Lue keskustelun säännöt.
Elämäni suurin virhe: Lapset
24.07.2006 |
Minulla on 3 koiraa ja 5 kissaa sekä 2 lasta. Kaikki ihmiset aina kysyvät, että kadunko, että olen hankkinut eläimiä. EN IKINÄ, eläimet ovat se voimavara jonka avulla jaksan lapsiani. Kukaan ei ole ikinä kysynyt, kadunko sitä, että hankin lapsia, sitä kadun, kadun sitä enemmän kuin mitään muuta.
Lasten vuoksi olen joutunut luopumaan omasta elämästäni. Ei, en kaipaa baareihin enkä mitään sellaista, mutta kaipaan sitä, kun sain lomallani nukkua niin pitkään kuin halusin, valvoa niin pitkään kuin halusin. Kaipaan sitä, että sain mennä elokuviin, kun siltä tuntui, miettimättä mihin lapset viedään hoitoon. Kaipaan sitä, kun sain syödä aamupalan rauhassa ja lukea lehden, ilman, että joku koko ajan kitisee vieressä. Kaipaan sitä, kun sain käydä kaupassa rauhassa, niin, ettei kesken tarvinnut lähteä viemään lasta vessaan tai huutavaa kakaraa autoon. Tahdon, että kotini pysyisi siistinä edes puolipäivää siivoamisen jälkeen, mutta se on mahdotonta kun lapset levittävät romunsa pitkin taloa. Sukulaiset kuskaavat kakaroille koko ajan uusia leluja kun niitä on jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi.
Tahdon lähteä lenkille koirieni kanssa kun siltä tuntuu, mennä metsään kävelylle, se ei lasten kanssa onnistu. Lomallani tahdon tehdä muutakin kuin kiertää puuhamaat ja kuunnella illalla väsyneiden lasten tappelua.
Raskaan työpäivän jälkeen en jaksa kuunnella sitä tappelua, mitä sisarukset pitävät keskenään.
En jaksa öisin herätä siivoamaan kun lapset kusevat sänkyihinsä ja päivisin ihan kiusallaan lattialle vaikka osaavat varsin hyvin käydä potalla. En jaksa koko ajan katsoa rikkoutuneita tavaroita, joita lapset rikkovat kuitenkin.
Iltaisin tahdon keskittyä tv-sarjaan ilman jatkuvaa lasten huoneessa ravaamista. Tahdon aamuisin lähteä töihin, ilman, että tarvii viedä mukuloita hoitoon ja pahimpina aamuina lapset vielä tappelevat kaikessa vastaan.
Minulle on onneksi siunaantunut suht helppoja lapsia, vaikka toki tekevät kaikkea tuota edellä mainittua. Miten jaksaisin sellaisia lapsia, joita tuntuu paljon olevan? päiväkodissakin jaksetaan ihmetellä kuinka kilttejä ja rauhallisia meidän lapsemme ovat.
Ikinä en ole lapseeni fyysisesti kiinni käynyt, enkä käy. Miksen minä voinut olla lapseton? Miksi minulle siunaantui niin helposti lapsia? Mieheni halusi lapsia ja itselläni oli täysin järjenvastainen vauvakuume.. biologiaa. Ja miksi toinen lapsi? Ensimmäinen oli helppo vauva, mutta jos toisen odotusaikana kun esikoinen kasvoi ja läheni puoltatoistavuotta, rupesin todella katumaan, että hankin toisen.
Lapsillani on kaikki hyvin, ruokaa, puhtaita vaatteita, rakkautta.. sillä jotenkin minä vain rakastan noita, ja pelkään, että heidät menetän tai että heille sattuu jotain pahaa. Helpompaa olisi, jos en olisi ikinä heitä saanutkaan.
Mutta silti, mikään ihana, mitä he tekevät ei kompensoi sitä ärsyttävyyttä mikä niistä tulee... Minun elämäni olisi mielekkäämpää jos minulla ei olisi lapsia.
Kommentit (171)
Jos sinulla kovin pieniä lapsia ja pienellä ikäerolla, niin ymmärrän hyvin osan noista tuntemuksista. En kylläkään kaikkia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden vaiheilla ollut jo pitkän aikaa..
Tiedän tuon tunteen hyvin ja samaistuin myös eläinrakkauteesi, minulla itsellänikin on koira. Mutta onhan sinulla myös vaihtoehto olemassa jos taakka käy liian suureksi, ota ero miehestäsi ja jätä lapset hänelle, sit sinulla on vapautesi ja rauhasi.
Elämä todella tulee helpottumaan, jo vuoden päästä moni asiaa sujuu helpommin ja vaivattomammin. Ja kohta, ennenkuin huomaatkaan, istut yksin kotona ja ihmettelet, että mihin ne lapset ovat oikein kadonneet. Muista, että lapset ovat pieniä vain pienen, pienen hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamulla, ihan yksin ja syöt aamupalaasi, ihan yksin, katsot lempi tv-sarjaasi, ihan yksin, käyt elokuvissa, ihan yksin ja kävelyillä metsässä... Ja toivot, että voi kun ne lapset edes joskus soittais....
Aika aikaans kutakin ja joo, kaikkien ei ole pakko tehdä lapsia.
mutta, eikös silloin vasta ole aihetta ;) ?
ja miehen jättäminen ei ole vaihtoehto, rakastan miestäni aivan valtavasti enkä voisi kuvitellakaan, että eläisin ilman häntä. Hän on yksi voimavara eläinteni lisäksi jonka avulla jaksan. Hän antaa minulle taukoja lapsistani, hänen vuokseen minulla on mahdollisuus käydä lenkeillä, tosin, hänen aikataulunsa mukaan.
Hän jakaa arkea kanssani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös mies mankui lasta suurinpiirtein ensitapaamisesta lähtien. Kahdeksan vuoden jälkeen suostuin.
Ei olisi pitänyt. On niin ikävä omaa elämää, että sattuu ja itkettää joka päivä.
on se kumma, kun kaikki aloitukset ovat automaattisesti provoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisista kirjoittaminen av:lla kun on riski, kaikki ah-niin-täydelliset mammat käyvät yleensä kimppuun ;)
Minäkin rakastan pieniä lapsiani yli kaiken, mutta kaipaan myös entistä huoletonta ja vastuu-vapaata elämääni.
Jos ajattelet tuolla tavalla lapsistasi, niin jotenkin he sen myös vaistoavat/näkevät. Vaikka et sitä tietoisesti näytäkkään heille niin lapset aistii herkästi tuollaiset asiat. Älä tee enää lisää lapsia kärsimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3,5- ja 2-vuotiaan ksanssa kierretään kaikki puuhamaat lomilla.. Enpä oikein usko.. Vauva-aikanako jo aloititte kuskaamisen ympäri puuhamaita?
Vierailija:
3,5- ja 2-vuotiaan ksanssa kierretään kaikki puuhamaat lomilla.. Enpä oikein usko.. Vauva-aikanako jo aloititte kuskaamisen ympäri puuhamaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä tämä helpottaa joskus.. ehkä ei.. kyllä ne kouluikäisetkin vielä osaavat kiukutella ja mitä tulee teini-ikäisten kanssa.. huoh!
Miksi kaikki aina kehuvat, kuinka on niin auvoista ja ihanaa ja kuinka lapset ovat maailman ihanin asia? Ehkä joillekin, ei todellakaan kaikille. Minulle ei lapset ole mikään maailman onnellisin asia, ei todellakaan. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että heitä rakastan. Silti en koe, että menettäisin yhtään mitään, sillä, ettei minulla olisi lapsia.
Ap
Vierailija:
Jos ajattelet tuolla tavalla lapsistasi, niin jotenkin he sen myös vaistoavat/näkevät. Vaikka et sitä tietoisesti näytäkkään heille niin lapset aistii herkästi tuollaiset asiat. Älä tee enää lisää lapsia kärsimään!
sanoa että ÄLKÄÄ TEHKÖ LAPSIA PIENELLÄ AIKAVÄLILLÄ!!!!!!
Odottakaa ja katsokaa kun lapsi kasvaa ja antakaa aikaa ja miettikää sitten haluatteko useamman!!!
Ja ap,
Minulla on vain yksi lapsi, 1v ja minulla on joskus samanlaisia mietteitä...
Haluaisin joskus nukkua rauhassa tai katsoa tv ohjelman rauhassa... ym.
Toivon että sulla on voimia jatkaa kuitenkin eteenpäin!
Koita saada apua lastenhoitoon ja miehen kanssa yhteistä kahdenkeskistä aikaaa.
Tsemppiä!
Koirat syövät sohvanjalat ja kissat raapivat verhot ikkunoista. Kantavat kuraa ja hiekkaa sisälle, kissat vielä lisäksi kaikki itseään pienemmät elukat kuolleina tai lähes kuolleina ja oksentavat ja paskovat nurkat koko ikänsä, huonoimmassa tapauksessa lähes 20v. Sen lisäksi kuolevat ennen sinua ja aiheuttavat surua. Jos kuolevat kovalla pakkastalvena saat rautakangella yrittää kaivaa niille hautaa.
Lapset sentään kasvat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa sekä todennäköisesti kuolevat sinun jälkeesi.
vaan!
Raadat kuin orja parhaat vuotesi, ja KOSKAAN et tule kiitosta siitä saamaan juurikaan missään muodossa. No, jos ylioppilasjuhlat vaikkapa olisi sitten joku hieno hetki, mutta itsepä joudut nekin juhlat järjestämään ja maksamaan. Pahimmassa tapauksessa siitäkin hyvästä saat vain arvostelua ja kiukuttelua kiitokseksi.
Samoissa ajatuksissa, lapset 3, 5 ja 15 v. (Saisipa joskus kokonaisen viikonlopun yksin ilman kenenkään valitusta ja vaatimista ja sotkemista.)
Ja vielä ihmiset suree jotain kadonnutta koiraa... Ei ole todellista ollenkaan...
t:ap