Lue keskustelun säännöt.
Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi
Olen absurdissa tilanteessa. Tapasin neljä kuukautta sitten Tinderissä ihanan miehen, jonka kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Viimeiset kaksi kuukautta olemme viettäneet jatkuvasti aikaa toistemme luona, eläneet ns. normaalia parisuhdearkea yhdessä. Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mies on nuoruudestaan asti omannut kirjallisia harrastuksia - hän lukee paljon, ja hänen työnsäkin liittyy vieraisiin kieliin. Viimeisen parin vuoden aikana hän on syventynyt J.R.R. Tolkienin elämäntyöhön, ja siitä inspiroituneena kehittänyt oman kielensä, kuten Tolkienkin teki saagaansa varten.
Nyt olen absurdissa tilanteessa, jossa mies on viimein saanut kielensä "hiottua oikeaksi kieleksi", ja hän tahtoo kommunikoida kanssani tällä kielellä. Hän sanoo, ettei muualla (eli töissä, tuttaviensa kanssa) "pääse käyttämään" kehittämäänsä kieltä. Hän kokee tärkeäksi, että pääsisi kommunikoimaan kehittämällään kielellä, ja että joku muukin tätä kieltä osaisi.
Totta kai olen ylpeä siitä, että mies on pystynyt tuollaiseen suoritukseen. En kuitenkaan jaksaisi enkä välttämättä haluaisi opetella tätä kieltä, jotta voisin kommunikoida miehen kanssa. Mies on sanonut, että tapauksissa, joissa hänen kielestään puuttuu sanastoa ilmaista jokin asia (esim. leivänpaahdin), hän suostuu puhumaan suomea. Hän kuitenkin vaatii, että opettelen kielen tai edes sen perusteet, mikäli haluan hänen kanssaan jutella.
On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.
Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
Ihmiset jotka määrittelevät mikä muille on "jännää ja mielenkiintoista", ovat joko narsistisia tai hyvin älyltään yksinkertaisia. Sinullekin voisi joku sanoa että kieliopin tankkaaminen ja mielikuvitussanojen ulkoa opettelu on tylsien teoreettikkojen puurtamista, kun eivät raukat uskalla edes kodistaan ulos astua elämään oikeaa elämää ja oikeita seikkailuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
AP:n mies löysi palstalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
Ihmiset jotka määrittelevät mikä muille on "jännää ja mielenkiintoista", ovat joko narsistisia tai hyvin älyltään yksinkertaisia. Sinullekin voisi joku sanoa että kieliopin tankkaaminen ja mielikuvitussanojen ulkoa opettelu on tylsien teoreettikkojen puurtamista, kun eivät raukat uskalla edes kodistaan ulos astua elämään oikeaa elämää ja oikeita seikkailuita.
Voi. On sitä oikeaa elämää tullut elettyä tarpeeksi, tietäisit vaan. Malttaa pysyä normiarjessa paremmin ilman ylimääräisiä seikkailuja, kun on jotain fiktiivistä kivaa mielen virikkeenä.
Ja ei, en mä ole todellakaan vaivautunut opettelemaan noita kieliä. Motivaatio puuttuu, kun ei ole ketään, kenen kanssa sitä puhuisi. Tää ap:n mies voisi siinä mielessä olla ihana tuttavuus ihan vain kaverimielessä, vaikka kirjekaverina!
Ja kummallista lyttäämistä heti joksikin narsistiksi, jossei halua elää normitaviselämää. Erilaisuus ja narsismi on kaksi hiukan eri asiaa. Ja mitäköhän se "normaaliutta" muilta vaatiminen on, ellei nimenomaan sen toisen ihmisen hupien määrittelyä - eli sinun määritelmäsi mukaan narsismia.
En sitä kiellä, etteikö minustakin, kuten meistä kaikista (sinustakin), jokunen narsimin piirre varmasti löydy. Pidän kuitenkin, anteeksi, hitusen pöhkönä alkaa vihamielisesti täysin tuntemattomalle ihmiselle netissä moisia diagnooseja mututuntumalta yhden viestin perusteella heittämään.
Vakavissaan, ap, ehkä asiallinen keskustelu miehen kanssa voisi tässä(kin) tilanteessa olla se tie onneen? Eli puhut auki, miten sinä koet asian, kuuntelet, miten hän kokee asian, kumpikin esittää perustelunsa ja etsitte yhdessä jonkun ratkaisun. (Esim. mies etsii jotain toisia kieliharrastajia kehittämään projektiaan tai esim. sinä opettelet kieltä jonkun verran ja käytätte sitä joskus silloin tällöin, muttei koko ajan, tms.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
AP:n mies löysi palstalle :D
Mua jostain syystä aika usein luullaan täällä mieheksi. :'D
Mutta joo, jos olisin ap:n mies niin suhtautumistapani olisi hiukka erilainen. Olisin ensinnäkin loukkaantunut siitä, että kumppanini vuodattaa noinkin henkilökohtaista asiaa jonnekin internettiin ja tänne kirjoittelun sijaan puhuisin asiasta hänen kanssaan. Olisin myös aika harmissani hänen suhtautumistavastaan ja siitä, jos hän ei olisi näitä asioita minulle suoraan ilmaissut.
Tai jos ajattelen siltä kantilta, että vaikkapa minun lapseni isä menisi nettiin avautumaan vastaavalla tavalla näistä minun tarinaprojekteistani ja siitä, miten joskus tykkään vaikkapa politiikasta keskustelemisen jälkeen kertoa, mitä näissä tarinoissa tapahtuu, vaikkei se yleensä häntä kauheasti kiinnostakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
Minun piti jättää ketjun lukeminen perjantaina, kun sykemittari ilmoitti lukemaa 133, vaikka istuin vain koneen ääressä. Sen verran minua alkoivat ahdistaa viestit narsismista, psykoosista, yms. Yhtäkkiä minulle tuli olo, etten enää ymmärtänyt yhtään, mikä on totta ja mikä ei. Todella ahdistava tunne.
Nyt olen siskoni luona, ja keskustellut hänenkin kanssaan asiasta. Hän epäilee, että psykoosi tai vastaava tuskin on kyseessä, sillä on tavannut mieheni ja huomautti, että jos hän tosiaan on työskennellyt päämäärätietoisesti kielensä parissa, eikä kieli ole jokin, minkä hänelle on yhtäkkiä kuin Jumalan lahjana annettu tms. Mutta narsismista hän sanoi tosiaan, että sitähän ei päälle päin näy, siis etenkään näin alkuvaiheessa. Olen kuitenkin nähnyt mieheni perheensä parissa, ja hänellä on silminnähden lämpimät ja hyvät välit heihin - eivätkös narsistit yleensä onnistu turmelemaan kaikki pitkäaikaiset ihmissuhteet.
Aspergeria olen miettinyt. Mies on esimerkiksi tämän lyhyen seurustelumme aikana keksinyt kaksi uutta korttipeliä, minkä olen ottanut vain merkkinä älykkyydestä mutta onhan tuo aikuiselta ihmiseltä vähän erikoista. Ei siis tavalla, jossa olisi mitään väärää, mutta kuitenkin.
Itseäni kuitenkin syytän melko paljon. Kuten aiemmin kirjoitin, en ole jämäkästi uskaltanut sanoa miehelle, että minua ei kiinnosta hänen kielensä opettelu. Toki voin jotkut perustervehdykset jne. opetella, jos se hänelle tuo iloa, mutta en ole kehdannut sanoa suoraan, ettei kielen opettelu nyt tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. On omatkin työt, harrastukset yms., vaikka monet harrastukset ovatkin kyllä tauolla koronan takia. Silti. Olen ennemmin ehkä näytellyt olevani kahden vaiheilla. Kai minä olen yleensä "vähän lapanen" vai miten joku kysyikään sitä tuolla aikaisemmin ketjussa, ja minulla tosiaan on onnetonta parisuhdehistoriaa jonkin verran taustalla. Koen vaikeaksi "omien rajojeni vetämisen."
Mietimme siskoni kanssa, että voisin kirjoittaa miehelle kirjeen, jossa kerron tuntemuksistani. Kasvotusten tuntuu vaikealta sanoa, että ei kiinnosta sinun kielesi. Ja tuoda esiin juuri turvattomuuden tunteita, mistä aiemmin ketjussa mainitsin. Tosin tästä mietin, että säikähtääkö mies, emme ole vielä kauheasti tulleet jutelleeksi raskaista tunnepuolen asioista.
Narsistilla on se armeijansa jonka on hurmannut, yleensä uhrina on juuri yksinäinen puoliso jonka perheenkin hän on voittanut puolelleen. Ei hän isoa massaa vastaan pysty käymäänkään. Hyvinkin yleensä pystyy pitämään oman perheensä puolellaan, ja onnistuukin siinä koska ei tiivistä kanssakäymistä tarvitse harrastaa. Voidakseen painostaa uhriaan hän tarvitseekin muiden "tuen" taakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
AP:n mies löysi palstalle :D
Mua jostain syystä aika usein luullaan täällä mieheksi. :'D
Mutta joo, jos olisin ap:n mies niin suhtautumistapani olisi hiukka erilainen. Olisin ensinnäkin loukkaantunut siitä, että kumppanini vuodattaa noinkin henkilökohtaista asiaa jonnekin internettiin ja tänne kirjoittelun sijaan puhuisin asiasta hänen kanssaan. Olisin myös aika harmissani hänen suhtautumistavastaan ja siitä, jos hän ei olisi näitä asioita minulle suoraan ilmaissut.
Tai jos ajattelen siltä kantilta, että vaikkapa minun lapseni isä menisi nettiin avautumaan vastaavalla tavalla näistä minun tarinaprojekteistani ja siitä, miten joskus tykkään vaikkapa politiikasta keskustelemisen jälkeen kertoa, mitä näissä tarinoissa tapahtuu, vaikkei se yleensä häntä kauheasti kiinnostakaan.
Näin vastaisin tähän juuri jos olisin APn mies :) Eihän sun oikea suhtautuminen meille tänne välity.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
Ihmiset jotka määrittelevät mikä muille on "jännää ja mielenkiintoista", ovat joko narsistisia tai hyvin älyltään yksinkertaisia. Sinullekin voisi joku sanoa että kieliopin tankkaaminen ja mielikuvitussanojen ulkoa opettelu on tylsien teoreettikkojen puurtamista, kun eivät raukat uskalla edes kodistaan ulos astua elämään oikeaa elämää ja oikeita seikkailuita.
Voi. On sitä oikeaa elämää tullut elettyä tarpeeksi, tietäisit vaan. Malttaa pysyä normiarjessa paremmin ilman ylimääräisiä seikkailuja, kun on jotain fiktiivistä kivaa mielen virikkeenä.
Ja ei, en mä ole todellakaan vaivautunut opettelemaan noita kieliä. Motivaatio puuttuu, kun ei ole ketään, kenen kanssa sitä puhuisi. Tää ap:n mies voisi siinä mielessä olla ihana tuttavuus ihan vain kaverimielessä, vaikka kirjekaverina!
Ja kummallista lyttäämistä heti joksikin narsistiksi, jossei halua elää normitaviselämää. Erilaisuus ja narsismi on kaksi hiukan eri asiaa. Ja mitäköhän se "normaaliutta" muilta vaatiminen on, ellei nimenomaan sen toisen ihmisen hupien määrittelyä - eli sinun määritelmäsi mukaan narsismia.
En sitä kiellä, etteikö minustakin, kuten meistä kaikista (sinustakin), jokunen narsimin piirre varmasti löydy. Pidän kuitenkin, anteeksi, hitusen pöhkönä alkaa vihamielisesti täysin tuntemattomalle ihmiselle netissä moisia diagnooseja mututuntumalta yhden viestin perusteella heittämään.
Vakavissaan, ap, ehkä asiallinen keskustelu miehen kanssa voisi tässä(kin) tilanteessa olla se tie onneen? Eli puhut auki, miten sinä koet asian, kuuntelet, miten hän kokee asian, kumpikin esittää perustelunsa ja etsitte yhdessä jonkun ratkaisun. (Esim. mies etsii jotain toisia kieliharrastajia kehittämään projektiaan tai esim. sinä opettelet kieltä jonkun verran ja käytätte sitä joskus silloin tällöin, muttei koko ajan, tms.)
Mot, tyhmä ja narsisti. Meni pointti kokonaan sulta ohi.
Narsistista on se, että sinä luulet voivasi määritellä mikä muille on hauskaa. Että jos joku nyt ei halua opetella täysin hyödytöntä tonttukieltä, on hän tosikko ja mielikuvitukseton tylsimys. Koska SUN mielestä juuri sellainen omituisuus olisi megahauskaa.
Et ymmärrä että jokaisella on oikeus päättää ihan itse mikä HEILLE on hauskaa - oli se sitten jotain täysin tavallista tai jotain mitä kukaan muu ei halua tehdä. Sun mielipiteella ei ole mitään merkitystä, eikä sulla ole ukkojumalan oikeuksia päättää mikä näistä hauskuuksista on muille tylsää ja mikä ei. Vain narsisti pitää omaa mielipidettään niin ylivoimaisen oikeana, että luulee voivansa tuomita toisin ajattelevat tylsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tarvittaisiin nyt pieni näyte siitä kielestä.
Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Se on semmoista. Sait komean, hyvätuloisen ja lisäksi kielitaitoisen miehen. Onnea valinnastasi! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.
Ihmiset jotka määrittelevät mikä muille on "jännää ja mielenkiintoista", ovat joko narsistisia tai hyvin älyltään yksinkertaisia. Sinullekin voisi joku sanoa että kieliopin tankkaaminen ja mielikuvitussanojen ulkoa opettelu on tylsien teoreettikkojen puurtamista, kun eivät raukat uskalla edes kodistaan ulos astua elämään oikeaa elämää ja oikeita seikkailuita.
Voi. On sitä oikeaa elämää tullut elettyä tarpeeksi, tietäisit vaan. Malttaa pysyä normiarjessa paremmin ilman ylimääräisiä seikkailuja, kun on jotain fiktiivistä kivaa mielen virikkeenä.
Ja ei, en mä ole todellakaan vaivautunut opettelemaan noita kieliä. Motivaatio puuttuu, kun ei ole ketään, kenen kanssa sitä puhuisi. Tää ap:n mies voisi siinä mielessä olla ihana tuttavuus ihan vain kaverimielessä, vaikka kirjekaverina!
Ja kummallista lyttäämistä heti joksikin narsistiksi, jossei halua elää normitaviselämää. Erilaisuus ja narsismi on kaksi hiukan eri asiaa. Ja mitäköhän se "normaaliutta" muilta vaatiminen on, ellei nimenomaan sen toisen ihmisen hupien määrittelyä - eli sinun määritelmäsi mukaan narsismia.
En sitä kiellä, etteikö minustakin, kuten meistä kaikista (sinustakin), jokunen narsimin piirre varmasti löydy. Pidän kuitenkin, anteeksi, hitusen pöhkönä alkaa vihamielisesti täysin tuntemattomalle ihmiselle netissä moisia diagnooseja mututuntumalta yhden viestin perusteella heittämään.
Vakavissaan, ap, ehkä asiallinen keskustelu miehen kanssa voisi tässä(kin) tilanteessa olla se tie onneen? Eli puhut auki, miten sinä koet asian, kuuntelet, miten hän kokee asian, kumpikin esittää perustelunsa ja etsitte yhdessä jonkun ratkaisun. (Esim. mies etsii jotain toisia kieliharrastajia kehittämään projektiaan tai esim. sinä opettelet kieltä jonkun verran ja käytätte sitä joskus silloin tällöin, muttei koko ajan, tms.)
Annat itsestäsi ainakin tosi ylimielisen kuvan monellakin tavalla. Haukut miestäsi tylsimykseksi. Toisen kehittämä epätäydellinen kieli ei sulle kelpaisi. Nostat itsesi muiden yläpuolelle, koska sulla on "kiinnostavia" juttuja, toisin kuin suurimmalla osalla ihmisistä, jotka ovat tylsiä taviksia.
Japulis kju örf örf, kunh juy ik.
höpöhöpö löpölöpö, kikkelis kokkelis vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 kk on tosi lyhyt aika ja ollaan vielä siinä alkuhuumassa, joten olisin kyllä aika varuillani tuollaisen miehen kanssa.
Jos mies on sitä mieltä että tämä on nyt kynnyskysymys suhteen jatkumiselle, minä lähtisin kävelemään. Eihän sitä tiedä mitä jatkossa vielä putkahtaa ilmoille ja mihin hän sinut myöhemmin yrittää vielä pakottaa sillä verukkeella että jos OIKEASTI rakastaisit häntä tekisit niin tai näin. Melkoiset hälytyskellot kyllä siis soi.
Toki jos sulla on joku oma kiinnostuksen kohde vaikkapa postimerkkeily taikka antiikin Kreikan historia, voisit kysyä mieheltä että mitenkäs jos hän sitten perehtyisi tähän aiheeseen oikein syvällisesti koska olet sitä mieltä että jos hän arvostaa sinua, hän todellakin haluaa sen tehdä... voi olla että olisi eri ääni kellossa sitten kyllä hänellä.
lyhyt versio: lähde kävelemään.
Mä tykkään neuloa, varsinkin nyt kun joulu lähestyy. Koko ajan on jotkut kirjoneulesukat tai islantilainen villapaita puikoilla. Jos jonkun miehen rinnalleni löytäisin, niin kyllä mä aika vahvasti odottaisim että hänkin kiinnostuu neulomisesta. Ainakin perussukat pitäis tehdä ja päivittää omaa neuleblogia, ei nyt heti omia ohjeita tarttis alkaa tekemään kuitenkaan.
Eiku. Aa hetkinen. Nyt muistinkin että mies on todennäköisesti minusta erillinen ihminen ja meillä voi olla erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistikorttikin näköjään heitetty! Ei hyvää päivää LOL LOL LOL nauran niin etten pysty enää kirjoit.....
ROTF
*kops*
*auts!*
Olen intuitiivinen ja huippuälykkääksi todettu intuitiivinen mies, jolle ei ole diagnosoitu autismia, mutta tunnistan silti itsessäni paljon autistisia piirteitä. Tiedän, että jos haluaisin kehittää oman kielen niin kykenisin siihen, mutta tämä on huippuälykkäällekin niin iso homma että en tekisi sitä huvikseni, vaan ainoastaan silloin jos kokisin siihen intohimoa.
Kun mietin itseäni sellaisessa tilanteessa että olisin juuri kehittänyt kovalla työllä ja suurella intohimolla oman kielen, niin haluaisin kovasti saada jonkun läheiseni mukaan tähän projektiin. Läheinen voisi olla tässä tapauksessa puoliso tai oma äiti. Minulla on taipumus innostua asioista ja olettaa, että läheisenikin ovat asioista yhtä innoissaan kuin minä. He ovat joutuneet sanomaan minulle toisinaan suoraan, että heitä ei kiinnosta. Sen jälkeen olen jättänyt heidät rauhaan, ja nykyään ymmärränkin jo vähän paremmin, että kun kehitän jonkin oman jutun niin se ei välttämättä kiinnosta ketään muuta tässä maailmassa kuin minua.
Oman kokemukseni pohjalta neuvoisin, että sanot miehellesi suoraan että sinua ei kiinnosta opetella tätä hänen kieltään, ja haluat hänen puhuvan sinulle suomea. Voit sanoa sen ystävällisesti, mutta jos se ei auta niin silloin se on tarpeen sanoa tiukasti. Koen ymmärtäväni miestäsi ja olen aistivinani, että tässä tapauksessa hän ei ymmärrä, että sinä et jaa hänen kanssaan tätä samaa pohjatonta intohimoa hänen keksimäänsä kieltä kohtaan. Ja sitä sinun ei pidäkään jakaa. Miehen tulee oppia, että mitä kummallisemmat intohimot niin sitä todennäköisemmin joutuu elämään aivan yksin niiden kanssa. Tämä on meidän huippuälykkäiden intuitiivisten introverttien kirous, kuin myös se että meille saattaa tuottaa vaikeuksia selviytyä monista muistakin arkipäivän haasteista, mutta omasta kokemuksestani tiedän että tämän kanssa voi oppia elämään. Muita ihmisiä voi hyvin oppia ymmärtämään ja jopa siivoaminenkin alkaa sujua kun harjoittelee, jos näitäkin asioita kohtaan vain löytyy sitä sopivaa intohimoa joka saa aikaan sen, että niitä oikeasti harjoitellaan. :) Miehelle voi sanoa suoraan vaikkapa, että puoliso arvostaa arjessa enemmän puhdasta kotia kuin uusia kieliä joita hän ei ymmärrä, jolloin mies saattaa kohdistaa sitä intohimoaan järkevämpiin asioihin ja hoitaa kotia sen sijaan, että istuisi vain työhuoneessa kirjoittamassa omituisia lauseita paperille.
Juup, olet tainnut törmätä as-mieheen.
Eniten ihmettelen miten joku jaksaa käyttää noin paljon energiaa provoiluun.
Ametheris scutheree wingaloo chen a meiturs thofours AP!
Neet uusiav elutn aav äip pmest .
Itse olisin varmaan tästä ihan innoissani. Tosin, jos miehen keksimässä kielessä on yksikin epäsäännöllinen verbi niin siirryttäisiin kyllä käyttämään jotain minun keksimistäni kielistä (yhteen tarinaprojektiini), joissa on säännönmukainen ja siksi helposti opittavissa oleva kielioppi.
Olisi kyllä tosi ihanaa, jos puolisoni tai joku kaverini ryhtyisi opettelemaan kanssani jotain itse keksimäämme kieltä, vaikka sitten jotain näistä tarinaprojektiini kehittämistä.
Eli itseäni ei haittaisi yhtään tuollainen ominaisuus, mutta älä sure ap, olen jo onnellisesti perustanut perheen tylsimysmiehen kanssa, joka ei keksimiini kieliin koske pitkällä tikullakaan, joten en ole tulossa pöllimään sun miestäsi. :D
Pohdi kuitenkin hetki tältä kantilta: mitä sinä menettäisit omassa elämässäsi, jos kokeilisit edes vähän opetella tätä rakastamallesi(?) miehelle tärkeää asiaa? Se voisi olla hauska seikkailu.
Ymmärrän kyllä, että liian outoa useimmille. Tämä maailma on täynnä tylsiä taviksia ja jokainen meistä päättää, haluaako itse olla sellainen, vaiko elää astetta jännempää elämää, jopa täysin harmittomilla tavoilla.