti saaneilla vasta oikeastikin hankalaa ja valitettavaa onkin. Elämä on jännää.
Sinä olet epäkypsä, ajattelematon ja itsekäs.
Että ennen muka olis tehty töitä peräsuoli pitkällä ja nykyihmiset on niiiin laiskoja. Nykyihmisen elämä on hiukan monimutkaisempaa kuin ennen, ja koneet ei kuulkaa sitä taakkaa helpota. Mun vanha isäkin on sanonut, että elämä on nykyään erilaista siinä, ettei ennen ollut mihinkään kiire.
Juu, vaatteet pestiin ennen käsin. Kerran viikossa. Ne muutamat vaatekappaleet, joita oli. Entäs sitten naisten kauneudenhoito? Käytiin saunassa kerran viikossa ja pidettiin tukka nutturalla.
Nykynainen:
- Pesee hiukset monta kertaa viikossa, samoin käy suihkussa, harjaa hampaitaan, käyttää hammaslankaa.
- Leikkauttaa, värjää hiuksia, föönää.
- Ajaa kainalo-, sääri- ja pillukarvat, nyppii kulmakarvat.
- Rasvaa naamaansa, yritteliäimmät vetää rasvaa ympäriinsä.
- Meikata pitää aina kun menee ovesta ulos ettei päädy av-mammaksi.
JA NIIN EDELLEEN.
Vierailija:
Kyllä ihmiset on nykyisin niin väsyneitä ja niin laiskoja! Ollaan ihan rikki jo yhden lapsen kanssa. Mitenkähän on mahdettu aikoinaan jaksaa, kun on ollut liuta lapsia ja töitä kotona pikkusen eri tyyliin kuin nykyisin! Ja mies on ollu viikot savotassa tai muissa töissä. Onkohan tullu mieleen narista ihan joka asiasta? Ei oo ehkä ollu sitä omaa aikaa kovin paljon. Kyllä välillä ottaa päähän tämä liian hyvälle ja helpolle tottuneiden valitus. Ja kyllä, minullakin on lapsi! Ja toivottavasti lisää tulee. En pidä itseäni superäitinä, ihan hyvänä kuitenkin.
Harmi, että teille on jostain kohtalonoikusta lapset suotu. Ette voi mitenkään olla hyviä kasvattajia jos teillä ei ole omastatakaa tippaakaan inhimilisyyttä. Lapsenne kärsivät teidän typerästä omahyväisyydestänne ja vääränlaisesta asenteestanne elämään ja eniten siitä, että valehtelette itsellenne jotta ette koskaan joutuisi opiskelemaan rehellisyyttä ja ihmisenä olemista.
Voimia ap:lle ja monelle muulle rehelliselle ja oikeasti hyvälle äidille. Vasta omien vikojensa myöntäminen antaa tilaa kasvulle.