Lue keskustelun säännöt.
Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi
Olen absurdissa tilanteessa. Tapasin neljä kuukautta sitten Tinderissä ihanan miehen, jonka kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Viimeiset kaksi kuukautta olemme viettäneet jatkuvasti aikaa toistemme luona, eläneet ns. normaalia parisuhdearkea yhdessä. Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mies on nuoruudestaan asti omannut kirjallisia harrastuksia - hän lukee paljon, ja hänen työnsäkin liittyy vieraisiin kieliin. Viimeisen parin vuoden aikana hän on syventynyt J.R.R. Tolkienin elämäntyöhön, ja siitä inspiroituneena kehittänyt oman kielensä, kuten Tolkienkin teki saagaansa varten.
Nyt olen absurdissa tilanteessa, jossa mies on viimein saanut kielensä "hiottua oikeaksi kieleksi", ja hän tahtoo kommunikoida kanssani tällä kielellä. Hän sanoo, ettei muualla (eli töissä, tuttaviensa kanssa) "pääse käyttämään" kehittämäänsä kieltä. Hän kokee tärkeäksi, että pääsisi kommunikoimaan kehittämällään kielellä, ja että joku muukin tätä kieltä osaisi.
Totta kai olen ylpeä siitä, että mies on pystynyt tuollaiseen suoritukseen. En kuitenkaan jaksaisi enkä välttämättä haluaisi opetella tätä kieltä, jotta voisin kommunikoida miehen kanssa. Mies on sanonut, että tapauksissa, joissa hänen kielestään puuttuu sanastoa ilmaista jokin asia (esim. leivänpaahdin), hän suostuu puhumaan suomea. Hän kuitenkin vaatii, että opettelen kielen tai edes sen perusteet, mikäli haluan hänen kanssaan jutella.
On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.
Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kommentit (425)
Eihän toi ole normaalia käytöstä kummaltakaan.
Joko tämä on trolli tai Ap:n miehellä ei ole kaikki ihan kohdallaan henkisesti. Eikä Ap kaan ole ihan kunnossa, jos suostuu tuollaiseen käytökseen mieheltään. Traumatisoitunut lapsi on eri asia.
Nyt valoja päälle ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta tuli mieleen se Siskonpetin sketsi jossa nainen puhui tanskaa ja mies luuli että se vaaan vittuilee. Ihan hyvin keksitty, annan 4/5.
Vaikka tätä moni epäileekin provoksi niin tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Hurahdetaan satasella johonkin omaan juttuun eikä käsitetä sitä, että muiden ihmisten elämä ei pyöri saman asian ympärillä. Jostain syystä osa hestä odottaa, että nimenomaan parisuhteessa toisen osapuolen pitäisi olla jatkuvasti ihailemassa heidän aivoituksiaan ja aikaansaannoksiaan mutta itse eivät ole valmiita tulemaan vastaan kumppanille tärkeissä asioissa. Ap:n mies vaikuttaisi olevan tällainen. Oli sitten nepsy, ikäisekseen lapsellinen, todellisuudentajuton tai ihan vain vanhanajan taiteilijaluonne. Aikuismaisen mutkatonta parisuhdetta tällaisen kanssa ei saa aikaiseksi, jollei tämä oikeasti pysähdy miettimään käytöstään ja sen vaikutusta suhteeseen.
Ehkä aika ei ole vielä kypsä vakavalle suhteelle, jos et ole valmis jakamaan todellista itseäsi ja tunteitasi. Jos ahdistaa, mietit mahdollista eroa, ihmettelet miehen käytöstä, mutta silti vain hymyilet ja taputat käsiä kuinka fiksu ja hieno mies on, oooh miten jännä kieli! Olisi ihan reilua häntä kohtaan, mutta todella tärkeää itsesi takia, sanoa ääneen miltä sinusta tuntuu. Ja suomeksi, ei keksityllä kielellä :D
Mies voi olla keskivertoa enemmän narsisti, kaikki me ollaan jossain määrin. Mutta voi myös olla, että mies ei arkaile käyttää hyväkseen tilannetta, jos sinä vaan joustat ja joustat. Eli ehkä hän osaakin jonkun kanssa olla empaattinen ja ei käyttäydy rajattomasti, mutta sinun kanssa ei tarvitse, kun sinua ei haittaa rajattomuus ja tietynlainen ylikävely.
Oli käytös sitten tahallista tai tahatonta, se pitäisi lopettaa. Sanot vaan rennosti, että "puhutaan tänään suomea. Hei pitäskö kattoa se elokuva nyt, vai tehdäänkö tänään ruokaa?". Ei se, että aina ei tehdä kuten toinen haluaa, ole mikään pitkän tuskailun, anteeksipyytelyn ja selittelyn asia. Tai ei pitäisi olla.
Joko mies käyttäytyy ilman rajoja (ja sinä et kerro mitään omista rajoista, nyökyttelet vaan hymyssä suin) tai sitten sä vaan kuvittelet että tää on isompi ongelma kuin on. Kuvittelet että mies suuttuu tai säikähtää jos et halua omustautua HÄNEN harrastukselleen. Kuvittelet että mies loukkaantuu jos osoitat normaalia omaa tahtoa. Käviskö niin todella? Kokeile, saatat yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies hurahtaa millon mihinkin. Iskee rahaa ties mihin harrastukseen, valvoo öitä puuhaillen asian parissa. Kyllästyy, vaihtaa harrastusta... ja välillä silmät kirkkaina innosta papattaa mulle heti aamukahvilla jotain teknistä ratkaisua jossain laitteessa ja ties mitä. Ja mä usein tuen, kyselen, nauran mukana, käyn messuilla, ihastelen sitä sun tätä.. ja toisaalta mä sanon välillä "ei kiinnosta tänään". Just noin tylysti, mä sanon ihan suoraan että "ei kiinnosta", mitä sitä kiertelemään. No vuosia jo yhdessä niin ei jaksa paljon feikata myöskään.
Joku tasapaino on parisuhteessa on oltava, ei se vahvempi tai äänekkäämpi saa sen takia jyrätä, että se VOI.
Mutta ap hei, älä turhaan odota että se mies laittaa rajat. Mies säätelee käytöstään. Mies ottaa sinut huomioon. Mies ymmärtää sopivat toimintatavat. Ei varmaan tuu tapahtuu.
Josko ihan ITTE ottaisit itsesi huomioon, kertoisit miltä tuntuu ja mitä haluat. Vähän vastuuta nyt omasta elämästä.
Kuulostaa tosi romanttiselta että teillä olisi joku oma salakieli! Ehkä se olisi miehen mielestä erityistä ja sen takia haluaisi leikitellä juuri sinun kanssasi vaikka et kieli-ihmisiä olekaan.
Parisuhteessa pitää tulla toista vastaan ja olla hienotunteinen. Miltä tuntuisi jos mies toteaisi kaikkiin mielenkiinnon kohteisiisi 'ei kiinnosta' tai 'olet narsisti' kun ehdotat jotain yhteistä tekemistä? Luovalla alalla toimivalle ihmiselle voi myös sellainen keskiluokkaisuuden larppaus ja normeihin pyrkiminen elämän tarkoituksena vaikuttaa ahdistavalta ja turhalta. Opettele vaikka joitakin lauseita, eihän sitä koko kieltä ole pakko opetella. Missä huumorintaju ja sosiaaliset taidot? Avaudutko itse kumppanillesi ja yritätkö oppia tuntemaan häntä syvällisemmin ihmisenä, vai piiloudutko esimerkiksi kotitöiden tai muun hyödyllisen puuhastelun taakse? Mieti, mikä olisi omasta mielestäsi hauskaa tai erilaista, ja ehdota vastavuoroisesti miehelle jotain yhteistä tekemistä missä itse voisit olla omassa elementissäsi. Älkää myöskään edetkö liian nopeasti suhteessa jos huomaat jo nyt ettet oikeasti kunnioita kumppaniasi vaan menit yhteen esimerkiksi vain ulkonäön tai elintason takia.
Tässä ketjussa ei kuulosta olevan montakaan joka olisi pitkässä suhteessa. Todella negatiivinen ja vainoharhainen asenne ihmisiin, joita ei edes tunne.
Ehkä mies haaveilee myyvänsä kielen vaikka johonkin elokuvaan, kuten teki Sara Forsberg. Ja Tolkienin kirjat täällä mainittiin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SIANSAKSA ON JO KEKSITTY,KEHITTELEPPÄS UUSIA VALHEITA !!!!!!
"Kultaaa, tulin kotiin!"
"Niwaka e emar ka dofta"
"Sori mä en ihan ymmärtänyt, mutta hymystä päätellen oot ilonen kun tulin. Olikos shadii akar ma houulla että kiva nähdä? No siis kuitenkin kiva nähdä rakas"
"Brrr de ee opattia konosh!!"
"Mmm.. sori mä en nyt ymmärrä ja en ihan heti jaksais opetella uutta, voitaisko hetki puhua suomea. Kävitkö muuten hakemassa leipää?"
"Bogootta bogootta!"
"...siis et? Kävit? Voisitko vielä sanoa suomeksi niin ois helpompi. Sanotko vaikka molemmilla kielillä niin saat käyttää kieltä, mutta mä myös ymmärrän"
"Skar shaparti e muanka deram"
"...niin. Mä en nyt oikeesti ymmärrä. Mulla oli aika pitkä päivä, juttelin äidin kanssa ja sain kuulla.."
"Bedashe? Molria belamo?"
"Onks toi kysymys? Mitä sä kysyt? Nyt ei oikeesti jaksa, sanotko pliis suomeksi!"
Kuulostaapa rennolta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhun klingonien kieltä vaimoni kanssa, olet vain turhan vaativa
Opettelet vain sopivia lauseita, kuten:
Veisitkö roskat
Voisitko imuroida
Voisitko tiskata
jne. Kaikki kotitöihin liittyviä ja vain noita suostut sitten käyttämään ko. kielestä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n miehen tapaus kuulostaa siltä, että se voisi tapahtua Rillit huurussa -sarjan Sheldonille.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi romanttiselta että teillä olisi joku oma salakieli! Ehkä se olisi miehen mielestä erityistä ja sen takia haluaisi leikitellä juuri sinun kanssasi vaikka et kieli-ihmisiä olekaan.
Parisuhteessa pitää tulla toista vastaan ja olla hienotunteinen. Miltä tuntuisi jos mies toteaisi kaikkiin mielenkiinnon kohteisiisi 'ei kiinnosta' tai 'olet narsisti' kun ehdotat jotain yhteistä tekemistä? Luovalla alalla toimivalle ihmiselle voi myös sellainen keskiluokkaisuuden larppaus ja normeihin pyrkiminen elämän tarkoituksena vaikuttaa ahdistavalta ja turhalta. Opettele vaikka joitakin lauseita, eihän sitä koko kieltä ole pakko opetella. Missä huumorintaju ja sosiaaliset taidot? Avaudutko itse kumppanillesi ja yritätkö oppia tuntemaan häntä syvällisemmin ihmisenä, vai piiloudutko esimerkiksi kotitöiden tai muun hyödyllisen puuhastelun taakse? Mieti, mikä olisi omasta mielestäsi hauskaa tai erilaista, ja ehdota vastavuoroisesti miehelle jotain yhteistä tekemistä missä itse voisit olla omassa elementissäsi. Älkää myöskään edetkö liian nopeasti suhteessa jos huomaat jo nyt ettet oikeasti kunnioita kumppaniasi vaan menit yhteen esimerkiksi vain ulkonäön tai elintason takia.
Tässä ketjussa ei kuulosta olevan montakaan joka olisi pitkässä suhteessa. Todella negatiivinen ja vainoharhainen asenne ihmisiin, joita ei edes tunne.
Ehkä mies haaveilee myyvänsä kielen vaikka johonkin elokuvaan, kuten teki Sara Forsberg. Ja Tolkienin kirjat täällä mainittiin myös.
Huoh. On täällä varmaan moni pitkässä suhteessa, minä jo 18v saman ukon kanssa, mutta ei sekään meinaa että mulla ois jotenkin enemmän tai vähemmän viisautta vastata.
Mä en näe järkevänä kannustaa taipumaan miehen toiveeseen, jos se kerran ahdistaa ja ei tunnu kivalta. Kommunikointi on ihmiselle todella tärkeää, jokainen haluaa tulla ymmärretyksi. Yleensä parisuhde ja koti on just se paikka, jossa ollaan rennosti oma itsensä, eikä paikka jossa pitää pingottaa, yrittää, oppia, ei ymmärrä, turhautuu.
Vois munkin mielestä olla kiva hetkinen asustaa Japanissa japaninkielisessä perheessä, vaikken osaa sanaakaan japania. Mutta aika nopeasti tulisi uupuminen ja tarve omaan tilaan, jos mulle puhuttais japania koko ajan ja kaikki yhteinen aika ois japanin kielioppia ja mun japanin korjaamista. Ap kirjoitti ettei mies ole suostunut puhumaan suomea, paitsi sanoakseen "leivänpaahdin" kun ei ollut sille vielä sanaa keksinyt.
Mä olen maanmittauslaitoksella töissä. Voisinhan mäkin kieltäytyä puhumasta mistään muusta kuin maanmittauksesta. Tai voitaisiin miehen kanssa suunnitella yhdessä kuvitteellisen kaupungin viemäriverkostoa, muuta en suostuisi tekemään. Sehän ois ihanan romanttista, kun se ois meidän yhteinen harrastus ja oma kaupunki vain meille. Mies on töiden jälkeen väsynyt eikä jaksa miettiä viemärin virtausnopeutta? Ei käy! Se on siis ihan tylsä ja huumorintajuton, ei tue mun mielenkiintoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on testi. Koulutus. Juuri niin kuin niissä muissa ketjuissa. Mies katsoo kuinka pitkälle olet valmis menemään ennen kuin suutut. Niin kuin lapsi, joka hakee rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Se on testi. Koulutus. Juuri niin kuin niissä muissa ketjuissa. Mies katsoo kuinka pitkälle olet valmis menemään ennen kuin suutut. Niin kuin lapsi, joka hakee rajoja.
Luulen että se on molempia. Että mies on oikeesti innoissaan kielestä ja haluaa esitellä sitä ja harjoitella. Ja sit toisaalta mies testaa miten pitkälle voi mennä, kun huomaa että toinen ei laita yhtään jarrua tai aseta sosiaalisia rajoja.
Niin on se vähän lapsellista kyllä myös, jos ei itse osaa itseään hillitä. Vähän ku pikkulapsi ois innoissaan suklaakekseistä ja söis ja söis niitä. Aikuinen kehuu että "ohhoh, kylläpä syöt hyvin, taidat tykätä kekseistä, jeee, oot taitava!!". Ja sit kulman takana se aikuinen miettis ahdistuneena että "voi ei, lapsi syö liikaa keksejä, eikö se tajua että keksi ei oo hyvästä! Se ei syö ikinä ruokaa!".
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tätä moni epäileekin provoksi niin tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Hurahdetaan satasella johonkin omaan juttuun eikä käsitetä sitä, että muiden ihmisten elämä ei pyöri saman asian ympärillä. Jostain syystä osa hestä odottaa, että nimenomaan parisuhteessa toisen osapuolen pitäisi olla jatkuvasti ihailemassa heidän aivoituksiaan ja aikaansaannoksiaan mutta itse eivät ole valmiita tulemaan vastaan kumppanille tärkeissä asioissa. Ap:n mies vaikuttaisi olevan tällainen. Oli sitten nepsy, ikäisekseen lapsellinen, todellisuudentajuton tai ihan vain vanhanajan taiteilijaluonne. Aikuismaisen mutkatonta parisuhdetta tällaisen kanssa ei saa aikaiseksi, jollei tämä oikeasti pysähdy miettimään käytöstään ja sen vaikutusta suhteeseen.
Jep, minulla on tällainen ystävä, joka hurahtaa milloin mihinkin aivan päätäpahkaa ja koko olemassaolo ja energia keskittyy sitten siihen asiaan X. Siitä paasataan muille, muiden pitää osallistua siihen ja olla yhtä innoissaan mukana. 4h maratonimonologi joka päivä samasta aiheesta, samoilla sanoilla, ei ole mitenkään kummallista. Samanlaista mielenkiintoa hän ei kuitenkaan koskaan osoita muita ja heidän kiinnostuksen kohteita kohtaan, mitä itse vaatii muilta. Ikää on 35v. eli ihan persoonapiirre ja lievä ADHD, johon kuuluu tuollainen totaalinen hurahtaminen/fiksaatio johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi romanttiselta että teillä olisi joku oma salakieli! Ehkä se olisi miehen mielestä erityistä ja sen takia haluaisi leikitellä juuri sinun kanssasi vaikka et kieli-ihmisiä olekaan.
Parisuhteessa pitää tulla toista vastaan ja olla hienotunteinen. Miltä tuntuisi jos mies toteaisi kaikkiin mielenkiinnon kohteisiisi 'ei kiinnosta' tai 'olet narsisti' kun ehdotat jotain yhteistä tekemistä? Luovalla alalla toimivalle ihmiselle voi myös sellainen keskiluokkaisuuden larppaus ja normeihin pyrkiminen elämän tarkoituksena vaikuttaa ahdistavalta ja turhalta. Opettele vaikka joitakin lauseita, eihän sitä koko kieltä ole pakko opetella. Missä huumorintaju ja sosiaaliset taidot? Avaudutko itse kumppanillesi ja yritätkö oppia tuntemaan häntä syvällisemmin ihmisenä, vai piiloudutko esimerkiksi kotitöiden tai muun hyödyllisen puuhastelun taakse? Mieti, mikä olisi omasta mielestäsi hauskaa tai erilaista, ja ehdota vastavuoroisesti miehelle jotain yhteistä tekemistä missä itse voisit olla omassa elementissäsi. Älkää myöskään edetkö liian nopeasti suhteessa jos huomaat jo nyt ettet oikeasti kunnioita kumppaniasi vaan menit yhteen esimerkiksi vain ulkonäön tai elintason takia.
Tässä ketjussa ei kuulosta olevan montakaan joka olisi pitkässä suhteessa. Todella negatiivinen ja vainoharhainen asenne ihmisiin, joita ei edes tunne.
Ehkä mies haaveilee myyvänsä kielen vaikka johonkin elokuvaan, kuten teki Sara Forsberg. Ja Tolkienin kirjat täällä mainittiin myös.
Huoh. On täällä varmaan moni pitkässä suhteessa, minä jo 18v saman ukon kanssa, mutta ei sekään meinaa että mulla ois jotenkin enemmän tai vähemmän viisautta vastata.
Mä en näe järkevänä kannustaa taipumaan miehen toiveeseen, jos se kerran ahdistaa ja ei tunnu kivalta. Kommunikointi on ihmiselle todella tärkeää, jokainen haluaa tulla ymmärretyksi. Yleensä parisuhde ja koti on just se paikka, jossa ollaan rennosti oma itsensä, eikä paikka jossa pitää pingottaa, yrittää, oppia, ei ymmärrä, turhautuu.
Vois munkin mielestä olla kiva hetkinen asustaa Japanissa japaninkielisessä perheessä, vaikken osaa sanaakaan japania. Mutta aika nopeasti tulisi uupuminen ja tarve omaan tilaan, jos mulle puhuttais japania koko ajan ja kaikki yhteinen aika ois japanin kielioppia ja mun japanin korjaamista. Ap kirjoitti ettei mies ole suostunut puhumaan suomea, paitsi sanoakseen "leivänpaahdin" kun ei ollut sille vielä sanaa keksinyt.
Mä olen maanmittauslaitoksella töissä. Voisinhan mäkin kieltäytyä puhumasta mistään muusta kuin maanmittauksesta. Tai voitaisiin miehen kanssa suunnitella yhdessä kuvitteellisen kaupungin viemäriverkostoa, muuta en suostuisi tekemään. Sehän ois ihanan romanttista, kun se ois meidän yhteinen harrastus ja oma kaupunki vain meille. Mies on töiden jälkeen väsynyt eikä jaksa miettiä viemärin virtausnopeutta? Ei käy! Se on siis ihan tylsä ja huumorintajuton, ei tue mun mielenkiintoa!
Tässä tapauksessa on ehkä liian nopeasti alettu leikkimään kotista ja tavallinen arki on tullut kuvioihin ennen kuin edes tunnetaan toisen persoona. Tuskin pohjimmiltaan on edes kyse kielestä, vaan ehkä muuten suhteessa ei näytä toimivan avoimuus kannustavalla tavalla. Kannattaa viestiessään miettiä siitä näkökulmasta, kuinka toivoisi itselleen ilmaistavan torjunta ja se, ettei toista kiinnosta itselle tärkeät asiat. Se oma tapa elää elämää ei ole mitenkään ainoa oikea.
Yleensä ihmisissä on sen verran erilaisuutta, että silloin kun toinen on oma itsensä, toinen jännittää ja on epämukavuusalueella, ja päin vastoin. Tärkeää olisi löytää tähän tasapaino. Se, että itse kuvittelee olevansa helppo, haluttava ja normaali puoliso, ei välttämättä näytä samalta toisen silmissä.
Hyvä jos eroavaisuudet tulevat esiin heti alussa, niin on mahdollista miettiä, paljonko on valmis joustamaan toisen puolesta ja toisin päin. Mieheltä voi kysyä, mihin hän olisi valmis joustamaan siitä hyvästä että välillä puhuttaisiin hänen harrastuksestaan. Kommunikoinnissa ei kannata kuitenkaan olla liian tosikko, vaan yrittää ottaa asiaa huumorilla, ellei sitten tarkoituksellisesti halua korostaa eroavaisuuksia, lytätä toista tai lähteä eri suuntiin.
Ehkä mies on rakastunut, mutta on ujo eikä saa sanaa suustaan ja pelkää ap:n torjuntaa
Tuota tietoista tai tiedostamatonta testaamista arvelen siltä pohjalta että miehelle on ilmeisesti hyvinkin selvää se että töissä tms ei voi tuollaiseen ryhtyä eli on sinänsä jossain määrin kartalla. Mutta toisaalta ajattelee että ap:lle ei tarvitse vaivautua puhumaan edes suomea joten pitänee naisystävää jonain henkisenä kainalosauvana tasavertaisen kumppanuuden sijaan. Mitä jos ap itse ehdotat arjesta nykymaailmassa mahdottoman tekevää kuten omavaraisuutta, fossiilisistsa polttoaineista täysin pidättäytymistä tai muuta vastaavaa koska se olisi todella tärkeää sinulle. Miten mies reagoisi?
Voi hyvä luoja kuinka kärsivällisiä jaksatte olla noiden miestenne kanssa.
Ovatko he sen väärtti?
Mitä niin hyvää heissä on vastapainona, että korvaa tuollaisen ymmärtämisen määrän ja kärsivällisyyden.
Itse olen niin suoraviivainen, että miehen toivon olevan kokolailla samantyylinen ja samoilla ajatuksilla tässä maailmassa kuin itsekin. Tietysti saa olla eroavaisuuksia ja erilaisuutta, mutta en jaksa ovi isoa kapasiteettia laittaa likoon ymmärtääkseni miehen puuhia ja outoja ajatusmaailmoja.
Olen ehkä mukavuudenhaluinen, mutta parisuhteen pitää olla suurinpiirtein sujuvaa ja antaa voimaa enemmän kuin ottaa.
Kokoaikaista miehen "ymmärtämistä" tai edes lähes sellaista en ymmärrä.
Enkä vaadi sitä itsekään. Miehen ei tarvitse yliymmärtää minua.
Mielestäni paras tapa teille olisi kuitenkin keskustella suoraan. Kirjeen voi jättää lukematta, viivytellä tai vastata jotain ympäripyöreää johon on sitten vaikea pyytää tarkennusta. Mies saattaa kirjeessä taas päästä kuin koira veräjästä, näin suomeksi sanottuna.
Suorassa keskustelussa voi pyytää heti tarkennusta tai sanoa, että nyt en ymmärtänyt mitä sanoit.
Ja mitään molotusta mieheltä ei sitten yhtään, oli sitten kirje tai keskustelu naamatusten tästä aiheesta.