Lue keskustelun säännöt.
Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi
Olen absurdissa tilanteessa. Tapasin neljä kuukautta sitten Tinderissä ihanan miehen, jonka kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Viimeiset kaksi kuukautta olemme viettäneet jatkuvasti aikaa toistemme luona, eläneet ns. normaalia parisuhdearkea yhdessä. Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mies on nuoruudestaan asti omannut kirjallisia harrastuksia - hän lukee paljon, ja hänen työnsäkin liittyy vieraisiin kieliin. Viimeisen parin vuoden aikana hän on syventynyt J.R.R. Tolkienin elämäntyöhön, ja siitä inspiroituneena kehittänyt oman kielensä, kuten Tolkienkin teki saagaansa varten.
Nyt olen absurdissa tilanteessa, jossa mies on viimein saanut kielensä "hiottua oikeaksi kieleksi", ja hän tahtoo kommunikoida kanssani tällä kielellä. Hän sanoo, ettei muualla (eli töissä, tuttaviensa kanssa) "pääse käyttämään" kehittämäänsä kieltä. Hän kokee tärkeäksi, että pääsisi kommunikoimaan kehittämällään kielellä, ja että joku muukin tätä kieltä osaisi.
Totta kai olen ylpeä siitä, että mies on pystynyt tuollaiseen suoritukseen. En kuitenkaan jaksaisi enkä välttämättä haluaisi opetella tätä kieltä, jotta voisin kommunikoida miehen kanssa. Mies on sanonut, että tapauksissa, joissa hänen kielestään puuttuu sanastoa ilmaista jokin asia (esim. leivänpaahdin), hän suostuu puhumaan suomea. Hän kuitenkin vaatii, että opettelen kielen tai edes sen perusteet, mikäli haluan hänen kanssaan jutella.
On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.
Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Olen intuitiivinen ja huippuälykkääksi todettu intuitiivinen mies, jolle ei ole diagnosoitu autismia, mutta tunnistan silti itsessäni paljon autistisia piirteitä. Tiedän, että jos haluaisin kehittää oman kielen niin kykenisin siihen, mutta tämä on huippuälykkäällekin niin iso homma että en tekisi sitä huvikseni, vaan ainoastaan silloin jos kokisin siihen intohimoa.
Kun mietin itseäni sellaisessa tilanteessa että olisin juuri kehittänyt kovalla työllä ja suurella intohimolla oman kielen, niin haluaisin kovasti saada jonkun läheiseni mukaan tähän projektiin. Läheinen voisi olla tässä tapauksessa puoliso tai oma äiti. Minulla on taipumus innostua asioista ja olettaa, että läheisenikin ovat asioista yhtä innoissaan kuin minä. He ovat joutuneet sanomaan minulle toisinaan suoraan, että heitä ei kiinnosta. Sen jälkeen olen jättänyt heidät rauhaan, ja nykyään ymmärränkin jo vähän paremmin, että kun kehitän jonkin oman jutun niin se ei välttämättä kiinnosta ketään muuta tässä maailmassa kuin minua.
Oman kokemukseni pohjalta neuvoisin, että sanot miehellesi suoraan että sinua ei kiinnosta opetella tätä hänen kieltään, ja haluat hänen puhuvan sinulle suomea. Voit sanoa sen ystävällisesti, mutta jos se ei auta niin silloin se on tarpeen sanoa tiukasti. Koen ymmärtäväni miestäsi ja olen aistivinani, että tässä tapauksessa hän ei ymmärrä, että sinä et jaa hänen kanssaan tätä samaa pohjatonta intohimoa hänen keksimäänsä kieltä kohtaan. Ja sitä sinun ei pidäkään jakaa. Miehen tulee oppia, että mitä kummallisemmat intohimot niin sitä todennäköisemmin joutuu elämään aivan yksin niiden kanssa. Tämä on meidän huippuälykkäiden intuitiivisten introverttien kirous, kuin myös se että meille saattaa tuottaa vaikeuksia selviytyä monista muistakin arkipäivän haasteista, mutta omasta kokemuksestani tiedän että tämän kanssa voi oppia elämään. Muita ihmisiä voi hyvin oppia ymmärtämään ja jopa siivoaminenkin alkaa sujua kun harjoittelee, jos näitäkin asioita kohtaan vain löytyy sitä sopivaa intohimoa joka saa aikaan sen, että niitä oikeasti harjoitellaan. :) Miehelle voi sanoa suoraan vaikkapa, että puoliso arvostaa arjessa enemmän puhdasta kotia kuin uusia kieliä joita hän ei ymmärrä, jolloin mies saattaa kohdistaa sitä intohimoaan järkevämpiin asioihin ja hoitaa kotia sen sijaan, että istuisi vain työhuoneessa kirjoittamassa omituisia lauseita paperille.
Mua nyt jäi vähän mietityttämään, onko tää kommentoija intuitiivinen ja huippuälykäs. Mitä luulette, korostaako hän asiaa riittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännä miehen kielellä seuraava lause:
Olen trolli porvoosta ja jäänyt just pitkäaikaistyöttömäksi peruskoulun äidinkielen opettajan virasta.
Lempisarjani on startrek ja kirjani taru sormustenherrasta.
Joko mies kehittää kielestään "oikean, käytettävän kielen" mikä olisi edistyksellistä vai sitten voi jättää nuo fantasiapelleilyt omaksi ilokseen. Jos äidinkieli on kuitenkin suomi, niin sillä sitten kommunikoidaan.
Elämä voi olla seikkailu. Molempien pitää kuitenkin ymmärtää mitä toinen sanoo.
Taisin nähdä tän miehen just Tinderissä, joko päästit hänet vapaaksi vai onko siellä toinen helmi odottamassa poimijaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai luoja en ole aikoihin nauranut niin kovin kuin tätä ketjua lukiessa. Kiitos ja tsempit aplle. :D
"Käännä miehen kielellä seuraava lause:
Olen trolli porvoosta ja jäänyt just pitkäaikaistyöttömäksi peruskoulun äidinkielen opettajan virasta.
Lempisarjani on startrek ja kirjani taru sormustenherrasta."
Minoi trollegih Poruvogosest za jiänuih zuz pitkuaikuisvirattomaigiks pereskuloineh äädukelein opetuiseh virgasehsest. Lembusarjanih oneh startrekkulih za kirjoninih darei sormusineherogeinast.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sulla nyt hyvä mahdollisuus opetella puolustamaan itseäsi ja sanomaan oma mielipiteesi. Muista että kaikista tärkein suhde on oman itsesi kanssa!
Sekaisin kuin seinäkello, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus lienee hupatusta, mutta oli sen verran mielenkiintoinen, että vastaan tähän ihan arjen tosi"jutulla".
Miesystäväni kanssa olemme eri puolelta Suomea kotoisin, minä kotoisin Savosta ja puhun sitä mahdollismman leveästi ja käytän perinneilmaisuja.
Mieheni puhuu lähinnä hämeen murretta, puhekieltä.
Hän on kielellisesti erittäin nokkela, esim ,hän puhuu sananmuunnoksilla ja on todella kehittänyt itse oman murteensa. Sitä kieltä mitä hän puhuu, on vaikea tässä selvittää tai antaa esimerkkejä.
Tiedän mitä hänen kielessään tarkoittaa: Huhuiskahu, pörriitti, hempskula, kurreetteri ja kopsanderi.
Itse puhun Tuntematon sotilas,- Täällä Pohjantähden alla ja Seitsemän veljestä-teosten sekä Veikko Huovisen novellien replliikeillä. En sanatarkasti vaan niitä viljellen.
Lisäksi sisäpiirivitseillä.
Keskustelumme voikin olla tälläista, kauppaan lähtiessä:
-Jaaha, mennäänpä tuon pihan yli, että heilahtaa.
- Hettä eilahtaa, missäs on minun avaimedruri.
- Taskussas, sinä sammakko.
- "Sammakko!, sanoi hän ohuesti.
- Pitäskö pensoo ostoo autto konneistoon`?
- Pentsiiniäkö?
- Vuan eepä meellä oo rahoja
- Meillä on hopiatalareita taskussa...
Puheemme on siis ulkopuoliselle sietämätöntä, mutta meille omankielisyys on leipää ja voita, elämän sisältöä.
Loistavaa settiä. Nyt on vaan ongelmana, että keskustelu polkee paikallaan. Tarvitaan lisätietoa itse kielestä. Toinen mikä voisi auttaa on miehen historia. Onko ollut ennenkin tapana hurahtaa kybällä asioihin? Meneekö nämä asiat aikanaan ohi?
Leivänpaahdin, käännös puuttuu. Ehdotan itse örrmöörklonk, onomatopoeettisesti. Kertokaa, jos parempia ehdotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Jutta Grahnin mies...
Eihän Jutta Grahnin miehellä ollut "omaa" kieltä. Hän vain pujahti sängyn alle vieraiden tullessa ja huuteli sieltä alatyylisiä sukuelinnimiä. Ihan suomea.
Ja tupakoi, joka on makuukammarissa vaarallista.
Vauvoilla on kielen oppimisen herkkyyskausi, jolloin se tapahtuu lähes itsestään jos lapsi saa osakseen riittävästi vuorovaikutusta. Meiltä vanhemmilta se on auttamatta ohi ja ei onnistu samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponb yhgh jbkj rtey poikrr mnmg 010101 ryryryry
Vierailija kirjoitti:
SIANSAKSA ON JO KEKSITTY,KEHITTELEPPÄS UUSIA VALHEITA !!!!!!
Epäilemättä on mutta miten sen siansaksan kielioppi menee? Tai kerro edes muutamia sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Ponb yhgh jbkj rtey poikrr mnmg 010101 ryryryry
Eihän tuo lause ollenkaan noin mennyt. Sen pitää olla "Ponb yhgi jubkj rery mnmg 010101 ryryre"
Monet sekoittaa just tuo yhgin, sijamuodon ja siihen liittyvän verbin, joka on yksikön kolmannessa persoonassa imperfektissä.
Siis "ryryre" ei ryryry. Ja olihan tuossa muitakin virheitä, mutta niillä ei ollut kieliopillisisesti niin väliä.
Tuo henkilö, joka kirjoitti savolaisen-hämäläisen pariskunnan omasta kielestä. Se on kyllä varmaan ihan hauskaa, mutta eikö joskus ole ihan mukavaa ja helppoa puhua normaalisti? Voi tietty olla, että puhuttekin.
Itse mietin, että jos olen väsynyt, sairas tai vihainen niin en jaksaisi. Tai vain ei muuten huvita.
Välillä kivaa, mutta ei kokoaikaisesti. Silloin, mielestäni, se menettää viehätyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo henkilö, joka kirjoitti savolaisen-hämäläisen pariskunnan omasta kielestä. Se on kyllä varmaan ihan hauskaa, mutta eikö joskus ole ihan mukavaa ja helppoa puhua normaalisti? Voi tietty olla, että puhuttekin.
Itse mietin, että jos olen väsynyt, sairas tai vihainen niin en jaksaisi. Tai vain ei muuten huvita.
Välillä kivaa, mutta ei kokoaikaisesti. Silloin, mielestäni, se menettää viehätyksensä.
Niin ja hehän ymmärtävät toisiaan, jolloin se yhteinen höpöttely vain lähentää. Mutta jos ei ymmärrä sanaakaan, niin se ajaa kauemmas toisesta.
Nyt löytyi kyllä paras provo, mitä olen koskaan tällä palstalla nähnyt. Jos ei ole provo, niin on kyllä kumma juttu. Vaihtoon tuollainen outo mies. En kyllä millään jaksa uskoa jutun olevan totta...Jotain omaa kieltä voi puhua joskus leikillään, vitsinä. Mutta että joku muka vaatisisi omalta kumppanilta, että sitä omaa kieltä pitäisi ihan tosisaan alkaa käyttämään yhdessä, höpö, höpö.
Ap taisi hylätä ketjun :(