Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi

Vierailija kirjoitti:

Olen intuitiivinen ja huippuälykkääksi todettu intuitiivinen mies, jolle ei ole diagnosoitu autismia, mutta tunnistan silti itsessäni paljon autistisia piirteitä. Tiedän, että jos haluaisin kehittää oman kielen niin kykenisin siihen, mutta tämä on huippuälykkäällekin niin iso homma että en tekisi sitä huvikseni, vaan ainoastaan silloin jos kokisin siihen intohimoa.

Kun mietin itseäni sellaisessa tilanteessa että olisin juuri kehittänyt kovalla työllä ja suurella intohimolla oman kielen, niin haluaisin kovasti saada jonkun läheiseni mukaan tähän projektiin. Läheinen voisi olla tässä tapauksessa puoliso tai oma äiti. Minulla on taipumus innostua asioista ja olettaa, että läheisenikin ovat asioista yhtä innoissaan kuin minä. He ovat joutuneet sanomaan minulle toisinaan suoraan, että heitä ei kiinnosta. Sen jälkeen olen jättänyt heidät rauhaan, ja nykyään ymmärränkin jo vähän paremmin, että kun kehitän jonkin oman jutun niin se ei välttämättä kiinnosta ketään muuta tässä maailmassa kuin minua.

Oman kokemukseni pohjalta neuvoisin, että sanot miehellesi suoraan että sinua ei kiinnosta opetella tätä hänen kieltään, ja haluat hänen puhuvan sinulle suomea. Voit sanoa sen ystävällisesti, mutta jos se ei auta niin silloin se on tarpeen sanoa tiukasti. Koen ymmärtäväni miestäsi ja olen aistivinani, että tässä tapauksessa hän ei ymmärrä, että sinä et jaa hänen kanssaan tätä samaa pohjatonta intohimoa hänen keksimäänsä kieltä kohtaan. Ja sitä sinun ei pidäkään jakaa. Miehen tulee oppia, että mitä kummallisemmat intohimot niin sitä todennäköisemmin joutuu elämään aivan yksin niiden kanssa. Tämä on meidän huippuälykkäiden intuitiivisten introverttien kirous, kuin myös se että meille saattaa tuottaa vaikeuksia selviytyä monista muistakin arkipäivän haasteista, mutta omasta kokemuksestani tiedän että tämän kanssa voi oppia elämään. Muita ihmisiä voi hyvin oppia ymmärtämään ja jopa siivoaminenkin alkaa sujua kun harjoittelee, jos näitäkin asioita kohtaan vain löytyy sitä sopivaa intohimoa joka saa aikaan sen, että niitä oikeasti harjoitellaan. :) Miehelle voi sanoa suoraan vaikkapa, että puoliso arvostaa arjessa enemmän puhdasta kotia kuin uusia kieliä joita hän ei ymmärrä, jolloin mies saattaa kohdistaa sitä intohimoaan järkevämpiin asioihin ja hoitaa kotia sen sijaan, että istuisi vain työhuoneessa kirjoittamassa omituisia lauseita paperille.

 Niin kenenkä mielestä sinä olitkaan huippuälykkääksi todettu? Ja millä mittaimella sinut sellaiseksi todettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo henkilö, joka kirjoitti savolaisen-hämäläisen pariskunnan omasta kielestä. Se on kyllä varmaan ihan hauskaa, mutta eikö joskus ole ihan mukavaa ja helppoa puhua normaalisti? Voi tietty olla, että puhuttekin.

Itse mietin, että jos olen väsynyt, sairas tai vihainen niin en jaksaisi. Tai vain ei muuten huvita.

Välillä kivaa, mutta ei kokoaikaisesti. Silloin, mielestäni, se menettää viehätyksensä.

Niin ja hehän ymmärtävät toisiaan, jolloin se yhteinen höpöttely vain lähentää. Mutta jos ei ymmärrä sanaakaan, niin se ajaa kauemmas toisesta.

Olen se savolais-hämäläisen pariskunnan puolisko, puoliso. Meille todella tuo oudolla kielellä puhuminen on asia joka lähentää meitä, jota joku arvelikin aivan oikein. Toki puhumme ihan perus suomea myös vakavissa asioissa. Tai emme välttämättä muuten puhukaan, hyvä huomio. 

 Ja tosiaan tuo meidän "yhteinen höpöttely" on meille stressilääkettä ja antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olemme jo setä-ja täti-ikäinen pariskunta ja olemme hupattaneet yhdessä kaksikymmentä vuotta.

Aeka hyvin, eekös?

Kysy mieheltäsi, mikä tuossa motivoi. Itse keksityllä kielellä ei ole mitään funktiota, koska kieli edellyttää 

aina yhteisön. Mielekkäämpää olisi opetella yhdessä jokin hyödyllinen kieli, jota kumpikaan ei vielä osaa,

mutta josta voisi olla vastaisuudessa molemmille hyötyä. Viittomakielellekin voi olla joskus tarvetta.

Onkohan ap:n miehellä lapsi? Tulee vaan mieleen tää haastattelu:

Vierailija kirjoitti:

Nyt löytyi kyllä paras provo, mitä olen koskaan tällä palstalla nähnyt. Jos ei ole provo, niin on kyllä kumma juttu. Vaihtoon tuollainen outo mies. En kyllä millään jaksa uskoa jutun olevan totta...Jotain omaa kieltä voi puhua joskus leikillään, vitsinä. Mutta että joku muka vaatisisi omalta kumppanilta, että sitä omaa kieltä pitäisi ihan tosisaan alkaa käyttämään yhdessä, höpö, höpö. 

Tätä minäkin mietin. Yksikään tervepäinen ihminen ei tuollaista vaatisi elämänkumppaniltaan, eikä yksikään täysijärkinen suostuisi tällaiseen vaatimukseen, koska käytännössä sen toteuttaminen tuhoaisi normaalin parisuhteen. Jos aloitus on totta, niin sekopäämies on aloittanut naisensa testaamisen järeällä keinolla. Jos tuohon suostuu, niin sitten on täysin miehen hallinnassa ja talutusnuorassa. Silloinhan voi aina vedota, ettei vaimoke voi tavata enää ystäviään tai sukulaisiaan, koska he eivät osaa kommunikoida heidän kielellään ja häiritsevät kielen harjoittelua. Joko eristäminen on alkanut? Tyypillinen henkisen väkivallan muoto, joka johtaa paljon pahempaan aikaa myöten.

Jaa-a... vois olla hauskaakin, ellei toinen tee siitä pakkoa. Kiristämällä ei saa mitään hyvää aikaan.

Onneksi suhde on tuore, niin et ehtinyt kovin paljoa elämästäsi heittämään hukkaan ennenkuin tyyppi paljastui mielenvikaiseksi. Nyt vain mars etsimään täysipäisempää miestä rinnalle.

Kaikkea sitä kuulee.  Ei kuullosta ihan terveeltä tuo meininki.  Mies voi tavoitella erikoisuutta - tai kokeilee hermojasi - tai sitten on sairas jollain tavalla.  Töissään tuskin puhuu omaa kieltään - voisi tulla lopputili äkkiä tai lähete jonnekin...  Minä katoaisin jo ensimmäisen höpinän jälkeen lopullisesti hänen elämästään - ja pysyvästi.

Ehkä mies on tosiaan ihastunut johonkin toiseen kielinörttiin ja miettii nyt, tuliko virhevalinta kun ei kotona voikaan olla oma itsensä

Ap täällä taas...

Kirjoitin miehelle kirjeen, jossa kerroin pääpiirteittäin, että ajatus kielen opettelusta normaalia kommunikaatiota varten tuntuu epämieluisalta. En halunnut kirjeestä liian sentimentaalista, mutta mainitsin kuitenkin, että ymmärrän että hän on ylpeä ja innoissaan kielensä takia, ja siksi pelkään, että hän ajattelee meidän olevan liian eri maailmoista, mutta olen kyllä halukas kieltä opettelemaan ainakin vähän näin aluksi. Ehdotin kirjeessä (joka ei siis kyllä ollut kirje, vaan pitkä WhatsApp-viesti), että puhuisimme kieltä alkuun esimerkiksi puoli tuntia päivässä. Ehdotin kirjeen lopuksi myös, että hän osallistuisi joogatunnille ainakin kerran viikossa kanssani, nyt korona-aikaan netin välityksellä, ja studiolla sitten, kun uskaltaa taas mennä.

Mies suhtautui kirjeeseen todella hyvin. Hän vastasi, että toki tuollainen järjestely sopii, ja sanoi osallistuvansa joogaankin kanssani - ainakin kokeilee nyt kun voi kotoa käsin tehdä, ja sitten, jos kehtaa, tulee kanssani studiolle (mies on todella jäykkä kun istuu papereidensa ja koneensa ääressä jatkuvasti). Oli innoissaankin ajatuksesta, koska ei ole koskaan joogaa kunnolla kokeillut. Minä taas olen todella innoissani myös, sillä joogastudiolle on pitkä matka, enkä itse aja autoa - eli miehen kanssa mennessä pääsen autolla, mikä on etenkin talvella kiva. :)

Tänään näimme taas sitten viestittelyjen jälkeen pitkästä aikaa, ja oli oikein mukavaa. Yhdessä vaiheessa kuulin ohimennen miehen sopivan puhelimessa jotain tapaamista huomiseksi, ja hyvästelevän tällä keksimällään kielellä. Kysyin vähän myöhemmin, kenen kanssa hän jutteli. Vastasi menevänsä huomenna kahville jonkun työkaverin kanssa (eivät tee enää nykyään töitä yhdessä, mutta ovat tutustuneet työn tiimoilta). Kyseessä siis joku naispuolinen henkilö. En sitten tentannut enempää. Mutta on ilmeisesti kertonut tuolle naiselle kielestä. Jätin asian kuitenkin sikseen, koska toki ihmisellä saa kavereita olla, ja pitääkin. Mutta jotenkin nyt miehen lähdettyä kotiinsa, tuo asia on alkanut pyöriä mielessä. En kuitenkaan usko, että siinä mitään on, sillä mies oli aidosti ymmärtäväisen kuuloinen kun kerroin hänelle mietteistäni. Siis mitään "kostoa" tms.

Eli, loppu hyvin, kaikki hyvin...

Sorry en jaksanut lukea kaikkia vastauksia :D.

Mutta tuli heti mieleen muutama "strategia"

1) kehitä sä oma "kieli", ja halua vastaavasti että hän alkaa puhua sitä :D :D.  Esim. ala puhua aina jollain konttikielellä tai vedekielellä tms., tiedätkö, tyyliin "koletko-ontti ko-säntti kohma-tyntti" tai vedetko-ole ve-säde vehmä-tyde", eli joka sanan perään kontti tai vede -sana ja vaihdat ekat tavut.

Tai mä oon itse oikeasti keksinyt sellaisen "kielen", että otetaan sanan perusmuodon kantasana, käännetään se nurinpäin mutta niin että eka konsonantti säilyy, ja taivutetaan suomen kieliopin mukaan. Eli edellä mainittujen esimerkkien "oletko sä tyhmä" kuuluisi "aletko si tämhy". Tai "haluatko seksiä" =

hulaatko siskeä?

En ole tosin keksinyt ikinä että muiden pitäisi tällä kielellä puhua :D . Näppärä joskus esim päiväkirjaan kirjoittaessa "salaisia" asioita.

Ja tää ei ehkä ole se aikuismaisin ja rakentavin tapa, mutta tuli vaan mieleen niin hauskana vastavetona :D  ,mitä jos sulle olisikin tärkeää vaikka puhua aina jokeltavalla vauvalässytysäänellä :D :D

2) ehdota parisuhdeterapiaa, ja ota siellä aiheena esille miten edetä tässä kummallekin selvästi tärkeässä asiassa - toiselle oma uusi kieli on elämää suurempi juttu, toinen ei kykene vääntymään siihen sen enempää kuin kankea spagaattiin (mua oikeasti kiinnostaisi mitä joku parisuhdeterapeutti sanoisi tällaiseen :D :D )

3) ota asia esille "aikuismaisesti" (tiedän, on yllättävän vaikeaa parisuhteessa vaikka kuinka luulisi olevansa aikuinen), ja kerro rauhalliseen sävyyn, hyväksyvällä, kunnioittavalla ja toista rakastavalla äänellä, kädesstä pitäen / sylitysten sohvalla tms., että asia hieman häiritsee sua, että rakastat toista, mutta et vaan koe että pystyt oppimaan ihan helposti tätä uutta kieltä, koska sulla ei ole sellaista taipumusta ja lahjakkuutta kuin hänellä, ja ehdota jos hän voisi harrastaa sitä vähän enemmän jonkun muun kanssa (joku nettifoorumi tms saman henkisten porukka), mutta että voisitte vaikka laittaa kodin helppoihin esineisiin lappuja tuosta uudesta kielestä niin se tulee esille ja näkyväksi, ja vähän opit sitä (siis muutaman sanan, ei sun tartte sitä oikeasti oppia, esität vaan riittävän verran :D ) ja voit sopivan kohden tullen kuitenkin yrittää heittää väliin sitten muutamia sanoja.

No, nyt luin pari viimeisintä vastausta... että mies oikein löytänyt, MUKAMAS, toisenkin saman henkisen... 

En tiedä, harkitsisin kyllä pitkään, haluanko tuota miestä oikeasti. Ajattelin aluksi aloituksesta, että ap ja tämä mies asuvat jo yhdessä ja pitkä suhde takana jne.. Mutta jos tuoreempi suhde, niin alkaisi äkkiä etoa tuollainen tyyppi, pitäisi jonkinlaisena lapsi-miehenä enkä oikeana miehenä, ja vielä epäluotettavana kun muillein (naisille) tuollaista mättää.

Menköön yhteen vastaavien friikkien kanssa, ostakoon samanlaiset spok-korvat päähänsä ja juoskoon pitkin metsiä häntä kainalossa. Ei olisi mua varten enkä enää pitäisi ko. miestä "laadukkaana", vaikka itsekin olen kai ns. "nirso"... tietyssä iässä ja tasossa kannattaakin olla.

Vierailija kirjoitti:

Sorry en jaksanut lukea kaikkia vastauksia :D.

Mutta tuli heti mieleen muutama "strategia"

1) kehitä sä oma "kieli", ja halua vastaavasti että hän alkaa puhua sitä :D :D.  Esim. ala puhua aina jollain konttikielellä tai vedekielellä tms., tiedätkö, tyyliin "koletko-ontti ko-säntti kohma-tyntti" tai vedetko-ole ve-säde vehmä-tyde", eli joka sanan perään kontti tai vede -sana ja vaihdat ekat tavut.

Tai mä oon itse oikeasti keksinyt sellaisen "kielen", että otetaan sanan perusmuodon kantasana, käännetään se nurinpäin mutta niin että eka konsonantti säilyy, ja taivutetaan suomen kieliopin mukaan. Eli edellä mainittujen esimerkkien "oletko sä tyhmä" kuuluisi "aletko si tämhy". Tai "haluatko seksiä" =

hulaatko siskeä?

En ole tosin keksinyt ikinä että muiden pitäisi tällä kielellä puhua :D . Näppärä joskus esim päiväkirjaan kirjoittaessa "salaisia" asioita.

Ja tää ei ehkä ole se aikuismaisin ja rakentavin tapa, mutta tuli vaan mieleen niin hauskana vastavetona :D  ,mitä jos sulle olisikin tärkeää vaikka puhua aina jokeltavalla vauvalässytysäänellä :D :D

2) ehdota parisuhdeterapiaa, ja ota siellä aiheena esille miten edetä tässä kummallekin selvästi tärkeässä asiassa - toiselle oma uusi kieli on elämää suurempi juttu, toinen ei kykene vääntymään siihen sen enempää kuin kankea spagaattiin (mua oikeasti kiinnostaisi mitä joku parisuhdeterapeutti sanoisi tällaiseen :D :D )

3) ota asia esille "aikuismaisesti" (tiedän, on yllättävän vaikeaa parisuhteessa vaikka kuinka luulisi olevansa aikuinen), ja kerro rauhalliseen sävyyn, hyväksyvällä, kunnioittavalla ja toista rakastavalla äänellä, kädesstä pitäen / sylitysten sohvalla tms., että asia hieman häiritsee sua, että rakastat toista, mutta et vaan koe että pystyt oppimaan ihan helposti tätä uutta kieltä, koska sulla ei ole sellaista taipumusta ja lahjakkuutta kuin hänellä, ja ehdota jos hän voisi harrastaa sitä vähän enemmän jonkun muun kanssa (joku nettifoorumi tms saman henkisten porukka), mutta että voisitte vaikka laittaa kodin helppoihin esineisiin lappuja tuosta uudesta kielestä niin se tulee esille ja näkyväksi, ja vähän opit sitä (siis muutaman sanan, ei sun tartte sitä oikeasti oppia, esität vaan riittävän verran :D ) ja voit sopivan kohden tullen kuitenkin yrittää heittää väliin sitten muutamia sanoja.

  

Sano sille miehelle nyt vaan, että jos toi lapsellinen ja epäterve suunsoitto ja siansaksaa jauhaminen perhepiirissä ei välittömästi lopu, otat eron ja järjestät hänet pakkohoitoon.

Tai sitten sanot, että olet kehitellyt seitsemän vuotta mielessäsi tällaista uutta muotia, että kuljetaan perse paljaana, pakarat punaisella sormivärillä tuhrittuna aina kotioloissa, ja edellytät nyt, että miehesi alkaa myös itse näin sonnustautua.

Tajuaisiko mies sitten, että tuo hänen vaatimuksensa on yhtä outo ja on ihan älytöntä vaatia koko perhettä toimimaan kuin olisivat hulluja?

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen miten joku jaksaa käyttää noin paljon energiaa provoiluun.

Ja vielä näin surkeaan.

Oikea ratkaisu on jatkaa yhdessä ja opetella kieli. Kaikkien pitää tehdä kompromisseja parisuhteessa. Muutoin olemme huteralla tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap:n miehellä lapsi? Tulee vaan mieleen tää haastattelu:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

No, ainakin lapsi ymmärtää, kun isä kertoo hakevansa hänet päikystä. :D :D

(Jos ette jaksa katsoa koko haastattelua, katsokaa vaikka viimeinen minuutti.)

Ja nyt muka toinen nainen kuvioissa, joka kaiken lisäksi osaa tuota keksittyä kieltä. Hohhoijaaa...anna mun kaikki kestää! Joku raja provoiluun!

Onko miehen nimikirjaimet A. H.?

Vastaat lyhyellä kansainvälisellä käsimerkillä?

Vierailija kirjoitti:

Kysy mieheltäsi, mikä tuossa motivoi. Itse keksityllä kielellä ei ole mitään funktiota, koska kieli edellyttää 

aina yhteisön. Mielekkäämpää olisi opetella yhdessä jokin hyödyllinen kieli, jota kumpikaan ei vielä osaa,

mutta josta voisi olla vastaisuudessa molemmille hyötyä. Viittomakielellekin voi olla joskus tarvetta.

Siis jos hän on helluntailainen, he puhuvat juurikin "kielillä", mutta siihen tarvitaan yleisö - ehkä se yksikin riittää, jos hurmoshenki on tarpeeksi voimakas?