Lue keskustelun säännöt.
Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi
Olen absurdissa tilanteessa. Tapasin neljä kuukautta sitten Tinderissä ihanan miehen, jonka kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Viimeiset kaksi kuukautta olemme viettäneet jatkuvasti aikaa toistemme luona, eläneet ns. normaalia parisuhdearkea yhdessä. Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mies on nuoruudestaan asti omannut kirjallisia harrastuksia - hän lukee paljon, ja hänen työnsäkin liittyy vieraisiin kieliin. Viimeisen parin vuoden aikana hän on syventynyt J.R.R. Tolkienin elämäntyöhön, ja siitä inspiroituneena kehittänyt oman kielensä, kuten Tolkienkin teki saagaansa varten.
Nyt olen absurdissa tilanteessa, jossa mies on viimein saanut kielensä "hiottua oikeaksi kieleksi", ja hän tahtoo kommunikoida kanssani tällä kielellä. Hän sanoo, ettei muualla (eli töissä, tuttaviensa kanssa) "pääse käyttämään" kehittämäänsä kieltä. Hän kokee tärkeäksi, että pääsisi kommunikoimaan kehittämällään kielellä, ja että joku muukin tätä kieltä osaisi.
Totta kai olen ylpeä siitä, että mies on pystynyt tuollaiseen suoritukseen. En kuitenkaan jaksaisi enkä välttämättä haluaisi opetella tätä kieltä, jotta voisin kommunikoida miehen kanssa. Mies on sanonut, että tapauksissa, joissa hänen kielestään puuttuu sanastoa ilmaista jokin asia (esim. leivänpaahdin), hän suostuu puhumaan suomea. Hän kuitenkin vaatii, että opettelen kielen tai edes sen perusteet, mikäli haluan hänen kanssaan jutella.
On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.
Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Tuota tietoista tai tiedostamatonta testaamista arvelen siltä pohjalta että miehelle on ilmeisesti hyvinkin selvää se että töissä tms ei voi tuollaiseen ryhtyä eli on sinänsä jossain määrin kartalla. Mutta toisaalta ajattelee että ap:lle ei tarvitse vaivautua puhumaan edes suomea joten pitänee naisystävää jonain henkisenä kainalosauvana tasavertaisen kumppanuuden sijaan. Mitä jos ap itse ehdotat arjesta nykymaailmassa mahdottoman tekevää kuten omavaraisuutta, fossiilisistsa polttoaineista täysin pidättäytymistä tai muuta vastaavaa koska se olisi todella tärkeää sinulle. Miten mies reagoisi?
Ap ei varmaan ole sellainen ihminen, joka vaatisi suoraan mitään kumppaniltaan. Ainakin kirjoitustensa perusteella ei ole tainnut kehittyä ihan normaaleja suhdetaitoja, sellaista rohkeutta olla oma itsensä. Mutta voi sitä aikuisenakin oppia!
Sellaiset tyypit jotka ei osaa suoraan sanoa mitä haluaa tai kerro rajojaan, saattaa muuttua passiivis-aggressiivisiksi ja odottaa että muut lukee ajatuksia ja osaa toimia oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaatisin, että mies kirjoittaa kieliopin ja edes jonkinlaisen alustavan sanakirjan. Sen verran pitää olla valmis auttamaan, jos vaatii toista oppimaan
Onko täällä jo ollut kielestä esimerkkejä? Minkälainen kieli se on, mihin perustuu? Kaikki kielethän on sukua jollekin muulle kielelle, eli kehittyneet jostain, kuten esim. ne jotka ovat kehittyneet latinasta - romaaniset kielet jne. Paitsi siis esperanto, joka on kehittämällä kehitetty, mutta olemassa oleviin kieliinhän sekin perustuu.
Siis esimerkkejä kaipaan. Miten sanotaan: hyvää päivää, minun nimeni on Minni. Mikä sinun nimesi on?
Vierailija kirjoitti:
Mä vaatisin, että mies kirjoittaa kieliopin ja edes jonkinlaisen alustavan sanakirjan. Sen verran pitää olla valmis auttamaan, jos vaatii toista oppimaan
Joo! Lisäksi vaatisin harjoituskirjan.
Mies paljastui sekopääksi ja testaajaksi. Mikä ihme sinua pidättelee suhteessa, jossa et pysty olemaan oma itsesi ja joka ahdistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa jotenkin saanut asian kuulostamaan niin älykkäältä, mutta minusta toi on vaan lapsellista.
Miksi pitäisi puhua juuri HÄNEN kieltään? Vaadi, että joka toinen viikko puhutaan vaikka vedenkieltä, tai konttikieltä. Muuten ei ole kovin tasaveroinen tuo suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks se äijä ole vielä suljetulla?
Kaikki ihmiset eivät olekaan tylsiä siis. Minusta hän on mielenkiintoinen ja hauska kertomasi perusteella. Miehesi voisi olla mukana elokuvien teossa kun on ielikuvitusta. Mutta on hankalaa jos ei enää suostu suomen kieleen.
N-77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mulla särkee päätä" vielä lisäksi...
Vierailija kirjoitti:
Opettelet vain sopivia lauseita, kuten:
Veisitkö roskat
Voisitko imuroida
Voisitko tiskata
jne. Kaikki kotitöihin liittyviä ja vain noita suostut sitten käyttämään ko. kielestä. :D
Mun mielestä koko maailman pitäisi puhua yhtä ja samaa kieltä, käyttää samoja mittayksiköitä jne. Näin säästyttäisiin paljolta vaivalta, väärinkäsitykseltä jne. Viimenen mitä tarvitaan on lisää kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
Minun piti jättää ketjun lukeminen perjantaina, kun sykemittari ilmoitti lukemaa 133, vaikka istuin vain koneen ääressä. Sen verran minua alkoivat ahdistaa viestit narsismista, psykoosista, yms. Yhtäkkiä minulle tuli olo, etten enää ymmärtänyt yhtään, mikä on totta ja mikä ei. Todella ahdistava tunne.
Nyt olen siskoni luona, ja keskustellut hänenkin kanssaan asiasta. Hän epäilee, että psykoosi tai vastaava tuskin on kyseessä, sillä on tavannut mieheni ja huomautti, että jos hän tosiaan on työskennellyt päämäärätietoisesti kielensä parissa, eikä kieli ole jokin, minkä hänelle on yhtäkkiä kuin Jumalan lahjana annettu tms. Mutta narsismista hän sanoi tosiaan, että sitähän ei päälle päin näy, siis etenkään näin alkuvaiheessa. Olen kuitenkin nähnyt mieheni perheensä parissa, ja hänellä on silminnähden lämpimät ja hyvät välit heihin - eivätkös narsistit yleensä onnistu turmelemaan kaikki pitkäaikaiset ihmissuhteet.
Aspergeria olen miettinyt. Mies on esimerkiksi tämän lyhyen seurustelumme aikana keksinyt kaksi uutta korttipeliä, minkä olen ottanut vain merkkinä älykkyydestä mutta onhan tuo aikuiselta ihmiseltä vähän erikoista. Ei siis tavalla, jossa olisi mitään väärää, mutta kuitenkin.
Itseäni kuitenkin syytän melko paljon. Kuten aiemmin kirjoitin, en ole jämäkästi uskaltanut sanoa miehelle, että minua ei kiinnosta hänen kielensä opettelu. Toki voin jotkut perustervehdykset jne. opetella, jos se hänelle tuo iloa, mutta en ole kehdannut sanoa suoraan, ettei kielen opettelu nyt tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. On omatkin työt, harrastukset yms., vaikka monet harrastukset ovatkin kyllä tauolla koronan takia. Silti. Olen ennemmin ehkä näytellyt olevani kahden vaiheilla. Kai minä olen yleensä "vähän lapanen" vai miten joku kysyikään sitä tuolla aikaisemmin ketjussa, ja minulla tosiaan on onnetonta parisuhdehistoriaa jonkin verran taustalla. Koen vaikeaksi "omien rajojeni vetämisen."
Mietimme siskoni kanssa, että voisin kirjoittaa miehelle kirjeen, jossa kerron tuntemuksistani. Kasvotusten tuntuu vaikealta sanoa, että ei kiinnosta sinun kielesi. Ja tuoda esiin juuri turvattomuuden tunteita, mistä aiemmin ketjussa mainitsin. Tosin tästä mietin, että säikähtääkö mies, emme ole vielä kauheasti tulleet jutelleeksi raskaista tunnepuolen asioista.
Onko miehistä Suomessa noin huutava pula että tuollaisen menetys olisi aivan korvaamaton vahinko?
Ihan oikeesti, sinulle olisi parasta kasvattaa itsetuntoa ennenkuin alat minkäänlaisiin suhteisiin miesten kanssa, jos jo noinkin simppeli juttu kuin kiinnostuksen puutteen kertominen miehelle aiheuttaa rankkaa verenpaineen nousua ja ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee niin kyllä sitä arvostaa omaa miestä (joka ei edes syö vanukkaita) vieläkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miehen suvussa on 'hörhö' (anteeksi ilmaisuni), joka kuulostaa hieman samalta kuin ap mies.
Ei nyt ihan samalta, hänellä mielenkiinto ei kohdistu uuden kielen keksimiseen.
Ja kyse olla ihan eri tyyppisestä asiasta, mutta tuli kuitenkin mieleeni ap tapauksesta.
Tuntemani mies sepittää tiettyä, kapeaa kielen osa-aluetta ja sen historiaa. Keksii asioita, ja sanoo, hän tietää nämä asiat paremmin kuin asiaa tutkivat yliopiston ihmiset, jotka siis ovat väärässä tulostensa kanssa. Mues on lahjakas ja vakuuttava puhumaan, ja kiertää erilaisissa kyläilloissa ja ehkä jopa kansalaisopistoissa puhumassa asiasta. Puhuu kansantajuisesti ja vetävästi, ja ihmiset tulevat kuuntelemaan. Tilaisuuksien järjestäjillä ei ole riittävästi asiantuntemusta arvioida aihwtta ja sitä, ettei sillä ole todellisuuspohjaa tai tieteellistäpohjaa käytännössä juuri ollenkaan (jotain faktaakin voi sujauttaa joukkoon, jolloin juttu on uskottavampi, ja kuulija ei havaitse, milloin siirrytään keksityn puolelle)
.
Varmaan joku kansanedustaja.
Miksi ihmiset tuhlaa aikaansa tällaiseen sontaan.
Vierailija kirjoitti:
No en usko tätä aloitusa oikeksi. Ap voi tulla hätäisesti selittelemään syitä seuraaviin:
Miten mies muka on kieliasiantuntija ja tekee ammatikseen jotain vieraisiin kieliin liittyvää, mutta ei tiedä edes alustavasti miten vieras kieli opitaan?? Että hän muka papattaisi sulle omaa kieltään ja pyörittelisi silmiään kun et ymmärrä? Ei kuulosta uskottavalta olla niin pihalla, jos on muka alan ammattilainen.Ja sit JOS se on kielialalla, vaikka kääntäjä, niin miten muka sillä ei ole KETÄÄN asiasta kiinnostunutta tuttua, jonka kanssa käyttää kieltä ja kehittää sitä? Olen itsekin tulkki ja kääntäjä ja kyllä ne kielinörtit toisensa löytää, yhteiset harrastukset yhdistää.
Kolmas outous on se, MIKSI hän olisi kehittänyt kielen yksin alusta loppuun, ilman mitään tavoitetta kielen käyttöön. Yleensä nämä kehitetään jostain syystä. Esim kirjaprojektiin, tai yhteiseksi (!) salakieleksi kavereiden kanssa.
Minulla oli joskus poikaystävä, jolla ei juurikaan enää ollut ystäviä tai tuttavia. Oli kiinnostunut kielistä, mutta ei lukemisesta, keskustelusta, saati matkailusta. Istui ilta illan jälkeen tankkaamassa jotain saksan kielioppia. Teki myös musiikkia tietokoneella. Ei se musiikki ketään kiinnostanut, kun oli outoa vinkuvaa konemusiikkia. Näitä silti harrasteli. Voin hyvin kuvitella miten joku puuhastelee kaikenlaista vaativaa ja outoa ilman viiteryhmää tai yleisöä.
Onhan se kiva, et mies on kielimiehiä! x)
Ei ainakaan ap:n kirjoitusten perusteella ole noin.